Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Me jaetaan yhteiset menot tulojen suhteessa. Tällä hetkellä molemmat laittaa 60% palkastaan yhteiselle tilille, eli enemmän tienaava maksaa enemmän, mutta hänelle jää myös enemmän omaa rahaa, jonka saa tuhlata tai säästää miten tykkää. Siinä mielessä talous on yhteinen, että jos tarve olisi niin luonnollisesti molemmat maksaisi sen minkä pystyy, ja esim. hoitovapaiden aikana kotona oleva on saanut pitää ainakin melkein sen koko kotihoidontuen, että on edes vähän käyttörahaa.
En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään sitä, miten jotkut naiset suostuu siihen että mies käyttää kaikki rahansa itseensä ja jättää toisen maksamaan omat ja mahdollisesti vielä lastenkin menot, sehän on ihan totaalista kusipäisyyttä. Jos haluaa käyttää kaikki rahat itseensä niin pysyy sinkkuna tai hankkii yhtä paljon tienaavan naisen ja ei ainakaan hanki lapsia. Jostain syystä en ole kuullut yhdestäkään naisesta, joka harrastaisi tuommoista itsekkyyttä, paremmin tienaavat naiset maksaa ihan mukisematta isomman osan talouden menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä jännä tämä keskustelun polarisoituminen. Parempituloinen ei saisi välittää rahasta vaan perheen ja rakkauden pitäisi mennä kaiken muun edelle. Ymmärrän. Mutta miksei ne samat säännöt koske sitä vähemmän tienaavaa? Miksi hän saa laittaa riihikuivan rahan ehdoksi parisuhteen alkamiselle/syvenemiselle/jatkumiselle, ja esittää silti edustavansa jotain maallista mammonaa ylevämpiä arvoja? En vaan tajua. Minusta ihminen, jolle juuri toivotunlainen tulonjako on parisuhteen kynnyskysymys pistää rahan sen parisuhteen edelle - riippumatta siitä, onko hän se rikkaampi vai varattomampi osapuoli. Ja silloin hänellä ei ole varaa haukkua ketään muuta ahneeksi tai pihiksi tai itsekkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.
No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.
Tähän on törmännyt usein ja aina hämmästelen tätä. Yhteiset lapset, mutta taloudellisesti äiti on lapsista vastuussa. Mikä ihme saa miehet kuvittelemaan, että ne kaikki lasten ruuat, kurahousut, harrastukset ja lääkärikulut ovat naisen menoja?
Naisilla on välillä valikoiva muisti ja miehen monen tonnin asuntolainan lyhennykset, auton ja kodin muiden kulujen maksamiset unohtuu lasten kurahousuja ja ruokaa ostaessa.
Yhteinen tili kuulostaa erinomaisen hyvälle riidan aiheelle kun molemmat pääsevät kyttäämään toistensa ostoksia reaaliajassa. Tärkeintä on kuitenkin että rahan käytössä on jotain järkeä ja se toteutuu parhaiten kun joutuu käyttämään itse ansaittuja rahoja toisten rahojen sijaan (vrt vihervasemmisto hallituksen järjetön tuhlaaminen).Jos asuntolainen lyhennys on monta tonnia, niin asutaankohan kenties liian leveästi? Mikäli se kuukauden lyhennyserä on. Mikä logiikka siinä muutenkaan on, että miehen osuudeksi riittää se, että ostaa itselleen auton ja kartuttaa omaa omaisuuttaan lyhentämällä asuntolainaansa (laittaen siihen vielä monta tonnia kuukaudessa välttyäkseen lasten vaate- ja ruokamenoilta)?
Itse asuisin ainakin mieluummin autottoman miehen kanssa kaupungin vuokrakämpässä, jos se olisi hinta siitä, että miestä kiinnostaa lastenkin menot eikä vain oman omaisuutensa kartuttaminen.
Kyllä ne autot ja talot on ilman avioehtoa kaikissa oleellisissa merkityksissä yhteisiä.
Ongelma tietysti tulee silloin, jos sen köyhemmän osapuolen rahat eivät meinaa riittää lasten vaatteisiin ja ruokaan. Tällöin pitäisi miettiä kulujen jakaantuminen uudestaan. ja silloin, jos auto ja etenkään asunto eivät ole yhteisiä, ei niiden varjolla voi luistella kaikista lasten ja perheen muista kuluista.
Mutta kukaanhan ei sinänsä tahtomattaan joudu tilanteeseen, jossa pitää elättää toista, ellei käy niin, että kumppani yllättäen joutuu työkyvyttömäksi tai jää työttömäksi. Mutta esim. jos kumppanin pienet tulot on ongelma, kannattaa laittaa jo alusta asti kriteeriksi jokin tietty tulotaso. Myös suhdetyyppi on mahdollista valita ihan vapaasti - yhteenmuutto ei ole pakollista, yhteistalous ei ole pakollista, avioliitto ei ole pakollista, jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä tämä keskustelun polarisoituminen. Parempituloinen ei saisi välittää rahasta vaan perheen ja rakkauden pitäisi mennä kaiken muun edelle. Ymmärrän. Mutta miksei ne samat säännöt koske sitä vähemmän tienaavaa? Miksi hän saa laittaa riihikuivan rahan ehdoksi parisuhteen alkamiselle/syvenemiselle/jatkumiselle, ja esittää silti edustavansa jotain maallista mammonaa ylevämpiä arvoja? En vaan tajua. Minusta ihminen, jolle juuri toivotunlainen tulonjako on parisuhteen kynnyskysymys pistää rahan sen parisuhteen edelle - riippumatta siitä, onko hän se rikkaampi vai varattomampi osapuoli. Ja silloin hänellä ei ole varaa haukkua ketään muuta ahneeksi tai pihiksi tai itsekkääksi.
Tottakai kuka tahansa "saa" välittää rahasta. Ei kai tässä siitä olekaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä tämä keskustelun polarisoituminen. Parempituloinen ei saisi välittää rahasta vaan perheen ja rakkauden pitäisi mennä kaiken muun edelle. Ymmärrän. Mutta miksei ne samat säännöt koske sitä vähemmän tienaavaa? Miksi hän saa laittaa riihikuivan rahan ehdoksi parisuhteen alkamiselle/syvenemiselle/jatkumiselle, ja esittää silti edustavansa jotain maallista mammonaa ylevämpiä arvoja? En vaan tajua. Minusta ihminen, jolle juuri toivotunlainen tulonjako on parisuhteen kynnyskysymys pistää rahan sen parisuhteen edelle - riippumatta siitä, onko hän se rikkaampi vai varattomampi osapuoli. Ja silloin hänellä ei ole varaa haukkua ketään muuta ahneeksi tai pihiksi tai itsekkääksi.
Olet oikeassa. Sinä et vaan tajua. Siiry vaikka seuraavaan aiheeseen vänkäämään, eiköhän tätä ole tässä avattu ihan tarpeeksi jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä tämä keskustelun polarisoituminen. Parempituloinen ei saisi välittää rahasta vaan perheen ja rakkauden pitäisi mennä kaiken muun edelle. Ymmärrän. Mutta miksei ne samat säännöt koske sitä vähemmän tienaavaa? Miksi hän saa laittaa riihikuivan rahan ehdoksi parisuhteen alkamiselle/syvenemiselle/jatkumiselle, ja esittää silti edustavansa jotain maallista mammonaa ylevämpiä arvoja? En vaan tajua. Minusta ihminen, jolle juuri toivotunlainen tulonjako on parisuhteen kynnyskysymys pistää rahan sen parisuhteen edelle - riippumatta siitä, onko hän se rikkaampi vai varattomampi osapuoli. Ja silloin hänellä ei ole varaa haukkua ketään muuta ahneeksi tai pihiksi tai itsekkääksi.
Tottakai kuka tahansa "saa" välittää rahasta. Ei kai tässä siitä olekaan kyse.
No minä kommentoin tuolla edellä keskustelijalle, joka haukkui ahneen exänsä ihan lyttyyn, vaikka oli itse ottanut eron rahan takia. Minusta se on absurdia. Tietysti saa välittää vaan rahasta - oli sitä itsellä tai ei. Mutta jotenkin se ylimielinen hurskaampien arvojen edustajana esiintyminen tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä tämä keskustelun polarisoituminen. Parempituloinen ei saisi välittää rahasta vaan perheen ja rakkauden pitäisi mennä kaiken muun edelle. Ymmärrän. Mutta miksei ne samat säännöt koske sitä vähemmän tienaavaa? Miksi hän saa laittaa riihikuivan rahan ehdoksi parisuhteen alkamiselle/syvenemiselle/jatkumiselle, ja esittää silti edustavansa jotain maallista mammonaa ylevämpiä arvoja? En vaan tajua. Minusta ihminen, jolle juuri toivotunlainen tulonjako on parisuhteen kynnyskysymys pistää rahan sen parisuhteen edelle - riippumatta siitä, onko hän se rikkaampi vai varattomampi osapuoli. Ja silloin hänellä ei ole varaa haukkua ketään muuta ahneeksi tai pihiksi tai itsekkääksi.
Olet oikeassa. Sinä et vaan tajua. Siiry vaikka seuraavaan aiheeseen vänkäämään, eiköhän tätä ole tässä avattu ihan tarpeeksi jo.
Olen pahoillani jos otit noin kovasti itseesi, mutta tämä on yleinen keskustelupalsta etkä sinä saa valitettavasti päättää täällä muiden keskustelijoiden osallistumisesta tai mielipiteistä taikka vaatia kirjoituksiisi vain mieluisia vastakommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin tuolla jo aiemmin (molemmilla sekä omat että yhteistili ja yhteinen säästötili, samoin henk koht säästötilejä/rahastoja ja penskoille omansa), että minulla ja miehellä on tosi erilainen suhtautuminen yhteistalouteen. Uskon sen johtuvan siitä, että miehen lapsuudenperheessä äiti oli käytännössä kotona siitä lähtien, kun ensimmäinen lapsi syntyi, isä oli se joka ansaitsi. Omassa perheessäni taas molemmat vanhemmat ovat tehneet aika lailla yhtäläiset työurat ja molemmilla on ollut omat rahansa, toki talouden kulut maksoivat yhdessä. Minulle oli hoitovapaa-aikana tosi inhaa se, ettei minulla juurikaan ollut omaa rahaa enkä hirveästi voinut yhteisiin menoihin osallistua, miehen mielestä se taas oli täysin hyvä ja normaali tilanne. Ihmetteli vielä, että miksi en pyydä häneltä rahaa, jos ja kun jotain tarvitsen. No helkkari, en osaa pyytää, kun en ole moiseen tottunut :D Kyllä se olikin sitten juhlallinen hetki, kun töihin palatessa oli taas oma palkka tilillä ja sai elää normaaliksi katsomallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.
No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.
Vastaavassa tilanteessa mun veli ryhtyi tekemään osa-aikaista työtä, tulot putosi samoiksi kuin mitä vaimollaan oli, mutta vapaata oli paljon enemmän. Hänelläkin vaimo oli olettanut, että mies maksaa ison osan perheen menoista, mutta niin ei käynyt eikä veli suostunut siihen, että hän käyttää vapaa-aikansa kotitöihin vain siksi, että sitä aikaa oli enemmän kuin vaimolla. Erohan siitä tuli ja mies palasi tekemään täyttä työpäivää ilman, että joku yritti hyötyä siitä työstä.
Eipä siinä perheessä yhteinen elämä tainnut korkeassa kurssissa ollakaan, hyvä että erosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Eli parempituloisen elämää oli työ ja raha, pienituloisen elämää olisi perhe ja kotityöt. Kuulostaa aika ankealta oikeastaan molempien kannalta. Mikähän syy heillä on olla yhdessä? Aijoo, isompituloinen tarvitsee jonkun tukemaan häntä urakehityksessään, mutta onko suhteelle muita syitä? Minusta kuulostaa todella ankealta tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sen nyt ottaa. Aikuinen elättäköön itsensä (ja lapsensa). Meillä pienempituloinen ehkä elää halvempaa elämää, mutta tekee sen ihan omasta tahdostaan: korjaa autonsa, näpertää ja fiksaa kaikenlaista, tekee omat oluensa (oksennus), ei osta mitään ellei ole ihan ehdottoman välttämätön pakko.... Kyllä mä välillä sillekin tuon kaupasta artesaanioluen ja maksan lapsen menoja hänen tililtään, mutta en voi pakottaa ostamaan uutta autoa lainalla tai lähtemään löhöämään vaikka trooppiselle saarelle. Yhteiset menot maksetaan 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Ai että jos insinöörimies tekee 8 tunnin työpäivää kymppitonnin kuukausipalkalla ja hänen hoitajavaimonsa tekee 8 tunnin työpäivää kolmen tonnin kuukausipalkalla, niin vaimon pitäisi hoitaa suurempi osa kodin- ja lastenhoidosta vain koska miehellä on isompi palkka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kovin eri tulotaso, niin naisella on oltava pääsääntöisesti jotain muuta annettavaa. Esimerkiksi seksikäs vartalo ja seksin suhteen aivan kaikki käy.
Vierailija kirjoitti:
Vastasin tuolla jo aiemmin (molemmilla sekä omat että yhteistili ja yhteinen säästötili, samoin henk koht säästötilejä/rahastoja ja penskoille omansa), että minulla ja miehellä on tosi erilainen suhtautuminen yhteistalouteen. Uskon sen johtuvan siitä, että miehen lapsuudenperheessä äiti oli käytännössä kotona siitä lähtien, kun ensimmäinen lapsi syntyi, isä oli se joka ansaitsi. Omassa perheessäni taas molemmat vanhemmat ovat tehneet aika lailla yhtäläiset työurat ja molemmilla on ollut omat rahansa, toki talouden kulut maksoivat yhdessä. Minulle oli hoitovapaa-aikana tosi inhaa se, ettei minulla juurikaan ollut omaa rahaa enkä hirveästi voinut yhteisiin menoihin osallistua, miehen mielestä se taas oli täysin hyvä ja normaali tilanne. Ihmetteli vielä, että miksi en pyydä häneltä rahaa, jos ja kun jotain tarvitsen. No helkkari, en osaa pyytää, kun en ole moiseen tottunut :D Kyllä se olikin sitten juhlallinen hetki, kun töihin palatessa oli taas oma palkka tilillä ja sai elää normaaliksi katsomallaan tavalla.
Minusta tämä on juuri se paras yhdistelmä, jossa parempituloinen on valmis antamaan enemmän ja pienempituloinen on vastahakoinen ottamaan vastaan yhtään enempää kuin pakko. Se on paljon huonompi lähtökohta, jossa toinen roikkuu kiinni kukkaron nyöreissä ja toinen odottaa käsi ojossa että hänelle maksetaan kaikki. Noin niinkuin muissakin asioissa kuin rahassa. Parasta on se, että kumpikaan ei ole niin tarkka omasta edustaan vaan mieluummin ihan itse haluaa antaa toiselle vaikka vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Ai että jos insinöörimies tekee 8 tunnin työpäivää kymppitonnin kuukausipalkalla ja hänen hoitajavaimonsa tekee 8 tunnin työpäivää kolmen tonnin kuukausipalkalla, niin vaimon pitäisi hoitaa suurempi osa kodin- ja lastenhoidosta vain koska miehellä on isompi palkka?
Ajatusleikkisi menee jo siinä pieleen, että kuukausiliksan huidellessa Suomessa viisinumeroisissa luvuissa, niin se ei todellakaan ole yleensä mitään 8-16 työtä ja jossa voi lapaset tiputtaa tietyllä kellonlyömällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Ai että jos insinöörimies tekee 8 tunnin työpäivää kymppitonnin kuukausipalkalla ja hänen hoitajavaimonsa tekee 8 tunnin työpäivää kolmen tonnin kuukausipalkalla, niin vaimon pitäisi hoitaa suurempi osa kodin- ja lastenhoidosta vain koska miehellä on isompi palkka?
Joo. Ja toisinpäin.
"Ai että jos insinöörinainen tekee 8 tunnin työpäivää kymppitonnin kuukausipalkalla ja hänen hoitajamiehensä tekee 8 tunnin työpäivää kolmen tonnin kuukausipalkalla, niin miehen pitäisi hoitaa suurempi osa kodin- ja lastenhoidosta vain koska naisella on isompi palkka?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isojen tulojen eteen pitää jotain tehdäkin. Eivät ne isot tulot tule itsestään taivaasta tippumalla. Jossain vaiheessa on pitänyt tehdä reilusti töitä ja todennäköisesti nytkin, että on päästy isoihin tuloihin kiinni ja pysytään isoissa tuloissa kiinni.
Minusta on oikein ja kohtuullista, että vähempituloinen/nollatuloinen/työtön tms. (mies tai nainen) hoitaa ruualaittoa, lapsia, kotia, autoa, ym., että isompituloinen voi keskittyä tienaamiseen ja työstä palautumiseen. Tämä siis oletuksella, että isompituloinen vastaa pääosin perheen elatuksesta.
Ai että jos insinöörimies tekee 8 tunnin työpäivää kymppitonnin kuukausipalkalla ja hänen hoitajavaimonsa tekee 8 tunnin työpäivää kolmen tonnin kuukausipalkalla, niin vaimon pitäisi hoitaa suurempi osa kodin- ja lastenhoidosta vain koska miehellä on isompi palkka?
Ajatusleikkisi menee jo siinä pieleen, että kuukausiliksan huidellessa Suomessa viisinumeroisissa luvuissa, niin se ei todellakaan ole yleensä mitään 8-16 työtä ja jossa voi lapaset tiputtaa tietyllä kellonlyömällä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta nyt tajusin itse, mitä tässä ajetaan takaa. Eli suurituloinen, jolla on kienties ylitöitäkin, tekee niin raskaan työpäivän, että hänellä on loppupäivä vapaata ja hän voi tehdä mitä itse haluaa - vaikka harrastaa tai levätä kotona - kun taas hänen tavistyössä tavispalkalla oleva puolisonsa hoitaa työn jälkeen kotityöt ja lastenhoidon. Pienempituloiselle ei nyt jää aikaa omiin juttuihin tai harrastuksiin, mutta sehän on ihan reilua, kun toisella kuitenkin on se iso palkka. Joten kumpikin tavallaan voittaa: toinen saa ison palkan ja mieleisensä ja helpon vapaa-ajan, toinen sitten saa olla suhteessa isopalkkaisen kanssa ja hoitaa hänen talouttaan.
Tajusinko oikein?
Jos se isompituloinen vapautuu kotitöistä paremman tulotasonsa perusteella, niin kuka määrittää kotitöihin käytetyn ajan, ja kuinka huolellisesti ne tehdään? Voiko isotuloinen siis tilata haluamansa siivoustason, vai pitääkö hänen vain tyytyä siihen, mitä toinen jaksaa tehdä? Ja voiko hän tilata haluamiaan ateriakokonaisuuksia, vai käykö yhtä hyvin joku Pirkka italianpatapussi, jos pienituloinen ei jaksa tai ehdi kokata joka päivä?
Mietin vaan, että jos suhteessa toisen on lunastettava oikeutensa olla ja toinen ostaa tältä palveluksia, niin alkaako se jo vertautua työsuhteeseen? Työsuhteeseen, jossa ei makseta palkkaa, vaan kierretään veroa maksamalla palkka asunnolla ja ruualla.
Varmasti näet asian näin, ja miksipä et näkisi, koska hahmotat kaiken rahan kautta. Rahaan kilpistyy paljon muutakin. Valtaa, päätöksentekoa, erilaisia käsityksiä oikeuksista, velvollisuuksista, reiluudesta, solidaarisuudesta, perhe-elämästä, toisesta ihmisestä huolehtimisesta, tasa-arvosta, kunniallisuudesta, yhteisestä edusta, vahuuden ja sairauden turvasta yms. yms. Harva eroaa konkreettisesti vain rahan takia, vaan sen kaiken muun, mikä siihen liittyy. Mutta minä en elämääni sen enempää sinulle avaa, koska se on turhaa. Et ole kykeneväinen kuuntelemaan vaan vedät tarkoituksella kärjistettyjä ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä itsellesi tuntemattomien ihmisten elämästä saadaksesi jotain oikeassa olemisen tunnetta tai päästäksesi painamaan muita alas haukkumalla, nimittelemällä ja tuomitsemalla. Onnea valitsemallasi tiellä.