Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Eri elinatasot ovat hyväksyttävää ainoastaan siinä vaiheessa kun nainen on rikkaampi ja hänellä on korkeampi elintaso kuin miehellä mutta miehellä ei saa olla naista korkeampi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tienaa n. 1000€ mua enemmän. Maksetaan kaikki pakomliset tasa-arvoisesti puoliksi. Kumpikin tekee sitten loppurahoillaan mitä haluaan. Ollaan oltu yhdessä 7v.
Mies maksaa kaikki laskut ja muut elinkustannukset. Omat tulot menee omaan käyttöön. Säästöönkin jää koska mies ei ole tuhlaavainen toisin kuin minä. Aika harvoin tulee sanomista rahankäytöstä.
Yököttäviä kommentteja nuo, että parempituloinen ei maksaisi suhteessa tuloihinsa. Ex-avokki oli vaihtamassa työpaikkaa ja oli muutaman viikon ilman käyttörahaa joten annoin hänelle käyttöön lounaskorttini ruoan ostoon, maksoimme vuokraa suhteessa tulohin, joten itse maksoin enemmän. Lisäksi siirsin satasen käyttörahaa kysymättä, että ei tarvitse vaan kärvistellä kotona. Mies osti tällä itselleen uudet farkut. Lisäksi olin maksunaisena ikean reissulla tuona aikana yhteisille kodin tarvikkeille. Mies pesi vastineeksi pyykkiä, laittoi ruokaa ja teki kotitöitä kysymättä. Tätä kutsutaan toisesta välittämiseksi ja anteliaisuudeksi. Valitettavasti kun mies alkoi itse tienata enemmän, ei sama toiminut minuun päin vaan mies alkoi tuhkata viihde-elektorniikaan ja lopetti ruoan laittamisen kokonaan joten erosin.
Naisten ei tilastollisesti kannata olla parisuhteessa, ellei se ole erittäin hyvä laadultaan. Herätkää, se vähentää elinikäänne ja syö terveyttänne! Jos nainen tienaa enemmän, yleensä hän tekee myös enemmän kotitöitä kuin jos tienaisi vähemmän (tutkittu juttu) kuin mies. Lisäksi varsinkin lapset aiheuttavat rasituksen naisen keholle ja uralle. Mies voi kompensoida aiheuttamaansa vaivaa joko korottamalla perheyksikön elintasoa olemalla rahallisesti antelias esim. palkkaamalla siivoojan/maksamalla ravintolaruoan kotiin jotta kotitöiden määrä vähenee tai sitten tekemällä oikeasti itse niitä kotitöitä ja osallitumalla tasapuolisesti sen sijaan että luo naiselle lisävaivaa.
Ketjussa mainitut tyypilliset miesten vetkuttelut kuten se että mies vähentää työtunteja ettei tarvitse maksaa enempää, vaatii enemmän tienaavana 50-50 jakoa tai sitten luikuroi pois kotitöiden tekemisestä vapaa-ajalla on yksi monista itsekkyyden muodoista, jotka saavat naiset potkimaan saamattoman hunsvotin pellolle ennemmin tai myöhemmin kun tajuavat että oma elämä ei saa lisäarvoa moisesta.
Sitä tässä vain ihmettelen, että miksi se varakkaampi sitten valitsee itselleen reilusti köyhemmän ja vähemmän ansaitsevan puolison/kumppanin. Meinaan jos on niin suuri kammo sitä kohtaan, että muut ihmiset (oma perhe mukaanlukien) hyötyvät minun rahoistani, niin luulisi sitä sitten kumppanin valinnan kohdistuvan niihin yhtä paljon ansaitseviin.
Vai onko sittenkin kyse vain siitä, että tällainen ihminen haluaa päästä nöyryyttäämään köyhempää ja vähemmän ansaitsevaa kumppaniaan pröystäilemällä rahoillaan ja osoittamalla, että et olet minua vähempiarvoisempi, koska ansaitset vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsin puolisoni nuorena ennen, kuin meistä kumpikaan oli työelämässä. On opiskeltu yhdessä ja nykyisin olla ihan peeaa yhdessä. Puoliso työtön tai minimituloinen yrittäjä ja minä keskipalkkaisessa naisvaltaisessa työssä, joten palkka jää vähän alle kolmen tonnin. Yhdessä mietitään mitä ostetaan. Minä kyllä laitan potin yhteiseen kesälomareissuun ja joka kesä reissataan, joskus ulkomaillakin. Lapsia ei ole. Jos olisi, oltaisi varmaan mieron tiellä.
Oli. Ja nyt olen paljon onnellisempi yksin köyhänä. Ei ikinä enää minkäänlaiseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurasin vierestä, kun nelkytluvulla syntyneet vanhempani elivät yhdessä yli 50 vuotta. Äiti tienasi vähemmän kuin isä, mutta maksoi vähintään puolet kaikista talouden menoista ja 100% meidän lasten menoista. En ole ikinä arvostanut isääni hänen itsekkyytensä takia, hän käytti kaikki rahat itseensä, vaikka yhdessä olivat 3 lasta hankkineet.
Vieläkin isä esittää köyhää (mitä ei ole) ja on yhtä katkera, kitsas ja ilkeä kuin ennenkin, siis melkein kahdeksankymppisenä. Äiti on vieläkin iloinen, antelias ja sydämellinen upea nainen, mutta silti olisin toivonut hänelle helpompaa elämää ja paremman puolison. Mielestäni perheessä jaetaan rahat ja vastuu tasan!
Me maksetaan puoliksi. Mies tienaa enemmän, ja sijoittaa kaikki ylimääräiset rahansa, minulle ei juurikaan jää sellaisia sijoitettavaksi. Oletan että sitten kun saadaan lapsi/lapsia, ja minulla ne vähätkin tulot pienenee, mies maksaa enemmän talouden menoista koska minä teen töitä kotona sitten vastavuoroisesti enemmän. Ainakin siihen asti että pääsen takas töihin. TAI SITTEN mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja mä menen töihin, jolloin voin kyllä maksaa enemmän menoista. Tätä odotellessa...
Sinänsä hauskaa että vaikka maksetaan puoliksi yhteiset menot, mies olettaa että mä teen kotitöitä koska mulla on "enemmän aikaa olla kotona" (kun olen etätöissä ollut koronan ajan) ja siivoan vaikka kahvitauolla jne. Ihan kuin mun kahvitauko ei olisi palautumista varten toisin kuin hänen.
Sitten kun mies on vapaalla ja mä töissä on ihan turha odottaa kuitenkaan että hän lomalla tekisi niitä kotitöitä.
Totta kai se jolla on enemmän aikaa tekee ne kotityöt. Sellainen "höhö teen osa-aikaista päivää mutta en suostu siivoamaan" on kyllä ihan täyttä pas.... Yhteinen koti kuitenkin on ja yhteiset sotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme molemmat keskituloisia ja vuositasolla mies tienaa minua noin 10 000 euroa enemmän.
Meillä kotityöt menee tasan. Puoliso rakastaa ruuanlaittoa, joten keittiö on hänen aluetteen.
Meillä yhteiselle tilille siirretään kulutuksen mukaan. Puoliso syö enemmän, joten hän ennakoi taloutemme menoja enemmän kuin minä. Muut rahat ovat henkilökohtaisia.
Meillä ei ole riidelty rahasta, kotitöistä eikä omaisuudesta koko suhteenne aikana.
Toki muita aiheita on ollut vuosien aikana. Me ei olla mitenkään täydellisiä, harvat on ;)
Nainen maksaa suurimman osan menoista. Ihan sopiva järjestely, koska tienaa enemmän ja olen tehnyt 99 % ruuista. Sama tulee jatkumaan, sillä reseptien tekeminen on suurin intohimoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan puoliksi. Mies tienaa enemmän, ja sijoittaa kaikki ylimääräiset rahansa, minulle ei juurikaan jää sellaisia sijoitettavaksi. Oletan että sitten kun saadaan lapsi/lapsia, ja minulla ne vähätkin tulot pienenee, mies maksaa enemmän talouden menoista koska minä teen töitä kotona sitten vastavuoroisesti enemmän. Ainakin siihen asti että pääsen takas töihin. TAI SITTEN mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja mä menen töihin, jolloin voin kyllä maksaa enemmän menoista. Tätä odotellessa...
Sinänsä hauskaa että vaikka maksetaan puoliksi yhteiset menot, mies olettaa että mä teen kotitöitä koska mulla on "enemmän aikaa olla kotona" (kun olen etätöissä ollut koronan ajan) ja siivoan vaikka kahvitauolla jne. Ihan kuin mun kahvitauko ei olisi palautumista varten toisin kuin hänen.
Sitten kun mies on vapaalla ja mä töissä on ihan turha odottaa kuitenkaan että hän lomalla tekisi niitä kotitöitä.
Totta kai se jolla on enemmän aikaa tekee ne kotityöt. Sellainen "höhö teen osa-aikaista päivää mutta en suostu siivoamaan" on kyllä ihan täyttä pas.... Yhteinen koti kuitenkin on ja yhteiset sotkut.
Jos tunnet ja koet noin niin ei tuohon suhteeseen nyt lapsia kannata hankkia..
Puolisoni on syntynyt kultalusikka suussa, tuhlasi rahaa.
Minä taas kävin töissä ja säästin rahaa, ostin meille kihlatkin.
Kun tutustuin puolisooni en tuntenut yhtään hänen taustaansa, hänellä oli kariutunut suhde ja alkoi juomaan.
Mulla ei ollut mitään ex-suhteita.
Meidän alkuaika oli rankkaa, mutta nyt mennään kohti 30v liittoa.
Mun hartain toiveeni olikin että voimme vanhentua yhdessä.
Alussa olin järkyttävän mustis, onneksi sen yli pääsin.
Mies kävi töissä ja maksoi kaikki laskut.
Enää ei käy töissä ja pelihimon takia säädän rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurasin vierestä, kun nelkytluvulla syntyneet vanhempani elivät yhdessä yli 50 vuotta. Äiti tienasi vähemmän kuin isä, mutta maksoi vähintään puolet kaikista talouden menoista ja 100% meidän lasten menoista. En ole ikinä arvostanut isääni hänen itsekkyytensä takia, hän käytti kaikki rahat itseensä, vaikka yhdessä olivat 3 lasta hankkineet.
Vieläkin isä esittää köyhää (mitä ei ole) ja on yhtä katkera, kitsas ja ilkeä kuin ennenkin, siis melkein kahdeksankymppisenä. Äiti on vieläkin iloinen, antelias ja sydämellinen upea nainen, mutta silti olisin toivonut hänelle helpompaa elämää ja paremman puolison. Mielestäni perheessä jaetaan rahat ja vastuu tasan!
Toivoisit siis, ettei itseäsi olisi olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan puoliksi. Mies tienaa enemmän, ja sijoittaa kaikki ylimääräiset rahansa, minulle ei juurikaan jää sellaisia sijoitettavaksi. Oletan että sitten kun saadaan lapsi/lapsia, ja minulla ne vähätkin tulot pienenee, mies maksaa enemmän talouden menoista koska minä teen töitä kotona sitten vastavuoroisesti enemmän. Ainakin siihen asti että pääsen takas töihin. TAI SITTEN mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja mä menen töihin, jolloin voin kyllä maksaa enemmän menoista. Tätä odotellessa...
Sinänsä hauskaa että vaikka maksetaan puoliksi yhteiset menot, mies olettaa että mä teen kotitöitä koska mulla on "enemmän aikaa olla kotona" (kun olen etätöissä ollut koronan ajan) ja siivoan vaikka kahvitauolla jne. Ihan kuin mun kahvitauko ei olisi palautumista varten toisin kuin hänen.
Sitten kun mies on vapaalla ja mä töissä on ihan turha odottaa kuitenkaan että hän lomalla tekisi niitä kotitöitä.
Totta kai se jolla on enemmän aikaa tekee ne kotityöt. Sellainen "höhö teen osa-aikaista päivää mutta en suostu siivoamaan" on kyllä ihan täyttä pas.... Yhteinen koti kuitenkin on ja yhteiset sotkut.
Kannattaa jutella asiat selviksi etukäteen, ettei tule sitten yllätyksenä myöhemmin lapsen syntyessä, että mies jatkaisi sijoittamistaan kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan puoliksi. Mies tienaa enemmän, ja sijoittaa kaikki ylimääräiset rahansa, minulle ei juurikaan jää sellaisia sijoitettavaksi. Oletan että sitten kun saadaan lapsi/lapsia, ja minulla ne vähätkin tulot pienenee, mies maksaa enemmän talouden menoista koska minä teen töitä kotona sitten vastavuoroisesti enemmän. Ainakin siihen asti että pääsen takas töihin. TAI SITTEN mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja mä menen töihin, jolloin voin kyllä maksaa enemmän menoista. Tätä odotellessa...
Sinänsä hauskaa että vaikka maksetaan puoliksi yhteiset menot, mies olettaa että mä teen kotitöitä koska mulla on "enemmän aikaa olla kotona" (kun olen etätöissä ollut koronan ajan) ja siivoan vaikka kahvitauolla jne. Ihan kuin mun kahvitauko ei olisi palautumista varten toisin kuin hänen.
Sitten kun mies on vapaalla ja mä töissä on ihan turha odottaa kuitenkaan että hän lomalla tekisi niitä kotitöitä.
Totta kai se jolla on enemmän aikaa tekee ne kotityöt. Sellainen "höhö teen osa-aikaista päivää mutta en suostu siivoamaan" on kyllä ihan täyttä pas.... Yhteinen koti kuitenkin on ja yhteiset sotkut.
Jos tunnet ja koet noin niin ei tuohon suhteeseen nyt lapsia kannata hankkia..
Ihan totta, älä unta nää että mies sitten osallistuisi enemmän! Sinä joudut edelleen puolet maksamaan pienistä tuloistasi. Ei lasta tuollaisen miehen kanssa.
Minulla oli mies, joka nyysi rahaa minulta.
Oksu sentään.
Oli 12 vuotta sitten (onneksi) päättyneessä liitossa, "mies" oli työtä vieroksuva, laskut pöytälaatikkoon laittava, motivaation ja kunnianhimon puutteessa möhisevä "syön vaikka puuroa ihan sama" nahjus, sossu jee jee.
Minä kunnianhimoinen, laskut hoitava, ravitsevia aterioita valmistava ruokafiilistelijä, työotientoitunut ja koulutettu ja kultivoitunut. Kaikkia sitä on sietänytkin. :D
Tienasimme molemmat vajaa 3000e kun jäin ekalle äitiyslomalle. Tuloni tippuivat, mutta kaikki maksettiin puoleksi. Siinä vaiheessa kun jäin kotihoidontuelle, niin mies maksoi asuntolainaosuuteni koska olin käskenyt ja itkenyt sitä. Sitten tuli toinen lapsi, uusi äitiysloma ja kotihoidontukiaika. Olin käyttänyt kaikki säästöni ja elin jo tosi tiukilla, välillä miettien, miten viimeinen 10e kannattaisi käyttää. Samaan aikaan miehen tilillä makasi pieni perintö ja työstään tienaamat rahat. Edelleen maksettiin kaikki puoleksi. Minä en harrastanut mitään tai käyny juuri missään, koska rahaa ei ollut. Hän harrasteli harrastuksiaan entiseen malliin ja syytteli minua siitä, kun en koskaan lähtenyt minnekään reissuun vaikka hän ei kuulemma estellyt. Hermostui yleensä siis siksi kun valitin, että on viikonloppuja liikaa pois.
Toisinaan tuona aikana joutui ostamaan muutaman kodinkoneen itse, koska minulla ei raha niihin riittänyt. Muisti kyllä mainita, että ne ovat hänen koneitaan. Lopulta alkoi puhua, että menisinpä minäkin töihin, niin taloudellinen tilanteemme helpottaisi.
Nyt olemma molemmat töissä, palkka lähes sama. Minä panostan nyt kodin laittoon ja remontteihin, koska aiemmin ei siihen ollut varaa. Nyt mies vikisee, kun on elämä niin kallista kun kaikkea pitää laittaa ja uusia. Mikään ei siis ole hyvä.
Koen jääneeni paitsi perhe ideasta. Lähinnä se on ollut mies ja minä+lapset. Todellakin nyt tuntuu, että arvostus toista kohtaan on huono. Noh, nyt sitten valitellaan, kun ei sitä seksiäkään enää ole... enkö enää tykkää?
Arvostakaa ihmiset puolisoitanne, erityisesti kun lapset ovat pieniä. Tehkää elämästänne yhteistä.
T. 12 vuotta avoliitossa
Alue: Aihe vapaa
Olen "lainannut" miehelleni rahaa kymmeniä tuhansia, koska olen perinyt rahaa. Hänellä on melko pieni palkka.