Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eri elitasot, vaikka mies tienaa noin 8000 e/kk ja minä 3000 e/kk. Yllättäen minun elintasoni on korkeampi eli mies ei käytä rahoja itseensä, minä olen paljon huolettomampi sen suhteen, mitä rahalla teen. Mies ostaa punaliputettuja tuotteita, nysvää tarjouksia eikä osta mitään vertailematta, minä voin tehdä heräteostoja. Mies ei erityisemmin nauti reissaamisesta, suostuu mukaan, jos minä maksan. Asuntona on kolmio, johon minulla olisi varaa yksinkin, mies on sanonut, että ei välitä isommasta kodista, joten minä saan rauhassa haaveilla omakotitalosta. Sitä ei hankita, koska se ei ole molempien unelma eikä perhe toimi niin, että toinen tahtoo asioita ja toinen ne maksaa.

Meillä voisi olla kesämökki, hieno talo, vene jne., mutta mies ei niitä halua. Hän ei tarjoa minulle kalliita illallisia eikä itsekään sellaisia käy syömässä, ei ulkomaanmatkoja tai sviittiviikonloppuja. Olemme perhe, jossa kumpikin päättää rahoistaan eikä ulospäin ole tarvetta esitellä sen parempituloisen tarjoamaa elintasoa.

Maksat parempituloisen miehesi matkat ? Hyväksikäyttäjä on mies

Vaimolla on paljon korkeampi tulotaso ja omaisuus. Läpset ja vaimo matkustelevat, minä en

Minä pienituloinen menin naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa.

Asuin työsuhdeasunnossa ja elin kädestä suuhun, miehellä oma asunto Espoossa eikä enää lainaa.

Ikinä en ole kokenut olevani lompakkoloinen vaan saman tien yhteinen palkkatili jota molemmat käytämme vapaasti.

Molemmat olemme kyllä maltillisia rahankäyttäjiä emmekä törsää mihinkään.

Ei lapsia eikä avioehtoa.

Töihin kirjoitti:

26M, tienaan 1900€ kuussa verojen jälkeen, puoliso työtön. Maksan vuokran, suurimman osan ruoasta ja laskuista. Kyllähän se aiheuttaa kitkaa ja odotan päivää kun puoliso voisi hoitaa oman osuutensa. Jäljellejäävistä rahoista heitän osan osakkeisiin säästöön ja loput käytän miten lystään. En voisi kuvitellakaan pitäväni yhteistä pankkitiliä.

Noilla tuloilla taloutenne on köyhyysrajalla, aika hyvä että sulle jää osakkeisiin ja omiin juttuihinkin silti rahaa, mies elää sitten tosi nuukasti.

Ei yhteinen talous ja elintaso tarkoita sitä että pitäisi olla yhteinen tili. Ei sillä ole väliä millä tilillä rahat käy kääntymässä, vaan se mihin ne käytetään, yhteiseen hyvään vai vaan omaan mukavuuteen niin että toinen ei pääse siitä osalliseksi.

Onko miehesti tahallaan työtön kun tuo asia aiheuttaa kitkaa? Rakastatteko toisianne?

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut pohtimaan tätä paljon. Olen meillä se reilusti enemmän tienaava ja olen nainen. Vanhemmillani oli aina yhteiset rahat, mutta omassa parisuhteessani aina erilliset. En ole koskaan mieltänyt suhdettamme talousliitoksi ja liekö olen itsekäskin, mutta en halua puolisoani elättää. Lapset kyllä. Eikä meillä ole silti riidelty rahasta koskaan. Ehkä nämä tulotasot ovat olleet riittävät elintasoon vai mistä johtuu, että kivasti on pärjätty.

Avioliitto on mitä suurimmalta osin nimenomaan juridinen sopimus, ja lainkin mukaan "talousliitto" koska puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, ja kun jompi kumpi hakee yhteiskunnalta jotain tukea, suuressa osassa toisenkin puolison, eli koko talouden tulot ja menot otetaan huomioon. Eli jos toinen on työtön, hän ei saa asumistukea jos puoliso on töissä.

Se että sanot ettet halua elättää puolisoasi, kertoo että et rakasta häntä niinkuin perheenjäsentä ja puolisoa rakastetaan, vaan sinulle hän on joku kämppis joka voisi olla käytännössä kuka vaan mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme ihan hyvätuloisia. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja lapsia on. 

Meillä ei ole ikinä ollut yhteisiä rahoja tai tilejä. Olemme onnistuneet sopimaan, miten laskut jaetaan jne. 

Ehkäpä se on auttanut, ettei meillä oli koskaan ollut rahasta varsinaisesti pulaa. 

Kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut yhteisistä raha-asioista. Tottakai keskustelemme paljon rahasta ja mihin sitä tulee käyttää. Luotamme toisimme rahankäyttäjinä ja aina on ollut rahaa laittaa myös pahan päivän varalle.

Mitä ihmettä? Teillä on siis yhteinen talous ja elintaso? Ei yhteinen talous tarkoita sitä että olisi rahat yhdellä ja samalla tilillä, vaan juuri tuo että keskustellaan rahasta ja mihin sitä käytetään, miten laskut maksetaan ja molemmilla on kaikkea tarpeeksi eikä niin että toinen kituuttaa köyhänä ja toinen pröystäilee rahoillaan eläen luksuselämää. Miten ette muka ole kiinnostunut yhteisistä raha-asioista kun kuitenkin teette juuri sitä puhumalla raha-asioistanne?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat rahat, mutta yhteinen talous. Ei lasketa kumpi on mitäkin maksanut ja jotkut hankinnat/kulut maksetaan yhteiseltä säästötililtä. Ikinä ei olla riidelty rahasta. Asiaa tosin helpottaa, että meillä on suunnilleen yhtä suuret ja hyvät palkat. Yhdessä olemme olleet 8 vuotta ja meillä on 2 lasta.

Juuri tämä on se yhteinen elintaso, joka pariskunnalla pitääkin olla kun eletään samassa taloudessa eikä kämppiksinä samassa asunnossa.

On eri elintasot. Mies tekee parituhatta kuussa, minulla jää laskujen jälkeen noin 80€. En aio tehdä lapsia, hankkia yhteistä omaisuutta, ottaa velkaa tahi taloudellisesti mahdollistaa hänen urakehitystään ilman avioliittoa ja yhteistä taloutta. Haen itselleni ruoka-apua diakoniasta ja leipäjonoista, hän ostelee itselleen mitä haluaa.

En ynmärrä tuollaista kämppiselämää. Me olemme normaalissa avioliitossa, jossa kaikki on yhteistä. Tätä ei tarvitse mitenkään alleviivata, se on vain hemmetin normaalia.

-jj- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ja ei, riippuu miten asian tulkitsee.  Saan palkkaa nettona noin 1000€/kk enemmän kuin mieheni ja lisäksi mulla on pääomatuloja. Mieheni ei kuitenkaan ole pienipalkkainen, joten ei näe nälkääkään. Olemme suhteen alusta lähtien mitoittanut yhteisen elintasomme siten, että kun kumpikin maksaa siitä puolet, molemmille jää vielä itselleenkin ihan riittävästi rahaa. Olemme myös sopineet, mitä yhteinen elintaso läsittää. Se käsittää esimerkiksi yhteiset lomareissut, mutta ei kavereiden kanssa tehtyjä reissuja. Se käsittää yhteiset ravintolaillalliset, mutta ei kavereiden kanssa ravintoloissa käymistä. Se käsittää lasten harrastukset, mutta ei kummankaan omia harrastuksia. Se käsittää kotona syötävät ateriat, mutta ei työpaikalla syötyjä aterioita. Jne jne. 

Meillä on sekä omat että yhteinen tili. Yhteiselle tilille kummankin tililtä menee palkkapäivänä sama summa. Kun mietimme yhteisiä lomareissuja, keskustelemme siitä, kuinka paljon kumpikin olisi valmis investoimaan reissuun. Ja  pienemmän ehdotuksen mukaisesti mennään. Asunnon olemme hankkineet siten, että kumpikin maksaa asuntolainaa yhtä paljon. Jos olisimme laskeneet kaikki tulot yhteen, voisimme asua paljon isommassa ja hienomassakin asunnossa. En kuitenkaan ole koskaan katsonut tarpeelliseksi investoida yhteen asuntoon kaikkea, mitä ikinä vaan irti lähtee. Mieheni tykkää enemmän kuluttamisesta ja minä taas säästämisestä ja sijoittamisesta. Kun molemmilla on myös omat rahansa, kumpikin voi tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta eikä neuvotella, voiko vain itselleen hankkia jotain ja jos,paljonko se saa maksaa. Yhdessä jo 15 vuotta. 

Harvinainen nainen. 

Ensimmäinen joka toi esiin tilanteen, jossa toinen haluaa sijoittaa (ja opettelee laittamaan rahaa poikimana) ja toinen kuluttaa enemmän. 

Oon itse hiukan varautunut liian innokkaasta "vain yhteiset rahat" periaatteesta. On tilanteita, joissa haluat rakentaa uuden työelämän suunnan ja olet valmis säästämään sen eteen etukäteen. Voit tehdä sen rajoittamalla omaa kulutusta. Jos toinen ulosmittaa samantien "yhteisen säästön" ja yhteensä kaikki menee mikä tulee, niin voit jäädä epätyydyttävään _työtilanteeseen_ ja et saa muutosta tehtyä. 

Osalla pitkäaikais-sijoittajia syntyy huomattavaa varallisuutta sitkeyden, tutkimisen ja päättäväisyyden kautta. Jotta siihen on edellytykset suhteessa jossa ei täysin ajatella samalla tavalla, täytyy raha-asioissa olla myös erillisyyttä. 

Sijoittaminen ja säästäminen sijoittamalla rakentaa taloudellista tukijalkaa, joka alkaa yleensä näkyä 10 vuoden startista. 

On myös tilanteita, joissa paremmat tulot haetaan kauempaa - pidemmän päivittäisen matkan päästä. Kulut ja kustannukset voi pitää pienempinä jos ottaa asumisessaan etäisyyttä esim. pääkaupunkiseudulle, mutta tulonhankinnassa pääkaupunkiseutu on yleensä ylivoimainen. Pitkä työmatka kuitenkin kuormittaa tekijää ja rasittaa terveyttä. Jos kaikki työn hedelmät on käytetty yhdessä, jää tulonhankkijalle heikompi terveys.

Silloinkin asetelma jossa "kaikki menee (yhdessä) mikä tulee" on mielestäni epäoikeudenmukainen. 

Jos ajattelet että pitkäaikais-sijoituksista päätetään yhdessä , se ei oikein toimi jos toisella on mielenkiintoa sijoittamiseen ja toisella ei. Ei synny tavallaan keskustelua joka vois poikia hyvän sijoituksen.  

Keskustelua jonkin verran seuranneena tuntuu siltä että osalle kirjoittajista avioliitto nähdään välineenä omistaa toisen tulonhankinta. Että se mikä luonnostaan jaettaisiin ei riitä. Sit kun tähän suuntaan on menty, se legitimoidaan erilaisilla periaatteilla, jotka on mielestäni hiukan valuvikaisia. 

Usein se investoija rakentaa ajan kanssa täysin toisen tason mahdollisuuksia perheelleen ja lapsilleen. Säätämällä osaltaan arkiseen käyttöön ohjautuvan rahan sen kokoiseksi että säästöihin ja sijoituksiin jää myös rahaa. 

osalle kirjoittajista avioliitto nähdään välineenä omistaa toisen tulonhankinta. Että se mikä luonnostaan jaettaisiin ei riitä. Sit kun tähän suuntaan on menty, se legitimoidaan erilaisilla periaatteilla, jotka on mielestäni hiukan valuvikaisia. 

Tuo nyt on ihan höpöhöpöä, se että on sama elintaso, ja se taso on yhdessä päätetty, on avioliiton perusta, ei sillä ole mitään väliä kukan sen tulon hankkii. Jos haluaa itsenäisesti päättää kaikesta, ei pidä mennä parisuhteeseen ja samaan talouteen jossa lain mukaan on elatusvelvollisuus puolisoon.

Usein se investoija rakentaa ajan kanssa täysin toisen tason mahdollisuuksia perheelleen ja lapsilleen. Säätämällä osaltaan arkiseen käyttöön ohjautuvan rahan sen kokoiseksi että säästöihin ja sijoituksiin jää myös rahaa. 

Jos se investoija on yksin tehnyt päätöksen investoida, tilanne on todella epäreilu, kun on yhteinen talous tälläiset asiat pitää päättää yhdessä. Ja jos idea on kerätä tahaa perheelle ja lapsille, miksi myös toinen puoliso ei siitä saisi olla päättämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut pohtimaan tätä paljon. Olen meillä se reilusti enemmän tienaava ja olen nainen. Vanhemmillani oli aina yhteiset rahat, mutta omassa parisuhteessani aina erilliset. En ole koskaan mieltänyt suhdettamme talousliitoksi ja liekö olen itsekäskin, mutta en halua puolisoani elättää. Lapset kyllä. Eikä meillä ole silti riidelty rahasta koskaan. Ehkä nämä tulotasot ovat olleet riittävät elintasoon vai mistä johtuu, että kivasti on pärjätty.

Avioliitto on mitä suurimmalta osin nimenomaan juridinen sopimus, ja lainkin mukaan "talousliitto" koska puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, ja kun jompi kumpi hakee yhteiskunnalta jotain tukea, suuressa osassa toisenkin puolison, eli koko talouden tulot ja menot otetaan huomioon. Eli jos toinen on työtön, hän ei saa asumistukea jos puoliso on töissä.

Se että sanot ettet halua elättää puolisoasi, kertoo että et rakasta häntä niinkuin perheenjäsentä ja puolisoa rakastetaan, vaan sinulle hän on joku kämppis joka voisi olla käytännössä kuka vaan mukava ihminen.

   Tämä on täyttä bs etenkin omassa tapauksessani jossa ex aviopuoliso heittäytyi 10.vuodeksi työtä pakoilevaksi lusmuksi joka oletti minun edelleen maksavan kaiken ulkomaanmatkoja myöten jossain se "raja" on tässä elatusvelvollisuudessakin sattuneesta syystö on EX!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

On eri elintasot. Mies tekee parituhatta kuussa, minulla jää laskujen jälkeen noin 80€. En aio tehdä lapsia, hankkia yhteistä omaisuutta, ottaa velkaa tahi taloudellisesti mahdollistaa hänen urakehitystään ilman avioliittoa ja yhteistä taloutta. Haen itselleni ruoka-apua diakoniasta ja leipäjonoista, hän ostelee itselleen mitä haluaa.

Eli olette kämppikset? Miksi? Sulla jäisi enemmän luultavasti rahaa etuuksien takia jos eläisit omaa talouttasi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut pohtimaan tätä paljon. Olen meillä se reilusti enemmän tienaava ja olen nainen. Vanhemmillani oli aina yhteiset rahat, mutta omassa parisuhteessani aina erilliset. En ole koskaan mieltänyt suhdettamme talousliitoksi ja liekö olen itsekäskin, mutta en halua puolisoani elättää. Lapset kyllä. Eikä meillä ole silti riidelty rahasta koskaan. Ehkä nämä tulotasot ovat olleet riittävät elintasoon vai mistä johtuu, että kivasti on pärjätty.

Avioliitto on mitä suurimmalta osin nimenomaan juridinen sopimus, ja lainkin mukaan "talousliitto" koska puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, ja kun jompi kumpi hakee yhteiskunnalta jotain tukea, suuressa osassa toisenkin puolison, eli koko talouden tulot ja menot otetaan huomioon. Eli jos toinen on työtön, hän ei saa asumistukea jos puoliso on töissä.

Se että sanot ettet halua elättää puolisoasi, kertoo että et rakasta häntä niinkuin perheenjäsentä ja puolisoa rakastetaan, vaan sinulle hän on joku kämppis joka voisi olla käytännössä kuka vaan mukava ihminen.

Asumistukea myönnettäessä ei kysellä työttömyyttä tai työssäkäyntiä, vain tulot ratkaisevat. Perhe voi varsin hyvin saada asumistukea, vaikka toinen on töissä ja toinen ei. Elatusvelvollisuus ei tarvoita sitä, että pitää tarjota toiselle tämän haluama elintaso.

On. Vaatteeni on vanhoja, harrastukset ilmaisia. Minut saa iloiseksi kävely puistossa ja termarikahvit puiston penkillä.

Miehellä on max 2 v auto, käyttää rahaa ulkonäköön.

niimpäniin123 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut pohtimaan tätä paljon. Olen meillä se reilusti enemmän tienaava ja olen nainen. Vanhemmillani oli aina yhteiset rahat, mutta omassa parisuhteessani aina erilliset. En ole koskaan mieltänyt suhdettamme talousliitoksi ja liekö olen itsekäskin, mutta en halua puolisoani elättää. Lapset kyllä. Eikä meillä ole silti riidelty rahasta koskaan. Ehkä nämä tulotasot ovat olleet riittävät elintasoon vai mistä johtuu, että kivasti on pärjätty.

Avioliitto on mitä suurimmalta osin nimenomaan juridinen sopimus, ja lainkin mukaan "talousliitto" koska puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, ja kun jompi kumpi hakee yhteiskunnalta jotain tukea, suuressa osassa toisenkin puolison, eli koko talouden tulot ja menot otetaan huomioon. Eli jos toinen on työtön, hän ei saa asumistukea jos puoliso on töissä.

Se että sanot ettet halua elättää puolisoasi, kertoo että et rakasta häntä niinkuin perheenjäsentä ja puolisoa rakastetaan, vaan sinulle hän on joku kämppis joka voisi olla käytännössä kuka vaan mukava ihminen.

   Tämä on täyttä bs etenkin omassa tapauksessani jossa ex aviopuoliso heittäytyi 10.vuodeksi työtä pakoilevaksi lusmuksi joka oletti minun edelleen maksavan kaiken ulkomaanmatkoja myöten jossain se "raja" on tässä elatusvelvollisuudessakin sattuneesta syystö on EX!!!!!!

Niin, se on luonnollista että otetaan ero jos ei miellytä se mitä toinen tuo siihen liittoon. Joillekin on ok, että toinen on kotona pyörittämässä arkea, lastenhoitoa ja kotitöitä ja toinen tienaa, mutta jos ei ole näin yhdessä sovittu, niin silloin ei pidä olla avioliitossa ja samassa taloudessa ylipäätään. Työtäpakoileva ei ole tehnyt sitä mitä on alunperin sovittu, joten sopimuksen voi purkaa. Mutta niin pitkään kun olette avioliitossa ja samassa taloudessa, elintaso pitää olla yhteinen ja elatusvelvollisuus on voimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri elintasot. Mies tekee parituhatta kuussa, minulla jää laskujen jälkeen noin 80€. En aio tehdä lapsia, hankkia yhteistä omaisuutta, ottaa velkaa tahi taloudellisesti mahdollistaa hänen urakehitystään ilman avioliittoa ja yhteistä taloutta. Haen itselleni ruoka-apua diakoniasta ja leipäjonoista, hän ostelee itselleen mitä haluaa.

Eli olette kämppikset? Miksi? Sulla jäisi enemmän luultavasti rahaa etuuksien takia jos eläisit omaa talouttasi yksin.

Niin, minun olisi taloudellisesti kannattavampaa asua yksin. Olen hyvin heikkotahtoinen ihminen enkä osaa pitää puoliani, joten en osaa vaatia miestä elättämään minua. Toimin kuitenkin oman tahtoni varassa hiljaa, joten en tähän järjestelyyn suostu jäämään pitkäksi aikaa. Sen takia kieltäydyn investoimasta keittiön penkkiä suurempiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut mieheni kanssa omat tulot ja varat, erikokoisetkin tulot. Ei omisteta edes kotiamme yhdessä Elintaso silti sama sillä molemmilla ansio- ja pääomatuloja enemmän kuin mitä tarvitsemme elintasomme ylläpitämiseksi. Varallisuus tulee osittain lapsuudenkotimme yritysvarallisuutena joten sikälikään ei syytä sekoittaa rahoja keskenään. Olisin jopa vähän huolestunut tämän ketjun naisten raha-asioiden hoitokyvystä ja ennenkaikkea lasten talouskasvatuskyvystä kun moni näyttää siipeilevän miehen tuloilla.

Sulla menee nyt se ohi, että elintaso pitää olla sama jos ollaan samassa taloudessa. Se ei ole mitään siipeilyä. Ja tekin olette saaneet rahaa vanhemmilta, joten teitä ei tämä aihe edes koske koska voisitte pitää yllä samaa korkeaa elintasoa varmasti vaikka toisella ei olisi mitään tuloja, se vaan ei ole normaalisti tilanne. Naisten raha-asioiden hoitokyvyssä ei ole mitään vikaa, vaan siinä että suurimmassa osassa perheitä rahaa ylipäätään on liian vähän joko toisella tai molemmilla, ja silloin se punnitaan että rakastaako sitä puolisoa niin että tekee kuten lakikin edellyttää, eli elättää toista. Sekin saattaa elämän mittaan vaihdella kumpi elättää kumpaa, mutta yhteisen talouden idea ylipäätään on se, että on yhteinen talous. Jos ei haluta yhteistä taloutta ylläpitää, silloin ollaan kämppiksiä, ja yleensä kämppikset eivät ole rakastavaisia tai tee lapsia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri elintasot. Mies tekee parituhatta kuussa, minulla jää laskujen jälkeen noin 80€. En aio tehdä lapsia, hankkia yhteistä omaisuutta, ottaa velkaa tahi taloudellisesti mahdollistaa hänen urakehitystään ilman avioliittoa ja yhteistä taloutta. Haen itselleni ruoka-apua diakoniasta ja leipäjonoista, hän ostelee itselleen mitä haluaa.

Eli olette kämppikset? Miksi? Sulla jäisi enemmän luultavasti rahaa etuuksien takia jos eläisit omaa talouttasi yksin.

Niin, minun olisi taloudellisesti kannattavampaa asua yksin. Olen hyvin heikkotahtoinen ihminen enkä osaa pitää puoliani, joten en osaa vaatia miestä elättämään minua. Toimin kuitenkin oman tahtoni varassa hiljaa, joten en tähän järjestelyyn suostu jäämään pitkäksi aikaa. Sen takia kieltäydyn investoimasta keittiön penkkiä suurempiin asioihin.

Meillä on yksi, ja hyvin lyhyt, elämä käytettävissä, älä tuhlaa sitä tuollaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Miksi olet noin katkera?

toihan pitää paikkaansa. yhteiskunnalle ok että mies töissä ja nainen loisii kotona sohvalla. Toisinpäin se ongelma!!!. kysyt vaan kaveripiiristä.....totuus tulee ilmi.

Mun kukkaro on mun ja puolison kukkaro on mun.

Mä maksan laskut, suurimman osan myös ruokakaupoissa.

Tämä systeemi tuli tilanne X takia.