Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Ei ole. Mun puoliso maksaa sähkölaskut, matkat ja ruokalaskun. Nyt minä maksoin velat loppuun. Oli noin 30 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä edes ottaisi miestä, joka haluiaisi latistaa mua rahalla. Tulisi huono mieli.
Mä muuten kerran törmäsin Helsingissä 50/50-mieheen. Tuli oudot fibat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Vikaa luetun ymmärtämisessä? Missään ei sanota, että miehen olisi pitänyt antaa
rahansa puolisolle!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on täysin eri elintasot miehen kanssa. Jos erehdyn ottamaan mieheltä rahaa, kun tarjoaa, niin saan kuulla siitä kuukausi tolkulla. Minä elän velalla ja mies kasvattaa omaisuuttaan.
Meillä puoliso ei ole koskaan antanut/tarjonnut minulle rahaa. Elämme ”kahdessa kerroksessa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni elin on hieman korkeammalla tasolla kuin minun, ihme kyllä, sillä olen häntä huomattavasti pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elää niinkuin omat varat riittävät. Ei kenelläkään ole velvollisuutta nostaa toisen elintasoa jos itse on hakeutunut matalapalkka alalle
Ei olekaan kenenkään vieraan ihmisen, mutta puolisolla on eri velvollisuudet. Ei pidä mennä yhteen, yhteiseen talouteen, ihmisen kanssa joka on hakeutunut matalapalkka-alalle jos ei haluta jakaa omasta runsaammasta tulosta rakkaimmalleen.
En ymmärrä miten jotkut voivat ajatella täysin 100% itsekkäästi ja kuvitella vielä että rakastaa puolisoaan, vaikka kohtelee kuin kämppistä. Se varmasti näkyy kaikessa muussakin elämänalueessa, kotitöiden tekemisessä, tuessa vaikeassa tilanteessa, seksissä... ihan kaikessa, oma etu ensin eikä toiselle anneta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut pohtimaan tätä paljon. Olen meillä se reilusti enemmän tienaava ja olen nainen. Vanhemmillani oli aina yhteiset rahat, mutta omassa parisuhteessani aina erilliset. En ole koskaan mieltänyt suhdettamme talousliitoksi ja liekö olen itsekäskin, mutta en halua puolisoani elättää. Lapset kyllä. Eikä meillä ole silti riidelty rahasta koskaan. Ehkä nämä tulotasot ovat olleet riittävät elintasoon vai mistä johtuu, että kivasti on pärjätty.
Avioliitto on mitä suurimmalta osin nimenomaan juridinen sopimus, ja lainkin mukaan "talousliitto" koska puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, ja kun jompi kumpi hakee yhteiskunnalta jotain tukea, suuressa osassa toisenkin puolison, eli koko talouden tulot ja menot otetaan huomioon. Eli jos toinen on työtön, hän ei saa asumistukea jos puoliso on töissä.
Se että sanot ettet halua elättää puolisoasi, kertoo että et rakasta häntä niinkuin perheenjäsentä ja puolisoa rakastetaan, vaan sinulle hän on joku kämppis joka voisi olla käytännössä kuka vaan mukava ihminen.
Asumistukea myönnettäessä ei kysellä työttömyyttä tai työssäkäyntiä, vain tulot ratkaisevat. Perhe voi varsin hyvin saada asumistukea, vaikka toinen on töissä ja toinen ei. Elatusvelvollisuus ei tarvoita sitä, että pitää tarjota toiselle tämän haluama elintaso.
Työttömällä on yleensä niin pienet tulot että saisi asumistukea, varsinkin perheasuntoon joka yleensä pariskunnilla/perheillä on. Edelleen, se toinen köyhä, oli köyhyys mistä hyvänsä johtuvaa, ei saa asumistukea itselleen kuten saisi yksin asuessaan jos toisella on isommat tulot.
Ei pidä "tämän haluamaa" elintasoa tarjota, vaan sama mikä itselläkin, tottakai, yhdessä yhteisessä taloudessa ja rakkaussuhteessahan siinä eletään perheenä.
Minulla on aavistuksen suuremmat tulot kuin miehelläni. Käytän kuitenkin enemmän rahaa lapsiimme kuin mieheni, joten itseeni käytän vähemmän kuin hän käyttää itseensä ja sijoituksiinsa.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Omat vuosituloni ovat noin 75 000 e vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tälläinen tilanne.
Mitä sitten?
Lapset kasvaneet aikuiseksi.
Puolusoni osti lapsille kaikki kalliimmat ” tuotteet” ja harrastukset.
Minä maksoin lainat ja ruuan koko perheelle.
Omat rahat on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Miksi olet noin katkera?
Pitääpä ilmoittaa miehelle, että se loisiminen loppuu nyt ;)
Paitsi, että minusta se ei ole loisimista, jos tekee töitä ja saa rahallisen korvauksen. Meillä on vain niin, että minä (nainen) saan huomattavasti paremman rahallisen korvauksen kuin mieheni. Mutta elämme perhe-elämää lapsiemme kanssa ja suunnittelemme menomme yhteisten tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri rahat olleet alusta asti. Tai siitä asti kun tulin raskaaksi, sitä ennen asuimme yhdessä toki mutta yhteisiä hankintoja ei juuri ollut. Kun lapsi syntyi sain jo kuukauden kuluttua kuulla olevani lokki. Kaikki hankittiin käytettynä vaikka miehellä oli säästöjä. Asuimme halvimmassa kaupungin kerrostaloasunnossa sillä minulla ei ollut varaa laittaa esim asumisoikeusasuntoon puolta, omistusasunnosta puhumattakaan. Mies tuli ja meni miten tykkäsi, edes työaikoja ei pystynyt kertomaan eli odottelin vauvan kanssa kotona koska tulee iltaisin ( omaa vapaa aikaa ei jäänyt ja vauvalla oli koliikki ja refluksitauti. Vauva aikana mies aloitti tohtoriopintonsa, on DI ja valmistui nopeasti sillä minä hoidin kaiken kotona. Välillä tilanne oli absurdi kun hän tuli kotiin iltayhdeksältä ja ihmetteli miksen mene töihin?
Mies säästi rahaa koko ajan, minä maksoin miehen tulojen takia pienestä kotihoidontuesta ruuat ja tarvikkeet kotiin. Usein rahat oli loppu ja äitini kävi ruokakaupassa jotta saimme ruokaa. En ole säätänyt lakia jonka mukaan kotihoidontuki oli vain muutama sata euroa miehen tulojen takia. Miksen tosiaan mennyt töihin? Lapsemme sairasteli paljon ja olin kuin sumussa. Masennus puhkesi, en tajunnut sitä silloin itse...
Erosimme kun mies sai pienen perinnön
Hän halusi erota jotta en olisi päässyt käsiksi perintöön ja säästöihin. Vaati itselleen jopa S tilin bonukset. Meillä oli tuloerot sellaiset 3000 e kk ja olisi jatkunut töihin menoni jälkeenkin, olen lastenhoitaja joten tienaan nettona n 1700 e kk. Miehen mielestä minun olisi pitänyt ottaa jopa lainaa elämiseen sillä " on oma valinta mitä opiskelee" kuten täältä palstaltakin olen lukenut. Hänen logiikallaan siis sen vuoksi kaikki pito maksaa puoliksi kun en ollut viitsinyt opiskella esim.lääkäriksi..Hän oli kuulemma uhri sillä olin hyvännäköinen joka houkutteli seksiin hänet ja se oli omaa syytäni.Edelleen häneltä on turha pyytää mitään minimielatustuen lisäksi sillä se kuulemma kattaa kaikki lapsen menot.
Edellä kuvatunlaisten miesten tulisi kuolla sukupuuttoon. Älkää naiset pariutuko pihien hyväksikäyttäjien kanssa. Pihi mies voi olla rahojensa kanssa, ei pihi mies muuta tarvitse. On uskomatonta, kuinka mies voikaan rakastaa vain rahaa. Ja tällaisia miehiä on paljon, aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies tienasi reilusti minua enemmän. Hankki sijoitusasuntoja ja urheiluauton yms. Muuten oli kyllä kotona todella pihi (punalappuisia tuotteita yms) ja vaati minua maksamaan laskuja enemmän kun osaltani olisi kuulunut. Asunto oli hänen ja laina hänen. Ilmeisesti minun olisi pitänyt myös maksaa puoliksi hänen lainojansa. Ero tuli, enkä ole ikävöinyt! Toiset ne rakastaa vain rahaa, ihmisellä ei ole merkitystä. Onnea heille.
Tämmöisiä miehiä on paljon. Kannattaa antaa pihien rahaa rakastavien miesten olla rauhassa. Raha on heille parasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä edes ottaisi miestä, joka haluiaisi latistaa mua rahalla. Tulisi huono mieli.
No mene töihin äläkä laske toisen tuloilla siipeilyn varaan, niin ei kukaan voi latistaa sinua rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elää niinkuin omat varat riittävät. Ei kenelläkään ole velvollisuutta nostaa toisen elintasoa jos itse on hakeutunut matalapalkka alalle
Ei olekaan kenenkään vieraan ihmisen, mutta puolisolla on eri velvollisuudet. Ei pidä mennä yhteen, yhteiseen talouteen, ihmisen kanssa joka on hakeutunut matalapalkka-alalle jos ei haluta jakaa omasta runsaammasta tulosta rakkaimmalleen.
En ymmärrä miten jotkut voivat ajatella täysin 100% itsekkäästi ja kuvitella vielä että rakastaa puolisoaan, vaikka kohtelee kuin kämppistä. Se varmasti näkyy kaikessa muussakin elämänalueessa, kotitöiden tekemisessä, tuessa vaikeassa tilanteessa, seksissä... ihan kaikessa, oma etu ensin eikä toiselle anneta mitään.
En minä ainakaan koe, että kaikki välittäminen olisi noin sidottu rahan antamiseen. Ei hyville ystävillekään yleensä anneta rahaa vaikka he on kuinka läheisiä ja rakkaita. Miksi parisuhteessa se rakkaus olisi yhtäkkiä rahasta kiinni? En voi ymmärtää noin rahakeskeistä ajattelua. Minulle rakkaus on ensisijaisesti ihan muita juttuja.
Meillä ei lasketa rahoja, eikä riidellä rahasta.
Molemmilla on omat tilinsä ja tulonsa, mutta on myös yhteinen tili, jolle siirretään rahaa kodin e-laskuja (vakuutukset, sähkö, vesi yms.) varten.
Itselläni on säännöllinen kuukausipalkka, mieheni on yrittäjä. Käytämme rahaa hyvin samantyylisesti (ei tuhlailla) ja se hankitaan mitä tarvitaan. Emme pidä kirjaa siitä kuka maksaa ja mitäkin, sillä kaikki kodin kulut, lomamatkat jne. on lopulta yhteiseksi hyväksi. Talo on yhteinen, eikä lainaa ole. Lapselle hankitaan mitä tarvitaan ja parhaaksi katsotaan.
Matkustellaan ja käydään ravintoloissa syömässä, kahviloissa, tapahtumissa jne. Meillä kaikki elää ns. samaa elintasoa.
Ei ole eri elintasot, samat tulot ja melkein kaikki maksetaan puoliksi, lähinnä nyt omat humputukset maksetaan itse ja mies maksaa enemmän ruokalaskua, mä hoidan vastaavasti puutarhapuolen hankinnat (ja niitä riittää, talo ja 2 mökkiä). Vanhempain- ja hoitovapailla töissä käyvä maksoi enemmän - ja molemmat meistä piti niitä. Ensin säästettiin yhdessä ja laskettiin tarkkaan, miten homma saadaan toimimaan niin, että lapset voidaan hoitaa mahdollisimman kauan kotona. Lomat maksoi töissäolija, samaten jos se kotonaolija tarvitsi jotain kipeästi niin toinen maksoi.
Vuorotteluvapailla molemmat tosin kyllä säästi vapaansa kassan etukäteen, koska se oli täysin vapaaehtoinen kotona-olo.
Aina on osattu elää tarkalla budjetilla ja jos toinen on tarvinnut, toinen on maksanut.
Älkää hyvät ihmiset olko itsekkäiden ihmisten kanssa!
Naimisissa on oltu 23 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elää niinkuin omat varat riittävät. Ei kenelläkään ole velvollisuutta nostaa toisen elintasoa jos itse on hakeutunut matalapalkka alalle
Ei olekaan kenenkään vieraan ihmisen, mutta puolisolla on eri velvollisuudet. Ei pidä mennä yhteen, yhteiseen talouteen, ihmisen kanssa joka on hakeutunut matalapalkka-alalle jos ei haluta jakaa omasta runsaammasta tulosta rakkaimmalleen.
En ymmärrä miten jotkut voivat ajatella täysin 100% itsekkäästi ja kuvitella vielä että rakastaa puolisoaan, vaikka kohtelee kuin kämppistä. Se varmasti näkyy kaikessa muussakin elämänalueessa, kotitöiden tekemisessä, tuessa vaikeassa tilanteessa, seksissä... ihan kaikessa, oma etu ensin eikä toiselle anneta mitään.
En minä ainakaan koe, että kaikki välittäminen olisi noin sidottu rahan antamiseen. Ei hyville ystävillekään yleensä anneta rahaa vaikka he on kuinka läheisiä ja rakkaita. Miksi parisuhteessa se rakkaus olisi yhtäkkiä rahasta kiinni? En voi ymmärtää noin rahakeskeistä ajattelua. Minulle rakkaus on ensisijaisesti ihan muita juttuja.
Sinähän tässä rahakeskeisesti ajattelet!
Usei sen rakkauden kanssa on niin ja näin jos toinen elää mukavaa elämää ilman rahanpuutetta ja yoinen saa pih7stellä tai olla jopa loppukuusta ilman rahaa.
Parisuhde ja ystävyys ovat hieman eri asioita. Rakkaus ystäviin on eri kuin rakkaus parisuhteessa. Harvoin lapsiakaan hankitaan tstävien kesken. Parisuhteessa usein lapsia on mukana kuviossa.
Myös ystävien kanssa ei asuta yhdessä tai makseta asumiskuluja.
Kuka hyvätuloinen voi väittää, että rakastaa kumppaniaan ja samaan aikaa elävät kahden tason elämää saman katon alla.
Ei rakkaus ole rahasta kiinni näille piheille ja vain rahaa rakastaville ihmisille koska silloin ei rakasta sitä kumppania jonka kanssa on parisuhteessa.
Vaan ainoa rakkaus on raha.
Ei ole mutta eri tulot, eri rahat ja eri varallisuus. Lasten kulut maksamme puoliksi, asumisen kulut ja omistus jaettu tulojen suhteissa, loput tulot jäävät kummallekin omaan käyttöön omille tileille. Molemmilla omaa osake- ja sijoitusasuntovarallisuutta eli ne sinkkuyksiöt vuokralla ja asutaan tässä meidän 1/3 ja 2/3 omistamassamme omakotitalossamme.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on täysin eri elintasot miehen kanssa. Jos erehdyn ottamaan mieheltä rahaa, kun tarjoaa, niin saan kuulla siitä kuukausi tolkulla. Minä elän velalla ja mies kasvattaa omaisuuttaan.