Lue keskustelun säännöt.
Sain sukututkimuksen omasta suvustani luettavaksi ja nauratti
16.02.2021 |
1400-luvulle koko isälinjani on asunut n. 70 - 100 kilometrin säteellä, kaikki on olleet jotakin maata tonkivia torpparitaviksia, paria oman mökin omistanutta lukuunottamatta, mitään rikkeitä ei ole ja se oli siinä. Ja mikä parasta, olen itsekin täysi tavisduunari, samoin vanhempani ja siis suvusta kaikki 600 vuoden ajan :D
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni ymmärtää "minun suvullani" nimenomaan sen isälinjan. Miksi?!
Ei naisista ole mitään kirjaa pidetty.
Vanhin poika peri talon ja siitä isänlinja on helppo tutkia.
Kannattaisi kommentoida vain aiheista, joista jotain tietää.
Aikoinaan ei ihmisistä mitään kirjoja pidetty, vain veronmaksajista ja talon isännistä.
Kustaa määräsi ensimmäisen väestönlaskennan 1749.
Naiset olivat lähinnä miehen omaisuutta.
T: Sukututkija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei ymmärrä, ettei entisajan yhteisöissä ollut kummoistakaan yksityisyyttä, niin käytännössä kuin periaatteen tasollakaan. Sen huomaa aiemmista kommenteista koskien esiaviollisia suhteita, syrjähyppyjä jne. Ei tuolloin helposti voinut eikä kuulunut pitää salaisuuksia tai etsiä yksityisyyttä ja kahdenkeskistä aikaa. Toisten kyttäys ja sosiaalinen kontrolli oli voimissaan. Maineen säilyttäminen oli paljon tärkeämpi asia kuin nykyään.
Minun suvussani on pelkkiä kuninkaallisia, presidenttejä ja vähintään toimitusjohtajia. Siksi minulla on varaa katsoa muita aikamoisen alentuvasti, jos ei peräti halveksuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni ymmärtää "minun suvullani" nimenomaan sen isälinjan. Miksi?!
Ei naisista ole mitään kirjaa pidetty.
Vanhin poika peri talon ja siitä isänlinja on helppo tutkia.
Kannattaisi kommentoida vain aiheista, joista jotain tietää.
Aikoinaan ei ihmisistä mitään kirjoja pidetty, vain veronmaksajista ja talon isännistä.
Kustaa määräsi ensimmäisen väestönlaskennan 1749.
Naiset olivat lähinnä miehen omaisuutta.
T: Sukututkija
Aikanaan, niin. Mutta niinä vuosisatoina kuin suurimman osan suvusta on mitään löydettävissä, kyllä pidettiin. Rälssisukujen naimakaupat ja tyttäret ovat aika hyvin tiedossa ja niitähän nuo tuppaavat olemaan, jos sinne keskiajalle päästään. T. toinen sukututkija
joku mouho suvusta menee lankaan ja jakelee tuntemiensa "perun kirjojen" henkilöiden sotut. työ paikat ja osoitteet. sitten alkaa tulemaan ruinaus puheluita "haluatko kuvan hauta kivestä" Y,N muita. kansalais opistoissa järjestetään näitä kursseja joiden vetäjien taustoja EI TUTKITA . paperi version muka saa julkaista AUTA ARMIAS JOS TULEE NETTIIN JA TULEE SE IDIOOTTIEN TOIMESTA. silloin haastan tekijän ja julkaisijan oikeuteen pyydän 30000- 500000e korvauksia. lain mukaan minulle kuuluu korvaus. mutu tuntumalla kirjoitetut kylä kirjat ovat samassa asemassa. KIELLÄ TIETOJESI JULKAISU. OTA KORVAUKSET
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näinhän se on. Useimmat Ruotsin vallan aikana aateloidut (ennen vuotta 1809) olivat menestyneitä sotilaita tai kauppiaita, jotka ottivat aateloinmim jälkeen käyttöönsä uuden sukunimen. Joka se sukunimikin saattoi vaihdella henkilön asuinpaikan mukaan. Esim. Nn af Xx. Kun kartanoita menetettiin, myytiin tai saatiin avioliiton kautta tämä henkilö Nn muutti paikkaan Zz ja alkoi käyttää sukunimeä Nn af Zz.
Katselin tuossa joidenkin tuntemieni aatelisten sukupuota, kyllä suurimman osan sukupuu päättyy 1700-luvulle, joidenkin harvojen 1600-luvulle.
Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta nämä ’tavisten’ keskiajalle asti menevät sukututkimukset.
Mutta ihan kivoja tarinoita sukutapaamisissa jaettaviksi.
Kyllä taviksetkin ostivat ja omistivat taloja, maksoivat veroja ja kävivät oikeutta.
Ja veroasiakirjoja on säilynyt 1540-luvulta alkaen. Talonpoikaissukujen mieslinjaa voidaan jossain määrin seurata tuohon asti sen jälkeen kun sukututkimus ei enää voi edetä kirkonkirja-aineistojen varassa.
Naisia ei noissa paljon mainita, etunimi ja se siinä.
meidän kylällä kylä toimikunta kirjoitti kylä kirjan jossa oli täysin paikkaansa pitämättömiä tietoja. aivan mutu tuntumalla rääpysteltyjä. "sisäiseen myyntiin" tästäkin voi jo haastaa saatikka jos tulee nettiin voi pikku kartano mennä vasaran alle kun minun korvaukseni maksaa. EI TODELLAKAAN JULKISTA TIETOA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.Avioliiton ulkopuoliset suhteet on päinvastoin tavisten joukossa olleet hyvin tavallisia, etenkin syrjäseuduilla. Ylemmissä säädyissä ne oli paljon enemmän paheksuttuja.
Nyt kaipailisin lähteitä. Vaan eipä taida löytyä. Viittaat varmaan Suomi-filmeihin, jossa isännät p*nevat piikojaan. Ei se mikään normi ollut.
Kyllä se huomattavan yleistä oli. Omissa esivanhemmissa on muutaman sukupolven takaa useampikin henkilö, jonka isästä ei ole mitään tietoa. Oletettavasti isä oli usein sen talon isäntä, jossa nuori nainen oli piikana. Piiaksihan menivät melkein kaikki (ns. palveluspakko).
On ollut myös tapauksia, että talon tyttärellä on renkipojan kanssa lempi leiskunut, ja siitä seurauksena tytär on tullut raskaaksi. Tämän tultua isännän ja emännän tietoon, on tyttärelle hankittu kunniallinen aviomies kiireesti ennen vauvan syntymää. Lapsi on sitten merkitty kirkonkirjoihin tämän aviomiehen lapseksi, vaikka totuus on ollut toinen.
Ja tämän tiedät mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me selvitimme isälinjaa siksi, koska halusimme tietää mistä sukumme on muuttanut Helsinkiin noin 200 vuotta sitten. Paikka on nyt selvinnyt.
Tjaa. Vai onko selvinnyt vain mieslinjaisen sukusi reitti? Koko muu suku edelleen tutkimatta ja iso osa siitä ei ehkä koskaan ole muuttanut Helsinkiin?
Tarkoitan siis, että miksi sanot että isälinja =sukumme?[/
Vanhanaikaisesti, mielestäni, sukulinja jatkuu patriarkaalisesti.
Tottakai , avioliittojen kautta käsitteen suku voi laajentaa vaikka kuinka pitkälle. Tarpeeksi kauas kun tätä käsitettä vedetään, niin olemm kaikki sukulaisia.
Emme todellakaan tiedä, mihin tämän yli 200 vuotta sitten syntyneen miehen veljet/siskot ovat asettuneet.
Halusimme vain tietää, mistä tämä esi-isä muutti. Vielä emme tiedä miksi.
Ei meitä noin 200 vuotta Helsingissä asuneita sukuja ole monta.
1800-luvun alkukymmenistä asti kaikkien suvun jäsenten avioliitot, lapset, kuolemat, ja lasten kuolemat löytyvät kirkonkirjoista. 1700-lukua emme enää pysty kunnolla tutkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näinhän se on. Useimmat Ruotsin vallan aikana aateloidut (ennen vuotta 1809) olivat menestyneitä sotilaita tai kauppiaita, jotka ottivat aateloinmim jälkeen käyttöönsä uuden sukunimen. Joka se sukunimikin saattoi vaihdella henkilön asuinpaikan mukaan. Esim. Nn af Xx. Kun kartanoita menetettiin, myytiin tai saatiin avioliiton kautta tämä henkilö Nn muutti paikkaan Zz ja alkoi käyttää sukunimeä Nn af Zz.
Katselin tuossa joidenkin tuntemieni aatelisten sukupuota, kyllä suurimman osan sukupuu päättyy 1700-luvulle, joidenkin harvojen 1600-luvulle.
Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta nämä ’tavisten’ keskiajalle asti menevät sukututkimukset.
Mutta ihan kivoja tarinoita sukutapaamisissa jaettaviksi.
Kyllä taviksetkin ostivat ja omistivat taloja, maksoivat veroja ja kävivät oikeutta.
Ja veroasiakirjoja on säilynyt 1540-luvulta alkaen. Talonpoikaissukujen mieslinjaa voidaan jossain määrin seurata tuohon asti sen jälkeen kun sukututkimus ei enää voi edetä kirkonkirja-aineistojen varassa.
Naisia ei noissa paljon mainita, etunimi ja se siinä.
Niin, koska kellään ei ollut sukunimiä. Jos oli, sukunimet mainittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me selvitimme isälinjaa siksi, koska halusimme tietää mistä sukumme on muuttanut Helsinkiin noin 200 vuotta sitten. Paikka on nyt selvinnyt.
Tjaa. Vai onko selvinnyt vain mieslinjaisen sukusi reitti? Koko muu suku edelleen tutkimatta ja iso osa siitä ei ehkä koskaan ole muuttanut Helsinkiin?
Tarkoitan siis, että miksi sanot että isälinja =sukumme?[/
Vanhanaikaisesti, mielestäni, sukulinja jatkuu patriarkaalisesti.
Tottakai , avioliittojen kautta käsitteen suku voi laajentaa vaikka kuinka pitkälle. Tarpeeksi kauas kun tätä käsitettä vedetään, niin olemm kaikki sukulaisia.
Emme todellakaan tiedä, mihin tämän yli 200 vuotta sitten syntyneen miehen veljet/siskot ovat asettuneet.
Halusimme vain tietää, mistä tämä esi-isä muutti. Vielä emme tiedä miksi.
Ei meitä noin 200 vuotta Helsingissä asuneita sukuja ole monta.
1800-luvun alkukymmenistä asti kaikkien suvun jäsenten avioliitot, lapset, kuolemat, ja lasten kuolemat löytyvät kirkonkirjoista. 1700-lukua emme enää pysty kunnolla tutkimaan.
Ei tarkoitettu aviosukulaisuutta, sisaruksia tai serkkuja vaan esiäitejä. He ovat ihan yhtä tärkeitä esivanhempiasi. Esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvessa. Hyvin kapeakatseista ja kuten sanoit, vanhanaikaista, pitää vain isälinjaa merkityksellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me selvitimme isälinjaa siksi, koska halusimme tietää mistä sukumme on muuttanut Helsinkiin noin 200 vuotta sitten. Paikka on nyt selvinnyt.
Tjaa. Vai onko selvinnyt vain mieslinjaisen sukusi reitti? Koko muu suku edelleen tutkimatta ja iso osa siitä ei ehkä koskaan ole muuttanut Helsinkiin?
Tarkoitan siis, että miksi sanot että isälinja =sukumme?[/
Vanhanaikaisesti, mielestäni, sukulinja jatkuu patriarkaalisesti.
Tottakai , avioliittojen kautta käsitteen suku voi laajentaa vaikka kuinka pitkälle. Tarpeeksi kauas kun tätä käsitettä vedetään, niin olemm kaikki sukulaisia.
Emme todellakaan tiedä, mihin tämän yli 200 vuotta sitten syntyneen miehen veljet/siskot ovat asettuneet.
Halusimme vain tietää, mistä tämä esi-isä muutti. Vielä emme tiedä miksi.
Ei meitä noin 200 vuotta Helsingissä asuneita sukuja ole monta.
1800-luvun alkukymmenistä asti kaikkien suvun jäsenten avioliitot, lapset, kuolemat, ja lasten kuolemat löytyvät kirkonkirjoista. 1700-lukua emme enää pysty kunnolla tutkimaan.
Ei tarkoitettu aviosukulaisuutta, sisaruksia tai serkkuja vaan esiäitejä. He ovat ihan yhtä tärkeitä esivanhempiasi. Esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvessa. Hyvin kapeakatseista ja kuten sanoit, vanhanaikaista, pitää vain isälinjaa merkityksellisenä.
Varsinkin, kun isästä ei koskaan voi olla 100 % varma, äiti harvemmin merkitään kirkonkirjoihin väärin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin katsoin oman sukuni sukupuuta MyHeritagesta. Minä en nauranut - minä pöyristyin.
Sinne on heitelty 1800-luvulta nimiä ihan miten sattuu, lasten lukumäärä on jotakin sinne päin, ihmisten elinvuodet ties mistä revityt jne,
Oikeasti, kaikki tiedot olisivat olleet saatavilla HISKIstä, tarkat nimet, päivämäärät ja vuodet.
Mitä nämä MyHeritage - päivittäjät ovat?
Yhden nyt jo kuolleen koulukaverini puolisoksi tuolla My Heritagessa oli merkitty hänen isänsä!!!
Käytättekö tätä MH:ta lähteenä? Toivottavasti ette.
Mä pääsin netissä olevalla sukupuupalvelulla yhden viikonlopun aikana 10. sukupolveen asti.
Äitini juuret ulottuvat 1500-luvun Englantiin, jotain aatelisporukkaa ja 1600-luvun Saksaan, jossa kantaisät olivat akateemikkoja.
Luulin pitkään, että äitini suvussa kaikki ovat joko pientilallisia tai paikallisen terästehtaan duunareita, joiden juuret eivät yllä kotipitäjää kauemmas vaikka kelaisi satoja-tuhansia vuosia taaksepäin. Mua pidettiin sen suvun ensimmäisenä älykkönä kun pääsin ylioppilaaksi ja lähdin amk:hon :D Hyvin monella äidin suvussa on taustallaan vaan kansalais- tai peruskoulu.
Silvia Keckonen-Pynnerheim kirjoitti:
Minun suvussani on pelkkiä kuninkaallisia, presidenttejä ja vähintään toimitusjohtajia. Siksi minulla on varaa katsoa muita aikamoisen alentuvasti, jos ei peräti halveksuen.
Sinusta tulee mieleen yksi eukko, joka näkee tarpeelliseksi luetella kaikki sukunsa (jonka käsitteen ymmärtää ilmeisen laajasti) "merkkihenkilöt". On kai mielestään parempi ihminen, kun isovanhemman 4. serkku on ollut presidentti tms.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin katsoin oman sukuni sukupuuta MyHeritagesta. Minä en nauranut - minä pöyristyin.
Sinne on heitelty 1800-luvulta nimiä ihan miten sattuu, lasten lukumäärä on jotakin sinne päin, ihmisten elinvuodet ties mistä revityt jne,
Oikeasti, kaikki tiedot olisivat olleet saatavilla HISKIstä, tarkat nimet, päivämäärät ja vuodet.
Mitä nämä MyHeritage - päivittäjät ovat?
Yhden nyt jo kuolleen koulukaverini puolisoksi tuolla My Heritagessa oli merkitty hänen isänsä!!!
Käytättekö tätä MH:ta lähteenä? Toivottavasti ette.
Kyllä siellä on ihan oikeita lähteitä myös, rippi- ja lastenkirjat ja tuhannet muut rekisterit.
Toisten rakentamiin sukupuihin onkin syytä suhtautua varauksella, sattuuhan niiden rakentamisessa helposti virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin katsoin oman sukuni sukupuuta MyHeritagesta. Minä en nauranut - minä pöyristyin.
Sinne on heitelty 1800-luvulta nimiä ihan miten sattuu, lasten lukumäärä on jotakin sinne päin, ihmisten elinvuodet ties mistä revityt jne,
Oikeasti, kaikki tiedot olisivat olleet saatavilla HISKIstä, tarkat nimet, päivämäärät ja vuodet.
Mitä nämä MyHeritage - päivittäjät ovat?
Yhden nyt jo kuolleen koulukaverini puolisoksi tuolla My Heritagessa oli merkitty hänen isänsä!!!
Käytättekö tätä MH:ta lähteenä? Toivottavasti ette.
Hiskikään ei ole lähde, vaan apuväline. Virheitä sielläkin on.
Totta kai on pidetty naisistakin. Eikä talo aina jäänyt vanhimmalle pojalle.