Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Suoraan puhuminen auttaa parisuhteessa kirjoitti:
Minulla on myös mies, joka mielellään haluaisi auttaa minua minun asioiden hoidossa.
Tästä on helposti päästy yli, kun olen sanon, ettei sinun tarvitse sitä asiaa hoitaa vaan minä hoidan sen asian itse.
Helposti suhde kääntyisi sellaiseksi hyväksikäyttö suhteeksi, mutta kun selvällä suomenkielellä ilmoittaa, että EI tarvitse niin perille on kyllä mennyt.
Ihana mies kaikin puolin, suhdetta kestänyt vuosikymmeniä.
Niin. Näin se on normaalien kanssa. Mutta ei rajattomien.
Minun äitini kantaa meille aina useita pakkauksia inhokkiruokaani, jolle lapsi on allerginen. Minä olen inhonnut tuota ruokaa lapsuudesta alkaen, sen tietää jokainen, mutta muuten syön melkein ihan mitä vain kaikkea muuta. On tämä yksi ruoka.
Hän tuo sitä. Valittaa vaivasta ja rahanmenosta, kun on taas pitönyt mennä kauppaan, kun minä en saa ruokaa laitettua. 1. minä saan ruokaa laitettua ihan tavallisesti. 2. Lapsi on ruoalle allerginen, mikä kerrottu hänelle ensin ystävällisesti ehkä 10 kertaa, sitten tiukasti ja lopulta raivoten. Ei mene jakeluun. 3. Häntä ei ole pyyydetty tuomaan mitään, vaan on erikseen selkein sanoin yhteisellä äidinkielellämme pyydetty, ettei toisi mitään, kun meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja säilytystilaa ei pienessä helsinkiläiskodissa ole liikaa.
Perusteluna on esim että "kyllä pienituloisen on otettava vastaan kaikki mitä saa". Olen pienituloinen, mutta en minkäänlaisissa ongelmissa eikä meillä ole ruoasta pulaa. Emme elä yltäkylläsiyydessä, mutta emme puuttessakaan. Asiamme ovat kaikin tavoin ok, paitsi tämä äidin terrori. Tämä on vain yksi piirre.
Meillä on lähestymiskielto oikeasti harkinnassa, sillä vastaavia syyllistyksiä ja pakotuksia ja jokapäiväisiä oven pimputteluja ja lapsen päiväkodin pihalle tunkeutumista jne jne jne jne on koko ajan. Lapsi ei esim saisi mennä kaverin synttäreille, vaan tulisi olla kotona syömässä tuota ruokaa, jolle allerginen. Mikään puhe ei tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhut!👍
Pari päivää sitten nostin kissan pöydälle tässä rajattomuusasiassa. (Kiitos täällä kirjoittaneille). Huusin miehelleni, että ÄLÄ AINA JATKUVASTI PUUTU TEKEMISIINI. Anna minullakin olla ihmisarvo. Seurasi murjotusta.
Eilen aika oli kypsä rauhalliselle ja asialliselle keskustelulle. Sovittiin niin, että pyydän apua sitten kun sitä tarvitsen. Alku näyttää lupaavalta, joten kannattaa ainakin kokeilla...
ai niinkuin näin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4791670/miehen-suhtautuminen-ammattiin-…
Vierailija kirjoitti:
ai niinkuin näin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4791670/miehen-suhtautuminen-ammattiin-…
Ei. Et ymmärtänyt rajattomuusjuttua ollenkaan. Joten ehkä joku muu aihe sopisi sinulle paremmin.
Puolisosi on selvästi rajaton! Vai oletko sinä vielä selvemmin rajallinen, jos pidät ongelmana sitä, ettei toinen tajua, että sinä haluat täydellisen, ajatuksesi jo ennalta aavistavan puolison?
Maailmassasi on arvatenkin kaikki muu kohdallaan, kun pitää tuollaisesta nillittää, psyko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumalla, keskustelemalla ne asiat selviävät jos ovat selvitäkseen. Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen!
Liian moni ongelma ratkaistaan erolla. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Puhumalla, keskustelemalla ne asiat selviävät jos ovat selvitäkseen. Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen!
Liian moni ongelma ratkaistaan erolla. Ei hyvä.
Tässä on vastaus sellaiselta joka ei ole rajatonta tavannut. Keskustelu toimii NORMAALIEN ihmisten kanssa jota rajattomat ei ole! Rajattomille keskustellaan , huudetaan , räyhätään , minä kirjoitin paperille mutta ei , ei mennyt perille. Kun näille ei mene mikään sinne aivotoimintaan , poliisi otti asiani hoitaakseen , mutta ei , ei tehonnut sekään "miksi ihmeessä sinä poliisia vaivaat". Lopulta lähestymiskielto sanktioineen. Eikä vieläkään ymmärretä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googletin keskustelun esiin pitkästä aikaa kun tuli mieleen kamppailut rajattoman ex-miehen kanssa. Hienoa että keskustelu on edelleen aktiivinen. Olisi myös kiva kuulla mitä ap:lle kuuluu, jos joskus vielä luet ketjua.
Lueskelin viimeiset 10 sivua ja on erikoista huomata kuinka paljon ketjuun mahtuu ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä eikä halua ymmärtää mistä rajattomuudessa on kyse, ja silti haluavat tyrkyttää mielipiteensä ja neuvonsa. Ovatkohan nämä rajattomia myös.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oppi. Mutta kyse ei hänen kohdallaan ollutkaan ihan täysin rajattomuudesta, ajattelemattomuudesta ja kenties diagnosoimattomasta autismista (asberger-piirteitä) ja siitä, että edellisessä liitossaan joutui hoitamaan kaiken niin ajatteli, että nyt myös.
Joitain esimerkkejä... No tuo mitä jossain vaiheessa oli mainittu, pakkasi matkalle ja matkalta palatessa minun puolesta. Pyysin purkamaan laukut ja sanoin, että hpidan itse. Ihmetteli, ärsyyntyi ja kuulemma halusi vaan auttaa. Juu, mutta olen ihan omista tavaroistani kykenevä itse huolehtimaan. En lähtenyt asiasta enempää provosoitumaan, vaikka laukut purkautuikin mielenosoituksellisesti. Ja kyllä, vaikka pakkasinkin melko lailla samat vaatteet ja tavarat mitä hänkin...
Yhdellä hotelliaamiaisella en halunnut croissantia, vaikka hyviähän ne on. Hän toi minulle sellaisen ja siirsi lautaselleni sen. Siirsin sen hänen lautaselleen. Ai eikö kelpaa vai? (pientä riidanhaastamista äänessä). Olen aikuinen ja osaan ihan itse valita, mitä haluan. En halua croissantia.
Hän muutti kotiini kun oli sen aika. Tehtiin remonttia ja siivottiin. Yhhtenä päivänä huomasin paikkakunnan kierrätyspalstalla facessa annetaan-ilmoituksia. Mies oli katsonut, että tässä on hyviä ja käyttökelpoisia leluja, annetaan pois vaan. Onneksi ehdin ensimmäisenä vastaamaan ilmoitukseen, että otan nämä. Ja kotona sitten sanoin tiukasti, että älä anna pois muiden tavaroita kysymättä. Sillä kertaa suuttumalla suutuin. Hän yritti huutaa takaisin, että nämä ovat ihan tarpeettomia ja joutaa pois. Niin mutta NE EI OLE SINUN TAVAROITA.
As-taipumuksesta johtuen hän toisinaan hurahtaa joihinkin asioihin. Yhtenä vuonna ne oli kellot. Kaikenlaisia rannekelloja ilmestyi taloon ja niitä tutkittiin antaumuksella. Itse en näistä innostu, mutta ei minulla ole syytä aikuista ihmistä rajoittaakaan harrastustensa kanssa. No tämä meni siihen, että kyllä minä kuulemma innostun, minulla ei vaan ikinä ole ollut kunnon rannekelloa, hän hankkii minulle sellaisen. Älä hanki, en käytä sitä kuitenkaan. No mitähän sieltä paketista ilmestyikään... Siht kallis ja ihan nätti kello, mutta ei lainkaan minun tyyliä. Ja kun en käytäkelloja. Jotenkin osasin odottaa sitä, joten en edes suuttunut. Sanoin vaan, että kai tällä on palautusoikeus, rakas kun minä en käytä rannekelloa niinkuin olen sanonut. Ja siitä seurasi keskustelu, kuinka lahjaa hankkiessa pitää olla lahjan saaja mielessä, eikä oma mielihalu. Että se on ihan perseestä, että toinen omien fiksaatoidensa perusteella koettaa saada toisen mieleisekseen.
Pahin tapahtui suhteen alkuaikoina. Tuli riitaa, ja herra läksi ovet paukkuen taksin takavalot vain välähtäen. Tunnin kuluttua soitti, että hakisinko asemalta. No en hae, ihan itse sä sinne menit ja itse pääset poiskin. Toinen oli ihan puulla päähän lyöty, että mitä, enkö hae? Odotin, että hän olisi tullut takaisin, mutta hämmentyneenä oli sitten lähtenyt kotiinsa (silloin 400 km etäsuhde).
Miksikö olen hänen kanssaan? Koska hän oppi asioista. Koska hän ihan aidosti katui ymmärrettyään. Ja vaikka ei kaikkea ole ihan täysin pystynytkään ymmärtämään, niin kunnioittaa silti sitä että en ole samaa mieltä. Kokonaisuudessaan 8/10. Eli hemmetin hyvä.
Olet ihan mahtavan kärsivällinen ja ymmärtäväinen kumppani. Puolisosi saa olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Jos puoliso ostaa esim. sen väärän värisen laukun vastoin lahjan saajan toivetta, ainoa keino on pyytää antajaa palauttamaan se, tai olla käyttämättä. Jos lahjan antaja suuttuu, suuttukoon.
Myötäily on mahdollistamista.
Sana pätee näihin auttajiin. Se pitää vaan tehdä selväksi, että tämä ei käy, näin ei saanut tehdä, ja toista kertaa et tee enää näin. Jos toinen tekee silti, pitää kyseinen asia lopettaa kokonaan. Esim. Jos se puoliso ei osaa tuoda sieltä kaupasta mitä pyydetään, niin jatkossa minä hoidan ostokset. Enkä maksa osuuttani vääristä ostoksista. Jos minä pyydän tiskiainetta ja toinen tuo kilon omenia, hän voi pitää ne itse.
Itse laitoin ex-miehen palauttamaan näitä ostoksia monenmonta kertaa, vaikka pahalta tuntui. Ei se mitään auttanut.
Suunnattoman kärsivällisiä ihmisiä ovat kyllä monet. Siis ne, jotka jo suhteen alussa näkevät nuo rajattomuuden piirteet ja silti jatkavat. Kumppanissa täytyy olla myös paljon hyviä piirteitä, muuten en käsitä.
Asia erikseen sitten ne, jotka eivät "huomaa" kumppanissaan suhteen alussa mitään outoa käytöstä ja se sitten putkahtaakin yllättäen myyöhemmin ja alkaa suututtaa.
Ja kyllä, jos nyt täällä puhutaan niin vaikeasti rajattomasta ihmisestä, joka ei ymmärrä puhetta eikä opi, niin silloin ei hän sitä niin vaikeaa rajattomuuttaan pysty peittämään suhteen alussakaan.
Mutta omat silmät kyllä ilmeisesti pystyy sulkemaan. Tai sitten siinäkin kumppanissa on paljon myös hyviä piirteita, niitä tai näitä, että silmät kannattaa sulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pääsisi paljon helpommalla, kun ei alkujaankaan lähde parisuhteeseen adhd, asperger, persoonallisuushäiriöisen ym. kanssa
Miksi pitää hakemalla hakea vaikeuksia elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa te jatkatte suhdetta ongelmaisten tapausten kanssa?! Hankitaan ne lapsetkin vielä siihen lisäksi!
Olen joskus seurustellut tällaisen rajattoman ihmisen kanssa. Ei olisi tullut mieleenkään muuttaa saman katon alle.
Kun suhde parin vuoden seurustelun jälkeen päättyi, tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta ja pystyin taas hengittämään ja olemaan iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ai niinkuin näin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4791670/miehen-suhtautuminen-ammattiin-…
Ei. Et ymmärtänyt rajattomuusjuttua ollenkaan. Joten ehkä joku muu aihe sopisi sinulle paremmin.
Toi linkki meni niin aiheen vierestä että varmasti oli todella tyhmä mies joka sen laittoi.
Koska mä voin.
En haluaisi altistaa lapsia rajattoman aikuisen kanssa elämiseen, enkä myöskään antaisi hänen pitää lapsia esim joka toinen viikko. Lähivanhempi voi muuttaa vaikka niin kauas, ettei viikko-viikko-systeemi käytännössä onnistu. Huomaa myös, että lapset perivät geeneissään, mutta myös altistuvat rajattoman vanhemman käytökselle ja on riski, että myös heille tulee vastaavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Tämän luettuani mietin, olenko itse rajaton ihminen. Olen aina ajatellut, että rajattomat ovat niitä, jotka eivät kunnioita toisten rajoja ja ajattelevat, että kaikkien pitää toimia heidän mielensä mukaan. Mutta nyt kun ajattelen, niin kai rajaton voi olla toisinkin päin, eli ei niinkään vyörytä itseään muiden rajojen yli, vaan päästää muiden ihmisten tunteet ja asiat tulvimaan omien rajojensa yli. Minä olen juuri tuollainen, että otan vastuulleni toisten murheita ja asioita, haluan olla mieliksi ja tehdä minkä voin, ja se uuvuttaa pidemmän päälle kamalasti.
Ei ole toivoa.
Terv. Gunilla Blomberg-Tuomilahti
Puhutaanko tässä ihmisestä, joka ei itse osaa vetää rajoja mitä hyväksyy muilta. Eihän se silloin ole siinä toisessa vika.
Normaali ihminen olisi ymmärtänyt tossa hiiva-keississä, jossa talkooväki on tulossa, että lisähiivan hakeminen ei ole minkääänlainen ratkaisu, vaan vain melodramaattinen veto, josta seuraa pelkkää hankaluutta muttei mitään hyötyä kellekään. Tuossa tilanteessa ei ollut aikaa enää lähteä ostoksille siksikin, että itselläkin oli ne talkoot siinä "johdettavana".
Ja muutenkin vain IDIOOTTI siivoaa selkeän leipomisen. En tietty tiedä, jos heillä on joku 400-neliöinen koti, jossa voi olla kuulematta,että puoliso on vaihtamassa lapsen vaippaa ja lohduttelemassa lasta eli juuri nyt kiinni ja palaamassa siihen astioiden ääreen. Normikokoisessa kodissa jokainen ymmärtää, että ahaa, siellä ollaan hoitamassa lapsen äkkinäistä tilannetta ja palataan tähän kohta.
Eli pelkkä se taikinan pois siivoaminen oli ihan A-luokan idiotiaa. Mutta kun se tuli nyt tunaroitua, niin olisi pitänyt olla vain että ANTEEKSI, nyt töpeksin, mutta öö, nyt ei enää ehdi muutakaan, olen pahoillani, mutta en nyt jätä sua yksi tänne vastaanottamaan talkooväkeä vaan yritetään yhdessä selvitä tilanteesta.
Rajattomat ei koskaan myönnä virheitään vaan uhriutuvat ja syyttävät muita,