Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Olisi, mutta akka käyttää mun luottokorttia elintasonsa nostamiseen.

Miksi annat käyttää? Toisen luottokortin käyttö on rikos.

Näitä kommentteja, kun täältä lukee, niin herää kysymys miksi olette parisuhteessa. Raha se tuntuu olevan monelle se rakkain asia maailmassa. Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi on oikein tai väärin. 

Sama elintaso, tosin tyytyisin huomattavasti vähempään. Esimerkiksi lomilla mulle olisi tosi ok ottaa jotain take awayta ja syödä katupenkillä ja juoda hotellin parvekkeella kaupasta ostettua viiniä, mies haluaa hyviin ravintoloihin ja tilaa hintoja katsomatta ja suuttuu jos mä ottaisin vaan yhden ruokalajin, kun hän 3....  Sitten taas mulle merkkaa uusi ja turvallinen auto paljon koska kuljetan lapsia, miestä ei voisi vähempää kiinnostaa joten hän ajoi kauan vanhalla pikkuautolla, kunnes se korjauskulut ei ollut enää suhteessa arvoon niin annoin silloisen 2v vanhan hänelle ja minulla hankittiin uusi. Mutta sitten toisaalta hän ei missään nimessä halua luopua toisesta autosta vaikka tekee etätöitä ja elämä on 2km säteellä, sekä toinen auto seisoo myös enimmäkseen pihassa. 

Miehen netto on 60% omaani korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

"Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle."

Todella outoa. Kuulostat rakastavalta puolisolta ja vanhemmalta. Odotat vaan että pääset niistä riippakivistä eroon ja voit nauttia yksin omaisuudestasi.

Ei. Vain tarpeeseen rahaa annan perheelle. Tarkoitin että olisi törkeää jos KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Sitä paitsi minusta on hyvä lapsille opettaa ettei rahaa saa. Vaan sitä kuuluu ansaita. Toivon että oppivat myös aikuisina tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole pulaa rahasta. Näin on minutkin kasvatettu. Ilmaista rahaa ei ole olemassa vaan raha pitää itse osata ansaita. Jokaisella on siihen Suomessa mahdollisuus. Elämässä kannattaa tehdä oikeita valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

No mitenhän tämä tulkitaan: Laina on molempien nimellä. Lainan käy tililtään maksamassa mies. Kun lainan lyhennys veloitetaan yhteiseltä lainan maksu tililtä, lainan maksaja onkin vaimo.

Meillä asuntolaina on yksistään puolison nimissä, mutta asunto on yhteisomistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ong⁸elmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Ja ihan varmasti onnistuu.

Todellakin. Olen katsonut vierestä parisuhdetta, jossa molemmat olivat työttömiä. Nainen maksoi vuokran ja pakolliset laskut ja täytti jääkaapin. Kun mies sai rahaa, se käytettiin baarissa omiin ja kavereiden juomiin. Onneksi mies parin vuoden jälkeen löysi uuden hyväksikäytettävän. Muutaman mutkan jälkeen nainen pääsi töihin ja löysi myöhemmin kunnollisen miehen. Nyt heillä on lapsi, ja molemmat käyvät töissä ja maksavat yhteisiä menoja.

Joillain voi esim. lapsuuden kokemusten vuoksi olla niin heikko itsetunto, että suostuvat mihin vaan, kunhan joku "rakastaa", ihan sukupuolesta riippumatta. Miehelläkin oli varmaan tässä omat ongelmansa taustalla, mutta en tiedä niistä sen enempää. Olen vaan onnellinen, että tälle tuttavalleni kävi lopulta hyvin, vaikka huonolta näytti jossain vaiheessa.

On. Tuloni ovat lähes 70000€ isommat kuin puolisoni vuodessa ja silti hänellä on parempi elintaso kuin minulla.

Vaihtelua kirjoitti:

Meillä avoliitto. Molemmilla omat rahat, tienaan noin kaksi kertaa puolisoa enemmän, nettona. Menot puoliksi. Hänellä on lapsi edellisestä liitosta ja meillä yksi yhteinen. Hänen lapsensa juuri muuttanut pois kotoaan ja rahat eivät kuulemma riitä. No äiti tietysti lainaa, siis antaa, lisää. Avokkini ex mies ei ole maksanut kuin minimi elatusmaksut, osin nekin vuosien varrella kunnan kautta. Asunto minun maksamani ja minun nimissäni. Nyt alkaa nyppiä. Yhteinen tyttäremme kärsii ja kovassa mietinnässä itselläni josko lähtisin eri suuntaan. Yhteinen tyttäremme on juuri 12v joten saa päättää missä asuu. Tämä talo tökkii, mutta kun olen remppaillut niin hyvässä kunnossa, hyvällä sijainnilla, niin menee kun välittäjältä kyselin, hyvin kaupaksi. Mulla on lisäksi peritty mökki ja halliosake joissa saan puuhata ja toteuttaa itseäni rauhassa. Näin omakotielämä alkaa olla eletty. Tuossa juuri kiinteitövälittäjä esitteli suht uudehkoa kerrostaloasuntoa jossa kaksi vessaa. Näin tytär saisi makkarin josta kulku suoraa omaan vessaan. Mulle riittää asunnon pienempi makkari. Pitäsköhän repäistä ja vaihtaa asuntoa. Talon ja asunnon arvo suurin piirtein sama, joten taloudellisesti onnistuu ja vakuudet riittävät hetkelliseen kahden asunnon loukkuun. No odotellaan mitä raati täällä sanoo.

Eli et vaan rakasta puolisoasi. Mistään muusta tuo sun juttu ei kerro. Jos vaimosi olisi sinulle rakas, ystävä ja rakastajatar, sun puolikkaasi ja elämäsi valo ja kallio, et miettisi sitä että hän antaa lapselleen rahaa tai että mitä hänen exänsä on maksanut tai että sinä omistat teidän talon. Jos rakastaisit vaimoasi, sinä olisit valmis asumaan hänen kanssaan vaikka pahvilaatikossa.

Surullista.

Mutta oikeasti, parempi erota kun kerran rakkaus on mennyttä, tai olikokaan sitä koskaan. Saa vaimosikin mahdollisuuden löytää vihdoin mies joka rakastaa ja arvostaa häntä juuri sellaisena kuin hän on, rakastavana äitinä, naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle."

Todella outoa. Kuulostat rakastavalta puolisolta ja vanhemmalta. Odotat vaan että pääset niistä riippakivistä eroon ja voit nauttia yksin omaisuudestasi.

Ei. Vain tarpeeseen rahaa annan perheelle. Tarkoitin että olisi törkeää jos KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Sitä paitsi minusta on hyvä lapsille opettaa ettei rahaa saa. Vaan sitä kuuluu ansaita. Toivon että oppivat myös aikuisina tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole pulaa rahasta. Näin on minutkin kasvatettu. Ilmaista rahaa ei ole olemassa vaan raha pitää itse osata ansaita. Jokaisella on siihen Suomessa mahdollisuus. Elämässä kannattaa tehdä oikeita valintoja.

Tiedät itsekin että jokaisella ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia ansaita rahaa, se on todella paljon kiinni tuurista että pääseekö opiskelemaan, saako sen ensimmäisen työpaikan opiskelujen jälkeen, saako vakituista paikkaa, saako pitää työn pidempään. Kolme neljästä avoimesta työpaikasta annetaan sellaiselle joka on jo töissä, eli jos putoat työttömyyden loukkuun vaikeutuu työn saaminen huomattavasti. Vaikka puolet työttömäksi jäävistä saakin uuden paikan 3kk sisään ja lopuistakin puolet 6kk sisään. Aina on sitten niitä joilla käy huono munkki ja työpaikkoja menee ohi suun ja mitä pidempään on työttömänä sitä huonommaksi työnantajien mielestä muuttuu.

Mies tienaa paljon enemmän. Yhteinen talous, saadaan rahaa hyvin säästöön joka kk. Toki mies valittaa rahanmenosta (en tuhlaa, se nyt ei vaan ymmärrä, että vaikka hän pärjää kaksilla kengillä ympäri vuoden, niin oikeasti _liikkuvat ja ulkoilevat_ lapset ei) ja välillä kielenkäyttö on tyyliin "hän nyt tämänkin maksaa, hänen auto jne". Näissä tilanteissa otan asiakseni tylyttää koko jätkän maanrakoon. Toimii, harvemmin tarvii kuunnella enää.

Meillä on neljä lasta, kaikki yhteisiä. Metatyö ja yleensäkin kaikki perheen sosiaalinen elämä on minun harteilla. En ole sosiaalinen, joten se on ihan kidutusta. Mies taas tekee paljon töitä. Ei tarvitsisi, enkä haluaisi, koska silloin koko orkesterin hallinta on mun vastuulla.

Laskeskelen, että enköhän ihan osani tee, kun en todellakaan mitään prinsessaelämäntyyliä vietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle."

Todella outoa. Kuulostat rakastavalta puolisolta ja vanhemmalta. Odotat vaan että pääset niistä riippakivistä eroon ja voit nauttia yksin omaisuudestasi.

Ei. Vain tarpeeseen rahaa annan perheelle. Tarkoitin että olisi törkeää jos KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Sitä paitsi minusta on hyvä lapsille opettaa ettei rahaa saa. Vaan sitä kuuluu ansaita. Toivon että oppivat myös aikuisina tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole pulaa rahasta. Näin on minutkin kasvatettu. Ilmaista rahaa ei ole olemassa vaan raha pitää itse osata ansaita. Jokaisella on siihen Suomessa mahdollisuus. Elämässä kannattaa tehdä oikeita valintoja.

Tiedät itsekin että jokaisella ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia ansaita rahaa, se on todella paljon kiinni tuurista että pääseekö opiskelemaan, saako sen ensimmäisen työpaikan opiskelujen jälkeen, saako vakituista paikkaa, saako pitää työn pidempään. Kolme neljästä avoimesta työpaikasta annetaan sellaiselle joka on jo töissä, eli jos putoat työttömyyden loukkuun vaikeutuu työn saaminen huomattavasti. Vaikka puolet työttömäksi jäävistä saakin uuden paikan 3kk sisään ja lopuistakin puolet 6kk sisään. Aina on sitten niitä joilla käy huono munkki ja työpaikkoja menee ohi suun ja mitä pidempään on työttömänä sitä huonommaksi työnantajien mielestä muuttuu.

Voi myös valita hyvältä vaikuttavan alan, jonka tilanne muuttuu jo opiskeluaikana tai ennen kuin saa ensimmäistä kunnon työpaikkaa. Ja uudelleenkouluttautumiseen ei ole varaa, kun opintotukikuukaudet on käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Tässä on se juttu että mies ei ainakaan meillä suostu ostamaan vanhaa halpaa autoa , koska hänellä on varaa kalliimpaan ja parempaan.

Minulla ei olisi.

Minäkin tarvin autoa joskus , mutta pärjäämme kuitenkin yhdellä autolla.

Miten ehdottaisit että tässä tilanteessa toimisimme?

Sama tilanne on mökin kanssa. Mies halusi mökin johon minulla ei olisi varaa.

Pitäisikö meidän erota siksi että minulla ei ole varaa mökkiin? Vai teemmekö niin että vain mies käy mökillä? Mutta kun hän ei halua sitä.

Vai onko mieheltä kielletty mökin hankkiminen , koska emme pysty maksamaan siitä yhtä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on liki eurolleen sama nettopalkka vaimon kanssa.

Tämän lisäksi itselläni on kuukausittain säännöllistä pääomatuloa yhdestä vuokra-asunnosta (josta hoito- ja pääomavastikkeiden ja verojen jälkeen jää käteen vähän yli 300€/kk). Olen käyttänyt nämä omat pääomatuloni liki kokonaan yhteisiin menoihin, esimerkiksi yhteisen asunnon ylimääräisiin lainanlyhennyksiin.

Silti vaimoni on sitä mieltä, että minulla on rahaa rutkasti enemmän. Periaatteessa niin voi ollakin, mutta se johtuu enimmäkseen eroista henkilökohtaisissa kulutustottumuksissamme. Vaimoni esimerkiksi syö useammin ulkona, käy useammin kahvilla ja ostelee enemmän vaatteita sekä muita asioita itselleen (lasten vaatteet ja hankinnat teemme kokonaan yhteisen tilin rahoista, johon laitamme molemmat saman summan). 

Itse ostan vaatteita yleensä käytettynä, en juurikaan käy kavereiden kanssa syömässä/kahvilla/baarissa, en shoppaile, en käytä alkoholia, en ostele kaupasta ylimääräisiä herkkuja tai hanki valmisaterioita, minulla ei ole kalliita harrastuksia enkä panosta juurikaan esimerkiksi elektroniikkaan. Harrastan puutarhanhoitoa, lukemista, ulkoilua, retkeilyä ja paikallishistorian tutkimista. Mikään näistä ei ole kallis harrastus.

Vaimollanikaan ei ole varsinaisesti kalliita harrastuksia, mutta rahaa menee joka syksy tai kevät aloitettuihin (ja lähes poikkeuksetta kesken jääviin) opiston kursseihin, käsitöihin, ohjattuihin liikuntaharrastuksiin ja muihin projekteihin, jotka usein jäävät kesken alkuinnostuksen sammuttua. Tilatut lehdet jäävät lukematta, Supla kuuntelematta, kurssit kesken ja puolivalmiit käsityöt täyttävät kohta yhden huoneen.

Kyllä, meillä on kaksi elintasoa, koska meillä on kaksi erilaista kuluttajaa.

Meillä sama juttu. Ulkopuolisen silmin varmasti avomiehelläni on korkeampi elintaso, koska hän kuluttaa paljon enemmän rahojaan. Minä taas olen tarkka rahoistani ja kuluttamisen sijasta mieluummin säästän ja sijoitan. Tästä syystä minulla on myös varallisuutta, avomieheni taas käyttää rahansa muuhun kuin varallisuutensa kasvattamiseen. Olen meistä suurituloisempi ja kumpikin laittaa joka palkkapäivä saman summan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan yhteiset menot. Loput rahansa kumpikin pitää omilla tileillään ja käyttää oman harkintansa mukaan. 

Mutta ei teillä oikeasti ole eri elintaso, vaikka kulutattekin eri lailla. Sinäkin voisit elää leveämmin jos haluaisit, on täysin eri asia valita olla kuluttamatta kuin se, ettei ole vaan rahaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tienaamme suunnilleen saman verran. Mies maksaa lainan ja autokulut omalta palkkatililtään. Minun tulot menee yhteiselle tilille, josta maksetaan muut kulut. Sinne jää myös säästöön 500-1000€/kk. Ollaan 4 henkinen perhe.

Siis meneekö miehen kaikki rahat lainaan ja autoon, vai millä lailla tuo muka on reilua?

Ei mene, hänellä jää myös henkilöhtaiselle tilille säästöön, tai miten haluaa käyttää. Tuo yhteinen tili on molempien käytössä. Sieltä maksetaan kaikki muut juoksevat kulut, vaatteet, ruoka ym. otan myös sieltä henk.koht. tarpeet. Säästöön jää mainitsemani summa, joka on kaikkien käytössä mikäli siihen on tarvetta. Jää kyllä säästöön.

Miten olet suostunut noin epäreiluun järjestelyyn, eihän tuossa ole järjen hiventäkään? Samoilla tuloilla toinen saa pitää rahansa ja toisen rahat on yhteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle."

Todella outoa. Kuulostat rakastavalta puolisolta ja vanhemmalta. Odotat vaan että pääset niistä riippakivistä eroon ja voit nauttia yksin omaisuudestasi.

Ei. Vain tarpeeseen rahaa annan perheelle. Tarkoitin että olisi törkeää jos KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Sitä paitsi minusta on hyvä lapsille opettaa ettei rahaa saa. Vaan sitä kuuluu ansaita. Toivon että oppivat myös aikuisina tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole pulaa rahasta. Näin on minutkin kasvatettu. Ilmaista rahaa ei ole olemassa vaan raha pitää itse osata ansaita. Jokaisella on siihen Suomessa mahdollisuus. Elämässä kannattaa tehdä oikeita valintoja.

Aivan turha vedota lasten kasvatukseen tässä asiassa. Lapsille voi opettaa sekä sen, että rahaa pitää ansaita että sen, ettei itsekkyys ole hyve vaan perheen ja rakkaiden eteen eteen tehdään asioita. Ei lapset ole tyhmiä, heidän kanssaan voi näistä keskustella ja kyllä he näkee sen arvostuksen puutteen toista vanhempaa kohtaan, joka tästäkin viestistä huokuu. Että ei tuo ole ansainnut parempaa, mitäs on niin hölmö ettei tienaa enempää. En minäkään täysin yhteisiä rahoja kannata, mutta pidän kyllä aika älyttömänä myös sitä, että kaikki maksetaan puoliksi tuloista riippumatta. Jos et ole valmis maksamaan isompaa osaa perheen menoista, älä ota pienituloisempaa puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä on eri elintasot, että molemmat maksaa omasta pussistaan, eli tililtään, eli niillä rahoilla mitä tilille tulee, harrastuksensa. Minun tililleni jää 0 euroa elinkustannusten jälkeen, joten minä en harrasta mitään. Miehen tilille jää 200-500e kuussa, joten hän harrastelee sillä, ja osan laittaa säästöön. Minulle ei jää säästöönkään mitään. Mies saa käteen kuussa 2000e, ja minä 650e.

Noin muuten kaupassa maksetaan ruuat sun muut puoliksi, tai mies maksaa enemmän jos minulla ei ole rahaa, asumiskustannuksiin osallistuu molemmat, mies isommalla summalla. Jos mennään mökille, niin mies maksaa yleensä bensat, ja jos ollaan hotellissa yötä, niin yleensä mies maksaa koska minullehan sitä rahaa ei tämmöisiin jää. 

Käsittämätöntä, että jos ihmisellä ei jää rahaa harrastuksiin, hän ei sitten harrasta mitään, vaikka ilmaisia harrastusmahdollisuuksia on olemassa.

Esim lenkkeilyyn ei sen kummempia välineitä tarvita. Lukea voi ilmaiseksi, koska kirjasto. 

Monet harrastaa hyväntekeväisyyttä ja on mukana jossain ystäväpalvelussa jne.

On tietenkin. Toista oli ennen. Silloin kun mies toi rahan pöytään, elintaso oli yhteinen. Nyt kun molemmat tuovat rahaa, mies tuo sen pöytään ja nainen pitää itsellään.

Meillä on eri tilit, mutta yhteinen elintaso. Se maksaa, jolla rahaa on. Mies tienaa tuplaten sen, minkä minä, mutta koskaan hän ei ole asiasta valittanut. Eikä ole syytäkään, minä olen odottanut, imettänyt ja pääosin hoitanut viisi lastamme. Kannan jälkiä tästä niin vartalossani, palkkakehityksesäni kuin eläkekertymässänikin. Olen siis taatusti osani antanut, ja onneksi mies on asiasta samaa mieltä. En muunlaisen miehen kanssa olisikaan, todellakaan.

Perhe on yksikkö, ja ihmettelen sitä, että joidenkin mielestä perheenjäsenistä ei tarvitse huolehtia, mutta yhteiskunnan (=veronmaksajien) raha kyllä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta on törkeää jos kaikki rahat yhteisiä. Koska itse teen työtä palkkani eteen, niin se ei kuulu perheelle vaan minulle."

Todella outoa. Kuulostat rakastavalta puolisolta ja vanhemmalta. Odotat vaan että pääset niistä riippakivistä eroon ja voit nauttia yksin omaisuudestasi.

Ei. Vain tarpeeseen rahaa annan perheelle. Tarkoitin että olisi törkeää jos KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Sitä paitsi minusta on hyvä lapsille opettaa ettei rahaa saa. Vaan sitä kuuluu ansaita. Toivon että oppivat myös aikuisina tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole pulaa rahasta. Näin on minutkin kasvatettu. Ilmaista rahaa ei ole olemassa vaan raha pitää itse osata ansaita. Jokaisella on siihen Suomessa mahdollisuus. Elämässä kannattaa tehdä oikeita valintoja.

Aivan turha vedota lasten kasvatukseen tässä asiassa. Lapsille voi opettaa sekä sen, että rahaa pitää ansaita että sen, ettei itsekkyys ole hyve vaan perheen ja rakkaiden eteen eteen tehdään asioita. Ei lapset ole tyhmiä, heidän kanssaan voi näistä keskustella ja kyllä he näkee sen arvostuksen puutteen toista vanhempaa kohtaan, joka tästäkin viestistä huokuu. Että ei tuo ole ansainnut parempaa, mitäs on niin hölmö ettei tienaa enempää. En minäkään täysin yhteisiä rahoja kannata, mutta pidän kyllä aika älyttömänä myös sitä, että kaikki maksetaan puoliksi tuloista riippumatta. Jos et ole valmis maksamaan isompaa osaa perheen menoista, älä ota pienituloisempaa puolisoa.

Tuo jolle vastasit on siinäkin kohtaa väärässä, että kuvittelee, että lasten täytyy jo lapsesta oppia tekemääm työtä ja saada siitä "palkkaa" että oppivat rahankäytön. Ei se noin ole. Kyllä normaali älyinen ihminen oppii myöhemminkin sen asian, ettei raha kasva puussa, vaikka häntä ei lapsena ole rahahuolilla "kuormitettukaan."

Meillä ei lasten tarvinnut lapsena tehdä työtä rahan edestä, (leikki on lapsen työtä) . Roskapussin vieminen kuuluu kaikille, eikä siitä makseta, kaikkea tekemista ei tarvitse hinnoitella. Viikkorahaa ei annettu, mutta jos joku jotakin tarvitse se ostettiin, ilman, että sen eteen piti tehdä töitä.

Nyt lapset jo nuoria aikuisia ja jokainen osaa käyttää rahaa fiksusti. (liekö tavallista fiksumpia, kun oppivat, vaikka eivät lapsena  ole rahahuolista kärsineet) Elävät tulojensa mukaan ja jokainen säästää. Ihan itse ovat nämä asiat ymmärtäneet, ilman, että lapsesta asti on rahasta tehty elämää suurempi numero.

Ja loppujen lopuksi ihmiset ovat erilaisia. Joku on tuhlari, vaikka kotona olisi muuta opetettu ja ei koskaan opi käyttämään rahaa. Joku pihistelee rahojaan ja maksattaa kaiken muilla jos suinkin mahdollista. 

Mutta tuo, että perheenisä käy töissä ja tienaa, mutta on sitä mieltä, että rahat ovat hänen, eikä kuulu perheelle, on todella ihmeellistä.  Ruokarahat sentään antaa, mutta muuten rahat on hänen. Miksi hän on hankkinut perheen, koska onhan hänen pitänyt tajuta, että se vie paljon rahaa ja lapset tarvitsevat muutakin kuin sen ruuan. Suurin  osa perheellisistä  ihmisistä käy töissä juurikin sen takia, että saa elätettyä perheensä, eikä niin, että kerää rahat itsensä käyttöön. Perheelle vain muruset.