Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Onpas virkistävä keskustelu!
Olin yli 20 v parisuhteessa tällaisen rajattoman kanssa. Lopulta otin eron, enkä silloin edes oikein tiennyt kunnolla mikä kaikki oli pielessä. Mutta nyt myöhemmin olen tajunnut että puolisoni oli juuri tuollainen rajaton, mikä oli todella raskasta, ja lidäksi hän oli hyvin hidas ja tyhmä.
Kun ollaan tässä pari vuotta eron jälkeen välillä tavattu, varsinkin tyhmyys on asia mitä en ymmärrä et miten olen voinut katsoa sitä ennen sormien läpi. Mutta rakkaus antaa ne vaaleanpunaiset lasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukkasipuliesimerkistä minulle kyllä tuli näin ulkopuolisena mieleen, että itse olisin saattanut kokea tämän "auttajan" siten, että hän kävelee minun ylitseni, kun olen sanonut itse hoitavani. Enkä ole millään tapaa rajaton ja arvostan suuresti puolisoni tekemisiä. Jos ilmoitan haluavani itse tehdä asian x, niin jää mulle, mutta tietää kyllä, mitkä asiat ovat itselleni vastenmielisiä (enkä kyllä tällaisia väenvängällä vaadi saada tehdä, vaan otan tarjotun avun vastaan kiitollisena).
Saat vertaistukea. Mies on autistinen ja hänen maailmansa pyörii vain itsensä ympärillä. Joskus se nyrppii enemmän, joskus vähemmän. Tällä hetkellä enemmän kun väsyttääkin tavallista enemmän.
Ärsyttävintä on, ettei hän tahallaan ole tuommoinen. Muiden tarpeet vaan ei rekisteröidy hänellä tärkeiksi. Monella muulla tapaa kyllä mahtava tyyppi.
Olemme sopineet, että muistamme aina kertoa toiselle konkreettisesti mitä tarvitsemme. Minä siis pyydän ukkoa vaikka viemään roskiksen ja siivoamaan. Ukko taas pyytää halauksia ja silityksiä kun kaipaa lohtua. Olisihan se mahtavaa jos toinen osaisi tehdä mitä tarvitaan pyytämättä, mutta näin ei vain nyt ole.
Olen onneksi vahva ja itsenäinen, joten huolehdin itse tarpeistani. Ja näinä raskaampina aikoina yritän muistaa, että mitä enemmän teen itse, sitä vähemmän riippuvainen olen muista ja tämä on minulle todella tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.
Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.
Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.
Mikään oikea terapia ei koskaan tule olemaan "todella suoraa puhetta" eikä varsinkaan "selviä neuvoja". Terapian pointti on aivan muu ja se voi olla, ja usein onkin, menestystarina, jos terapeutin ja potilaan vuorovaikutus on toimiva ja potilas itse tekee sen raskaan työn motivoituneena.
Terapian perimmäinen tavoite on jatkaa sitä niin kauan kuin potilas on hengissä tai potilas itse lopettaa terapian.
Jeesus mitä ongelmia . Olisin ikionnellinen jos joku vaihtaisi pyytämättä sulat ja hommaisi sipulit. Sulla taitaa olla joku täydellisyysongelma tai haluat itse määrätä ihan kaikesta pilkulleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni pääsisi paljon helpommalla, kun ei alkujaankaan lähde parisuhteeseen adhd, asperger, persoonallisuushäiriöisen ym. kanssa
Miksi pitää hakemalla hakea vaikeuksia elämään?
En minä ainakaan parikymppisenä osannut tuollaisia diagnosoida ihmisistä, liekö olin kuullutkaan sanaa Asperger. Eikä ex-miehelläni ole mitään diagnoosia vieläkään.
Nuorena sitä kuvitteli että minä olen se ongelma ja pitäisi olla kiitollinen kun on kiltti mies joka ei lyö eikä juo. Vasta elämänkokemuksen kartuttua alkoi ymmärtää ettei suhteen dynamiikka ole ihan tervettä ja normaalia.
Ei. Parisuhde ja hoitosuhde ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus mitä ongelmia . Olisin ikionnellinen jos joku vaihtaisi pyytämättä sulat ja hommaisi sipulit. Sulla taitaa olla joku täydellisyysongelma tai haluat itse määrätä ihan kaikesta pilkulleen?
Et tainnut lukea ihan ajatuksella tätä keskustelua.
Jos pohdit ääneen vaikka olohuoneen verhojen ostamista, se toinen tulee kaupasta verhojen kanssa. Väärän väristen, sellaisten jotka eivät sinua miellytä- haavelit vaikka keltaisista puuvillaverhoista ja hän toi ohuet kirkkaan siniset, jotka ei istu sisustukseen - ja näin ollen ne ei ikkunana tule, jolloin hän ottaa nokkiinsa ja aloittaa draaman. Jos pohdit kukkasipuleiden ostoa, se toinen tulee kaupasta väärien kukkasipuleiden kanssa. Sinä halusit punaisia tulppaaneja, hän toi keltaisia krookuksia. Kun funtsit puolihajamielisesti että nykyinen fillari, jolla poljen työmatkojani, on paska, pitäs varmaan kattella uutta, hän tuo sinulle vaihteettoman mummomallin kun ajatuksissasi haaveilit talvellakin toimivasta paksurenkaisesta sähköläskipyörästä - ja kun se ei ollut mitä toivoit, hän aloittaa jumalattoman shown, sen sijaan että vähin äänin palauttaisi tuotteen kauppaan "pieleen meni". Lopulta et enää uskalla puhua ääneen edes tiskirätin ostamisesta, koska siitäkin tulee lopulta kaaos.
Hän ei siis alunperinkään kunnoita sinun valintojasi tai toiveitasi asioista - ja sen jälkeen alkaa itkupotkudraama, tai viikkotolkun mykkäkoulu, kun ei mikään kelpaa. Ja pääasia tässä hommassa tällaisella henkilöllä taitaakin olla se draaman tuottaminen. Taustalla on kyllä jonkun sortin narsismi. Hän ei anna toisen päättää omista asioistaan ja sotkee asiat.
Siitä tässä on kyse.
Ainakin meillä keskustellaan ensin, mitä hommataan - ja kun se toinen harrastaa puutarhaa, niin se toinen ei sekaannu taimiostoksiin kuin mielipidettä kysyttäessä - tai antaa lahjakortin puutarhakauppaan, että hommaa mitä haluat. Enkä minä osta miehelle virveliä, kun en tiedä niistä mitään - mutta lahjakortin voin antaa. Jätän siis päätösvallan hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.
Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.
Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.
Kohtalotoveri täällä. Lapset tehty, vasta myöhemmin ymmärretty, mikä vikana. En voinut erota ja jättää lapsia pitkiksi ajoiksi miehen vaikutuksen alaiseksi. Myös mies ymmärtänyt. Mutta minkäs teet, arkielämässä silti jatkuvaa törmäystä, koska ei hän edelleenkään osaa niitä toisten tunteita tunnistaa, eikä ottaa huomioon. Mies tulee siis negatiivisista reaktioista yllätetyksi ja pahoittaa itsekin mielensä tai nolostuu. Toisaalta me muutkaan perheenjäsenet emme jaksa kotona jatkuvasti hyssytellä ja vain katsoa sormien läpi moista törmäilyä. Terapiassa hän on käynyt vuosia sitten. Se auttoi ehkä tajuamaan, että palautteeni on todellakin aiheesta, eikä veetuilua. Mutta se ei ole hänen vuorovaikutustaitojaan paljoakaan parantunut. Meidän ratkaisumme oli aika, ei kylläkään mikään varsinainen ratkaisu. Onneksi mies on aina ollut reissuhommissa ja on arjessa pois jaloista. Minä oppinut hoitamaan omat menoni. Lapset jo isoja, mikä helpottaa heidän suhtautumistaan asiaan. Parisuhteeksi tätä ei voi oikein sanoa, maku meni sen päivittäisen rajattomuuden seurauksia setviessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen langat käsissä pitävä kontrolloija(en tosin mitään näin hirveää, vaan se on se minun roolini parisuhteessa). Mieheni taas on muistuttelua haluava asioiden unohtaja. Näen kyllä vaihtoehdot mitä on tarjolla, mutta kaksi asiaa niistä.
Ensinnäkin, minulle ei käy se että mieheni avuttomuuden takia meiltä palaisi esim. talo. Miehelle taas ei käy se että hän ihan itse ottaa vastuuta kuten minäkin, ja lopettaa sen muistuttelun vaatimisen. Tähän sitten tarjotaan mahdollisia lähestymistapoja.
Että minä ymmärtäisin että mies on alati ohjattava ressukka, hän sellainen olkoon, ja minä sitten hoidan tärkeät aikuisten asiat. Ja homma jatkuu samalla tavalla
Mieheni ymmärtää sen että minä joudun ottamaan tätä vastuuta 90% koska hän ei suostu kuin 10%:iin, ja alkaa tekemään asialle jotain, eli muuttamaan ITSEÄÄN, ja ottamaan vastuuta ihan oma-aloitteisesti.
Minun pitää vain olla ottamatta vastuuta, ja ottaa taloudellinen riski siitä että talo palaa, siinäpähän mies sitten oppii, ja samalla minä menetän koko omaisuuteni.
Voimme myös erota.
Mies kokee välillä alemmuutta siitä että hänelle pitää joka asiasta sanoa. Hän kokee sitä kahdella tavalla. 1, hän on aina syyllinen (silloinkin kun ei mielestään ole´, vaikka muiden mielestä hän kyllä on, siis muidenkin kuin minun)
2. hän ymmärtää itsekin että taaskaan hän ei osannut/tajunnut/muistanut, ja se harmittaa kun hänelle sanotaan.
Erikoisinta tässä on se että mies nimen omaan haluaa että hänelle sanotaan asioista, eikä hän ikinä niskoja nakellen korjaa tekemsisiään, vaan ihan oikeasti on sitä mieltä että hyvä kun sanoit. Olen alkanut miettiä että se taitaa olla se mistä mies salaisesti tykkää.
Meillä on samaa, mutta minusta tämän tyyppinen kontrollointi on eri juttu kuin rajattomuus. Vaikka kontrolloinkin kaikkea, niin olen erittäin tarkka siitä, etten ylitä toisten rajoja. En melkeinpä kehtaa käydä vessassa vieraisilla saati ottaa itse vesilasia, ellei ole erittäin hyvä ystävä kyseessä. En myöskään sähellä ja säädä toisten asioita, enkä sekaannu sellaisiin asioihin, joilla ei ole vaikutusta muihin kuin siihen saamattomaan henkilöön itseensä. Kyseessä on varmaankin tunnollisuus/vastuunkanto sekä pelko tehdä virheitä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Nämä kumpuavat lapsuudesta, jossa piti itse osata huolehtia kaikesta ja jossa väärästä käytöksestä syyllistettiin. Siis kaksi erillistä asiaa.
Olen itse joutunut myös vetämään rajoja rajattomien kanssa, ja se on ollut todella vaikeaa, koska en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, ja toisaalta koska sellainen käytös tulee aina niin puskista, ettei sitä osaa kuvitella. Vaikka miehen saamattomuus joskus ärsyttää, niin näitä luettuani tunnen kiitollisuutta siitä, ettei hän päsmäröi arjessa. Tunne-elämän ja parisuhteen suhteen hänellä on hieman rajattomuutta jollain lailla ja ehkä lievää läheisriippuvuutta ja omistushaluista kontrollointia. Hänen on vaikea ymmärtää, että minä ihan oikeasti ajattelen ja tunnen siten kuin sanon, enkä siten kuin hän kuvittelee.
Appivanhemmillakin on ollut rajatonta käytöstä aiemmin, mutta se oli jokin vaihe ja nykyään kaikki on ihan hyvin. Yhdellä sisaruksistani on myös melko rajatonta käytöstä tietyissä asioissa ja myös marttyyriksi heittäytymistä. Siinä on jonkin verran ajoittaista vaihtelua. En tiedä mistä sellainen sitten johtuu. Uskon, että näille asioille voi tehdä jotain, jos asianosainen itse haluaa muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Tehkää asioita enemmän yhdessä, seuraavan kerran yhdessä kauppaan. Pienillä teoilla toinen yrittää ilahduttaa toista, toinen taas ei näytä ymmärtävän tämän eleen tarkoitusta.
Jännä, kun lainauksen ensimmäisessä viestissä on hirveästi alapeukkuja ja toisessa yläpeukkuja, mutta kommenttien perusteella useimmat ovat samaa mieltä ensimmäisen kanssa.
Minusta tämä tilanne on ihan helppo, mutta vain silloin jos se on kertaluontoinen. Mutta rajaton ihminen voi haluta "ilahduttaa" toista joka päivä, monta kertaa päivässä, ja joka kerta tavalla josta toinen on sanonut että ei pidä siitä. Rajaton ihminen ignooraa kerran toisensa jälkeen toisen mielipiteet ja ääneenlausutut toiveet ja yksinkertaisesti päättää, että toisen on pakko ilahtua sellaisesta mitä hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Tehkää asioita enemmän yhdessä, seuraavan kerran yhdessä kauppaan. Pienillä teoilla toinen yrittää ilahduttaa toista, toinen taas ei näytä ymmärtävän tämän eleen tarkoitusta.
Tässä on varmaan liian erilaiset ihmiset yhdessä. Kumpikaan ei ymmärrä toista ja tulee väärinkäsityksiä. Minä en näe miestä pelkästään hankalana tai rajattomana.
Myös tuo yhdessä asioiden tekeminen on ilmeisesti vähäistä. Ei ole opittu tuntemaan toisiaan. Ehkä myös muu läheisyys puuttuu.
Toinen yrittää ja yrittää ja toinen ottaa itseensä kun tuntee, että hänen ylitseen kävellään. Mitä enemmän toinen yrittää sitä enemmän toinen turhaantuu.
Voisiko joku miettiä, että myös miehestä tämä tuntuu pahalta. Kumpikaan ei ole onnellinen.
Tulee mieleeni, että tämä mies jonkun toisentyyppisen naisen kanssa onnistuisi paremmin ja samoin aloittaja jonkun toisentyyppisen miehen.
Voisivat jopa kumpikin olla ihan onnellisia ja tyytyväisiä tahoillaan.
Joskus on vaan niin, että parisuhde väärän ihmisen kanssa tuo esiin ihmisten huonoja puolia ja sitten oikean kanssa niitä hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sinnepäin ehkä. Mutta entisen miehen kanssa en yhtään tajunnut tehneeni väärin tai ärsyttävästi kun kysyin haluatko pöytään tummaa vai vaaleaa leipää. Kysyin siis siksi jos esimerkiksi toinen leipä oli jo avattu paketti tai vanheni ensin. Turhaan sitten otin sen toisenkin esiin ja säästin myöhemmäksi.
Mies kerran kivahti, että häntä sitten ärsyttää kun aina kysyn "haluatko tummaa vai vaaleaa leipää".
Kun sitten ihmettelin ja selitin miksi niin hän sanoi " laitat vaan mitään kyselemättä molemmat tai mitä vaan".
Ilmeisesti hän luuli, että olin niin päättämätön tai ei vaan halunnut " vaivautua" vastaamaan. Ei ollut siitä kyse. Halusin olla huomaavainen ja toisaalta taloudellinen.
Monesti olen huomannut, että huomaavaisuus ja toisen kannalta asioiden ajatteleminen katsotaankin jotenkin huonoksi piirteeksi. Tai ärsyttäväksikin. Onko sitten eräänlainen kaikkivoipuus ja itsenäisyys parempi piirre. Kumpikin tekee miten lystää sen kummemmin toiselta kyselemättä.
En tänä päivänä käsitä miksi miehellen olisi ollut niin vaikeaa vain vastata. Olin kai sitten tämä rajaton ihminen.
No lopetin sitten kyselyn siihen.
Miksei vaan eletä yhdessä sen epätäydellisen ihmisen kanssa ja todeta, että kummallakin meillä on omat vikamme ja puutteemme.
Mutta toisiamme ymmärtäen ja rakastaen varmaan tässä pärjäämme kun emme aina ota pultteja jos joku asia ei nyt niin menekään putkeen.
Itse ajattelen juuri, että kun en ole itsekään mikään täydellisyys ja helppo ihminen niin en voi sitä vaatia toiseltakaan.
Myös emme ole toistemme ajatuksenlukijoita. Mieluummin kommunikoimme liikaa kuin liian vähän.
Tarkistamme puolin ja toisin olenko nyt ymmärtänyt oikein mitä tarkoitat. Jos alkaa jossain jutuissa tulla toistuvia väärinymmärryksiä. Kaikkia ei voi koskaan välttää ja siihen on sitren vaan sopeuduttava ja mietittävä onko se riidan tai suuttumisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaan eletä yhdessä sen epätäydellisen ihmisen kanssa ja todeta, että kummallakin meillä on omat vikamme ja puutteemme.
Mutta toisiamme ymmärtäen ja rakastaen varmaan tässä pärjäämme kun emme aina ota pultteja jos joku asia ei nyt niin menekään putkeen.Itse ajattelen juuri, että kun en ole itsekään mikään täydellisyys ja helppo ihminen niin en voi sitä vaatia toiseltakaan.
Myös emme ole toistemme ajatuksenlukijoita. Mieluummin kommunikoimme liikaa kuin liian vähän.
Tarkistamme puolin ja toisin olenko nyt ymmärtänyt oikein mitä tarkoitat. Jos alkaa jossain jutuissa tulla toistuvia väärinymmärryksiä. Kaikkia ei voi koskaan välttää ja siihen on sitren vaan sopeuduttava ja mietittävä onko se riidan tai suuttumisen arvoista.
Olisi ehkä ihan hyvä lukea ketjua otsikkoa pidemmälle ennen kuin kommentoi, niin tietäisi edes vähän mistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?
Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.
Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.
Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.
En ymmärrä vieläkään. Mitä tuollainen kyvyttömyys oikein tarkoittaa? Mitä ihmettä? Kuulostaa keksityltä jutulta, onko tarkoitus nostaa itsensä toisen yläpuolelle?
Minäkään en ymmärrä. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin luuleeko tämä tyyppi, että hänellä itselläänkin on nälkä? Vai mitä tarkoitetaan tuolla "kyvyttömyys erottaa omat tarpeet toisen vastaavista"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?
Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.
Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.
Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.
En ymmärrä vieläkään. Mitä tuollainen kyvyttömyys oikein tarkoittaa? Mitä ihmettä? Kuulostaa keksityltä jutulta, onko tarkoitus nostaa itsensä toisen yläpuolelle?
Minäkään en ymmärrä. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin luuleeko tämä tyyppi, että hänellä itselläänkin on nälkä? Vai mitä tarkoitetaan tuolla "kyvyttömyys erottaa omat tarpeet toisen vastaavista"?
Ei, vaan hän luulee, että lapsi kitisee turhasta ja on tahallaan hankala, koska lapsella ei voi olla nälkä, kun hänellä itselläänkään ei ole.
Sitten taas, kun hänellä itsellään on nälkä, lapsellakin on hänen mielestään nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sinnepäin ehkä. Mutta entisen miehen kanssa en yhtään tajunnut tehneeni väärin tai ärsyttävästi kun kysyin haluatko pöytään tummaa vai vaaleaa leipää. Kysyin siis siksi jos esimerkiksi toinen leipä oli jo avattu paketti tai vanheni ensin. Turhaan sitten otin sen toisenkin esiin ja säästin myöhemmäksi.
Mies kerran kivahti, että häntä sitten ärsyttää kun aina kysyn "haluatko tummaa vai vaaleaa leipää".
Kun sitten ihmettelin ja selitin miksi niin hän sanoi " laitat vaan mitään kyselemättä molemmat tai mitä vaan".Ilmeisesti hän luuli, että olin niin päättämätön tai ei vaan halunnut " vaivautua" vastaamaan. Ei ollut siitä kyse. Halusin olla huomaavainen ja toisaalta taloudellinen.
Monesti olen huomannut, että huomaavaisuus ja toisen kannalta asioiden ajatteleminen katsotaankin jotenkin huonoksi piirteeksi. Tai ärsyttäväksikin. Onko sitten eräänlainen kaikkivoipuus ja itsenäisyys parempi piirre. Kumpikin tekee miten lystää sen kummemmin toiselta kyselemättä.En tänä päivänä käsitä miksi miehellen olisi ollut niin vaikeaa vain vastata. Olin kai sitten tämä rajaton ihminen.
No lopetin sitten kyselyn siihen.
Et ollut rajaton, vaan huomioon ottava.
Miehen ärsytys saattoi johtua siitä, JOS hän on sanonut monesti, että ihan sama mitä leipää laitat pöytään.
Se voi johtua myös siitä, jos hänen on vaikea päättää tai hän keskittyy johonkin muuhun, eikä jaksaisi vaivata päätään asialla ja turhautuu. Tämmöinen käytös ei ole mukavaa, mutta vielä aika inhimillistä.
Kolmas vaihtoehto on, että hän on kus.ipää.
Tällaisia ihmisiä palkataan nykyään yritysten keskijohtoon paljon. Ei tehdä, eikä edes tiedetä omia töitä tai sitten niitä vain ei ole, mutta ollaan kyllä sotkemassa joka paikassa ja asiassa, mika ei kuulu töihin.