Lue keskustelun säännöt.
Onko tälläisia "pariskuntia" oikeasti olemassa? Eri tulotasot
15.02.2021 |
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000007799947.html
Ihan kamalaa että ihmiset tuollaiseen suostuvat. Että kun toinen tienaa paremmin ja toinen saman talouden sisällä kituuttaa pienillä tuloilla. Ihan absurdia.
Itselleni olisi täysin itsestäänselvää auttaa huonommin tienaavaa ja odottaisin myös apua toisinpäin.
Kommentit (162)
Molemmat laittaa yhteiselle taloustilille sovitun prosenttiosuuden tuloistaan, semmoisen että riittää kattamaan pakolliset menot ja jää jonkun verran säästöön esim reissuja tai remppoja varten (tai miten nyt sovitaan). Loput saa pitää itse ja tuhlata miten huvittaa. Tämä on reilu jako, homma on selkeä eikä tarvitse riidellä tai elää eri elintasoa, mutta paremmin tienaavalle jää silti enemmän rahaa omaan käyttöön. Taloudellinen itsenäisyyskin säilyy molemmilla, kun palkka tulee omalle tilille. Tämä toimii erittäin hyvin ja suosittelen kaikille, muuhun vaihtoehtoon en ihan helpolla suostuisi.
Poikkeustilanteet esim kotihoidontuella eläminen tai opiskelu pitää sitten sopia erikseen, silloin toinen joutuu maksamaan käytännössä kaiken. Ja jos on taloudellisesti tosi tiukkaa niin sitten kai käytännössä kaikkien rahojen on oltava yhteisiä että pärjätään. Ja sitten jos perheessä on vain toisen lapsia niin homma monimutkaistuu, mutta lähtökohtaisesti jos yhdessä asutaan niin ollaan perhe ja eletään sen mukaan.
Sillä ei ole merkitystä onko enemmän tienaava mies vai nainen. Meillä se on vaihdellut mutta sama systeemi toimii. Kotityöt jaetaan sen mukaan kummalla on enemmän aikaa ja mikä kummallekin paremmin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miten perheessä voi vanhemmilla olla eri rahat, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Onko jääkaapissa eri hyllyt tai tehdäänkö viikonloppuisinkin eri ruoat, jotta ei tule vahingossa maksaneeksi toisen ruokakuluja. Miten kaiken voi jakaa niin, että maksaa omat kulunsa? Jos toinen käyttää enemmän vettä tai enemmän sähkölaitteita, miten ne kulut jaetaan.
Riippuu varmaan noista tuloeroista.
Enemmän kyllä ihmettelen sellaisia pitkäkestoisesti ilmeneviä tuloeroja, joissa toisen bruttotulot ovat tyyliin 8500 e/kk ja toisen 800e/kk. Että onko suhde muutenkaan täysin tasa-arvoinen tällöin?
Itse tulen kodista, jossa vanhemmilla oli yhteiset rahat. Aikuisiällä en kuitenkaan ole yhdessäkään parisuhteessa toteuttanut tuota periaatetta. Itse ajattelen, että yhteiset lapset tulee ruokkia ja välttämättömät hankinnat tehdä, mutta jokainen on itse vastuussa omien ylellisyyksiensä kustannuksista.
Olisin itse esim. käyhä kuin kirkonrotta, jos olisin lähtenyt exän rahankäyttötottumuksiin mukaan. Hän mm. matkusteli useamman kerran vuodessa, ja yhdelle matkalle saattoi mennä 3500e/hlö. Eikä hän siis ollut suurituloinen, vaan käytti rahaa tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa on miehen mielesta kunnia-asia etta mies maksaa perheen ja vaimon kulut.
Siis mies HALUAA maksaa. Miksi, koska han kokee itsensa mieheksi, tarpeelliseksi, hoivaavaksi ja toteuttavansa jotakin itselleen luontaista.
Nama samat miehet ostavat lisaksi lahjoja ja osoittavat valittamista muillakin tavoilla, teoilla ja asenteellaan.
Vain Suomessa jotkut miehet kokevat etta naiselle rakkauden ja valittamisen osoittaminen naisesta huolehtimalla on "hyvaksikayttoa".
Ihmekos tuo etta nailla suomalaisilla miehilla on miehekkyys hukassa.
Kai sä nyt ymmärät että semmoisissa maissa ei saa puhua mistään sukupuolien tasaarvosta. Kyllä nämä naiset siellä maissa tekee kaikki kotityöt ja jutut ja ei ole vapautta mitä tässä Suomessa. Ei tässä tilanreessa saa puhua ollennkaan Eurooppan maista paitsi jotkut Itä-Eurooppan maat missä nyt sukupuoliroolit on tosi vahvat vielä. En kyllä kuvittele täällä ja muualla missä naiset on vaatinut oikeuksia ja vapautta ett mies rupee maksamaan kaikki kulut koska no kunnia. Come on!!! Vähän yllättää tykkäysten määrä. Oikeastiko naiset haluaa tasaarvoa mutta toisalta jotenkin muka on kiva jos mies maksaa kaiken. Joku sanoi ettei halua semmoista parisuhdetta. No en minäkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä miehenä seurustelisi naisen kanssa jolla on hyvin erilaiset tulot kuin mulla, joku 20% suuntaansa olis vielä ok mutta suuremmat tuloerot kyllä luo suuntaan tai toiseen aika vahvan riippuvuuden ja hyväksikäytön mahdollisuuden
Eli jos tulot syystä tai toisesta tippuisi, niin loppuisi seurustelukin?
Usein tulot tippuvat toisella osapuolella siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi. Näihin päiviin saakka se osapuoli on ollut aina nainen. Reilu meininki, että pienellä päivärahalla kituuttava äiti maksaa oman ja lapsensa kulujen lisäksi perheen ruuat, hygieniatarvikkeet ym. sellaisen, mitä itse käyttää ja riittää, kun mies järjestää katon pään päälle?
Olen niin vanhanaikainen, että en käsitä erillistä elintasoa. Äidilläni oli muinoin sellainen, ja hän oli sentään pari vuosikymmentä minua vanhempi, mutta tosiaan riippuvainen miehestään muutenkin kuin taloudellisesti.
Omassa perheessäni on aina ollut yhteiset rahat, ja tulot ovat vaihdelleet rajustikin. Toisinaan vain toisella on ollut hyvät tulot, toisella lähes mitättömät. Silloinkin uskalsin käyttää opintolainani miehen laskun maksuun kun saatoin luottaa siihen, että vuorostani voin käyttää miehen hankkimia rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa on miehen mielesta kunnia-asia etta mies maksaa perheen ja vaimon kulut.
Siis mies HALUAA maksaa. Miksi, koska han kokee itsensa mieheksi, tarpeelliseksi, hoivaavaksi ja toteuttavansa jotakin itselleen luontaista.
Nama samat miehet ostavat lisaksi lahjoja ja osoittavat valittamista muillakin tavoilla, teoilla ja asenteellaan.
Vain Suomessa jotkut miehet kokevat etta naiselle rakkauden ja valittamisen osoittaminen naisesta huolehtimalla on "hyvaksikayttoa".
Ihmekos tuo etta nailla suomalaisilla miehilla on miehekkyys hukassa.
Samoissa maissa naiselle on kunnia-asia hoitaa kaikki kotityöt. Myös kunnia-asia on olla hoikka, aina huoliteltu ja halukas seksiin.
Tietysti nainen myös tottelee miestä joka on perheen pomo, ja sallii pikku lipsahdukset kunhan mies hyvittää ne lahjoilla sitten joskus.
Ja tuliko mainittua että mies maksaa koska mies on ainoa joka tienaa ja ainoa jolla on rahaa?
Miltä kulostaa? Vai kuvitelitko että tämä on ilmainen lounas joka tarjotaan tukeville ja epänaisellisille herkuttelijoille jotka vaativat tasa-arvoa työelämässä ja rahojen jakamista 50-50?
Ihmeellistä fantasiaa. Itselläni on se jenkkimies, joka pitää kunnia-asianaan sitä, että on onnellinen perhe, jonka pystyy elättämään. Kotityöt jaetaan tietenkin, ei se vessapesu perheessä ole maksullinen toiminto eikä aamiaisen kokkaaminen. Lapsenhoito jaetaan, kyllä se mies saa vaipan vaihdettua siinä missä nainenkin ja ostettua tytölle rimssumekot tarvittaessa. Raha todellakin on yhteistä. Ei ole mitään miehen rahaa, jolla elätetään, vaan kaikki raha on perheen rahaa. Kaikki rahat, oli ne aikuisten palkkoja tai pääomatuloja tai vaikka lapsilisää, menevät samalle tilille, josta maksellaan kaikki. Totta kai minäkin käyn töissä, miksi en kävisi. Ja jos haluat tietää kuka meillä määrää kaapin paikan, niin se olen minä. Vaikka mies tuokin kaike rahansa kotiin ja hoitaa elatuksen osaltaan.
Mielestäni on ihan järkevää pitää omat tilit, tulot ja menot. Muutenhan se menee heti siihen, että toinen alkaa elämään toisen rahoilla ja laiskistuu sitten eikä enää jaksa yrittää. Itselläni on hyvät tulot, puolisoni on keikkatyötä tekevä hoitaja. Hän haluaisi, että osallistuisin taloudellisesti enemmän hänen kuluihinsa, mutta sitä en tee, koska sitten se keikkatyöntekokin loppuu ja jäädään "kotiäidiksi" - vaikka lapsia ei olekaan. Minun rahoillani. Minun.
On kaikin puolin terveempää kun parisuhteessa vastataan omista tuloista ja kulungeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikaisemmin yhteiset tulot mutta mies otti tililtä suuria summia rahaa omiin menoihinsa ilman lupaani. Vaadin omat tilit ja halusin maksaa kulut puoliksi vaikka tienasin paljon vähemmän kuin mies.
Yksi kerta matkustimme Malesiaan, minä economy-luokassa ja mies business-puolella.
Rupesin säästämään ja sijoittamaan. Vuosi sitten hankin ensimmäisen sijoitusasuntoni Helsingistä, sen lisäksi olen ostanut osakkeita ja rahastoja. Miehellä on vieläkin niitä omia menoja eikä tilillä paljoakaan, en tiedä minne rahansa laittaa. Minulle taas kävi oikeastaan rahalliselta kantilta mietittynä ihan hyvin.
Sori, edelliseen piti kirjoittaa ”meillä oli aikaisemmin yhteinen tili”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä siihen, miksi nainen ei maksaisi omia menojaan, mies omansa. Ei parisuhde saisi olla hyötysuhde.
Omalle pojalle totesin, että ei kannata muuttaa asumaan tyttöystävän kanssa, koska se merkitsee menojen triplaantumista, tyttö kun tuskin maksaisi euroakaan. Kannattaa asua erillään, pitää oma elämänsä ja omat tulonsa itsellään, koska muuten ajautuu tuohon naistenlehden elämään, jossa pienempituloinen olettaa, että opiskellut ja ahkera elättää sen, joka nyt ei vaan ole viitsinyt miettiä, miten elämässä pärjätään.
Miksi parisuhde toisi minulle oikeuden sanoa miehelle, että maksa hankintani, itse en viitsi, sinulla on rahaa ja se on velvollisuutesi.
Oletko kuullut sellaisesta vallankumouksellisesta asiasta kuin PERHE?
No ei Suomessa kovin moni olekaan kuullut. On vaan kämppiksiä, ei oikeita perheitä. Kaikilla omat rahat ja jotenkin kai saadaan lapsille sen verran ruokaa ja vaatetta ettei lasua tule. Yleensä äiti sitten ostaa vaikka olisi kuinka vähillä rahoilla.
Olen niiiiiin onnellinen että tajusin muuttaa muualle sieltä. Nykyisessä kotimaassa perheissä rahat on yhteisiä eikä ihmiset kyttää että jukupliut, sä käytit vitosen mun rahoja ylimääräiseen kaurapuuroon viime kuussa sekin lokki, maksat kyllä heti sen takaisin!
Ehkä PERHE voi joillekin olla henkinen asia. Ei taloudellinen kolhoosi, jossa kukaan ei vastaa omista varoistaan.
Meillä on vissiin helppoa, kun kaikki mikä tulee, niin meneekin. Minulla on palkkapäivä kuukauden puolivälissä. Maksan siihen mennessä tulleet pakolliset maksut ja laskut, ja ostan ruokaa miehen palkkapäivään saakka. Juuri ja juuri rahat riittävät kaksi viikkoa. Sitten mies saa palkan ja samat kuviot. Ei tarvitse riidellä rahasta. Minulla on tosin paljon suurempi palkka kuin miehellä, joten maksan laskuista enimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, meilläkin vaimo joutuu tulemaan toimeen n. €3000 /kk bruttotuloillaan.
Kohtuu hyvin pärjää kun mä hoidan kaikki arjen (ja juhlan) menot.
Enkä valita, maksan ilolla veronikin ja silti jää riittävästi elämiseen.
Suomi on hyvä paikka asua kun on asiansa hoitanut.
Hä?
Vaimo tienaa 3000€/brutto, eikä siitä liikene mitään talousmenoihin?
Moni elättää perhettä noilla tuloilla!
Onhan tuota kieltämättä vähän vaikea ymmärtää, kun itsellä perhe ja lapset ovat yhteiset, ja samalla tietenkin myös rahat. En edes osaisi jaotella, miten maksettaisiin kaikki tasan, tai eihän niitä kuluja edes voi maksaa tasan, kun emme syö tai kuluta erilaisia asioita yhtä paljon. Olin kerran aivan äimänä, sillä kavereiden kanssa emme tällaisista asioista ole puhuneet, kun eräs ystäväni oli vähän hädässä, kun hänen talvikenkänsä hajosivat, eikä sillä hetkellä ollut rahaa ostaa niitä. Kysyin, olisiko hänellä luottokorttia, jos kengät sillä ostaisi. Hän sanoi, ettei ole, mutta ei hätää, hän lainaa kenkärahat mieheltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen taloustili eikä riitaa rahasta. Laskimme paljonko menee kuukaudessa asumiseen ja ruokaan ja laitamme 60-40 suhteessa tilille rahaa.
Välillä menee enemmän rahaa vaikka ravintoloihin ja silloin lisäämme samassa suhteessa tilille.
Molemmilla on omat säästöt ja jos jotain suurempaa ostamme säästöillä yhteiseksi, siinäkin noudatamme suht samaa 60-40 suhdetta. Pienemmissä ostoissa (esim. kodin sisustus) emme ole niin tarkkoja, maksamme suht vuorotellen.
Haluan pitää omat säästöt, koska vaikka uskon että tässä ollaan loppuelämä yhdessä, olen silti realisti enkä halua jäädä puille paljaille jos jotain käy. En kuitenkaan törsäile omia rahojani ihan mihin sattuu, eikä kumppanikaan. Hän on hieman suurpiirteisempi rahan kanssa, mutta säästää myös ja ymmärrämme molemmat, että käytämme säästöjä myös yhteisiin hankintoihin.
Ja kun opiskelin eikä ollut muita tuloja kuin opintotuki, suhde oli ehkä lähempänä 75-25, mutta niin sen pitääkin mennä. En voisi kuvitella, että olisin syönyt pelkkää makaronia kun kumppani kävi hakemassa pitsan. Tai että hän olisi käynyt leffassa ilman minua, koska minulla ei ollut varaa.
Ei toki eletty yhtä leveästi kuin nyt kahtena palkansaajana (joista siis toinen on juuri keskituloinen ja toinen pienituloinen), mutta emme myöskään eläneet kahta eri elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä siihen, miksi nainen ei maksaisi omia menojaan, mies omansa. Ei parisuhde saisi olla hyötysuhde.
Omalle pojalle totesin, että ei kannata muuttaa asumaan tyttöystävän kanssa, koska se merkitsee menojen triplaantumista, tyttö kun tuskin maksaisi euroakaan. Kannattaa asua erillään, pitää oma elämänsä ja omat tulonsa itsellään, koska muuten ajautuu tuohon naistenlehden elämään, jossa pienempituloinen olettaa, että opiskellut ja ahkera elättää sen, joka nyt ei vaan ole viitsinyt miettiä, miten elämässä pärjätään.
Miksi parisuhde toisi minulle oikeuden sanoa miehelle, että maksa hankintani, itse en viitsi, sinulla on rahaa ja se on velvollisuutesi.
Oletko kuullut sellaisesta vallankumouksellisesta asiasta kuin PERHE?
No ei Suomessa kovin moni olekaan kuullut. On vaan kämppiksiä, ei oikeita perheitä. Kaikilla omat rahat ja jotenkin kai saadaan lapsille sen verran ruokaa ja vaatetta ettei lasua tule. Yleensä äiti sitten ostaa vaikka olisi kuinka vähillä rahoilla.
Olen niiiiiin onnellinen että tajusin muuttaa muualle sieltä. Nykyisessä kotimaassa perheissä rahat on yhteisiä eikä ihmiset kyttää että jukupliut, sä käytit vitosen mun rahoja ylimääräiseen kaurapuuroon viime kuussa sekin lokki, maksat kyllä heti sen takaisin!
Naiset ovat itse vaatineet kaiken tasapäistämistä.
MIehen tulee tehdä 50-51% kotitöistä
Miehen tulee osallistua 50-51% lasten hoitoon
Samaan aikaan miesten keskimääräinen työaika oli 38 tuntia viikossa ja naisten keskimääräinen työaika 32 tuntia viikossa.
eli naisen logiikka: tee enemmän, maksa enemmän, hoida enemmän ja siedä kiukutteluani ja pihtaamista.
Kaikille lapsia suunnitteleville voisi tehdä harjoituksen: mies jää kolmeksi kuukaudeksi pakolliselle osa-aikaiselle (valtio korvaa työnantajalle). Tämän kolmen kuukauden aikana mies toimii vauvasimulaattorina eli sotkee keittiön, sohvan ja mihin kaikkialle se mies nyt päättääkään vauvan oksentavan ja heittävän ruokaa. Naisen tullessa kotiin mies makaa sohvalla, antaa vauvaa simuloivan papusäkin naiselle, käskee siivoamaan kämpän, miehen lähtiessä tuulettumaan salille. Kotiin päästyään mies narisee kun ei ole sapuska valmmiina, siivoamiseen kun on mennyt aikaa. Niin, eikä kukaan ole kaupassakaan känynyt.
Sitten jos uskaltaa, voi ottaa raha-asiat puheeksi. Tietysti naisen kuuluu maksaa koko lysti
Joo, kyllähän yhteinen talous tarkoittaa enemmän tai vähemmän yhteisiä rahoja mielestäni.
Meillä on omat tiilit, mutta ei lasketa osuuksia menoista, se käy useammin ruokakaupassa, jolla on enemmän rahaa, se ostaa useammin lapsille vaatetta, jolla on enemmän rahaa.
Kyse on halusta elää perheenä.
Käsittämätöntä, että esimerkiksi perheen yhteisessä lomamatkassa aletaan nillittää kustannusten jaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä siihen, miksi nainen ei maksaisi omia menojaan, mies omansa. Ei parisuhde saisi olla hyötysuhde.
Omalle pojalle totesin, että ei kannata muuttaa asumaan tyttöystävän kanssa, koska se merkitsee menojen triplaantumista, tyttö kun tuskin maksaisi euroakaan. Kannattaa asua erillään, pitää oma elämänsä ja omat tulonsa itsellään, koska muuten ajautuu tuohon naistenlehden elämään, jossa pienempituloinen olettaa, että opiskellut ja ahkera elättää sen, joka nyt ei vaan ole viitsinyt miettiä, miten elämässä pärjätään.
Miksi parisuhde toisi minulle oikeuden sanoa miehelle, että maksa hankintani, itse en viitsi, sinulla on rahaa ja se on velvollisuutesi.
Oletko kuullut sellaisesta vallankumouksellisesta asiasta kuin PERHE?
No ei Suomessa kovin moni olekaan kuullut. On vaan kämppiksiä, ei oikeita perheitä. Kaikilla omat rahat ja jotenkin kai saadaan lapsille sen verran ruokaa ja vaatetta ettei lasua tule. Yleensä äiti sitten ostaa vaikka olisi kuinka vähillä rahoilla.
Olen niiiiiin onnellinen että tajusin muuttaa muualle sieltä. Nykyisessä kotimaassa perheissä rahat on yhteisiä eikä ihmiset kyttää että jukupliut, sä käytit vitosen mun rahoja ylimääräiseen kaurapuuroon viime kuussa sekin lokki, maksat kyllä heti sen takaisin!
Ehkä PERHE voi joillekin olla henkinen asia. Ei taloudellinen kolhoosi, jossa kukaan ei vastaa omista varoistaan.
Ehei, perhe on yhteiset rahat ja naisen omat rahat.
katsokaa pulmusten intro joskus ajatuksella.
Oon ollu mieheni kans kimpassa noin 10 vuotta. Omat tuloni ovat todella pienet, hänellä perus duunarin palkka ja jonkin verran omaisuutta, mm. metsää. Meillä on omat tilit ja omat rahat, mutta mieheni maksaa asumisen kulut ja isommat hankinnat esim. jotkut huonekalut, kuntopyörä, lapsemme rattaat... Mieheni maksaa myös autojen vakuutukset ja kotivakuutuksen. En koe menettäneeni mitään, minulla on kaikki tarvittava ja enemmänkin. Saan käyttää oman rahani omiin laskuihini (puhelin, netflix ym.) ja ostoksiini. Ruoat maksamme suunnilleen puoliksi. Sitten, kun tuloni kasvaa, nii aion puolestani maksaa kuluistamme suurempaa osaa.
Joskus mieheni antaa minulle rahaa omiin huvituksiini häneltä sitä pyytämättä. Hän myös tarvittaessa auttaa taloudellisesti. Esimerkiksi minulla on lemmikkejä ja hän on maksanut niiden eläinlääkärikuluja vaikka minä olen ne lemmikit halunnut ja hankkinut. Toisena esimerkkinä voisin kertoa sen, että yhtenä kesänä olin työtön ja opiskelijana en saanut mitään tuloja. Hän antoi minulle kesäksi pari tonnia ja maksoi itse silloisen vuokran. Eli meidän suhteessa toimitaan näin. Ei varsinaisesti yhteisiä rahoja, mutta suurempituloinen maksaa ison osan kuluista ja tarvittaessa maksaa myös toisen henkilökohtaisia kuluja. Mun ei oo koskaan tämän suhteen aikana tarvinnut miettiä, että mitä teen jos rahat loppuvat. Meidän suhteessa on itsestäänselvyys, että toinen auttaa toista. Olen kiitollinen, että hänellä on halua ja varaa auttaa minua. Hän jopa osti nykyisen kotimme minun hyvinvointini vuoksi. Asuimme kaukana kaikesta ja kaikista pienen lapsen kanssa ja olin todella yksinäinen. Hän osti omakotitalon isommasta kaupungista, hänen perheensä läheltä. Muuttomme jälkeen hän kertoi ostaneensa tämän talon minun henkisen hyvinvointini vuoksi. Vaikka hän omistaa kotimme, koen tämän olevan minun kotini ihan yhtä paljon kuin hänenkin. Päätämme talon asioista yhdessä, esimerkiksi remonteista, mutta hän maksaa ne. Tämä talo ei tule olemaan loppuelämämme koti. Asumme tässä niin kauan, kunnes tulomme (etenkin omat tuloni) kasvavat ja pysyvät tasaisena. Sitten suunnitelmissa olisi ostaa uusi talo yhdessä.
Haluan sanoa vielä lopuksi, että vaikka hän maksaa ison osan kuluistamme, niin hänellä jää rahaa myös omiin harrastuksiin ja jonkin verran menee säästöön. Myös minulla jää rahaa säästöön. Säästöt ei ole yhteiset. Laitamme omat rahat omille säästötileillemme tai rahastoon. Minulla ei ole muuta velkaa kuin opintolaina, miehelläni asuntolaina. Ostamme sitä mihin meillä on oikeasti varaa emmekä matkustele mihinkään muualle kuin sukulaisten luo Suomen sisällä. Ehkä tulevaisuudessa voimme miettiä vaikka yhteistä pankkitiliä. Olemme kumpikin alle 30-vuotiaita ja ainakin tähän mennessä tämä tapa hoitaa talouttamme on tuntunut hyvältä enkä näe mitään syytä miksei tämä toimisi jatkossakin. Katsotaan tilannetta uudelleen sitten, kun tuloeromme on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä siihen, miksi nainen ei maksaisi omia menojaan, mies omansa. Ei parisuhde saisi olla hyötysuhde.
Omalle pojalle totesin, että ei kannata muuttaa asumaan tyttöystävän kanssa, koska se merkitsee menojen triplaantumista, tyttö kun tuskin maksaisi euroakaan. Kannattaa asua erillään, pitää oma elämänsä ja omat tulonsa itsellään, koska muuten ajautuu tuohon naistenlehden elämään, jossa pienempituloinen olettaa, että opiskellut ja ahkera elättää sen, joka nyt ei vaan ole viitsinyt miettiä, miten elämässä pärjätään.
Miksi parisuhde toisi minulle oikeuden sanoa miehelle, että maksa hankintani, itse en viitsi, sinulla on rahaa ja se on velvollisuutesi.
Oletko kuullut sellaisesta vallankumouksellisesta asiasta kuin PERHE?
No ei Suomessa kovin moni olekaan kuullut. On vaan kämppiksiä, ei oikeita perheitä. Kaikilla omat rahat ja jotenkin kai saadaan lapsille sen verran ruokaa ja vaatetta ettei lasua tule. Yleensä äiti sitten ostaa vaikka olisi kuinka vähillä rahoilla.
Olen niiiiiin onnellinen että tajusin muuttaa muualle sieltä. Nykyisessä kotimaassa perheissä rahat on yhteisiä eikä ihmiset kyttää että jukupliut, sä käytit vitosen mun rahoja ylimääräiseen kaurapuuroon viime kuussa sekin lokki, maksat kyllä heti sen takaisin!
Naiset ovat itse vaatineet kaiken tasapäistämistä.
MIehen tulee tehdä 50-51% kotitöistä
Miehen tulee osallistua 50-51% lasten hoitoon
Samaan aikaan miesten keskimääräinen työaika oli 38 tuntia viikossa ja naisten keskimääräinen työaika 32 tuntia viikossa.
eli naisen logiikka: tee enemmän, maksa enemmän, hoida enemmän ja siedä kiukutteluani ja pihtaamista.
Kaikille lapsia suunnitteleville voisi tehdä harjoituksen: mies jää kolmeksi kuukaudeksi pakolliselle osa-aikaiselle (valtio korvaa työnantajalle). Tämän kolmen kuukauden aikana mies toimii vauvasimulaattorina eli sotkee keittiön, sohvan ja mihin kaikkialle se mies nyt päättääkään vauvan oksentavan ja heittävän ruokaa. Naisen tullessa kotiin mies makaa sohvalla, antaa vauvaa simuloivan papusäkin naiselle, käskee siivoamaan kämpän, miehen lähtiessä tuulettumaan salille. Kotiin päästyään mies narisee kun ei ole sapuska valmmiina, siivoamiseen kun on mennyt aikaa. Niin, eikä kukaan ole kaupassakaan känynyt.
Sitten jos uskaltaa, voi ottaa raha-asiat puheeksi. Tietysti naisen kuuluu maksaa koko lysti
Huomaa, että tämän kirjoittajalla ei ole perhettä koskaan ollutkaan. Hyvä niin.
Oletko kuullut sellaisesta vallankumouksellisesta asiasta kuin PERHE?
No ei Suomessa kovin moni olekaan kuullut. On vaan kämppiksiä, ei oikeita perheitä. Kaikilla omat rahat ja jotenkin kai saadaan lapsille sen verran ruokaa ja vaatetta ettei lasua tule. Yleensä äiti sitten ostaa vaikka olisi kuinka vähillä rahoilla.
Olen niiiiiin onnellinen että tajusin muuttaa muualle sieltä. Nykyisessä kotimaassa perheissä rahat on yhteisiä eikä ihmiset kyttää että jukupliut, sä käytit vitosen mun rahoja ylimääräiseen kaurapuuroon viime kuussa sekin lokki, maksat kyllä heti sen takaisin!