Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä vain ihmettelen, että miksi se varakkaampi sitten valitsee itselleen reilusti köyhemmän ja vähemmän ansaitsevan puolison/kumppanin. Meinaan jos on niin suuri kammo sitä kohtaan, että muut ihmiset (oma perhe mukaanlukien) hyötyvät minun rahoistani, niin luulisi sitä sitten kumppanin valinnan kohdistuvan niihin yhtä paljon ansaitseviin.

Vai onko sittenkin kyse vain siitä, että tällainen ihminen haluaa päästä nöyryyttäämään köyhempää ja vähemmän ansaitsevaa kumppaniaan pröystäilemällä rahoillaan ja osoittamalla, että et olet minua vähempiarvoisempi, koska ansaitset vähemmän.

Paras olisikin, kun tuloiltaan samantasoiset ihmiset pariutuisivat keskenään: persaukiset persaukisten kanssa, keskituloiset keskituloisten kanssa ja hyvätuloiset hyvätuloisten kanssa.

osalle kirjoittajista avioliitto nähdään välineenä omistaa toisen tulonhankinta. Että se mikä luonnostaan jaettaisiin ei riitä. Sit kun tähän suuntaan on menty, se legitimoidaan erilaisilla periaatteilla, jotka on mielestäni hiukan valuvikaisia. 

Tuo nyt on ihan höpöhöpöä, se että on sama elintaso, ja se taso on yhdessä päätetty, on avioliiton perusta, ei sillä ole mitään väliä kukan sen tulon hankkii. Jos haluaa itsenäisesti päättää kaikesta, ei pidä mennä parisuhteeseen ja samaan talouteen jossa lain mukaan on elatusvelvollisuus puolisoon.

Esim. avioliittolain elatusvelvollisuus ei tarkoita että kaikki tienattu tulo olisi automaattisesti yhteistä. Sitaatti: "Puolisot nauttivat avioliiton solmimisesta huolimatta sopimusvapautta ja voivat näin ollen tehdä sopimuksia sekä keskenään että muiden henkilöiden kanssa. Avioliitto rajoittaa sopimusvapautta paikoin, mutta pääasiallisesti puolisot voivat sopia esimerkiksi elatuksensa tasosta ja siitä, miten suorittavat elatusapua, jos avun suorittaminen tulee kyseeseen. Puolisot voivat siis määrätä elatusvelvollisuutensa toteuttamisesta ainakin jossain määrin. " ref: https://www.minilex.fi/a/elatusvelvollisuus-avioliitossa

Toki perheen tarpeet ovat ensisijaisia ja molemmilla on avioliittolain kautta velvoite osoittaa keskinäistä luottamusta ja toimia yhdessä perheen hyväksi.

"

Puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Heidän tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi.

Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella."

ref: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Usein se investoija rakentaa ajan kanssa täysin toisen tason mahdollisuuksia perheelleen ja lapsilleen. Säätämällä osaltaan arkiseen käyttöön ohjautuvan rahan sen kokoiseksi että säästöihin ja sijoituksiin jää myös rahaa. 

Jos se investoija on yksin tehnyt päätöksen investoida, tilanne on todella epäreilu, kun on yhteinen talous tälläiset asiat pitää päättää yhdessä. Ja jos idea on kerätä tahaa perheelle ja lapsille, miksi myös toinen puoliso ei siitä saisi olla päättämässä?

Sopimisoikeuden erillisyys kuitenkin säilyy avioliitossa. Ehkä toinen ei halua samaa riskitasoa sijoituksiinsa kuin toinen? Näin voi siis toimia. Voi myös olla yhteisiä sijoituksia jos niin halutaan. 

Jos kysyt ihmiseltä  että haluaisitko lisäansiotasoa nykyistä kuukauden nettopalkkaa vastaavan määrän/kk 10 vuoden päästä?  Sijoittamalla siis.

Aika moni vastaa kyllä. 

Jos lisäksi ehtona on että jotta saat sen onnistumaan, joudut säästämään esim. 10% nettopalkastasi ja tulemaan lopulla 90% toimeen, niin vieläkin aika moni vastaa kyllä. Tässä kohtaa viimeistään tulee tietoiseksi tarpeistaan ja haluistaan ja oppii painottamaan ja arvottamaan asioita ja valintoja keskenään.

Jos sen sijaan kysytään että haluatko kantaa sijoituksen riskit yksin ja jaat automaattisesti hyödyn puolison kanssa  - olettaen että sijoitukset onnistuvat?

Aika moni alkaa empiä ja osa vastata ei. Minusta ihan oikeutetusti. Se ei tarkoita etteikö halutessaan voi käyttää tuottoja perheen tai puolison hyväksi. 

Jos sen sijaan kysytään että  jaatko puolison sijoituksissaan kärsimän tappion pyytämättä, koska olisit myös hyötynyt jos sijoitukset olisivat onnistuneet?

Aika moni sanoo että "en tietenkään. Nehän oli hänen valintojaan."

Enkä tarkoita että kenenkään tarvitsee sijoittaa. Ne on toki kunkin omia valintoja. 

“No person has the power to have everything they want, but it is in their power not to want what they don’t have, and to cheerfully put into good use what they do have.”

- Seneca

Ei onneksi ole, vaikka tulot on todella erilaiset.

Jos minä olisin mies ja mun vaimo hoitaisi pieniä lapsia kotona pienellä kotihoidontuella, niin kokisin omaksi velvollisuudekseni maksaa perheen laskut. Mutta sitten kun kummatkin töissä, niiin puoliksi laskut ja ruokakustannuksia, toki se kumpi tienaa enemmän vois maksaa jonkun ruokakaupassa käynnin useammin tms.

Näin meillä aikalailla mennytkin.

Terv: kahden lapsen äiti, joka on jo töissä, mutta hoiti myös pitkään perheen lapset kotona <3

Minä tienaan lähes saman summan kuin mieheni kuussa, mutta miehelläni on taustalla varallisuutta isovanhempiensa kautta. Tähän asti kaikki on maksettu puoliksi. Ruokia, huvitteluja ja laskuja varten on erillinen tili johon molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.

Meille tulee ensi vuonna ensimmäinen lapsi ja kotiin jääminen kyllä vähän huolettaa, kun mies on niin tarkka siitä että kaikki maksetaan puoliksi, mutta kuitenkin minun tuloni äitiyslomalla liki puolittuvat. Saan kyllä oman osuuteni asuntolainasta ja henkilökohtaiset laskut maksettua, mutta käteen saati säästöön ei juuri jää. Mies siis olettaa että silloinkin kaikki maksetaan puoliksi. Ainoana erona on se, että hälle jää edelleen kuussa käteen runsaasti omiin hupeihin ja ostoksiin, kun minulla taas ei, koska olen kotona.

En tiedä. Kinkkinen juttu. Olen itsenäinen moderni nainen ja haluankin maksaa puoliksi asiat, mutta toisaalta tilanne on kotiäitinä niin erilainen, että en oikein osaa vielä hahmottaa millaista se sitten on kun rahantulo vähenee minun osaltani.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan lähes saman summan kuin mieheni kuussa, mutta miehelläni on taustalla varallisuutta isovanhempiensa kautta. Tähän asti kaikki on maksettu puoliksi. Ruokia, huvitteluja ja laskuja varten on erillinen tili johon molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.

Meille tulee ensi vuonna ensimmäinen lapsi ja kotiin jääminen kyllä vähän huolettaa, kun mies on niin tarkka siitä että kaikki maksetaan puoliksi, mutta kuitenkin minun tuloni äitiyslomalla liki puolittuvat. Saan kyllä oman osuuteni asuntolainasta ja henkilökohtaiset laskut maksettua, mutta käteen saati säästöön ei juuri jää. Mies siis olettaa että silloinkin kaikki maksetaan puoliksi. Ainoana erona on se, että hälle jää edelleen kuussa käteen runsaasti omiin hupeihin ja ostoksiin, kun minulla taas ei, koska olen kotona.

En tiedä. Kinkkinen juttu. Olen itsenäinen moderni nainen ja haluankin maksaa puoliksi asiat, mutta toisaalta tilanne on kotiäitinä niin erilainen, että en oikein osaa vielä hahmottaa millaista se sitten on kun rahantulo vähenee minun osaltani.

Kauhea mies sulla. Kitupiikki.

Varmaan kantsis nyt viimeistään avata suu tästä asiasta. Ettei tarvitse huolestua *Vinkvink*

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan lähes saman summan kuin mieheni kuussa, mutta miehelläni on taustalla varallisuutta isovanhempiensa kautta. Tähän asti kaikki on maksettu puoliksi. Ruokia, huvitteluja ja laskuja varten on erillinen tili johon molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.

Meille tulee ensi vuonna ensimmäinen lapsi ja kotiin jääminen kyllä vähän huolettaa, kun mies on niin tarkka siitä että kaikki maksetaan puoliksi, mutta kuitenkin minun tuloni äitiyslomalla liki puolittuvat. Saan kyllä oman osuuteni asuntolainasta ja henkilökohtaiset laskut maksettua, mutta käteen saati säästöön ei juuri jää. Mies siis olettaa että silloinkin kaikki maksetaan puoliksi. Ainoana erona on se, että hälle jää edelleen kuussa käteen runsaasti omiin hupeihin ja ostoksiin, kun minulla taas ei, koska olen kotona.

En tiedä. Kinkkinen juttu. Olen itsenäinen moderni nainen ja haluankin maksaa puoliksi asiat, mutta toisaalta tilanne on kotiäitinä niin erilainen, että en oikein osaa vielä hahmottaa millaista se sitten on kun rahantulo vähenee minun osaltani.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan lähes saman summan kuin mieheni kuussa, mutta miehelläni on taustalla varallisuutta isovanhempiensa kautta. Tähän asti kaikki on maksettu puoliksi. Ruokia, huvitteluja ja laskuja varten on erillinen tili johon molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.

Meille tulee ensi vuonna ensimmäinen lapsi ja kotiin jääminen kyllä vähän huolettaa, kun mies on niin tarkka siitä että kaikki maksetaan puoliksi, mutta kuitenkin minun tuloni äitiyslomalla liki puolittuvat. Saan kyllä oman osuuteni asuntolainasta ja henkilökohtaiset laskut maksettua, mutta käteen saati säästöön ei juuri jää. Mies siis olettaa että silloinkin kaikki maksetaan puoliksi. Ainoana erona on se, että hälle jää edelleen kuussa käteen runsaasti omiin hupeihin ja ostoksiin, kun minulla taas ei, koska olen kotona.

En tiedä. Kinkkinen juttu. Olen itsenäinen moderni nainen ja haluankin maksaa puoliksi asiat, mutta toisaalta tilanne on kotiäitinä niin erilainen, että en oikein osaa vielä hahmottaa millaista se sitten on kun rahantulo vähenee minun osaltani.

Tietenkin maksatte puoliksi. Myös yhteisen lapsen aiheuttamat kulut ja tulonmenetykset. Toki kun puoliksi maksetaan, miehellä pitää olla mahdollisuus myös jäädä kotiin kun sinä menet töihin. Mutta varmaan päätätte vapaasti ja omasta tahdosta että nainen hoitaa lapsen ja mies ei. Näin haluavat spontaanisti kaikki pariskunnat tehdä, siihen ei vaikuta yhteiskunnan asenteet.

On. Naisella korkeampi elintaso kuin minulla ja minä olen ainoa joka tuo rahaa talouteen. Mutta miehelle on asetettu taloudellisesti hyväksikäytettävän rooli tai ainakin sen mukaa käyttäytyy jokainen nainen tasosta tai tyylistä riippumatta

Vierailija kirjoitti:

On. Naisella korkeampi elintaso kuin minulla ja minä olen ainoa joka tuo rahaa talouteen. Mutta miehelle on asetettu taloudellisesti hyväksikäytettävän rooli tai ainakin sen mukaa käyttäytyy jokainen nainen tasosta tai tyylistä riippumatta

Miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Sinä olet ryhtynyt maksajaksi, sinä et osaa pitää puoliasi, sinä olet epäonnistunut.

Suosittelen kyllä useamman vuoden yhdessä asumista ja vasta sitten lasten hankkimista. On vielä helppo erota, jos jompikumpi puoliso käyttää vaikka taloudellisesti hyväkseen toista.

Vierailija kirjoitti:

On. Naisella korkeampi elintaso kuin minulla ja minä olen ainoa joka tuo rahaa talouteen. Mutta miehelle on asetettu taloudellisesti hyväksikäytettävän rooli tai ainakin sen mukaa käyttäytyy jokainen nainen tasosta tai tyylistä riippumatta

Miten ihmeessä olet päätynyt yhteen täysin tulottoman naisen kanssa?

Meillä on pitkä avo- ja sittemmin avioliitto takana, enkä muista, että olisi erityisemmin eroteltu, kumpi maksaa mitäkin.

Kummallankin on oma säästötili, joista maksetaan isommat menot ja yhteinen käyttötili, josta maksetaan juoksevat menot. Jos toisella on tarve johonkin isompaan ostokseen, niin toisen tililtä siirretään hänelle rahaa.

Omaisuus on molempien nimissä, paitsi auton puolikasta en halunnut omistaa. Pitäköön mies sen kompensaationa isommasta osuudestaan talouden hoitoon-

Tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Omistan asunnostamme 70%, autosta 70% jne. Maksan enemmän kuukausittaisia menoja mutta esim asuntolainaa meillä on saman verran. Ylimääräiset rahat jota tienaan ja joita ei tarvitse käyttää elämiseen ovat minun rahoja, koska olen ne tienannut. Ne sijoitan eteenpäin ja välillä esimerkiksi yllätän ulkomaan matkalla jonka maksan yksin koko perheelle. 

Mies on tarpeeksi moderni ja egoton ettei häntä pelota minun menestykseni. 

Ei todellakaan ole. En olisi koskaan suostunut sellaiseen suhteeseen. Kieltämättä eräällä kumppanilla oli yritystä sellaiseen. En tiedä, millainen hänen nykyisen puolisonsa tilanne on.

Meillä on ollut itsestään selvää se, että rahat ovat olleet yhteiset ensimmäisen lapsen syntymästä alkaen, vaikka tilit ovatkin erilliset.

Kysymys teille, jotka ei elintasoon suostutte ja vielä pahimmassa tapauksessa maksatte yksi lapsen kulut: MIKSI, oi miksi?

Onko tosiaan sosiaalinen asema rouvana niin tärkeä, että sen vuoksi luovutte omasta elämästänne ettekä uskalla vaatia mieheltä mitään?

Jos kysyt ihmiseltä  että haluaisitko lisäansiotasoa nykyistä kuukauden nettopalkkaa vastaavan määrän/kk 10 vuoden päästä?  Sijoittamalla siis.

Aika moni vastaa kyllä. 

Jos lisäksi ehtona on että jotta saat sen onnistumaan, joudut säästämään esim. 10% nettopalkastasi ja tulemaan lopulla 90% toimeen, niin vieläkin aika moni vastaa kyllä. Tässä kohtaa viimeistään tulee tietoiseksi tarpeistaan ja haluistaan ja oppii painottamaan ja arvottamaan asioita ja valintoja keskenään.

Jos sen sijaan kysytään että haluatko kantaa sijoituksen riskit yksin ja jaat automaattisesti hyödyn puolison kanssa  - olettaen että sijoitukset onnistuvat?

Aika moni alkaa empiä ja osa vastata ei. Minusta ihan oikeutetusti. Se ei tarkoita etteikö halutessaan voi käyttää tuottoja perheen tai puolison hyväksi. 

Jos sen sijaan kysytään että  jaatko puolison sijoituksissaan kärsimän tappion pyytämättä, koska olisit myös hyötynyt jos sijoitukset olisivat onnistuneet?

Aika moni sanoo että "en tietenkään. Nehän oli hänen valintojaan."

Enkä tarkoita että kenenkään tarvitsee sijoittaa. Ne on toki kunkin omia valintoja. 

Mielestäni jutussasi on järkeä, jos puhutaan pelkistä sijoituksista ja niiden riskeistä. Jos taas puhutaan siitä, että toinen tienaa jatkuvasti 2000 eur/kk ja toinen 6000 eur/kk, niin asia on eri. Sijoittaminen ja palkkatulot eivät ole yksi yhteen. Tavallinen työssäkäynti ei ole sellaista tekemistä, että rikkaampi voisi väittää, että hän ottaa enemmän riskiä ja siksi köyhemmän pitäisi maksaa perheen laskuja 50/50 -periaatteella. 

Meillä rahat yhteiselle tilille josta maksetaan kaikki laskut ja sen jälkeen katsotaan mitä jää jäljelle ja kuka tarvitsee mitäkin. 

Molemmilla tietenkin tunnukset tilille jotta näkee mitä tilillä on tapahtunut. Tähän asti toiminut, ei ole kumpikaan ostellut mitään älytöntä ja jos isompi (useiden tonnien) hankinta edessä siihen tarvittavat rahat säästetään pikku hiljaa toiselle tilille. 

Meillä on omat rahat. Mutta minun rahoillani on kustannettu iso asunto 00140-alueelta, kaksi autoa, lastenhoitopalvelut, siivous, remontit ja vaikka mitä. Eiköhän puolisolle jää ihan riittävästi aikaa ja voimavaroja tämän päälle kerätä oma varallisuutensa.

Meillä on melkein yhtä suuret tulot ja yhteiset laskut, kumpikin maksaa itse omat puhelinlaskunsa ja lehtitilauksensa. Minun nettotulot taitaa olla pari sataa suuremmat.

Omat tilit meillä on ja yhteinen laskutili, ja kaupassa käydään yhdessä perjantaisin, jolloin sovitaan, kumpi ottaa mitäkin. Miehellä on sairautensa vuoksi nykyään niin oma ruokavalio ja sen mukaiset murkinat, että nyt kun lapset on muuttaneet kotoa, meillä on jääkaapissa omat hyllyt ja yhteiset hyllyt. 

Me on aina kytätty hintoja, ja koska ollaan köyhien kakaroita, niin sitä on oppinut jo lapsena miettimään, että miten rahaa käytetään ja mitä se maksaa ja voiskos sen jostain saada halvemmalla.....Silloin kun toisella on ollut rahallisesti tiukempaa,  niin toinen on maksanut kokonaan asumiskustannukset ja jotkut toisen laskut niin kuin lääkärit ja lääkkeet, muuten laskut on menneet puoliksi. Lapset aina puoliksi, yhdessä ne on tehtykin. Sama koskee meidän kahta autoa (paku ja henkilöauto), bensat maksetaan itse mutta korjauskustannukset puoliksi, koska kumpaakin autoa tarvitaan sekä työmatkoihin että mökkireissuihin vuorollaan.  Kulutustottumukset meillä on melko lailla samanlaiset, no mulla menee vaatteisiin enemmän rahaa, kun en voi mennä töihin työhaalareissa kuten mies. 

Rahasta ei olla koskaan riidelty. Eli ei ole eri elintaso, erilliset rahat kyllä mutta kumppanista pidetään huolta. Se ei käy että toinen kulkee jossain linttaan astutuissa kengissä tukka harottaen ja reiät hampaissaan nälkä kuristen....ei kerta kaikkiaan. Mikä parisuhde se semmoinen on? 

Ei se oo rakkautta jos ei voi jakaa omaansa puolisonsa kanssa. Mulle perhe on yksikkö jonka tulot on yksikön tuloja ja siitä hoidetaan tasapuolisesti kaikkien menot ja lastenhoito. Kun muksut oli pieniä niin vaimo oli kotona ja minä toin pääasiassa rahat talouteen. Siitä kumpikin käytti mitä käytti eikä laskettu prosentteja tms. Nyt vaimo ollut töissä jo useamman vuoden ja kirinyt palkassakin jo lähes samalle tasolle kuin minä.

Jos ero tulee niin tasan menee omaisuus koska sitä on yhdessä rakennettu yksikkönä.

Toki voi olla että mahdollisen eron sattuessa on sitten kumpikin tai toinen kärmeissään ja aletaan laskemaan mitä kukin omisti ennen liittoa ja mitä on tuonut talouteen, mutta siinä ei voita kuin lakimiehet.

En osaa ymmärtää sitä että parisuhteessa toisen pitäisi kituuttaa jos toisella on paremmat tulot. Seurustelu nyt toki ihan erikseen mutta liitto jossa asutaan samassa taloudessa ja on yhteisiä lapsia.