Onko teillä sukujoulu vai saatteko olla oman perheen kanssa?

Kiitos ei sukujouluja. Olen aina pitänyt omasta, rauhallisesta joulustani. Puolisoni kuoli, ei lapsia, niin jätin myös joulun väliin joiksikin vuoksi. Nyt tilaan ystäväni kanssa monen ruokalajin jouluaterian cateringista, joten katamme vain pöydän nätisti, skoolaamme skumpat ja ei kun nauttimaan herkuista. 

Oman perheen kesken ehdottomasti, jo 15 vuotta eli kun esikoinen syntyi. Silloin sanoin, että en vietä joulua, lempijuhlaani, autossa. Kerroin, että otamme mielellämme vastaan, jos joku haluaa tulla meille, koska tie vie molempiin suuntiin. No, ei ole näkynyt, koska ei kukaan halua "jouluna ajella". Mutta jännästi loukkaannuttiin vuosikaudet ensin meidän ajatellessa samoin. Nykyään ei onneksi kukaan enää valita. Tämä on täydellistä. 

Huh, ei onneksi. Sukuni on lähestulkoon kaikki idiootteja🤣

Kahdestaan ollaan. En ole ikinä viettänyt sukujouluja, maksimissaan isä, äiti ja isänäiti on olleet mun ja puolison luona aterialla aikoinaan. Nyt kuoli anoppikin niin ei enää sinnekään tarvitse mennä käymään. 

Olen aikuinen niin saan olla joulunakin kenen kanssa tahdon. Haluan olla aikuisten lasteni kanssa, joten kutsun heidät syömään.

Me ollaan jo aikuisia ja saadaan olla ihan niin kuin itse halutaan. 

Ollaan kumpikin jo ilmoitettu, että voidaan olla töissä. Katsotaan sitten mitä tehdään, kun työvuorot selviää. 

Lapsuuden isot sukujoulut olivat ihania. Niissä oli taikaa.

Vierailija kirjoitti:

Huh, ei onneksi. Sukuni on lähestulkoon kaikki idiootteja🤣

Kannat itsekin heidän geenejään.

Omat joulut siitä lähtien kun ekaan omaan kotiin muutin. Oi kun ihanaa kun sai koristella oman maun mukaan ja luoda ihan omat perinteet nauttien rauhasta ja joulun tunnelmasta. Ei tarvinnut tanssia kenenkään pillin mukaan, kuunnella riitoja ja katsella joulun vihaajien kiukunpurkauksia. 

Kotona ollaan oman perheen kesken. Ollaan oltu siitä asti, kun lapsi 13v sitten syntyi.

Molemmat siskoni ovat näitä sukujouluja rakastavia ja raahaavat katraansa vanhemmilleni vuosi toisensa jälkeen. Vanhempani eivät enää jaksaisi ja ovat joka vuosi tämän sanoneet. Siskot eivät korviaan lotkauta ja varsinkin toinen alkaa hankalaksi, kun sittenhän pitäisi itse tehdä ruoat ja koristella koti eikä sellaista jaksa arjen keskellä. Vanhemmat ovat 75-vuotiaita. Isällä alkavaa muistisairautta ja äidillä monia muita terveysongelmia. Minusta siskoni ovat kohtuuttomia.

Sukujoulu miehen vanhempien ja sisarusten kanssa. Joka toinen joulu sitten kotosalla, kutsumme vanhemmat meille ja saavat tulla jos haluavat. 

Kerro toki itse ensin ihan vapaasti, ap.

Vuorotellen kotijoulu ja sukujoulu. Tänä vuonna on kotijoulu! <3 Eli maailman ihaninta! <3 



Valitettavasti tällaista en voi itse päättää vaan on kuunneltava myös puolison mielipiteitä, tämä oli kompromissi. Meillä on yksi lapsi, joka nauttii molemmista vaihtoehdoista. Viime vuoden sukujoulu olikin huhheijaa.. siellä tapeltiin siitä, kuinka monta lahjaa per lapsi jaetaan. Tänä vuonna toisin! <3 

Vierailija kirjoitti:

Omat joulut siitä lähtien kun ekaan omaan kotiin muutin. Oi kun ihanaa kun sai koristella oman maun mukaan ja luoda ihan omat perinteet nauttien rauhasta ja joulun tunnelmasta. Ei tarvinnut tanssia kenenkään pillin mukaan, kuunnella riitoja ja katsella joulun vihaajien kiukunpurkauksia. 

Sama itsellä. Meillä suvussa kukaan ei vihaa joulua, mutta silti joka vuosi joku kiukuttelee ja raivoaa jostain.

Omassa kodissa jouluna on rauhallinen tunnelma. Voidaan mennä jokaisen jaksamisen mukaan eikä tarvitse hampaat irvessä suorittaa perinteitä. Joku vuosi oli ollut rankka putki töissä, niin ostettiin enemmän valmiina ja keskityttiin lepäämiseen. Sukujoulussa on ne muutamat, jotka eivät voi päästää irti 20-30v vanhoista perinteistä tai helvetti on irti. Lisäksi kotona omaa joulua viettäen voi syödä tasan niitä ruokia kuin haluaa, eikä tarvitse kuunnella joidenkin mussutusta siitä, että meidän teini ei edelleenkään pidä useimmista jouluruoista.

Viime vuonna mies oli töissä jouluaaton ja olimme tytön kanssa kahdestaan. Yllättävän moni sääli meitä, kun ei ollut sukujoulua jota viettää. Olisi ollut vartin ajomatkan päässä, mutta joulu ei tunnu joululta, ellei se ole rauhallinen ja hiljainen juhla. Sukujoulu ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vuorotellen kotijoulu ja sukujoulu. Tänä vuonna on kotijoulu! <3 Eli maailman ihaninta! <3 



Valitettavasti tällaista en voi itse päättää vaan on kuunneltava myös puolison mielipiteitä, tämä oli kompromissi. Meillä on yksi lapsi, joka nauttii molemmista vaihtoehdoista. Viime vuoden sukujoulu olikin huhheijaa.. siellä tapeltiin siitä, kuinka monta lahjaa per lapsi jaetaan. Tänä vuonna toisin! <3 

Tuo tosiaan on sukujoulujen ongelma, että lapset saavat eri perheissä eri määrän lahjoja. Oma sisko on sellainen, että lapselleen ei saisi oikein ostaa mitään ja ovat ihan kontrollifriikkejä kaiken suhteen. Itse taas ostan lapselle kaikkia kivaa ja tarpeellista jouluksi ja paketteja on joka vuosi n. 15-20 riippuen vähän siitä mitä tarpeita ja toiveita lapsella on ollut. Eihän niitä lahjoja voi jakaa samaan aikaan, jos toinen saa 3 pakettia ja toinen 15.

Mä saan olla oman perheen kanssa joka päivä joten kiva kun jouluna ollaan miehen veljen luona maalla. Ei tarvita kotona jouluhässäkkää ja lapsilla hauskaa kun voi touhuta serkkujen kanssa. 

Suurin osa sukulaisista on kuollut ja niiden kanssa, jotka vielä on hengissä en halua olla missään tekemisissä. Parasta joulussa on, kun se on ohi. Vaikka olisin kuinka ankeuttaja. Kun jouluja on tarpeeksi takana niin ei se tunnu enää miltään. Mihinkään ostoskeskushelvettiin ei ainakaan näinä aikoina kannata mennä.

Yksin olen viettänyt joulun jo yhdeksän vuotta, avioeron jälkeen. Suoraan sanottuna ihan hanurista koko joulu, en tykkää yhtään.

Joo, juurkin niin. Toisessa perheessä neljä lasta ja sieltä tuli "käsky", että vain 2 lahjaa per/lapsi. Ja kauhea avautuminen, miten kalliiksi sekin käy, kun lahjoja ostetaan 8 kappaletta. Meillä on yksi lapsi ja saimme KAKSI lahjaa viedä mukanamme. Eihän se aatolta tuntunut. Yritin perustella, että lahjamme ei ole kalliita, mutta se ei sopinut... heidän mielestään kappalemäärä oli ratkaiseva tekijä. Anoppi ei ottanut asiaan kantaa enkä itse jaksanut alkaa riitelemään, joten taivuin asiassa. Mieheni olisi lähtenyt riiteleen, mutta sain puhuttua, että ensi jouluna on taas kotijoulu, eikä sillon kukaan ehtoja jakele. Ja se kotijoulu on tänä vuonna! <3