Lue keskustelun säännöt.
Sain sukututkimuksen omasta suvustani luettavaksi ja nauratti
16.02.2021 |
1400-luvulle koko isälinjani on asunut n. 70 - 100 kilometrin säteellä, kaikki on olleet jotakin maata tonkivia torpparitaviksia, paria oman mökin omistanutta lukuunottamatta, mitään rikkeitä ei ole ja se oli siinä. Ja mikä parasta, olen itsekin täysi tavisduunari, samoin vanhempani ja siis suvusta kaikki 600 vuoden ajan :D
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näinhän se on. Useimmat Ruotsin vallan aikana aateloidut (ennen vuotta 1809) olivat menestyneitä sotilaita tai kauppiaita, jotka ottivat aateloinmim jälkeen käyttöönsä uuden sukunimen. Joka se sukunimikin saattoi vaihdella henkilön asuinpaikan mukaan. Esim. Nn af Xx. Kun kartanoita menetettiin, myytiin tai saatiin avioliiton kautta tämä henkilö Nn muutti paikkaan Zz ja alkoi käyttää sukunimeä Nn af Zz.
Katselin tuossa joidenkin tuntemieni aatelisten sukupuota, kyllä suurimman osan sukupuu päättyy 1700-luvulle, joidenkin harvojen 1600-luvulle.
Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta nämä ’tavisten’ keskiajalle asti menevät sukututkimukset.
Mutta ihan kivoja tarinoita sukutapaamisissa jaettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.No historiantutkimus ei nyt tue tätä sun uskomustas kuitenkaan. Ja vähänkään "paremmissa piireissä" on ollut tapana lähettää häpäistynyt nainen kauemmas sukuloimaan ja vierailun aikana sinne perheeseen onkin tullut lisäystä.
Rahvaan kesken ei ole oltu niin turhan tarkkoja näistä. Päinvastoin on ollut etu nähdä että kykenee lisääntymään. Myös on ollut tapana, ettei juhannuksena oo oltu aviossa, vaan on nussuteltu menemään ihan urakalla ja näin on saatu sitten perillisiä niihinkin taloihin joissa ei ukko kykene.
Sitten muutenkin on ollut kuules avaraa maailmaa mihin mennä rauhassa puuhastelemaan. Ei kaikki siellä pimeessä peiton alla vaan nai.
Kyllä se tukee, puhumme vain ilmeisesti eri ajanjaksoista. Uudella/esimodernilla ajalla meininki on ollut tuollaista kuin kirjoitin. Tuollaiset pakanalliset juhannusnussuttelut eivät siihen enää kuuluneet eikä avioton lapsi ollut avioliittomarkkinoilla etu, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näinhän se on. Useimmat Ruotsin vallan aikana aateloidut (ennen vuotta 1809) olivat menestyneitä sotilaita tai kauppiaita, jotka ottivat aateloinmim jälkeen käyttöönsä uuden sukunimen. Joka se sukunimikin saattoi vaihdella henkilön asuinpaikan mukaan. Esim. Nn af Xx. Kun kartanoita menetettiin, myytiin tai saatiin avioliiton kautta tämä henkilö Nn muutti paikkaan Zz ja alkoi käyttää sukunimeä Nn af Zz.
Katselin tuossa joidenkin tuntemieni aatelisten sukupuota, kyllä suurimman osan sukupuu päättyy 1700-luvulle, joidenkin harvojen 1600-luvulle.
Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta nämä ’tavisten’ keskiajalle asti menevät sukututkimukset.
Mutta ihan kivoja tarinoita sukutapaamisissa jaettaviksi.
Kyllä taviksetkin ostivat ja omistivat taloja, maksoivat veroja ja kävivät oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1400-luvulle asti ei tavissukujen historiaa löydä. Muuten hyvä tarina.
Kyllä löytyi. Tämä suvun "kantaisä" oli merkitty vuodelle 1480 jotain ja kysymysmerkillä. Mutta tosiaan kyllä oli löytynyt kaikki nimet sinne saakka. Luulen, että tuo samoilla seuduilla asuminen on auttanut, siitä syntymätiedot, rippi, asuinpaikka ja kuolintiedot kirkonkirjoihin ja sieltä löytynyt etsimällä. Nimihän ei ole ihan sama, se on väännetty nykyiseen muotoon joskus 1800-luvulla. En sitä paljasta, mutta tyyliin Korhoin on Korhonen jne.
Enpä usko, meillä ei llut 1400-luvulla torppareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Näinhän se on. Useimmat Ruotsin vallan aikana aateloidut (ennen vuotta 1809) olivat menestyneitä sotilaita tai kauppiaita, jotka ottivat aateloinmim jälkeen käyttöönsä uuden sukunimen. Joka se sukunimikin saattoi vaihdella henkilön asuinpaikan mukaan. Esim. Nn af Xx. Kun kartanoita menetettiin, myytiin tai saatiin avioliiton kautta tämä henkilö Nn muutti paikkaan Zz ja alkoi käyttää sukunimeä Nn af Zz.
Katselin tuossa joidenkin tuntemieni aatelisten sukupuota, kyllä suurimman osan sukupuu päättyy 1700-luvulle, joidenkin harvojen 1600-luvulle.
Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta nämä ’tavisten’ keskiajalle asti menevät sukututkimukset.
Mutta ihan kivoja tarinoita sukutapaamisissa jaettaviksi.
Kyllä taviksetkin ostivat ja omistivat taloja, maksoivat veroja ja kävivät oikeutta.
Ja veroasiakirjoja on säilynyt 1540-luvulta alkaen. Talonpoikaissukujen mieslinjaa voidaan jossain määrin seurata tuohon asti sen jälkeen kun sukututkimus ei enää voi edetä kirkonkirja-aineistojen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.Kyllä silloin nukuttiin varsinkin kesäisin aitoissa ja tehtiin pitkiä retkiä takamaille heinäntekoon ja paimeneen.. toki paikallisista olosuhteista riippuen. Ja usein kävi niin että isäntä sairastui ja kuoli pois mutta lapsiluku kasvoi. Ja toisinkin päin. Aviorikoksesta ei todellakaan ole Suomessa koskaan saatu kuolemantuomioita!
Niin, siellä aitassa nukkui usein monta muutakin ihmistä. Ja heinäntekoon ym. hommiin lähdettiin yleensä porukalla. Että kyllä se oli ihan yhteisön muiden jäsenten lojaalisuudesta, vapaamielisyydestä ym. kiinni, paljastuivatko joidenkin "siveettömät" puuhat kaikille. Koska salassa ne harvoin käytännössä pysyivät. Ei minua tarvitse uskoa, sivistäkää itseänne lukemalla vaikka Kietäväinen-Sirenin "Rahvaan rakkaus - suomalaisen intohimon historia".
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Noin kauas et taviksista tosiaan löydä yhtään mitään. Isälinja kattaa sitäpaitsi hyvin suppean osan esipolvistasi. Ja n. parikymmentä polvea ilman mitään rikkeitä, right...
KYLLÄ LÖYTYY! en ole ap, mutta itsekin löyisn 1400 luvulle asti yhden sukuhaaran kun seurasin niitä sukupolvia. Onhan noita sukuhaaroja jokaisella varmaan 50 sinne asti. Ja suurin osa taviksia, mut seassa joku rusthollari, joku torppari, pappissukuja, jne. Ei aatelisia.Kun joka ikistä isovanhemaasii seuraat niin löytyy. Kesti tovin toki penkoa ne kaikki läpi. Olen sukua yhdelle rikkaalle julkkiksellekkin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1400-luvulle asti ei tavissukujen historiaa löydä. Muuten hyvä tarina.
Kyllä löytyi. Tämä suvun "kantaisä" oli merkitty vuodelle 1480 jotain ja kysymysmerkillä. Mutta tosiaan kyllä oli löytynyt kaikki nimet sinne saakka. Luulen, että tuo samoilla seuduilla asuminen on auttanut, siitä syntymätiedot, rippi, asuinpaikka ja kuolintiedot kirkonkirjoihin ja sieltä löytynyt etsimällä. Nimihän ei ole ihan sama, se on väännetty nykyiseen muotoon joskus 1800-luvulla. En sitä paljasta, mutta tyyliin Korhoin on Korhonen jne.
Enpä usko, meillä ei llut 1400-luvulla torppareita.
vanhin mun esiäiti oli merkitty syntyneeksi 1400 luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Minun äitini suku on pääosin tavallista kansaa, mutta aatelista, jo sammunutta sukua löytyy. Tutkimusta on tehty 1400-luvulle asti. Aatelissuku on Baltiasta kotoisin. Liekö sitten tuolla pienellä aatelismäärällä vaikutusta siihen, että on niin pitkälle tietoja löytynyt. Isäni puolelta tutkittu 1500-luvulle eikä suvussa ole aatelisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.
no, usko jo että löytyy. Ihan taviksia suomesta. Älä seuraa pelkkää isälinjaa vaan joka ikistä kuka on esivanhempasi, mitä välii sillä on onko äidin äidin äidin isän äidin isän isän äidin.....jne. Ei pidä katsoa vain yhtä sukuhaaraa tyyliin isän isän isän isä-----vaan kaikki läpi. Menee viikkoja jos pengot kaikki läpi. Joka ainoan haaran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.
no, usko jo että löytyy. Ihan taviksia suomesta. Älä seuraa pelkkää isälinjaa vaan joka ikistä kuka on esivanhempasi, mitä välii sillä on onko äidin äidin äidin isän äidin isän isän äidin.....jne. Ei pidä katsoa vain yhtä sukuhaaraa tyyliin isän isän isän isä-----vaan kaikki läpi. Menee viikkoja jos pengot kaikki läpi. Joka ainoan haaran.
Kerrohan sitten, mistä lähteistä niitä tutkitaan? Missä on merkintöjä tavan pulliaisista 1400-luvulta? Jo tuo, että väität "kaikkien sukuhaarojen" penkomiseen kuluvan vain viikkoja, kertoo aika paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.Avioliiton ulkopuoliset suhteet on päinvastoin tavisten joukossa olleet hyvin tavallisia, etenkin syrjäseuduilla. Ylemmissä säädyissä ne oli paljon enemmän paheksuttuja.
Nyt kaipailisin lähteitä. Vaan eipä taida löytyä. Viittaat varmaan Suomi-filmeihin, jossa isännät p*nevat piikojaan. Ei se mikään normi ollut.
Kyllä se huomattavan yleistä oli. Omissa esivanhemmissa on muutaman sukupolven takaa useampikin henkilö, jonka isästä ei ole mitään tietoa. Oletettavasti isä oli usein sen talon isäntä, jossa nuori nainen oli piikana. Piiaksihan menivät melkein kaikki (ns. palveluspakko).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.
no, usko jo että löytyy. Ihan taviksia suomesta. Älä seuraa pelkkää isälinjaa vaan joka ikistä kuka on esivanhempasi, mitä välii sillä on onko äidin äidin äidin isän äidin isän isän äidin.....jne. Ei pidä katsoa vain yhtä sukuhaaraa tyyliin isän isän isän isä-----vaan kaikki läpi. Menee viikkoja jos pengot kaikki läpi. Joka ainoan haaran.
Kerrohan sitten, mistä lähteistä niitä tutkitaan? Missä on merkintöjä tavan pulliaisista 1400-luvulta? Jo tuo, että väität "kaikkien sukuhaarojen" penkomiseen kuluvan vain viikkoja, kertoo aika paljon...
no mä tein näin. Sun pitää ensin tietä isovanhempiesi, ja heidän vanhempien syntymä ja kuolin ajat, täydelliset nimet, ja alat googlettmaan niitä nimiä päivineen. Monesta on joku toinen tehnyt jo sukututkimusta , siis liittänyt heidät heidän omaan sukupuuhunsa tai jonkun toisen jota ovat tutkineet. Näin voit jonkun löytää Geni:stä tai MyHeritagesta. Mut oo tarkka syntymäpäivien kanssa, saman nimisiä on monia. SIt alat vaan seuraamaan mitä hänen vanhemmista on sinne pantu, ja sit heidän vanhemmsta. EN mä itse tutkinut, vaan seurasin mitä muut oli tutkinu ja pannu Geniin (tai mYHeritageen). SIt joillain löytyy sukuseuroja, netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.Avioliiton ulkopuoliset suhteet on päinvastoin tavisten joukossa olleet hyvin tavallisia, etenkin syrjäseuduilla. Ylemmissä säädyissä ne oli paljon enemmän paheksuttuja.
Nyt kaipailisin lähteitä. Vaan eipä taida löytyä. Viittaat varmaan Suomi-filmeihin, jossa isännät p*nevat piikojaan. Ei se mikään normi ollut.
Kyllä se huomattavan yleistä oli. Omissa esivanhemmissa on muutaman sukupolven takaa useampikin henkilö, jonka isästä ei ole mitään tietoa. Oletettavasti isä oli usein sen talon isäntä, jossa nuori nainen oli piikana. Piiaksihan menivät melkein kaikki (ns. palveluspakko).
Miksi olisi ollut juuri isäntä eikä joku renkipoika? Niitä ne piikojen aviottomien lasten isät yleensä olivat, jos saatiin selville. (Ja ei, ei ole syytä olettaa että olivat aina isännän maksamia syntipukkeja). Laki se koski isäntiäkin ja heidänkin toimiaan tarkkailtiin. Eivät kaikki halunneet vaarantaa talon mainetta ja taloutta huoruussakkoja tai lapsenruokkoja makselemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.
no, usko jo että löytyy. Ihan taviksia suomesta. Älä seuraa pelkkää isälinjaa vaan joka ikistä kuka on esivanhempasi, mitä välii sillä on onko äidin äidin äidin isän äidin isän isän äidin.....jne. Ei pidä katsoa vain yhtä sukuhaaraa tyyliin isän isän isän isä-----vaan kaikki läpi. Menee viikkoja jos pengot kaikki läpi. Joka ainoan haaran.
Kerrohan sitten, mistä lähteistä niitä tutkitaan? Missä on merkintöjä tavan pulliaisista 1400-luvulta? Jo tuo, että väität "kaikkien sukuhaarojen" penkomiseen kuluvan vain viikkoja, kertoo aika paljon...
no mä tein näin. Sun pitää ensin tietä isovanhempiesi, ja heidän vanhempien syntymä ja kuolin ajat, täydelliset nimet, ja alat googlettmaan niitä nimiä päivineen. Monesta on joku toinen tehnyt jo sukututkimusta , siis liittänyt heidät heidän omaan sukupuuhunsa tai jonkun toisen jota ovat tutkineet. Näin voit jonkun löytää Geni:stä tai MyHeritagesta. Mut oo tarkka syntymäpäivien kanssa, saman nimisiä on monia. SIt alat vaan seuraamaan mitä hänen vanhemmista on sinne pantu, ja sit heidän vanhemmsta. EN mä itse tutkinut, vaan seurasin mitä muut oli tutkinu ja pannu Geniin (tai mYHeritageen). SIt joillain löytyy sukuseuroja, netistä.
Jos Genistä tai MyHeritagesta ei löydy linkkejä lähteisiin (kuten usein on) niin miksi uskoisit niitä tietoja? Varsinkin MH vilisee virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.
no, usko jo että löytyy. Ihan taviksia suomesta. Älä seuraa pelkkää isälinjaa vaan joka ikistä kuka on esivanhempasi, mitä välii sillä on onko äidin äidin äidin isän äidin isän isän äidin.....jne. Ei pidä katsoa vain yhtä sukuhaaraa tyyliin isän isän isän isä-----vaan kaikki läpi. Menee viikkoja jos pengot kaikki läpi. Joka ainoan haaran.
Kerrohan sitten, mistä lähteistä niitä tutkitaan? Missä on merkintöjä tavan pulliaisista 1400-luvulta? Jo tuo, että väität "kaikkien sukuhaarojen" penkomiseen kuluvan vain viikkoja, kertoo aika paljon...
no mä tein näin. Sun pitää ensin tietä isovanhempiesi, ja heidän vanhempien syntymä ja kuolin ajat, täydelliset nimet, ja alat googlettmaan niitä nimiä päivineen. Monesta on joku toinen tehnyt jo sukututkimusta , siis liittänyt heidät heidän omaan sukupuuhunsa tai jonkun toisen jota ovat tutkineet. Näin voit jonkun löytää Geni:stä tai MyHeritagesta. Mut oo tarkka syntymäpäivien kanssa, saman nimisiä on monia. SIt alat vaan seuraamaan mitä hänen vanhemmista on sinne pantu, ja sit heidän vanhemmsta. EN mä itse tutkinut, vaan seurasin mitä muut oli tutkinu ja pannu Geniin (tai mYHeritageen). SIt joillain löytyy sukuseuroja, netistä.
Muiden tekemien tutkimusten yhdisteleminen ei ole varsinaisesti sukututkimusta. Sukututkimuksesta puhutaan silloin, kun käytetään alkuperäisiä lähdeteoksia (voivat olla digitoituja tai mikrofilmattuja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
No, entisajan yhteisöt olivat kyllä tiiviitä, asuttiin ja nukuttiin ahtaasti ja kanssaihmisten kyttäys kuului asiaan. Että salaisuuksia ja syrjähyppyjä oli kyllä aika vaikea salata. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos
ja johti vähintäänkin maineen menetykseen, jopa kuolemaan jos molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Joten uskoisin kyllä että jonkin verran siveämpiä ja uskollisempia menneinä vuosisatoina oltiin.Avioliiton ulkopuoliset suhteet on päinvastoin tavisten joukossa olleet hyvin tavallisia, etenkin syrjäseuduilla. Ylemmissä säädyissä ne oli paljon enemmän paheksuttuja.
Nyt kaipailisin lähteitä. Vaan eipä taida löytyä. Viittaat varmaan Suomi-filmeihin, jossa isännät p*nevat piikojaan. Ei se mikään normi ollut.
Kyllä se huomattavan yleistä oli. Omissa esivanhemmissa on muutaman sukupolven takaa useampikin henkilö, jonka isästä ei ole mitään tietoa. Oletettavasti isä oli usein sen talon isäntä, jossa nuori nainen oli piikana. Piiaksihan menivät melkein kaikki (ns. palveluspakko).
On ollut myös tapauksia, että talon tyttärellä on renkipojan kanssa lempi leiskunut, ja siitä seurauksena tytär on tullut raskaaksi. Tämän tultua isännän ja emännän tietoon, on tyttärelle hankittu kunniallinen aviomies kiireesti ennen vauvan syntymää. Lapsi on sitten merkitty kirkonkirjoihin tämän aviomiehen lapseksi, vaikka totuus on ollut toinen.
netistä löytyy aika paljon tietoa esim.kato sukuseurat hakusanal, niin tulee aika paljon tutkittuja sukuja. myös suomes on ihmisiä joilla sukujuuria eri maissa,suomeen on tullut esim.ranskalaisia kaivosmiehiä,englantilaisia insinöörejä ja kauppiaita eri maista. teollistumisen alkupäässä. suomalaiset on menneet esim.venäläisten sotilaiden kanssa naimisiin. eri maista tullut suomeen rakentajia ja aatelisia.tiedän suomalaisen miehen, jonka suku italian aatelisia. näin koko sukutaulun jonka tutkija tehnyt.
myös suomalaiset miehet olleet armeijas ja ruotusotilas sivuilta löytyy listoja ja historiasta paikkoja missä sotineet,tsaarin palveluksessa esim.
On mielenkiintoista lukea sukututkimuksia omista suvuista ja pohtia, mitä piirteitä minä olen heiltä perinyt. Jo tehtyjä sukututkimuksia on turha lähteä arvostelemaan. Niiden tekijät ovat tehneet ison työn etsiessään tietoja ja kootessaan niitä talteen. Ehkä tämä keskustelupalsta ei ole oikea paikka käydä keskustelua, ollakko vai eikö olla...
Pitää paikkansa. Esiäitini sisar mestattiin tästä syystä 1700-luvulla.