Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Meillä on ollut sekä omat rahat että yhteiset rahat siitä asti, kun muutettiin yhteen. Yhteenmuutto oli ehkä sikäli vähän epätyypillinen, että kolmen erillään asutun seurusteluvuoden jälkeen ostettiin yhdessä talo. Meillä on yhteistili, johon kumpikin siirtää palkkapäivänsä tienoilla x-summan rahaa. Tältä tililtä maksetaan lainat, vakuutukset, talouden yhteiset laskut (lasten päivähoito, sähköt, jätehuolto ym.) ja mahdollisesti jotain muita yhteisiä kuluja. Hiljattain avattiin myös yhteinen säästötili, jonka ehtoihin kuuluu muutama nosto vuodessa. Sinne voi molemmat siirtää haluamiaan summia esim. tulevia remontteja varten.
Näiden lisäksi molemmilla on omat tilinsä, joilla olevat rahat käytetään kuten itselle sopii, harrastuksiin, omiin tai yhteisiin reissuihin tms. Päivittäisostot tehdään käytännössä aina noilta henkilökohtaisilta tileiltä, kaupassa käy se, joka nyt sattuu paremmin ehtimään, eikä niitä ostoja kukaan viitsi alkaa laskemaan. Lasten menot (vielä alle kouluikäisiä) jakautuvat varmaan aika tasan, ehkä vähän turhankin perinteisesti sikäli, että minä olen yleensä ostanut vaatteet ja kengät, mies puolestaan on maksanut harrastusmaksut, ostanut fillarit sun muut. Aika tasan ne varmaan lopulta menee, itse olen hyvä tekemään löytöjä kirppareilta ja aleista, joten vaikka vaatteita toki määrällisesti joutuukin ostamaan paljon enemmän, ei niihin välttämättä kuitenkaan mene kovin paljoa rahaa. Tosin on se mieskin tarvittaessa noille vaatteita osannut hommata, nekin kyllä usein sitten jotain urheilukamppeita mitä on tarvittu.
Meillä ehkä "epätasa-arvoisin" elementti rahankäytössä on auto, joka on miehen nimissä ja joka sen käytännössä maksaa huoltoineen päivineen. Minä taas tarvitsen autoa töiden takia enemmän, joten ajankin enemmän. Yleensä tosin sellaisina kuukausina, joina autoon on mennyt enemmän rahaa, mies laittaa vastaavasti vähemmän rahaa noille yhteisille tileille. Tankilla käy se, jonka kohdalle tankkaustarve osuu.
Niin ja ne tulot. No, meilläkin miehen tulot on paremmat, mutta kun samassa taloudessa eletään, eipä meillä tässä elintasoeroja ole. Ei olla mitään "luxus-hakuisia", joten tullaan toimeen ilman sen kummempaa tuhlailua. Ruokakaupassa ei tarvitse hintoja laskeskella, ja jos jotain tarvitaan, se ostetaan. Kun itse olin hoitovapaalla, laitettiin yhteisellä päätöksellä lainanmaksu paussille, jolloin saatiin elää suht normaalisti siitä huolimatta, että omalle tililleni tuli lapsilisän kaveriksi vain kotihoidontuki ilman kuntalisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla palkka noin 2000€ käteen kuussa ja miehelläni noin 5000€. Meillä maksaa se kenellä on rahaa eli mies, ei koskaan ainuttakaan riitaa rahasta, yhdessä 19 vuotta.
Joo, ei muakaan kiukuttaisi yhtään tuollainen järjestely että joku muu maksaa kaiken.
meillä on se tavallisin tilanne, jossa naisen euro on 80 senttiä miehen eurosta eli minulle jää vain se 20 senttiä palkkaeurostani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaikeaa olisi elää toisen rahoilla tai siis "yhteisillä". En vaan kokisi toisen tienaamaa rahaa omakseni.
Huvittavaa kun tämä ”vaikeaa toisten rahoilla eläminen” koskee vain ja ainoastaan puolisoa. Verorahoilla eläminen ei ole mikään ongelma monelle. Kun kaikki on jomman kumman omaa, niin silloin sitä ajattelee tietenkin, että sen toisen rahat ei ole omaa. Jos taas elämä ja talous on yhteinen projekti, niin silloin kaikki on yhteistä. Rahatkin, eikä vaan puoliksi ostettu jääkaappi ja sänky.
Veikkaan, että eläisit itsekin mieluummin verorahoilla kuin olisit kokonaan ilman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Ongelma on silloin, kun perheen yhteiset tulot ei meinaa riittää pärjäämiseen. Pitää erota, jotta se tuloton saisi tukia ja se perhettään yksin elättävä saisi yh-korotukset. Minusta tämä on huutava vääryys. Lisäksi tuo elatusvelvollisuus ja siihen perustuva tukien evääminen heikentää erityisesti vuosia lapsia kotona hoitaneiden naisten asemaa ja altistaa taloudelliselle ja muullekin väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Ei tietenkään tarvitse erota, vaan siirtää kirjat virallisesti erilleen. Yhdessä voi asua ja elää silti. Ja sosiaaliturva antaa kyllä mahdollisuuden eroon, eli jos jää suhteeseen, jossa väkivaltaa on, se ei johdu siitä etteikö yhteiskunta tukisi, vaan yleensä siihen on psykologiset syyt.
No minä en tiedä kun minua ei ole hakattu, mutta kyllä minä olen ymmärtänyt kontrolloivien puolisoiden uhrien kokemuksista, että kyllä se taloudellinen alistaminen vaikeuttaa lähtöä. Minusta ei pitäisi olla mahdollista syntyä tilannetta, jossa Suomen kansalainen ei saa mistään omaa rahaa.
Hän saa omaa rahaa heti kun eroaa. Ymmärrän toki, että alistavasta suhteesta lähteminen ei tapahdu aina ihan helposti, mutta syy ei ole yhteiskunnan. Myös apua tilanteeseen on mahdollista saada.
No kyllä se minusta on vähän yhteiskunnankin syytä, jos ihmisiä systemaattisesti syrjitään siviilisäädyn perusteella. Samoin kuin tuo, että pitää virallisesti muuttaa kirjat erilleen jos haluaa yh-korotukset. Jos elätät kolme lasta yhdessä hyvin tienaavan ex-puolisosi kanssa, saat elareiden lisäksi korotetun lapsilisän, mutta jos elätät kolmea lasta JA nykyistä puolisoasi et saa penniin hyrrää mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
MeMy kirjoitti:
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
Yllättäen ei ole "kaikki yhteiseksi" taloutta silloin kun nainen tienaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku voi tuntea itsensä onnelliseksi syödessään sitä omilla rahoillaan ostettua ja näin ollen hyvin ansaittua sisäfilepihviä samassa ruokapöydässä, jossa oma puoliso ja omat lapset mutustavat edellispäivän makaronilaatikkoa, jonka päälle saa ehkä joskus laittaa jopa ketsuppia, joka sekin on ehkä jostain perheen rikkaimman osapuolen ostamasta pikaruoka-ateriasta jäänyt yli.
MeMy kirjoitti:
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
Millainen on oma tapanne jakaa kustannukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
No nyt voi sitten yksinään tai jonkun uuden naisen kanssa käyttää niitä rahojaan ilman, että kukaan edes odottaa mitään häneltä. Ehkä hän on tyytyväinen, koska perhe hajosi rahojen takia. Perhe-elämä ei ole itsekkäille. Sillä käytöksellä tulee aina ero, mutta ehkä se on juuri sitä mitä itsekkäät haluavat? Olla vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja sen suuren tilisaldon seurassa.
Eikös tässä ole kaksi ihan yhtä ahnetta ja itsekästä rikkoneet perheen rahan takia? Toinen siksi, että halusi pitää oman palkkansa itse, ja toinen siksi ettei hyötynytkään toisesta niin paljon kuin halusi. Ei tuo nainen minusta sen ylevämpi ihminen ole. Lähinnä kuulostaa epäonnistuneelta onnenonkijalta.
Vierailija kirjoitti:
MeMy kirjoitti:
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
Yllättäen ei ole "kaikki yhteiseksi" taloutta silloin kun nainen tienaa enemmän.
Olen eri, mutta entä sitten? Ei itseään huonommin tienaavien miesten kanssa pariutuvat naiset ole vastuussa elättäjää etsivien naisten mielipiteistä tai vaatimuksista. Eikä tietysti myöskään toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MeMy kirjoitti:
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
Yllättäen ei ole "kaikki yhteiseksi" taloutta silloin kun nainen tienaa enemmän.
Yllättäen et osannut lukea niitä naisten kommentteja, joissa asia oli just päinvastoin. Enemmän naiset antavat omastaan koko perheen hyväksi mitä miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.
No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.
Tähän on törmännyt usein ja aina hämmästelen tätä. Yhteiset lapset, mutta taloudellisesti äiti on lapsista vastuussa. Mikä ihme saa miehet kuvittelemaan, että ne kaikki lasten ruuat, kurahousut, harrastukset ja lääkärikulut ovat naisen menoja?
Naisilla on välillä valikoiva muisti ja miehen monen tonnin asuntolainan lyhennykset, auton ja kodin muiden kulujen maksamiset unohtuu lasten kurahousuja ja ruokaa ostaessa.
Yhteinen tili kuulostaa erinomaisen hyvälle riidan aiheelle kun molemmat pääsevät kyttäämään toistensa ostoksia reaaliajassa. Tärkeintä on kuitenkin että rahan käytössä on jotain järkeä ja se toteutuu parhaiten kun joutuu käyttämään itse ansaittuja rahoja toisten rahojen sijaan (vrt vihervasemmisto hallituksen järjetön tuhlaaminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.
No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.
Tähän on törmännyt usein ja aina hämmästelen tätä. Yhteiset lapset, mutta taloudellisesti äiti on lapsista vastuussa. Mikä ihme saa miehet kuvittelemaan, että ne kaikki lasten ruuat, kurahousut, harrastukset ja lääkärikulut ovat naisen menoja?
Naisilla on välillä valikoiva muisti ja miehen monen tonnin asuntolainan lyhennykset, auton ja kodin muiden kulujen maksamiset unohtuu lasten kurahousuja ja ruokaa ostaessa.
Yhteinen tili kuulostaa erinomaisen hyvälle riidan aiheelle kun molemmat pääsevät kyttäämään toistensa ostoksia reaaliajassa. Tärkeintä on kuitenkin että rahan käytössä on jotain järkeä ja se toteutuu parhaiten kun joutuu käyttämään itse ansaittuja rahoja toisten rahojen sijaan (vrt vihervasemmisto hallituksen järjetön tuhlaaminen).
Jos asuntolainen lyhennys on monta tonnia, niin asutaankohan kenties liian leveästi? Mikäli se kuukauden lyhennyserä on. Mikä logiikka siinä muutenkaan on, että miehen osuudeksi riittää se, että ostaa itselleen auton ja kartuttaa omaa omaisuuttaan lyhentämällä asuntolainaansa (laittaen siihen vielä monta tonnia kuukaudessa välttyäkseen lasten vaate- ja ruokamenoilta)?
Itse asuisin ainakin mieluummin autottoman miehen kanssa kaupungin vuokrakämpässä, jos se olisi hinta siitä, että miestä kiinnostaa lastenkin menot eikä vain oman omaisuutensa kartuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MeMy kirjoitti:
Tienaan huomattavasti enemmän kun mieheni (aina ei siis mies tienaa enemmän, kyllä tämä on mahdollista myös toisinpäin ;)). Meillä on aina ollut omat tilit ja omanlainen tapa jakaa kustannukset. Sopii meille hyvin. Lisäksi on yhteinen lainanhoitotili. Lapsia kaksi ja kimpassa on oltu yli 20v.
Yllättäen ei ole "kaikki yhteiseksi" taloutta silloin kun nainen tienaa enemmän.
Yllättäen et osannut lukea niitä naisten kommentteja, joissa asia oli just päinvastoin. Enemmän naiset antavat omastaan koko perheen hyväksi mitä miehet.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta olen tästä hieman eri mieltä. Minusta ne perheet joissa nainen tienaa paremmin ovat keskimäärin tasa-arvoisempia kuin ne, joissa mies tienaa paremmin. Mutta en näkisi tätä pelkästään huonona asiana enkä naisten omana syynä. Pienempituloiselle miehelle voi olla kunnia-asia osallistua lähes tai täysin tasapuolisesti kustannuksiin ja elintaso sovitetaan näissä perheissä herkemmin sen vähemmän tienaavan tasolle. Harva mies haluaa elää kenenkään siivellä. Naisissa on enemmän niitä, joille ei ole mikään ongelma elellä toisen kustannuksella, jopa niin päin että tätä pidetään ihan avoimesti lähtöoletuksena ja kynnyskysymyksenä koko parisuhteeseen lähtemiselle. Ei miehet ikinä kehtaisi vaatia vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.
No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.
Tähän on törmännyt usein ja aina hämmästelen tätä. Yhteiset lapset, mutta taloudellisesti äiti on lapsista vastuussa. Mikä ihme saa miehet kuvittelemaan, että ne kaikki lasten ruuat, kurahousut, harrastukset ja lääkärikulut ovat naisen menoja?
Naisilla on välillä valikoiva muisti ja miehen monen tonnin asuntolainan lyhennykset, auton ja kodin muiden kulujen maksamiset unohtuu lasten kurahousuja ja ruokaa ostaessa.
Yhteinen tili kuulostaa erinomaisen hyvälle riidan aiheelle kun molemmat pääsevät kyttäämään toistensa ostoksia reaaliajassa. Tärkeintä on kuitenkin että rahan käytössä on jotain järkeä ja se toteutuu parhaiten kun joutuu käyttämään itse ansaittuja rahoja toisten rahojen sijaan (vrt vihervasemmisto hallituksen järjetön tuhlaaminen).Jos asuntolainen lyhennys on monta tonnia, niin asutaankohan kenties liian leveästi? Mikäli se kuukauden lyhennyserä on. Mikä logiikka siinä muutenkaan on, että miehen osuudeksi riittää se, että ostaa itselleen auton ja kartuttaa omaa omaisuuttaan lyhentämällä asuntolainaansa (laittaen siihen vielä monta tonnia kuukaudessa välttyäkseen lasten vaate- ja ruokamenoilta)?
Itse asuisin ainakin mieluummin autottoman miehen kanssa kaupungin vuokrakämpässä, jos se olisi hinta siitä, että miestä kiinnostaa lastenkin menot eikä vain oman omaisuutensa kartuttaminen.
Kyllä ne autot ja talot on ilman avioehtoa kaikissa oleellisissa merkityksissä yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
No nyt voi sitten yksinään tai jonkun uuden naisen kanssa käyttää niitä rahojaan ilman, että kukaan edes odottaa mitään häneltä. Ehkä hän on tyytyväinen, koska perhe hajosi rahojen takia. Perhe-elämä ei ole itsekkäille. Sillä käytöksellä tulee aina ero, mutta ehkä se on juuri sitä mitä itsekkäät haluavat? Olla vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja sen suuren tilisaldon seurassa.
Eikös tässä ole kaksi ihan yhtä ahnetta ja itsekästä rikkoneet perheen rahan takia? Toinen siksi, että halusi pitää oman palkkansa itse, ja toinen siksi ettei hyötynytkään toisesta niin paljon kuin halusi. Ei tuo nainen minusta sen ylevämpi ihminen ole. Lähinnä kuulostaa epäonnistuneelta onnenonkijalta.
Kiitos, tämä epäonnistunut onnenonkija tulee taloudellisesti ihan hyvin toimeen, on kiva työ ja ihanat lapset. Omanarvontuntokin on vähitellen ajan kanssa palautunut, eikä arjessa tunnu koko aikaa kalvava epäreiluus ja sitä seuraava v*tutus ja toisen ihmisen kunnioituksen rapautuminen. Hyödyin miehestäni ihan hirvittävän paljon. Sain hänen kanssaan lapset, ja mikään ei ole sen arvokkaampaa.
No ei todellakaan. Mies tienaa 4 kertaa enemmän kuin minä, joten maksaa valtaosan kaikesta. 2 lasta. Naurettava ajatuskin, että perheessä elettäisiin eri elintasoja, ei kuulosta rakastavalta parisuhteelta, lähinnä käytännön järjestelyltä. Ja miten lapset, mikä elintaso heillä sitten?
Ihan on yhteinen elämä meillä, matkustetaan, harrastetaan ja vietetään aikaa yhdessä perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
No nyt voi sitten yksinään tai jonkun uuden naisen kanssa käyttää niitä rahojaan ilman, että kukaan edes odottaa mitään häneltä. Ehkä hän on tyytyväinen, koska perhe hajosi rahojen takia. Perhe-elämä ei ole itsekkäille. Sillä käytöksellä tulee aina ero, mutta ehkä se on juuri sitä mitä itsekkäät haluavat? Olla vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja sen suuren tilisaldon seurassa.
Eikös tässä ole kaksi ihan yhtä ahnetta ja itsekästä rikkoneet perheen rahan takia? Toinen siksi, että halusi pitää oman palkkansa itse, ja toinen siksi ettei hyötynytkään toisesta niin paljon kuin halusi. Ei tuo nainen minusta sen ylevämpi ihminen ole. Lähinnä kuulostaa epäonnistuneelta onnenonkijalta.
Kiitos, tämä epäonnistunut onnenonkija tulee taloudellisesti ihan hyvin toimeen, on kiva työ ja ihanat lapset. Omanarvontuntokin on vähitellen ajan kanssa palautunut, eikä arjessa tunnu koko aikaa kalvava epäreiluus ja sitä seuraava v*tutus ja toisen ihmisen kunnioituksen rapautuminen. Hyödyin miehestäni ihan hirvittävän paljon. Sain hänen kanssaan lapset, ja mikään ei ole sen arvokkaampaa.
No kiva juttu jos tulet. Silti olet - yhdessä exäsi kanssa - rikkonut lasten perheen rahan takia, vaikka "mikään ei ole sen arvokkaampaa" kuin lapset. Kun ei siitä rahasta voi taistella yksin. Aina, kun on joku joka rikkoo liittonsa koska ei halua jakaa omastaan toiselle, on myös joku joka rikkoo liittonsa koska kumppani ei maksa hänelle riittävästi rahaa suhteessa pysymiseen. Kyllä minä näen siinä molemmat ihan yhtälailla syyllisenä siihen perheen uhraamiseen rahan alttarilla.
Huvittavaa kun tämä ”vaikeaa toisten rahoilla eläminen” koskee vain ja ainoastaan puolisoa. Verorahoilla eläminen ei ole mikään ongelma monelle. Kun kaikki on jomman kumman omaa, niin silloin sitä ajattelee tietenkin, että sen toisen rahat ei ole omaa. Jos taas elämä ja talous on yhteinen projekti, niin silloin kaikki on yhteistä. Rahatkin, eikä vaan puoliksi ostettu jääkaappi ja sänky.