Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.
Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?
En tuosta osaa sanoa, mutta omassa suhteessani on vaihdellut se, kumpi on ollut enemmän tienaava. Matkan varralle on ollut niin opiskelua, työttömyyttä, äitiyslomia, jaettuja vanhempainvapaita, sairaslomaa, yms. Välillä minulla, välillä miehellä. Emme ole kumpikaan kokenut, että näinä aikoina toinen kuppaa rahaa, vaan olemme ajatelleet, että eletään yhdessä elämää, jota rahoitetaan sen mukaan, kummalla sattuu olemaan. En esim. ole itse kokenut epäoikeudenmukaiseksi, jos olen miehen työttömyyden, hoitovapaan tai sairasloman aikana maksanut suurimman osan yhteisistä kuluistamme. En ehkä jotenkin ajattele rahaa siltä kannalta - tai suhdettakaan.
Olen eri, mutta minusta tässä on merkitystä silläkin mistä ne tuloerot johtuu. On ihan eri juttu elättää ilman omaa syytään sairastunutta tai työttömäksi joutunutta puolisoa, kuin sellaista joka on hassannut rahat turhuuksiin tai esimerkiksi itse valitsee tehdä lyhyttä työviikkoa kevyessä työssä. Tuolla toisen rahojen kuppaamisella varmaan viitataan enemmän noihin jälkimmäisiin tilanteisiin, kun sinä taas puhut niistä ensiksi mainituista. Se on helppo hurskastella kun puhuu ihan eri asiasta.
Kyllä minusta olisi ihan ok myös se kehyt lyhennetty työviikko. En ajattele kovin työkeskeisesti. Samoin kumppanini ymmärsi, kun olen taloudellisesti epävarmalla ja huonosti tuottavalla taidealalla. Tiedän, että joillekin se olisi ongelma, kun painottavat muita asioita. Mutta omassa suhteessani ymmärretään kyllä myös omista valinnoista johtuva pienituloisuus - molemmin puolin.
No ihme ylimielistä hurskastelua edelleen. Mitä ihmeen työkeskeisyyttä se on, jos ei itse halua tehdä ympäripyöreää päivää vain siksi, ettei kumppanin tarvitsisi tehdä edes normaalimittaista työpäivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Tilasto vääristyy osin sen vuoksi, että yleensä naiset tienaavat vähemmän.
Mutta toisaalta, miehet voivat olla keskimääräistä anteliaampia. Minä olin mieheni tavatessani tosi yllättynyt, kun kaveripiiri auttoi toisiaan rahallisesti. Tai ravintolassa joku tarjosi kaikille koko illallisen. Tai joku maksoi luottotiedottoman kaverin kännyliittymän.
Minun naispiirissäni kukaan ei koskaan maksa toisen puolesta.
Minun ystäväpiirissäni (naisia siis ollaan) taas maksetaan milloin mitenkin ja tarjoamme toisillemme ravintolaillallisia, juomia yms. Mutta johtunee siitä, että olemme kaikki hyvätuloisiakin. Ja muuten monella on se mies huonompituloinen perheessä, mutta aika usein jompi kumpi tienaa vähemmän. Jos on yhteinen perhe ja talous, niin silloin on rahatkin yhteisiä. Aika käsittämätöntä tuollainen, että toinen puolisoista on köyhä ja toisella on enemmän rahaa käytössä. Toki jos ollaan aikuisena menty yhteen, eikä ole yhteisä lapsia yms ja tunnettu vasta tietty aika. Mutta pitkäaiksessa suhteessa, jossa on hankittu asunnot yms. ja on lapsia..... en käsitä. Meillä on kyllä omat tilit, mutta kuluja maksellaan noin suunnilleen puoliksi, toinen joskus enemmän jos on saanut esim. bonuksia tms.
Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Meillä toinen on köyhä siksi, että hänellä on 50 tonttua pelivelkoja ja pikavippejä. Minulla on enemmän rahaa käytössä enkä koe siitä edes hirveän huonoa omatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.
Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?
En tuosta osaa sanoa, mutta omassa suhteessani on vaihdellut se, kumpi on ollut enemmän tienaava. Matkan varralle on ollut niin opiskelua, työttömyyttä, äitiyslomia, jaettuja vanhempainvapaita, sairaslomaa, yms. Välillä minulla, välillä miehellä. Emme ole kumpikaan kokenut, että näinä aikoina toinen kuppaa rahaa, vaan olemme ajatelleet, että eletään yhdessä elämää, jota rahoitetaan sen mukaan, kummalla sattuu olemaan. En esim. ole itse kokenut epäoikeudenmukaiseksi, jos olen miehen työttömyyden, hoitovapaan tai sairasloman aikana maksanut suurimman osan yhteisistä kuluistamme. En ehkä jotenkin ajattele rahaa siltä kannalta - tai suhdettakaan.
Olen eri, mutta minusta tässä on merkitystä silläkin mistä ne tuloerot johtuu. On ihan eri juttu elättää ilman omaa syytään sairastunutta tai työttömäksi joutunutta puolisoa, kuin sellaista joka on hassannut rahat turhuuksiin tai esimerkiksi itse valitsee tehdä lyhyttä työviikkoa kevyessä työssä. Tuolla toisen rahojen kuppaamisella varmaan viitataan enemmän noihin jälkimmäisiin tilanteisiin, kun sinä taas puhut niistä ensiksi mainituista. Se on helppo hurskastella kun puhuu ihan eri asiasta.
Kyllä minusta olisi ihan ok myös se kehyt lyhennetty työviikko. En ajattele kovin työkeskeisesti. Samoin kumppanini ymmärsi, kun olen taloudellisesti epävarmalla ja huonosti tuottavalla taidealalla. Tiedän, että joillekin se olisi ongelma, kun painottavat muita asioita. Mutta omassa suhteessani ymmärretään kyllä myös omista valinnoista johtuva pienituloisuus - molemmin puolin.
No ihme ylimielistä hurskastelua edelleen. Mitä ihmeen työkeskeisyyttä se on, jos ei itse halua tehdä ympäripyöreää päivää vain siksi, ettei kumppanin tarvitsisi tehdä edes normaalimittaista työpäivää?
Niin no meillä voisi kumpikin tehdä lyhyempää - mitoitettaisiin sitten vaan elintaso sen mukaan. Tottakai näistä keskusteltaisiin, mutta lähtökohtaisesti kumpikin tukee toiselle tärkeitä asioita ja tukee toisen toiveita, oli se toive sitten vähempä määrä töitä ja enemmän vapaata, tai jotain muuta. Tarkoitin työkeskeisellä sitä ajattelua, että ei hyväksyttäisi toisen valintoja vähemmästä työajasta tai vaikka pienipalkkaisemmasta, mutta itselle mielekkäämmästä työstä (tai no siinä olisikin ehkä kyse rahakeskeisyydestä). Itselläni on lähtökohtana se, että pyritään kummankin hyvinvointiin, ja tingitään vaikka rahasta, jos se sitä vaatii. Eli kyllä, kumppanin kevyempi työviikko olisi molemmille ok, eikä kummankaan valinnat velvoita toista mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Täällä ei tunnuta ymmärtävän avioliiton olemusta lainkaan. Se ei siis ole mikään hetkellinen kimppakämppäratkaisu, vaan oikeudellinen sopimus, jossa kaksi ihmistä muodostaa perheen. Usein perheeseen kuuluu myös lapsia. Perhe on siis yksikkö, eikä mikään ihme nollasummapeli, jossa vahditaan, että kuka saa eniten hyötyä. Naisen tulot ovat usein pienemmät raskauksien tai kotiäitiyden takia. Miehet voivat jäädä työttömäksi siinä missä naisetkin ja toisinaan elämässä tulee esim. terveydellisiä vastoinkäymisiä. Miten ihmeessä sellainen avioliitto voi kestää, jossa nainen alusta saakka varautuu eron jälkeiseen taloudelliseen tilanteeseen ja mies piilottelee varojaan, ettei nainen (oma vaimo!) pääse niistä hyötymään. Ja miten omille lapsille selitetään se, että äiti ei nyt pääse Kanarialle meidän kanssa, kun sillä on pienemmät tulot. Jos olet mennyt naimisiin vain sen takia, että halusit iihanat häät ja avioliiton varsinainen tarkoitus jäi vähän vähemmälle pohdinnalle, niin nyt viimeistään kannattaisi vähän miettiä.
Mitä ihmeen avioliiton olemusta?
Joskus historiassa viime vuosisadalla oli aika, jolloin oli yhteinen perhe, jota jatkui kuolemaan asti. Kaikki jaettiin hyvässä ja pahassa. Nykyinen fakta on , että yli puolet avioliitoista kariutuu. On tyhmää jättää tämä huomioimatta.
Samaten se, että aviopuolisot yhä harvemmin ovat sitä paita ja peppu tyyppiä, jossa toisen peppu pyyhitään toisen paitaan. Avioliitossakin ollaan yksilöitä ja siihen kuuluu myös taloudellista itsenäisyyttä. Se, että vaimo saa viikkorahaa vähemmän kuin lapset on yhä harvemmalle naiselle kestävä tilanne.
Nuo perheyksikköpuheet on sitä tyypillistä miehistä vallannäyttöä, jossa kaikki on hyvin kunhan yksikkö pysyy kontrollissa, silloinkin un mies sitä vähän rumpaisee.
Mitä h e m mettiä! Jos avioliitto ei sovi, niin sitten voit valita avoliiton tai seurustelusuhteen. Ja missä puhuin, että ei voi olla yksilö!? Miten se edes estettäisiin!? Tai että "nainen saa viikkorahaa"?! Omituista horinaa taas! Voi h e l v e t t i, että ottaa päähän nämä kirjekurssifeministit, jotka näkee patriarkaalisen rakenteen ihan kaikessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehet menevät parisuhteeseen pienempituloisen naisen kanssa? Onhan se nyt aika selvä että esim. diplomi-insinöörin ja lähihoitajan tulot ovat tuskin koskaan samat. Jos mies haluaa että kaikki maksetaan puoliksi, niin sillon pitää tyytyä matalampaan elintasoon tai valita puoliso jolla on yhtä hyvät tulot. Miksi tämä "oma valinta"-argumentti ei koskaan päde miehiin? Kai ne naisvaltaisten alojen huonommat palkat oli tiedossa jo parisuhdetta muodostettaessa?
Ihan hanurista on kyllä osan ajattelumaailma. En siis ihmettele, miksi toiset ei löydä itselleen kumppania jos siitä omastaan pidetään kysnisn hamapian kiinni, eikä olla valmiita mitään antamaan. Rahan piheys yleensä korreloi myös tunteiden köyhyyttä. On tunteissaankin pihtari.
Ja niin ne avioliitot voi päättyä. Sellasta se elämä on. Se ottaa ja antaa. Ei kai sitä nyt voi niin elää, että tämä kuitenkin päättyy, niin pidän kaiken itelläni. Kannattako sitä sillä ajatusmaailmalla edes mennä naimisiin? Tai suhteeseen ylipäänsä? Vetäkää tum....ppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Itselleni on todella vierasta ajatella, että perheessä joku olisi loinen, tai että tavallaan ylläpidettäisiin kahta eri taloutta. Meillä se oli oikeastaan mies, joka lähes vaati yhteistä taloutta ja yhteisiä rahoja, vaikka on todennäköistä, että hän tienaa elämiemme aikana enemmän rahaa. Toisaalta, olen tukenut häntä paljon urallaan, tehnyt uhrauksia (mm. muuttanut hänen perässään toiseen maahan kauas omista läheisistäni, huolehtinut siellä myös hänen lapsestaan ja tulevaisuudessa myös hänen vanhemmistaan). Mutta katsos kun me koemme olevamme tiimi, yksikkö. Teemme elämässä ratkaisuja, jotka ovat yksikkömme kannalta parhaita, molemmat joustavat ja tekevät sen eteen kompromisseja. Ja tiedätkös, olemme aivan valtavan onnellisia. Siksi on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka näkevät parisuhteen jonain valtataisteluna tai vastakkainasetteluna, jossa on voittajia ja häviäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Ongelma on silloin, kun perheen yhteiset tulot ei meinaa riittää pärjäämiseen. Pitää erota, jotta se tuloton saisi tukia ja se perhettään yksin elättävä saisi yh-korotukset. Minusta tämä on huutava vääryys. Lisäksi tuo elatusvelvollisuus ja siihen perustuva tukien evääminen heikentää erityisesti vuosia lapsia kotona hoitaneiden naisten asemaa ja altistaa taloudelliselle ja muullekin väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaikeaa olisi elää toisen rahoilla tai siis "yhteisillä". En vaan kokisi toisen tienaamaa rahaa omakseni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri elitasot, vaikka mies tienaa noin 8000 e/kk ja minä 3000 e/kk. Yllättäen minun elintasoni on korkeampi eli mies ei käytä rahoja itseensä, minä olen paljon huolettomampi sen suhteen, mitä rahalla teen. Mies ostaa punaliputettuja tuotteita, nysvää tarjouksia eikä osta mitään vertailematta, minä voin tehdä heräteostoja. Mies ei erityisemmin nauti reissaamisesta, suostuu mukaan, jos minä maksan. Asuntona on kolmio, johon minulla olisi varaa yksinkin, mies on sanonut, että ei välitä isommasta kodista, joten minä saan rauhassa haaveilla omakotitalosta. Sitä ei hankita, koska se ei ole molempien unelma eikä perhe toimi niin, että toinen tahtoo asioita ja toinen ne maksaa.
Meillä voisi olla kesämökki, hieno talo, vene jne., mutta mies ei niitä halua. Hän ei tarjoa minulle kalliita illallisia eikä itsekään sellaisia käy syömässä, ei ulkomaanmatkoja tai sviittiviikonloppuja. Olemme perhe, jossa kumpikin päättää rahoistaan eikä ulospäin ole tarvetta esitellä sen parempituloisen tarjoamaa elintasoa.
Tässä vasta pihi äijä :D huhhuh, taitaa homeinen leipäkin kelvata miehelles. No omapa on elämänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaikeaa olisi elää toisen rahoilla tai siis "yhteisillä". En vaan kokisi toisen tienaamaa rahaa omakseni.
Tämä on mielestäni ihan ok, mutta voi olla kyllä hiukan hankalaa esim. tilanteessa jossa toinen tienaa nettona 2000€ ja toinen 4000€, mutta tämä parempituloinen haluaisi kuitenkin asua oman tulotasonsa mukaan. En tunne kovin montaa hyvätuloista jolle kelpaisi sen tason asuminen johon vaikka lähihoitajalla on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaikeaa olisi elää toisen rahoilla tai siis "yhteisillä". En vaan kokisi toisen tienaamaa rahaa omakseni.
Olisitko myöskään valmis tekemään uhrauksia toisen uran eteen? Tai toisen elämän ylipäätään? Vai tuleeko heti ero, jos vaikka oma ura ja toisen ura ovat ristiriidassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Ongelma on silloin, kun perheen yhteiset tulot ei meinaa riittää pärjäämiseen. Pitää erota, jotta se tuloton saisi tukia ja se perhettään yksin elättävä saisi yh-korotukset. Minusta tämä on huutava vääryys. Lisäksi tuo elatusvelvollisuus ja siihen perustuva tukien evääminen heikentää erityisesti vuosia lapsia kotona hoitaneiden naisten asemaa ja altistaa taloudelliselle ja muullekin väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Ei tietenkään tarvitse erota, vaan siirtää kirjat virallisesti erilleen. Yhdessä voi asua ja elää silti. Ja sosiaaliturva antaa kyllä mahdollisuuden eroon, eli jos jää suhteeseen, jossa väkivaltaa on, se ei johdu siitä etteikö yhteiskunta tukisi, vaan yleensä siihen on psykologiset syyt.
Naimisissa, yksi lapsi, okt, jossa laina 50/50. Kummallakin omat tulot ja omat tilit. Yksi yhteinen tili, minne kummatkin siirtää palkastaan tietyn osuuden ja tältä tililtä sitten maksetaan kaikki lainat, laskut, ruuat yms. Lapsilisä menee rahastoon ja kuun lopussa yhteisen tilit ylimääräiset rahat siirretään säästöön.
Omalta tililtäni maksan omia menoja ja omia ostoksiani ja laitan omiin rahastoihin ja säästöön muutaman satasen kuussa. Koskaan kun ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri elitasot, vaikka mies tienaa noin 8000 e/kk ja minä 3000 e/kk. Yllättäen minun elintasoni on korkeampi eli mies ei käytä rahoja itseensä, minä olen paljon huolettomampi sen suhteen, mitä rahalla teen. Mies ostaa punaliputettuja tuotteita, nysvää tarjouksia eikä osta mitään vertailematta, minä voin tehdä heräteostoja. Mies ei erityisemmin nauti reissaamisesta, suostuu mukaan, jos minä maksan. Asuntona on kolmio, johon minulla olisi varaa yksinkin, mies on sanonut, että ei välitä isommasta kodista, joten minä saan rauhassa haaveilla omakotitalosta. Sitä ei hankita, koska se ei ole molempien unelma eikä perhe toimi niin, että toinen tahtoo asioita ja toinen ne maksaa.
Meillä voisi olla kesämökki, hieno talo, vene jne., mutta mies ei niitä halua. Hän ei tarjoa minulle kalliita illallisia eikä itsekään sellaisia käy syömässä, ei ulkomaanmatkoja tai sviittiviikonloppuja. Olemme perhe, jossa kumpikin päättää rahoistaan eikä ulospäin ole tarvetta esitellä sen parempituloisen tarjoamaa elintasoa.====
Ovatko miehen rahat kiinni sijoituksissa vai pankkitilillä?
Onko tämä taas niitä liittoja, jotka mahdollisesti loppuessaan jättävät naisen puille paljaille, koska nainen on käyttänyt kaikki rahansa mukavaan elämään ja jopa kustantanut miehelleen ulkomaanmatkat ja ravintolat?
Älkää nyt jumaliste naiset lähtekö tuollaiseen!
Jos mies ei maksa osuuttaan lomamatkoista, niin istukoon kotona ja ihailkoon pankkitilinsä saldoa.
Suomen sosialistisessa kansantasavallassa on verojärjestelmä, jossa käteenjäävä raha on melkein sama, riippumatta tienaatko bruttona 8000€ vai 3000€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Ongelma on silloin, kun perheen yhteiset tulot ei meinaa riittää pärjäämiseen. Pitää erota, jotta se tuloton saisi tukia ja se perhettään yksin elättävä saisi yh-korotukset. Minusta tämä on huutava vääryys. Lisäksi tuo elatusvelvollisuus ja siihen perustuva tukien evääminen heikentää erityisesti vuosia lapsia kotona hoitaneiden naisten asemaa ja altistaa taloudelliselle ja muullekin väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Ei tietenkään tarvitse erota, vaan siirtää kirjat virallisesti erilleen. Yhdessä voi asua ja elää silti. Ja sosiaaliturva antaa kyllä mahdollisuuden eroon, eli jos jää suhteeseen, jossa väkivaltaa on, se ei johdu siitä etteikö yhteiskunta tukisi, vaan yleensä siihen on psykologiset syyt.
No minä en tiedä kun minua ei ole hakattu, mutta kyllä minä olen ymmärtänyt kontrolloivien puolisoiden uhrien kokemuksista, että kyllä se taloudellinen alistaminen vaikeuttaa lähtöä. Minusta ei pitäisi olla mahdollista syntyä tilannetta, jossa Suomen kansalainen ei saa mistään omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
No nyt voi sitten yksinään tai jonkun uuden naisen kanssa käyttää niitä rahojaan ilman, että kukaan edes odottaa mitään häneltä. Ehkä hän on tyytyväinen, koska perhe hajosi rahojen takia. Perhe-elämä ei ole itsekkäille. Sillä käytöksellä tulee aina ero, mutta ehkä se on juuri sitä mitä itsekkäät haluavat? Olla vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja sen suuren tilisaldon seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.
Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.
Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.
Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?
Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.
Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta.
Ihan pikku vinkki , jos ei ole halua jakaa omastaa omalle puolisolle/ perheelle , kannattaa pysyä sinkuna. Ei se mikään perhe ole , jos siellä sisällä on kaksi täysin eri elintasoa. Helvetin noloa se on. Ei tää mikään muinaisjäänne ole, vaan kuuluu asiaan kun yhdessä ollaan. Eikä hyväksikäyttöä. Ei ole pakko pariutua sellaisen kanssa, jolla on paljon pienemmät tulot, jos tuntuu hyväksikäytöltä. Etittävä semmonen , jolla suunniileen samat tulot.
Pitää muistaa, että se omakin tulonlähde voi hiipua. Ja joutua olemaan se "vähemmän tieenava ". Mutta ongelmaa ei silloin ole, jos ollaan yhdessä tiiminä, eikä jossain hemmetin kaverisuhteessa . Ja mietitään katkerana, että mun rahoja et ainakaan käytä. Mihin helvettiin sitä yks ihminen ees sitä rahaa niin perk..eleesti ees tarvii? Eikö oo pääasia, että kaikilla on hyvä olla?
Ongelma on silloin, kun perheen yhteiset tulot ei meinaa riittää pärjäämiseen. Pitää erota, jotta se tuloton saisi tukia ja se perhettään yksin elättävä saisi yh-korotukset. Minusta tämä on huutava vääryys. Lisäksi tuo elatusvelvollisuus ja siihen perustuva tukien evääminen heikentää erityisesti vuosia lapsia kotona hoitaneiden naisten asemaa ja altistaa taloudelliselle ja muullekin väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Ei tietenkään tarvitse erota, vaan siirtää kirjat virallisesti erilleen. Yhdessä voi asua ja elää silti. Ja sosiaaliturva antaa kyllä mahdollisuuden eroon, eli jos jää suhteeseen, jossa väkivaltaa on, se ei johdu siitä etteikö yhteiskunta tukisi, vaan yleensä siihen on psykologiset syyt.
No minä en tiedä kun minua ei ole hakattu, mutta kyllä minä olen ymmärtänyt kontrolloivien puolisoiden uhrien kokemuksista, että kyllä se taloudellinen alistaminen vaikeuttaa lähtöä. Minusta ei pitäisi olla mahdollista syntyä tilannetta, jossa Suomen kansalainen ei saa mistään omaa rahaa.
Hän saa omaa rahaa heti kun eroaa. Ymmärrän toki, että alistavasta suhteesta lähteminen ei tapahdu aina ihan helposti, mutta syy ei ole yhteiskunnan. Myös apua tilanteeseen on mahdollista saada.
"Jos on yhteinen perhe ja talous, niin silloin on rahatkin yhteisiä." ja kuitenkin "Meillä on kyllä omat tilit, mutta kuluja maksetaan noin suunnilleen puoliksi." Eli teilläkään ei ole yhteisiä rahoja, mutta kaikilla muilla pitäisi olla.