Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen ja minusta tuli ihminen, josta en itsekään pidä. Ei ehkä muutkaan. Miten muuttua takaisin?
16.02.2021 |
Olen ennen lapsen saamista iloinen, rento, ystävällinen, sosiaalinen, puhelias, avulias, antelias jne. Pidetty ystävä ja puoliso, jolla oli myös hyvä olla itsensä kanssa. Saatiin (toivottu ja suunniteltu) lapsi, ja minusta tuli ihminen, josta en pidä yhtään. En usko, että muutkaan oikein pitävät minusta nyt. Olen kireä, suutun helposti, en halua enää antaa aikaani enkä huomiotani kenellekään (paitsi tietenkin lapselleni), en halua enää auttaa ketään, olen negatiivinen, tiuskin, en halua tavata enää ystäviä, olen muuttunut paljon itsekkäämmäksi. Harmittaa ja ahdistaa, että olen nykyään tällainen. Lapsiarki yksinkertaisesti on muuttanut minut tällaiseksi, vaikka en koskaan tällaiseksi halunnut tulla. Kun katson itseäni peilistä niin näen ihmisen, jota en arvosta enää, koska en pidä hänestä enää. Avioliitto rakoilee, koska miehenikään ei taida enää pitää minusta ollenkaan. No, en ihmettele, sillä enhän pidä itsekään. Joka aamu kun herään päätän olla taas se sama iloinen ja muut huomioiva, ystävällinen kiva ihminen, mutta epäonnistun siinä viimeistään jo aamupäivällä. Kannan valtavia syyllisyyden tunteita, koska halusin olla hyvä äiti, mutta epäonnistuin siinäkin.
Miten muuttua takaisin ihmiseksi, joka olin ennen? Ja onko muut kokeneet samaa? Kuuluuko tämä vain asiaan? Masentunut en usko olevani, ainoastaan ylikuormittunut. Mutta ei se tule poistumaan vuosikausiin...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Helpottaa lapsen kasvaessa. Mulla on nyt kuopus 3v ja odotan vaan että tuosta vielä vähän kasvaa niin alkaa helpottaa kunnolla.
Mulla on semmoista et luulen kaipaavani ihmisten seuraa, mutta kun saan sitä, haluankin pois, omaan rauhaani, enkä ymmärrä miksi.
Joo. Itse en enää haluaisi edes tavata ketään. Välillä pakotan itseni tapaamaan läheisiäni, mutta sitten huomaan heti olevan vain ihan kamala ja raskasta seuraa, puhumatonkin. Ja kadun heti että tapasin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toi kyllä kuulostaa ihan just siltä että tarvitsisit lomaa ja aikaa rauhoittua omissa oloissasi. Enemmän kuin pari tuntia viikossa. Yritä saada sitä joka päivä se pari tuntia niin alkaa ehkä helpottaa. Kysele lastenhoitoapua esim neuvolasta, perhetyöntekijää tms.
Vierailija kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Paljonko tulee?
5 pistettä, normaali.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No toi kyllä kuulostaa ihan just siltä että tarvitsisit lomaa ja aikaa rauhoittua omissa oloissasi. Enemmän kuin pari tuntia viikossa. Yritä saada sitä joka päivä se pari tuntia niin alkaa ehkä helpottaa. Kysele lastenhoitoapua esim neuvolasta, perhetyöntekijää tms.
Neuvola ei tarjoa lastenhoitoapua. He tosiaan tyrkyttää perhetyöntekijää, mutta ei hoitamaan lasta vaan käymään tarjoamassa "arkea tukevia keskustelutuokioita". Anteeksi nyt kaikki perhetyöntekijät, mutta pää räjähtää ajatuksestakin. Meillä on arki sinänsä ihan hallussa, käydään töissä, lapsella on selkeä päivärytmi, tehdään ihan normaalia perusterveellistä kotiruokaa, ulkoillaan päivittäin, osataan miehen kanssa keskustella avoimesti jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ainakin on raskasta olla seurassa jatkuvasti. Siis vaikka lapseni on ihana ja helppo niin pikkulapsiaikana ei kyllä ollut sekuntiakaan yksin.
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Kuullostaa tutulta. Älä hätäile, löydät vielä uudestaan oman itsesi. Siinä voi mennä pari vuotta tai enemmän, mutta yritä jaksaa. Selitä tilanne kavereille ja puolisollesi reilusti. Kannattaa puhua avoimesti, esim. "anteeksi, että olen nyt huonoa seuraa". Mulle autto jonkun verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Mikä asia eniten suututtaa ? Tai onko joku tietty toistuva aihe päivästä päivään mikä ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Mikä asia eniten suututtaa ? Tai onko joku tietty toistuva aihe päivästä päivään mikä ärsyttää?
Ei ole mitään sellaista kestoaihetta mistä suutun vaan mitättömistä pikkujutuista, joita en olisi ennen edes huomannut. Ne vaihtelee laidasta laitaan, en löydä niistä mitään yhdistävää teemaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa tutulta. Älä hätäile, löydät vielä uudestaan oman itsesi. Siinä voi mennä pari vuotta tai enemmän, mutta yritä jaksaa. Selitä tilanne kavereille ja puolisollesi reilusti. Kannattaa puhua avoimesti, esim. "anteeksi, että olen nyt huonoa seuraa". Mulle autto jonkun verran.
Kiitos yritän. Mutta miten selitän kolmevuotiaalle lapselleni?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Mikä asia eniten suututtaa ? Tai onko joku tietty toistuva aihe päivästä päivään mikä ärsyttää?
Ei ole mitään sellaista kestoaihetta mistä suutun vaan mitättömistä pikkujutuista, joita en olisi ennen edes huomannut. Ne vaihtelee laidasta laitaan, en löydä niistä mitään yhdistävää teemaa. Ap
Kuulostaa väsymykseltä minun korviini tai hormoneiden vaikutukselta. Onko se jatkuva olotila vai onko parempia ja huonompia jaksoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voisin elää tuon vauva- ja pikkulapsiajan uudestaan, satsaisin kaikin voimin kotiapuun ja lastenvahteihin.
Meillä ei myöskään ollut tukiverkkoja, paitsi anoppi, jonka kanssa en tullut yhtään toimeen. Omat vanhempani ja sisarukseni asuivat muutaman sadan kilometrin päässä ja vanhempani olivat jo vanhoja ja sairaita.
Olin välillä tosi onneton ja ahdistunut, vasta paljon myöhemmin aloin taas saada oman elämäni takaisin.
Usko: nyt se alkaa vähän helpottaa, viisivuotiaan kanssa on jo et oho, en ookkaan koko ajan ihan krpä otsassa.
Mutta kyllä nyt ton ikäisen mutsin pitää saada omaa aikaa myös arkisin, mieluiten liikuntaharrastus joka tasapainottaa stressitasoja. Itse otin jo lapsen ollessa 1v myös ihan selviä irtiottoja perhe-elämästä, eka yhden yön ja kun tyttö oli 3v olin jo viikon poissa kotoa (erämaassa hiihtämässä).
Älä hanki toista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Mikä asia eniten suututtaa ? Tai onko joku tietty toistuva aihe päivästä päivään mikä ärsyttää?
Ei ole mitään sellaista kestoaihetta mistä suutun vaan mitättömistä pikkujutuista, joita en olisi ennen edes huomannut. Ne vaihtelee laidasta laitaan, en löydä niistä mitään yhdistävää teemaa. Ap
Kuulostaa väsymykseltä minun korviini tai hormoneiden vaikutukselta. Onko se jatkuva olotila vai onko parempia ja huonompia jaksoja?
Aika jatkuva. PMS selvästi kyllä pahentaa. Väsymystä voi olla, mutta toisaalta nukun ihan hyvin 8 tunnin yöunet joka yö. Että sen täytyy olla sitten henkistä eikä fyysistä väsymystä. Mikähän siihen auttaisi sitten. Lapsesta on pakko huolehtia päivittäin, töistä myös, vapaa-aikaa en saa kuin viikonloppuisin pari tuntia. Ap
MInkä ikäinen olet? Vaihdevuodet voivat alkaa esi-oireilla jo 40v kieppeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoria:
Äidin pitää muuttua hetkellisesti vähän "ikävämmäksi" jotta se olisi lapsensa kanssa. Biologiaa siis. Ettei emo lähde poikastensa luota muihin humputuksiin ja unohda poikasiaan.
Hmm. En ole hetkellisesti vähän ikävämpi vaan oikeasti raskas ja kaikesta suuttuva tiuskiva ihminen. Nykyään. Ei biologia sentään kai sellaista ole halunnut. Ap
Mikä asia eniten suututtaa ? Tai onko joku tietty toistuva aihe päivästä päivään mikä ärsyttää?
Ei ole mitään sellaista kestoaihetta mistä suutun vaan mitättömistä pikkujutuista, joita en olisi ennen edes huomannut. Ne vaihtelee laidasta laitaan, en löydä niistä mitään yhdistävää teemaa. Ap
Kuulostaa väsymykseltä minun korviini tai hormoneiden vaikutukselta. Onko se jatkuva olotila vai onko parempia ja huonompia jaksoja?
Aika jatkuva. PMS selvästi kyllä pahentaa. Väsymystä voi olla, mutta toisaalta nukun ihan hyvin 8 tunnin yöunet joka yö. Että sen täytyy olla sitten henkistä eikä fyysistä väsymystä. Mikähän siihen auttaisi sitten. Lapsesta on pakko huolehtia päivittäin, töistä myös, vapaa-aikaa en saa kuin viikonloppuisin pari tuntia. Ap
Sun elämähän on käytännössä yksinhuoltajan, jonka lapsen isä näkee lasta pari tuntia viikonloppuisin. Yh-äidit ovat ihan aiheesta usein väsyneitä, huonotuulisia ja kuormittuneita. Ei ole normaalia lajityypillistä käytöstä että emo vastaa yksin hoivasta.
Vierailija kirjoitti:
Usko: nyt se alkaa vähän helpottaa, viisivuotiaan kanssa on jo et oho, en ookkaan koko ajan ihan krpä otsassa.
Mutta kyllä nyt ton ikäisen mutsin pitää saada omaa aikaa myös arkisin, mieluiten liikuntaharrastus joka tasapainottaa stressitasoja. Itse otin jo lapsen ollessa 1v myös ihan selviä irtiottoja perhe-elämästä, eka yhden yön ja kun tyttö oli 3v olin jo viikon poissa kotoa (erämaassa hiihtämässä).
Älä hanki toista lasta.
Ehkä laitan tämän ketjun muistiin, ja kahden vuoden päästä kun lapsi on viisi niin palaan asiaan ja katson onko vielä koko ajan krpä otsassa. Toivottavasti ei. Mutta kun en haluaisi, että on nytkään. Sillä kaikesta huolimatta lapsi on parasta mitä elämässäni on ikinä tapahtunut ja minulle hyvin rakas. Ja ei, en hanki toista lasta. Helppo vain sanoa, että pitää saada omaa aikaa, kun meillä ei oikeasti ole mitään tukiverkkoja. Ei ole ketään mummia hoitamassa. Eikä isoja palkkoja, joilla maksaa yön yli lastenvahteja. Ap
Tekee normaalia 40 tunnin työviikkoa mutta työmatkoihin menee kaksi tuntia päivässä. Kyllä hän tietää kaiken mitä tähän aloitukseenkin olen kirjoittanut, ollaan ihan avoimesti juteltu. Mutta ei hän tule lyhentämään työpäiviään. Hän lupaa kyllä viikonloppuisin antaa minulle omaa aikaa, mutta kuten sanottu olen silloin niin uupunut että en jaksa kuin istua paikallani. Ap