Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nainen sanoo että mikään ei ole vialla, vaikka oikeasti on?
Naisten suoranainen tyyppivika
19.02.2021 |
Niin, miksi nainen mököttää ja kun kysyy, että onko jokin vialla, niin vastaus on "ei". Silti se paistaa kilomerin päähän, että jokin vaivaa. Miksi se pitää valehdella eikä voi sanoa suoraan?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.
Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Kaikkien parien, joilla on avauksessa kuvailtuja ongelmia, ei kannattaisi olla parisuhteessa ollenkaan. Jos molempien osapuolten kommunikointitaidot ovat tuota luokkaa, niin tuloksena ei voi olla mitään muuta huono parisuhde. Eikä Vauva-palstalla kysely ei auta ongelman ratkaisemissa, jos ei ole valmis ottamaan vastaan muilta saatuja neuvoja, vaan alkaa väkisellä vänkäämään vastaan kaikille, ketkä eivät sano naisen olevan väärässä. Ehkä tänne pitäisi nyt postata vähintään 10 kertaa viestejä, joissa sanotaan naisen tekevän väärin", niin jospa ap olisi sen jälkeen tyytyväinen. On ihan päivänselvää, että koko aloituksella halutaan vain haastaa riitaa. Niin kuin lähes kaikilla miesten täällä tekemillä keskustelun avauksilla. Miksi te ihmiset vastaatte näihin? Jos kukaan ei vastaisi, niin tämmöiset typerät ketjut unohtuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) Turhauttaa enää jauhaa 138: kertaa samasta asiasta joka on käyty jo läpi yhtä monesti eikä mies vain edelleenkään tajua.
B) Oletan että miehen pitäisi jo tässä vaiheessa suhdetta tajuta jotain jo itse ettei kaikkea tarvitse sanoittaa valmiiksi.
C) Koska vituttaa. Aina ei jaksa just silloin käydä läpi asioita kun itseä ei huvita ja toinen vikisee ympärillä kuin mikäkin...
D) Moukalle miehelle on turha selittää mitään. Ei se siitä viisastu kuitenkaan.
Niin raskas juttu, että ei jaksa alkaa puimaan asioita siinä hetkessä. Jos sitä alkaisi avata, lopputulemana voisi olla avioero. Ja just nyt ei vain ole voimia selvittää sitä. On vaativa työ, arki. Aamuisin pitää olla skarppi, huoliteltu ja täydessä terässä. Odotan vuosilomaa, silloin voin selvittää ajatukseni ja tarvittaessa vaikka romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.
No mutta sehän se tässä keskiössä on että onko naisesi kokonaisuudessa niin hyvä ja ihana että jaksat myös niitä raskaampia puolia hänessä? Jos tuntuu että ei niin älä turhaa aikaasi tuhlaa vaan etsi itsellesi sellainen puoliso jota jaksat arjessa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.No mutta sehän se tässä keskiössä on että onko naisesi kokonaisuudessa niin hyvä ja ihana että jaksat myös niitä raskaampia puolia hänessä? Jos tuntuu että ei niin älä turhaa aikaasi tuhlaa vaan etsi itsellesi sellainen puoliso jota jaksat arjessa kuunnella.
Sepä se on, kun muutoin hyvä nainen on pilattu tuolla raskaalla ainaisella pienistä valittamisilla. Kyllä minä hänen kanssaan siitä huolimatta olen, mutta en ikinä opi niitä valituksia ymmärtämään. Opin vain hammasta purren sietämään ja samalla sulattamaan sitä, että se aiheuttaa myös minulle pahaa oloa ja stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.No mutta sehän se tässä keskiössä on että onko naisesi kokonaisuudessa niin hyvä ja ihana että jaksat myös niitä raskaampia puolia hänessä? Jos tuntuu että ei niin älä turhaa aikaasi tuhlaa vaan etsi itsellesi sellainen puoliso jota jaksat arjessa kuunnella.
Sepä se on, kun muutoin hyvä nainen on pilattu tuolla raskaalla ainaisella pienistä valittamisilla. Kyllä minä hänen kanssaan siitä huolimatta olen, mutta en ikinä opi niitä valituksia ymmärtämään. Opin vain hammasta purren sietämään ja samalla sulattamaan sitä, että se aiheuttaa myös minulle pahaa oloa ja stressiä.
Aikuiseen tunne-elämään kuuluu, että kykenee erottamaan omat tunteet toisen tunteista eli että toisen paha mieli ei aiheuta itselle pahaa oloa. Sun tunnesäätelytaidoissa on pahoja puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.No mutta sehän se tässä keskiössä on että onko naisesi kokonaisuudessa niin hyvä ja ihana että jaksat myös niitä raskaampia puolia hänessä? Jos tuntuu että ei niin älä turhaa aikaasi tuhlaa vaan etsi itsellesi sellainen puoliso jota jaksat arjessa kuunnella.
Sepä se on, kun muutoin hyvä nainen on pilattu tuolla raskaalla ainaisella pienistä valittamisilla. Kyllä minä hänen kanssaan siitä huolimatta olen, mutta en ikinä opi niitä valituksia ymmärtämään. Opin vain hammasta purren sietämään ja samalla sulattamaan sitä, että se aiheuttaa myös minulle pahaa oloa ja stressiä.
Aikuiseen tunne-elämään kuuluu, että kykenee erottamaan omat tunteet toisen tunteista eli että toisen paha mieli ei aiheuta itselle pahaa oloa. Sun tunnesäätelytaidoissa on pahoja puutteita.
Joo juu, just näin. Että toisen rasittavaksi kokeman käytöksen ei pidä antaa vaikuttaa itselle negatiivisia olotiloja. Sama kun sanoisi alkoholistin puolisolle, että älä sinä siitä välitä. Opi vaan neutraalisti elämään asian kanssa jo totu siihen. Jos et totu, niin et osaa käsitellä asiaa oikein ja tunne-elämässäsi ja sen säätelytaidossa on pahoja puutteita.
Sinä se varsinainen viiden tähden psykologi olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Ei vaimosi ylireagoi. On ihan puhtaasti sinun mielipiteesi että hän ylireagoi. Ei ole mikään ihme että menee "märehtimiseksi" kun luulet voivasi sanella vaimollesi miten hänen kuuluu tilanteet tulkita. Vaikka et itse ollut edes paikalla. Joskus olisi ihan hyvä pitää ne mölyt mahassa ja antaa puolison puhua murheistaan, kun hän selvästi haluaa puhua. Et sinä siihen hajoa vaikka antaisit muillekin tilaa elää.
Mutta itse koen tuon lähinnä henkisenä väkivaltana minua kohtaan, että minun pitäisi koko ajan sympata ja myötäelää naurettavissa asioissa, jotka aikuisen pitäisi osata käsitellä aikuisen tavoin.
Jaksaisitko sinä koko ajan kuunnella, jos sinulla olisi ukko, joka säännöllisesti koko illan jauhaisi sinulle aina siitä, että kun töissä työkaveri-Timo sanoo hänellä olevan väärän värinen paita päällä. Ymmärrät itsekin, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen, mutta kun ukkosi on toista mieltä märehtien asiaa tuntikausia, niin sinunkin pitää tunnollisesti käyttää elämäsi myötäelämiseen teatteria vetäen.
Kaiken lisäksi vaimoni tulee hyvin työkavereiden kanssa toimeen, eli siellä ei mitään todellista kiusaamista tms ole, mutta jos ihminen jokaisen letkautuksen ottaa itseensä, niin raskas elämä tulee.No mutta sehän se tässä keskiössä on että onko naisesi kokonaisuudessa niin hyvä ja ihana että jaksat myös niitä raskaampia puolia hänessä? Jos tuntuu että ei niin älä turhaa aikaasi tuhlaa vaan etsi itsellesi sellainen puoliso jota jaksat arjessa kuunnella.
Sepä se on, kun muutoin hyvä nainen on pilattu tuolla raskaalla ainaisella pienistä valittamisilla. Kyllä minä hänen kanssaan siitä huolimatta olen, mutta en ikinä opi niitä valituksia ymmärtämään. Opin vain hammasta purren sietämään ja samalla sulattamaan sitä, että se aiheuttaa myös minulle pahaa oloa ja stressiä.
Aikuiseen tunne-elämään kuuluu, että kykenee erottamaan omat tunteet toisen tunteista eli että toisen paha mieli ei aiheuta itselle pahaa oloa. Sun tunnesäätelytaidoissa on pahoja puutteita.
Joo juu, just näin. Että toisen rasittavaksi kokeman käytöksen ei pidä antaa vaikuttaa itselle negatiivisia olotiloja. Sama kun sanoisi alkoholistin puolisolle, että älä sinä siitä välitä. Opi vaan neutraalisti elämään asian kanssa jo totu siihen. Jos et totu, niin et osaa käsitellä asiaa oikein ja tunne-elämässäsi ja sen säätelytaidossa on pahoja puutteita.
Sinä se varsinainen viiden tähden psykologi olet.
Susta niin huomaa, että kaikki vähänkin negatiivinen menee ihon alle. Tuollainen tunteita pelkäävä mies on raskas kumppani. Sääli vaimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.
Hyvän miehen ei tarvitse teeskennellä, vaan myötätunto ja välittäminen tulevat luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei välttämättä itsekään osaa eritellä, mikä on vialla. Tai uskalla. Tai halua. Ei se todennäköisesti valehtelua ole.
Tuon nyt jo voi ymmärtää. Naiset kun tyhmiä ovat.
Pidät naisia tyhminä ja silti vapaa.ehtoisesti vietät aikaasi naisvaltaisella palstalla täällä "tyhmien" kanssa? Aika ristiriitaista.
Omalla kohdalla tuo johtuu siitä, että kun pahoitan mieleni, pitää antaa tunteiden tasoittua hieman, ja miettiä asiaa myös puolison kannalta. Joskus kiehahtaa kohtuuttomasti, joskus asiasta, ja kun hetken ehtii asiaa pohdiskella, niin osaa paremmin kertoa mistä asia johtui, asiallisesti. Jos tunteiden vallassa yrittää, helposti sanoo jotain mitä ei tarkoita, tai aiheuttaa vain isomman riidan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon ettei mua vaivaa mikään koska tiedän asian kertomisen johtavan riitaan. Mies on todella huono kommunikoimaan eikä osaa ottaa vastaan mitään kritiikkiä huutamatta ja raivostumatta. Mies saattaa menettää malttinsa jopa asioista mitkä ei liity häneen jos kerron mikä harmittaa. Hänellä on automaattinen reaktio väittää vastaan kun kerron mikä on vialla tai ottaa päähän. Jos vaikka kerron että ärsyttää kun töissä meni yksi asia pieleen miehen mielestä minä olen toiminut väärin ja minun olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla. Sitten kun kerron oman kantani alkaa inttäminen ja lopulta huuto. Miksi kertoisin yhtään mitään? Ja jos harmitukseni johtuu esimerkiksi siitä että mies on jättänyt jotain tekemättä, asiasta on turha sanoa koska a. toivon mahdottomia ja olen väärässä, b. asia ei muutu pyynnöistä huolimatta. Tässä hyvänä esimerkkinä kaapin ovien sulkeminen (tai siis sen tekemättä jättäminen).
Mies voi olla vain yksinkertaisesti eri mieltä asioista ja kimpaantuu, kun sinä pidät jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksesta etkä osaa avata silmiä sen laajemmin.
Minun vaimo ottaa esim työkavereiden sanomiset usein todella naurettavasti itseensä. Pieniäkin asioita märehtii vielä kotonakin ja minä olen jo lähes loppuunpalanut kuuntelemaan niitä, koska minun mielestäni niissä ei ole mitään vatvomista. Esimerkiksi eräs työkaveri oli sanonut häntä arkajalaksi minun mielestäni eräänlaisena tilannekomiikkana, niin vaimo märehtii sitä asiaa vielä kotonakin, että kun häntä pidetään arkajalkana. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne ja minulla menee hermo, kun aina saa kuulla tätä vuodatusta ties mistä asioista. Sitten valittaa minulle, kun edes minulta ei heru ymmärrystä. No hitto soikoon, pitäisikö minun häntä lohduttaa ja sanoa että ihan oikeassa olet (vaikka ei olekaan) ja samalla tukea hänen syytään märehtiä asiaa.
Että kyllä asioilla voi olla monta puolta ja mies voi kimpaantua ihan siksi, koska on eri mieltä ja on loppuunpalanut kuuntelemaan vanhaa virttä.No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri
Eli minun pitäisi heittää oma mielipide pois ja ruveta vetämään roolia, että olen samaa mieltä, vaikken olekaan? Joo, kyllä se työpaikan Liisa varmaan sanoi sinua arkajalaksi ihan ilkeyttään ja halusi syvästi loukata sinua. Märehditään yhdessä eikä vaan ikinä ajatella, että onkohan tässä nyt ylireagoitu.
Kun ei usko toisenlaista näkemystä rauhallisella selityksellä, niin en vaan jaksa ainaista samaa levyä. Menee mielenterveys, jos rupeat vetämään jotain roolia ja vielä yrität märehtiä myötämärehdinnällä jotain asiaa, jossa ei mielestäsi ole todellisuudessa mitään järkeä.Hyvän miehen ei tarvitse teeskennellä, vaan myötätunto ja välittäminen tulevat luonnostaan.
Niin, se vaan että kuinka pitkälle ihmisiä pitää jaksaa ymmärtää. Tätä ihmiset ei vissiin oikein osaa, kun nykyään suuri osa avioliitoistakin päätyy eroon.
Kun nainen tai mies kertoo puolisolle asioita, jotka ITSE kokee ongelmiksi, silloin hän toivoo toiselta pelkkää kuuntelemista ja myötätuntoa. Kumpikaan edellä mainituista EI tarkoita samaa mieltä olemista. Empaattinen ihminen osaa kyllä kuunnella ja olla myötätuntoinen, vaikka ei itse kokisi toisen tilannetta samalla tavalla ongelmana. Jos toinen tarvitsee vain kuuntelijaa eikä varta vasten kysy neuvoja, niin silloin ei pidä myöskään alkaa antamaan neuvoja. Jos kuitenkaan ei kykene empaattiseen kommunikointiin, vaan alkaa esimerkiksi vähättelemään toisen kertomia ongelmia sekä mitätöimään toisen tunteita kertomalla, että hänen kokemansa tunteet eivät ole oikeutettuja, niin sitä kutsutaan mitätöimiseksi. Jos ihminen kokee jatkuvasti omien kokemustensa ja tunteidensa mitätöintiä, joka on yksi tapa harjoittaa henkistä väkivaltaa, niin hän alkaa suojelemaan omaa minuuttaan toisen tekemiltä hyökkäyksiltä, eikä enää halua kertoa puolisolle mitä ajattelee ja tuntee. Otsikossa kysyttiin miksi nainen sanoo että mikään ei ole vialla, vaikka oikeasti on? Yksi vaihtoehtoinen selitys tähän on, että siksi koska ei halua joutua henkisen väkivallan kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen tai mies kertoo puolisolle asioita, jotka ITSE kokee ongelmiksi, silloin hän toivoo toiselta pelkkää kuuntelemista ja myötätuntoa. Kumpikaan edellä mainituista EI tarkoita samaa mieltä olemista. Empaattinen ihminen osaa kyllä kuunnella ja olla myötätuntoinen, vaikka ei itse kokisi toisen tilannetta samalla tavalla ongelmana. Jos toinen tarvitsee vain kuuntelijaa eikä varta vasten kysy neuvoja, niin silloin ei pidä myöskään alkaa antamaan neuvoja. Jos kuitenkaan ei kykene empaattiseen kommunikointiin, vaan alkaa esimerkiksi vähättelemään toisen kertomia ongelmia sekä mitätöimään toisen tunteita kertomalla, että hänen kokemansa tunteet eivät ole oikeutettuja, niin sitä kutsutaan mitätöimiseksi. Jos ihminen kokee jatkuvasti omien kokemustensa ja tunteidensa mitätöintiä, joka on yksi tapa harjoittaa henkistä väkivaltaa, niin hän alkaa suojelemaan omaa minuuttaan toisen tekemiltä hyökkäyksiltä, eikä enää halua kertoa puolisolle mitä ajattelee ja tuntee. Otsikossa kysyttiin miksi nainen sanoo että mikään ei ole vialla, vaikka oikeasti on? Yksi vaihtoehtoinen selitys tähän on, että siksi koska ei halua joutua henkisen väkivallan kohteeksi.
No entä jos toinen nimen omaan haluaa kuulla, että olet samaa mieltä hänen kanssaan ja suuttuu, jos vähäkään yrität esittää toisenlaista näkökantaa? Syyttää, ku et sinäkään häntä ymmärrä.
Alue: Aihe vapaa
No pitäisi. Pitäisi ymmärtää ja lohduttaa. Omaa vaimoasi! Ethän sinä tiedä miten asia oikeasti on. Etkä sinä voi sanella mitkä asiat saa vaivata ja mitkä ei saa. Et ole auktoriteetti joka määrittää oikean suhtautumistavan. -eri