Miksi nainen sanoo että mikään ei ole vialla, vaikka oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua puhua asiasta, tai ei (vielä) kykene puhumaan.

Ja naiset ne aina valittamassa, kun miehet ei kykene keskustelemaan ongelmista suhteessa...

Ei tämä poista sitä faktaa että suurin osa ei kykenekään.

Kuka taas määrittelee, mikä on suurin osa? Sinä? Entä jos minun näkökulmasta naiset ei osaa yhtään sen kummemmin vaan mököttävät kun ei voi puhua ongelmista. Sekö ei pidä paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua puhua asiasta, tai ei (vielä) kykene puhumaan.

Ja sisäinen märehtiminen ja asian lykkääminen varmasti hirveästi auttaa.

Jos ei kykene puhumaan, niin silloin ei kykene, ennen kuin on käsitellyt asiaa itsekseen. Mikä siinä on niin mahdotonta ymmärtää?

Miksei sitten voi sanoa, että puhun myöhemmin kun asiat on selvät? Miksi siis sanoo että asiat on hyvin jos ei ole. Sanoo mieluummin että ei ole hyvin, palataan asiaan. 

Monesti siinä on kyse siitä että aiemmin tai aiemmissa suhteissa nainen on avautunut ja kertonut mikä on vialla ja mikä vaivaa, mutta asiaan on suhtauduttu kylmästi, asiaa ei ole otettu vakavasti tai kerrottuun ei ole reagoitu. Kun tämä toistuu tarpeeksi usein, on helpompaa vaan sanoa ei mikään, koska ei kuitenkaan tule tilanteessa kuulluksi eikä ymmärretyksi. Miksi mies nyt kuuntelisi/ymmärtäisi, kun se ei ole X:llä edellisellä kerrallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua puhua asiasta, tai ei (vielä) kykene puhumaan.

Ja naiset ne aina valittamassa, kun miehet ei kykene keskustelemaan ongelmista suhteessa...

Ei tämä poista sitä faktaa että suurin osa ei kykenekään.

Kuka taas määrittelee, mikä on suurin osa? Sinä? Entä jos minun näkökulmasta naiset ei osaa yhtään sen kummemmin vaan mököttävät kun ei voi puhua ongelmista. Sekö ei pidä paikkaansa?

Sinähän täällä haukutkin kaikkia naisia, sen kuvan viesteistäsi taas. Minä sentään sanoin suurin osa, ei kaikki. Ainakin suomalainen mies on useimmiten kykenemätön puhumaan ongelmista, tunteista...perustan tämän väittämän omaan kokemukseen.

Myönnän tuon tyyppivian itsessäni, ja kyllähän suhteen kannalta olisi parempi, että osaisi puhua asioista heti suoraan. Käsitykseni on, että aika moni muukin nainen on samanlainen.

Olen harrastanut mököttämistä aiemmissa parisuhteissa. Nykyisessä mies on niin hyvä keskustelija, että se on tuonut minussakin enemmän avoimuutta esiin, enkä ole vielä sortunut mykkäkouluun. Toivon että tämä hyvä muutos pysyisi omalla kohdalla jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietää ennestään että qusipäänä alat inttää vastaan. Miksi suotta avautua kehityskyvyttömälle? Suunnittelee lähtöä.

Just joo. Eli miehen pitäisi vain hiljaa kuunnella ja ottaa vastaan kaikki mitä nainen suoltaa riippumatta siitä onko se totta vai ei? 

On hetkiä, että me miehetkin mokaamme jopa tietämättämämme, mutta ei nainenkaan erehtymätön ole vaikka se monelle naiselle onkin yhtä hiivatin vaikeaa tunnustaa kuin naiset itse väittävät sen myös miehelle sitä olevan.

Et viestiesi perusteella kuulosta kovin mukavalta ihmiseltä, jolle tekisi mieli avautua. Vaikutat niiltä miehiltä, joille kaikki naisen ongelmat ja asiat on vain jotain 'akkojen turhia ja joutavia kaakatuksia'. Minä en ainakaan sellaisen ihmisen kanssa halua keskustella mitään, jolla on tälläinen asenne minuun pelkästään sukupuoleni takia. Ikävää kun jotkut tuollaisten kanssa suhteeseen ajautuvat.

Kauheasti tulkintoja sulla. 

Eihän se kuitenkaan voi sun omaa puhumistasi omassa suhteessasi estää? 

Parasta olisi vain puhua, mieti myös niin päin että kumpi on parempi, hieman epätäydellinen keskustelu vai ei keskustelua lainkaan? 

Mykkäkoululainen, joka pistää toisen kärsimään passiivis-agressiivisellä tyylillään.

Kierrän kaukaa tuollaiset tyypit.

Paskamaista vallankäyttöä ja manipulointia, joka on malliopittu ja siirretään edelleen seuraavalle sukupolvelle. Kyselet ja ihmettelet ja tiedustelet ja yrität vaikka mitä ja draama queen nauttii joka hetkestä armoa antamatta. Yhdenlaista narsismia tuokin. Mieti tarkkaan kannattaako jäädä. Itse en jäis.

Koska nainen on jo päättänyt aiemmin mököttää/erota/pettää jne... Nainen tarvitsee vain ainoastaan tekosyyn ja sen takia nainen ei sano mikä on vialla.

Sitten kun mies ihmettelee äkkinäistä eroa niin nainen voi vain todeta "kyllähän minä yritin kertoa mikä suhteessamme on vialla". Naiset ovat kieroja. Tämän tietävät myös toiset naiset eli naiset itse. Naisvaltaisilla työpaikoilla on todella rankkaa henkistä työpaikkakiusaamista. Siinä jää miehet helposti toiseksi.

ONNEKSI vaimoni ei ole tuollainen! Molemmat ollaan liian temperamenttisia ylläpitämään mitään mykkäkouluja. Kääntöpuolena on tietenkin, että sanotaan välillä turhankin suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietää ennestään että qusipäänä alat inttää vastaan. Miksi suotta avautua kehityskyvyttömälle? Suunnittelee lähtöä.

Just joo. Eli miehen pitäisi vain hiljaa kuunnella ja ottaa vastaan kaikki mitä nainen suoltaa riippumatta siitä onko se totta vai ei? 

On hetkiä, että me miehetkin mokaamme jopa tietämättämämme, mutta ei nainenkaan erehtymätön ole vaikka se monelle naiselle onkin yhtä hiivatin vaikeaa tunnustaa kuin naiset itse väittävät sen myös miehelle sitä olevan.

Et viestiesi perusteella kuulosta kovin mukavalta ihmiseltä, jolle tekisi mieli avautua. Vaikutat niiltä miehiltä, joille kaikki naisen ongelmat ja asiat on vain jotain 'akkojen turhia ja joutavia kaakatuksia'. Minä en ainakaan sellaisen ihmisen kanssa halua keskustella mitään, jolla on tälläinen asenne minuun pelkästään sukupuoleni takia. Ikävää kun jotkut tuollaisten kanssa suhteeseen ajautuvat.

Kiitos palautteesta ja minun täytyy kyllä ikävä kyllä sanoa sinusta samaa, joten meitä ei selvästi ole luotu toisillemme. 

Minä kritisoin viestissäsi sitä, että koet vastaan inttämisen ikäväksi piirteeksi ihmisessä ja se on varmasti sitä silloin, jos asia on selvä, mutta katsohan miehen ja naisen suhde ei vain ole sellainen, että se naisen sanoma on aina kiistaton. Edes miehelle ei tee henkisesti hyvää ruveta suhteessa kynnysmatoksi jonka päälle saa kaataa perusteetta kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja jos sinun suhteessasi miehen pitää taipua tähän ollakseen kiva keskustelukumppani niin ei se myöskään sinusta kovin mukavaa kuvaa anna.

Vierailija kirjoitti:

Tietää ennestään että qusipäänä alat inttää vastaan. Miksi suotta avautua kehityskyvyttömälle?

Suunnittelee lähtöä.

Naiset voisivat välillä ottaa asiakseen "kehittyä" itsekin, eikä vaatia aina miestä "kehittymään".

Todennäköisesti siksi että hänellä on kokemus, ettei sinulle voi kertoa tai kanssasi keskustella. Saatat ehkä haukkua, vähätellä, latistaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietää ennestään että qusipäänä alat inttää vastaan. Miksi suotta avautua kehityskyvyttömälle? Suunnittelee lähtöä.

Just joo. Eli miehen pitäisi vain hiljaa kuunnella ja ottaa vastaan kaikki mitä nainen suoltaa riippumatta siitä onko se totta vai ei? 

On hetkiä, että me miehetkin mokaamme jopa tietämättämämme, mutta ei nainenkaan erehtymätön ole vaikka se monelle naiselle onkin yhtä hiivatin vaikeaa tunnustaa kuin naiset itse väittävät sen myös miehelle sitä olevan.

Et viestiesi perusteella kuulosta kovin mukavalta ihmiseltä, jolle tekisi mieli avautua. Vaikutat niiltä miehiltä, joille kaikki naisen ongelmat ja asiat on vain jotain 'akkojen turhia ja joutavia kaakatuksia'. Minä en ainakaan sellaisen ihmisen kanssa halua keskustella mitään, jolla on tälläinen asenne minuun pelkästään sukupuoleni takia. Ikävää kun jotkut tuollaisten kanssa suhteeseen ajautuvat.

Kauheasti tulkintoja sulla. 

Eihän se kuitenkaan voi sun omaa puhumistasi omassa suhteessasi estää? 

Parasta olisi vain puhua, mieti myös niin päin että kumpi on parempi, hieman epätäydellinen keskustelu vai ei keskustelua lainkaan? 

Jos toinen osapuoli suhtautuu keskusteluun vähättelevästi ja välinpitämättömästi, ehkä jopa alentavasti, huvittuneesti, vaikka toinen on asiastaan tosissaan, ei kukaan kovin montaa kertaa sellaisen ihmisen kanssa halua enää aloittaa keskustelua lainkaan. Täysin luonnollinen reaktio. Oletko siis miettinyt omaa suhtautumistasi naiseen ja hänen asioihinsa noin muuten? Ja oletko sinä mies joka keskustelee paljon vai on sulkeutuneempi tapaus muutenkin? Onko suhteenne muuten hyvä, miten suhtaudutte toisiinne, onko läheisyyttä tms. Parisuhde on vuorovaikutusta, joten myös itseä on hyvä tarkastella näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei välttämättä itsekään osaa eritellä, mikä on vialla. Tai uskalla. Tai halua. Ei se todennäköisesti valehtelua ole.

Kuinka ihmeessä ei voi tietää mikä on vialla, kun joku on vialla? Onko tämä taas joku rakenteellisesta aivojen erosta sukupuolten välillä johtuva juttu. Kyllä minulle ainakin miehenä on aina selvä se syy jos joku pännii. Mutta taidankin olla senverran yksinkertainen, kuten miehet yleensä eikä päässä ole 10000km piuhaa tuhannen sykkyrällä kuin naisilla niin etteivät itsekään tiedä missä mennään.

Naiset ottavat 70% avioeroista ihan omaa neuroottisuuttaan.  Usein ero tuleekin miehelle yllätyksenä koska mies ei koe samanalaista neutottista tyytymättömyyttä kuin nainen. Tota se sitten on käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vallankäyttöä, kypsymättömyyttä. Jos haluaa ratkaista asioita, kannattaa puhua. Ei kykene? No kirjoita sitten vaikka kirje. Mykkäkoulu on narsistien lempiase.

Ei ole kyse mykkäkoulusta, vaan jotkut ihmiset esimerkiksi vihaisena alkavat itkeä, jos yrittävät puhua. Silloin on mahdotonta puhua ennen kuin on rauhoittunut sen verran, ettei ala itkeä.

Joopa joo. Tämänhän voisi helposti halutessaan kertoa sille kumppanilleen. Vaikka silloin kun mitään riitaa ei ole. Mutta jostain syystä nää mykät ei sitä tee.

Vallankäyttöä tuo on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua puhua asiasta, tai ei (vielä) kykene puhumaan.

Ja sisäinen märehtiminen ja asian lykkääminen varmasti hirveästi auttaa.

Jos ei kykene puhumaan, niin silloin ei kykene, ennen kuin on käsitellyt asiaa itsekseen. Mikä siinä on niin mahdotonta ymmärtää?

Miksei sitten voi sanoa, että puhun myöhemmin kun asiat on selvät? Miksi siis sanoo että asiat on hyvin jos ei ole. Sanoo mieluummin että ei ole hyvin, palataan asiaan. 

Olet oikeassa, kypsempää olisi sanoa että puhutaan tästä myöhemmin. Mutta kun nyt tivaat syytä miksi, niin yksi mahdollinen syy on aikaisemmat kokemukset, eli ehkä sinulle ei ole aiemmin kelvannut kun nainen on sanonut että puhutaan myöhemmin, vaan olet jatkanut inttämistä. Vähän niin kuin nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua puhua asiasta, tai ei (vielä) kykene puhumaan.

Ja sisäinen märehtiminen ja asian lykkääminen varmasti hirveästi auttaa.

No itselläni on se, että haluan rauhottua ennen kuin puhun, etten sano kiihdyksissäni mitään hölmöä. Parempi miettiä muutama tunti ja voi olla, että koko suuttumus/pettymys häviää, kun tajuaa, ettei ollut syytä. Jos ei, niin osaa puhua asiasta järkevämmin, kun mieli on rauhoittunut eikä enää sano sellaista mitä voisi katua myöhemmin.

Mieheni raivostuu herkästi ja tunnin päästä on unohtanut koko jutun. Minulla jää tämä vaikuttamaan mielialaan ja käyn sitä helposti tuntikausia läpi päässäni. Koitan päästä yli mutta monesti se vaikuttaa kuitenkin niin että olen naama nurin päin. Vastaan ei mikään koska koitan olla niin että oikeasti ei mikään. Ja toisekseen en halua alkaa käymään asiaa taas läpi niin että mies hermostuu..