Sain sukututkimuksen omasta suvustani luettavaksi ja nauratti
1400-luvulle koko isälinjani on asunut n. 70 - 100 kilometrin säteellä, kaikki on olleet jotakin maata tonkivia torpparitaviksia, paria oman mökin omistanutta lukuunottamatta, mitään rikkeitä ei ole ja se oli siinä. Ja mikä parasta, olen itsekin täysi tavisduunari, samoin vanhempani ja siis suvusta kaikki 600 vuoden ajan :D
Kommentit (154)
Me selvitimme isälinjaa siksi, koska halusimme tietää mistä sukumme on muuttanut Helsinkiin noin 200 vuotta sitten. Paikka on nyt selvinnyt.
Olen itse historiantutkija, mutta en sukututkija. Suomen historian tutkijana tunnen ne lähteet, joiden perusteella sukututkimusta tehdään. Sanoisin sillä perusteella että:
Melkein kaikissa suvuissa on mahdollista päästä 1720-luvulle asti. Tähän poikkeuksia ovat lähinnä saamelaissuvut, Vanhan-Suomen suvut, ortodoksit, tataarit, romanit, juutalaiset ja muut ei-luterilaisen kirkon jäsenet.
1600-luvulle pääsy on, kuten joku yllä totesi, ”hyvä saavutus”, muttei vielä mitenkään harvinaista. Kirkonkirjat on monissa seurakunnissa hävinneet Suuren Pohjan sodan aikana, mutta veroluetteloilla ja tuomiokirjoilla pääsee vielä 1600-luvulla eteenpäin. Ja kirkonkirkjojakin on kuitenkin kohtuullisen monista seurakunnista olemassa 1660-luvulta alkaen, eli hyväkin tuuri voi köydä. Myös äitilinjojen tutkiminen onnistu vielä tässä vaiheessa, vaikka on työlästä.
1540-luvulle voi päästä veroluetteloiden kautta. Henkiveroluetteloissa nökyy talonomistajien (talonpoikien) lisäksi myös työväkeä ja perheenjöseniä, mutta veroluetteloihin myös tunnetusti merkittiin vähän mitä sattui, luetteloiden tiedot ovat usein jo tekoaikanaan vanhentuneita ja virheitä on paljon (kosa ymmärrettävästi kruunun edustaja yritti saada niihin mahdollisimman paljon verotettavaa väkeä ja asukkaat taas yrittivät pitää väkeä piilossa jottei olisi tarvinnut maksaa veroa. Mutta edelleen on ihan mahdollista, joskin työlästä, löytää ihan tavisväken sukujuuria. Toki virhemarginaali pitää tässä vaiheessa jo ottaa huomioon.
1400- luvun lopulla on joitain lähdesarjoja, joista voi löytää tietoja taviksista. On vaan aivan kösittämättömän hyvä tuuri, jos sukusi kuuluu niissä mainittuihin. Mutta mahdollista se toki on. Käytännössä kuitenkin kaikki 1400-lukua koskeva on arvailua, jopa useimmissa rälssisuvuissa (eikä rälssi edes ollut perinnöllistä vielä tuolloin).
Ei ole kuulkaa ruotsalainen kruununpalvelija riemusta kiljunut, kun kuningas on määrännyt palvelukseen Itämaahan, joksi Suomea Ruotsin-vallan aikana kutsuttiin. Tämä alue oli heidän mielestään täyttä periferiaa.
Lisäksi tänne on lähetetty Ruotsin kuninkaiden aviottomat lapset heidän vähän vartuttua. Pappejahan kiellettiin viran menettämisen uhalla merkitsemästä aviottoman lapsen isää kirjoihin, vaikka isä varmasti oli tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse historiantutkija, mutta en sukututkija. Suomen historian tutkijana tunnen ne lähteet, joiden perusteella sukututkimusta tehdään. Sanoisin sillä perusteella että:
Melkein kaikissa suvuissa on mahdollista päästä 1720-luvulle asti. Tähän poikkeuksia ovat lähinnä saamelaissuvut, Vanhan-Suomen suvut, ortodoksit, tataarit, romanit, juutalaiset ja muut ei-luterilaisen kirkon jäsenet.
1600-luvulle pääsy on, kuten joku yllä totesi, ”hyvä saavutus”, muttei vielä mitenkään harvinaista. Kirkonkirjat on monissa seurakunnissa hävinneet Suuren Pohjan sodan aikana, mutta veroluetteloilla ja tuomiokirjoilla pääsee vielä 1600-luvulla eteenpäin. Ja kirkonkirkjojakin on kuitenkin kohtuullisen monista seurakunnista olemassa 1660-luvulta alkaen, eli hyväkin tuuri voi köydä. Myös äitilinjojen tutkiminen onnistu vielä tässä vaiheessa, vaikka on työlästä.
1540-luvulle voi päästä veroluetteloiden kautta. Henkiveroluetteloissa nökyy talonomistajien (talonpoikien) lisäksi myös työväkeä ja perheenjöseniä, mutta veroluetteloihin myös tunnetusti merkittiin vähän mitä sattui, luetteloiden tiedot ovat usein jo tekoaikanaan vanhentuneita ja virheitä on paljon (kosa ymmärrettävästi kruunun edustaja yritti saada niihin mahdollisimman paljon verotettavaa väkeä ja asukkaat taas yrittivät pitää väkeä piilossa jottei olisi tarvinnut maksaa veroa. Mutta edelleen on ihan mahdollista, joskin työlästä, löytää ihan tavisväken sukujuuria. Toki virhemarginaali pitää tässä vaiheessa jo ottaa huomioon.
1400- luvun lopulla on joitain lähdesarjoja, joista voi löytää tietoja taviksista. On vaan aivan kösittämättömän hyvä tuuri, jos sukusi kuuluu niissä mainittuihin. Mutta mahdollista se toki on. Käytännössä kuitenkin kaikki 1400-lukua koskeva on arvailua, jopa useimmissa rälssisuvuissa (eikä rälssi edes ollut perinnöllistä vielä tuolloin).
Tämä hyvä kommentti - kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Me selvitimme isälinjaa siksi, koska halusimme tietää mistä sukumme on muuttanut Helsinkiin noin 200 vuotta sitten. Paikka on nyt selvinnyt.
Tjaa. Vai onko selvinnyt vain mieslinjaisen sukusi reitti? Koko muu suku edelleen tutkimatta ja iso osa siitä ei ehkä koskaan ole muuttanut Helsinkiin?
Tarkoitan siis, että miksi sanot että isälinja =sukumme?
Vierailija kirjoitti:
kirjoitettua historiaa on vain 1500 luvulle, kaikki sitä ennen on myöhemmistä tarinoista. Rooman imperiumi rooman kaupungin ympärillä helposti satua jne.
Kirjoitettua historiaa on n. 2000 ekr! Sitä edeltävä aika on pre-historical eli esihistoriallinen. Nyt on koulut jääneet käymättä.
Mun suku on ollut talollisia ja ainakin vuoteen 1501 löytyy yksi haara. Samassa kylässä pysytelleet. Vasta vanhempieni sukupolvessa on lähdetty vähän kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuulkaa ruotsalainen kruununpalvelija riemusta kiljunut, kun kuningas on määrännyt palvelukseen Itämaahan, joksi Suomea Ruotsin-vallan aikana kutsuttiin. Tämä alue oli heidän mielestään täyttä periferiaa.
Aika moni kiljui rannikkoseurakuntiin Oulusta Viipuriin sijoitti kruunun virkamies oikein mielellään, ne olivat rikkaita aluieita, joihin ansioituneita virkamiehiä ja pappeja määrättiin palkkioksi hyvästä työstä. Suomi ei ollut periferiaa, vaan Ruotsin valtakunnan ydinalueita.
Vierailija kirjoitti:
Pappejahan kiellettiin viran menettämisen uhalla merkitsemästä aviottoman lapsen isää kirjoihin, vaikka isä varmasti oli tiedossa.
Ja edelleen ei. Päinvastoin. Papeilla oli velvollisuus merkitä aviottomat isätkin, jos ne olivat tiedossa ja isyys tutkittiin ja tuomittiin käräjillä elastusavun vuoksi aina kun se oli jotenkin mahdollista. Ja se todellakin tutkittiin, koska mikään pitäjä ei halunnut elättää niitä lapsia yhteisistä varoista, mikä olisi ollut vaihtoehto vastuullisen isän löytämiselle (tosin kun moni niistä ei ollut kovin vastuullisia, niin aina isän löytämisestä ei ollut hyötyä ja lapsi jäi köyhäinhoidon varaan kuitenkin. Mutta yritys oli kyllä juuri niin kova kuin maalaispitäjässä rahasta puhuttaessa aina on.)
Omia on tutkittu 17 sukupolvea taaksepäin, esi-isä on saapunut korpeen n. 500 vuotta sitten raivaamaan mökin paikkaa ja samalla paikalla on vieläkin kylä, sukua on nykyään n. 1200. Tämän yksittäisen esi-isän lähtöpaikka ei ole selvillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näissä vanhemmissa aatelissuvuissa jäljet johtaakin usein ulkomaille.
Meidän suvun vanhin tunnettu esi-isä oli ilmeisesti alunperin saksalainen kauppias, joka asusteli Turussa 1500-luvulla. 1600-1800 majailtiin Savossa josta suku on levinnyt ympäri Suomea, meidän haara päätyi Kainuuseen.
Hyvin moni ymmärtää "minun suvullani" nimenomaan sen isälinjan. Miksi?!
Vierailija kirjoitti:
Mun suku on ollut talollisia ja ainakin vuoteen 1501 löytyy yksi haara. Samassa kylässä pysytelleet. Vasta vanhempieni sukupolvessa on lähdetty vähän kauemmas.
Sinäkin puhut nyt mitä ilmeisemmin vain yhdestä linjasta. Ei se ole koko sukusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, miten sukututkija on päässyt 1400-luvulle asti. Kirkonkirjoistakin kun suuri osa hävitettiin Isonvihan aikana 1700-luvun alkukymmeninä. Pidän epätodennäköisenä, että maakauppoja koskevia kirjallisia sopimuksia olisi jossakin tallella.
Mitä lähteitä tämä sukututkija käytti? Missä päin Suomea sukusi asuu/on asunut?
Onko tutkimuksessa sanoja ”luultavasti”, ”mahdollisesti”, ”ehkä”, ”todennäköisesti” tms.?
Mitä tutkija veloitti?
Kiinnostaisi tietää siksi, että omassa suvussamme olemme päässeet 1700-luvun alkuun. Olemme tutkineet suoraa isälinjaa. Kylmästi ja tarkasti vain kirkonkirjojen merkintöihin perustuen.
Joistakin suvuista löytyy tietoa pidemmälle. Esim. Eksäni suvusta löytyi vuoteen 1540 asti.
Tavallisesta rahvaasta yleensä ei löydy kuin juurikin 1700-, korkeintaan 1600-luvulle.
Olen tavallista rahvasta sukua ja mummo puolelta löytyy tietoa vuodelle 1545.
Minun esipolvissani on porukkaa sosioekonomiselta asemaltaan laidasta laitaan ja osa näistä on elänyt yhtä aikaa samassa pitäjässä. Mietin välillä, miten he ovat ehkä suhtautuneet toisiinsa tullessaan tekemisiin tai mitä ajatelleet toisistaan. Sen saattaa pitkälti arvata, sääty-yhteiskunnassa...
Jalkapuussa kirjoitti:
Omat esi-isät muutaman sadan vuoden takaa olivat juopotelleet pyhäpäivänä ja sen kunniaksi laitettu jalkapuuhun kirkon eteen kirkkokansan ihmeteltäväksi :D. Juu ei virtaa aatelisverta ei!
Mä en oo törmännyt vielä jalkapuutuomioihin. Onko ne merkattu ihan rippikirjaan, vai minne?
Mulla on tippa aatelisverta, mutta myös juoppoa josta on lehdissä kirjoiteltu "poliisin vanhana tuttuna". :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitettua historiaa on vain 1500 luvulle, kaikki sitä ennen on myöhemmistä tarinoista. Rooman imperiumi rooman kaupungin ympärillä helposti satua jne.
Kirjoitettua historiaa on n. 2000 ekr! Sitä edeltävä aika on pre-historical eli esihistoriallinen. Nyt on koulut jääneet käymättä.
Suomessa ei kyllä ole.
Muutama viime polvi sukulaisistani on ollut tilallisia ja työväkeä/käsityöläisiä, mutta yllätys oli että parista suunnasta juuret johtavat vaatimattoman maalaisaatelin kautta keskiajan mahtavimpiin rälssisukuihin: piispoja, valtaneuvoksia, ritareita, linnanherroja... Absurdia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni ymmärtää "minun suvullani" nimenomaan sen isälinjan. Miksi?!
Ei naisista ole mitään kirjaa pidetty.
Vanhin poika peri talon ja siitä isänlinja on helppo tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni ymmärtää "minun suvullani" nimenomaan sen isälinjan. Miksi?!
Ei naisista ole mitään kirjaa pidetty.
Vanhin poika peri talon ja siitä isänlinja on helppo tutkia.
Kannattaisi kommentoida vain aiheista, joista jotain tietää.
Minun isäni sukua selvitettiin 1600-luvulla asti ja sitäkin pidettiin jo melko hyvänä saavutuksena.