Mies haluaa että muutamme Ouluun. Minä en. Neuvoja?
Mies on syntyjään kotoisin Oulusta, mutta muuttanut sieltä pois alakouluikäisenä eikä siellä asu hänen sukulaisiaankaan edes. Mutta miehellä on jotenkin vahva päähänpinttymä siitä, että se on (hänelle) paras paikka asua. Asumme nyt Helsingissä ja itse olen täältä kotoisin ja meillä molemmilla on työt täällä. Mies saisi siirron Ouluun ja haluaa ehdottomasti, että muutamme. Asia on edennyt ihan riidaksi asti, koska minä en halua muuttaa. Miehen mielestä Helsinki on kamala paikka ja Oulussa olisi kaikki hyvin, myös molemmille lapsillemme. Lapset on sen verran pieniä, että eivät vielä ole koulussa, isompi menee ekalle syksyllä ja siksi mies painostaa, että nyt o se hetki kun kannattaa muuttaa.
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne. Oulussa olen käynyt kerran enkä oikein edes pitänyt paikasta, tosin myönnän että en tiedä siitä paljoa. Neuvokaa joku mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (381)
En ikinä jättäisi nykyistä työtäni toisen muuttopäähänpistoksen takia ja vielä Ouluun. Olen pohjoisesta kotoisin ja ne maisemat on jo nähty.
Olemme asuneet Oulussa 10 vuotta. Tässä keskustelussa on peloteltu lestadiolaisilla. Täytyy sanoa, että työelämässä ei ole tullut vastaan lestadiolaisia (siis työkavereina). Lapsi on tutustunut yhteen lestadiolaiseen koulussa. Ei ole mitään pahaa sanottavaa heistä tämän 10-vuotisen ”rinnakkaiselon” jäljiltä.
Eivät ole vaikuttaneet meidän elämäämme millään tavalla. Lapseni kaverikin erottuu joukosta vain sillä, että on aina puettu hienoihin merkkivaatteisiin ja on jostain syystä rauhallisempi kuin lapseni muut kaverit.
Olen Oulusta kotoisin ja nyt asun pk-seudulla. En ikinä muuttaisi takaisin junttilstamfia-Ouluun. Juuri mietin, etten ikinä haluaisi, että lapseni kasvaa siinä asenneilmapiirissä. "Hienoa" on keskustapuolue, saksasta raahattu loppuunnajettu mersu/ bmw/ audi ja kelkkailu. Neonkeltainen firman huomiovaate sopii kaikkien tekemiseen. Lestanpennut kiusaa muita ja kertoo luokkakavereidensa päätyvän helvettiin. Et enää löydä taloa, joka ei olisi jonkun lestafirman rakentama. Nyt uusimpana juttuna tämä isännöintijartelli, jossa vahvaa oululaista ossaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet Oulussa 10 vuotta. Tässä keskustelussa on peloteltu lestadiolaisilla. Täytyy sanoa, että työelämässä ei ole tullut vastaan lestadiolaisia (siis työkavereina). Lapsi on tutustunut yhteen lestadiolaiseen koulussa. Ei ole mitään pahaa sanottavaa heistä tämän 10-vuotisen ”rinnakkaiselon” jäljiltä.
Eivät ole vaikuttaneet meidän elämäämme millään tavalla. Lapseni kaverikin erottuu joukosta vain sillä, että on aina puettu hienoihin merkkivaatteisiin ja on jostain syystä rauhallisempi kuin lapseni muut kaverit.
Onnea teille. Kaikilla ei käy noin hyvä tuuri.
Nyt olisi kyllä se parisuhdeterapia paikallaan. Itse ehdottaisin ehdottomasti sitä.
Jännä, miten moni täällä on heti suoraan eron kannalla. Selvästi huomaa, että avioliitto, ja samalla myös pysyvä ja turvallinen koti lapsille, on nykyään niin monille ihmisille täysin merkityksetöntä.
Pulu on ihan ok, mutta kannattaa muistaa pari asiaa, niin elämästä ei tule liian vaikeaa. Oululaiset vitsailevat vittuilemalla päin naamaa. He eivät tarkoita sillä mitään pahaa, se on vain heidän käsitys siitä, mikä on hauskaa. Älä ole liian kaunis. Kauniina Oulussa on hankalaa. Älä tuo taitojasi tai osaamistasi esille, se ei ole hyväksyttävää ja saat paheksuntaa. Älä ohita liikenteessä tai käytä pyörän pirrikelloa. Se on vaarallista, koska oululaisen itsetunto ei kestä, että hänet ohitetaan liikenteessä tai muussakaan asiassa.
Okei, kuulostaa siltä että miehelle sukulaiset ja ystävät eivät ole tärkeitä, joten hän ei oikein voi ymmärtää, että jollekin ne ovat.
Minut mies painosti muuttamaan Helsinkiin vuosia sitten. Puhui ja puhui, suostutteli, perusteli, suuttui, kiristi, niin kauan että suostuin. Mutta tilanne oli tosi eri: ei lapsia, helppo etäisyys vanhaan kotikaupunkiin ja paremmat työmahdollisuudet. Lisäksi rakastuin Helsinkiin ja jäin sinne eron jälkeen. Mutta että toiselle puolelle Suomea, kauas sukulaisista ja ystävistä, lasten kanssa ja kaupunkiin josta en pidä...huhhuh.
Onko miehesi lestadiolainen? En pysty mitenkään muuten selittämään halua Palata Ouluun, jos sieltä on kerran päässyt pois.
Olen kotoisin Oulun eteläpuolelta ja opiskelin sekä työskentelin Oulussa 15 vuotta ennen kuin muutin Pääkaupunkiseudulle ja sitten ulkomaille perheeni kanssa.
Käyn Oulussa edelleen säännöllisesti ja Oulu on varmasti Suomen tylsin ja rumin iso kaupunki. Siellä jengi vetää menemään tuulipuvut päällä kesää talvea. Keskustassa ei ole liikkeitä eikä kunnon ravintoloita kuin pari. Lestadiolais- ja Arinamafia pyörittää omaa korruptoitunutta peliään,johon kukaan ei puutu. Naiset ei meikkaa tai välitä miten pukeutuvat.
Ahdistava kaupunki, paska kaupunni!
Älä lähre sinne!
Mieheni on kotoisin Oulusta ja sain joitakin vuosia sitten saman päähänpiston. Hän hankki työpaikan Oulusta ja muutti sinne vuokralle. Meillä oli oma talo aivan muualla, minulla oli määräaikainen työ ja erittäin hyvät mahdollisuudet jatkoon, joten en pitänyt kiirettä. Oulussa taas ei ollut mitään töitä tiedossa. Puolen vuoden sisällä mies tajusi, että nuoruusvuodet ovat menneisyydessä. Teinivuosien kavereista oli tullut keski-ikäisiä ja perheellisiä miehiä eikä vanha aika jatkuu enää samalla tavalla kuin ennen. Mies palasi vähin äänin takaisin ja jatkoimme elämää entiseen malliin. Onneksi en tehnyt mitään hätiköityä eikä mies ole enää haihatellut Ouluun muutosta.
Noh... Oulussa on omanlaisensa kulttuuri. En eteläsuomalaisena ole siihen koskaan tottunut. Ihmiset vit**maisia ja tylyjä. Tosin kovin suuri hki fanikaan en ole, mutta hki:ssä on sentään palveluja.
Vierailija kirjoitti:
Olen Oulusta kotoisin ja nyt asun pk-seudulla. En ikinä muuttaisi takaisin junttilstamfia-Ouluun. Juuri mietin, etten ikinä haluaisi, että lapseni kasvaa siinä asenneilmapiirissä. "Hienoa" on keskustapuolue, saksasta raahattu loppuunnajettu mersu/ bmw/ audi ja kelkkailu. Neonkeltainen firman huomiovaate sopii kaikkien tekemiseen. Lestanpennut kiusaa muita ja kertoo luokkakavereidensa päätyvän helvettiin. Et enää löydä taloa, joka ei olisi jonkun lestafirman rakentama. Nyt uusimpana juttuna tämä isännöintijartelli, jossa vahvaa oululaista ossaamista.
Nuo huomiovaatteet!!! Ei hemmetti!!! Kävin Oulussa kolme viikkoa sitten ja olin suu auki, että mitä kettua?! Ihmiset, lapsetkin joka paikassa huomiotyötakit päällä.
Muutenkin kirjoituksesi tiivisti kaiken oleellisen Oulusta. Karmea junttila.
Onko tukiverkot aina siellä kans? Ettei vaikka vuoden parin päästä ole tilanne, että koko tukiverkosto muuttaa pois? Jos ovat, niin ehdottomasti kannattaa siellä pysyä. Asun itse Oulussa ja tykkään täällä asua, vaikka en ole täältä kotoisin. En usko että se elämä olisi sen parempaa muuallakaan. Meillä ei ole tukiverkostoja täällä tai muussakaan kaupungissa, joten nyt mennään sen mukaan että lapsilla on koulu ja päiväkoti missä viihtyvät, sekä heidän kaverit ja meidän omat kaverit sekä harrastukset. Siinä miehesi on oikeassa että nyt ennen kouluun menemistä olisi muutettava jos aikoo muuttaa. Mutta eihän se tosiaan pelkästään hänen päätettävissä ole.
En usko että silä on oikeasti väliä missä asuu, mutta se missä on ne omat kaverit, ystävät, tutut, tukiverkot jne, on varmasti ihmisille paras paikka.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi kyllä se parisuhdeterapia paikallaan. Itse ehdottaisin ehdottomasti sitä.
Jännä, miten moni täällä on heti suoraan eron kannalla. Selvästi huomaa, että avioliitto, ja samalla myös pysyvä ja turvallinen koti lapsille, on nykyään niin monille ihmisille täysin merkityksetöntä.
Jos mies ei nyt heti tule järkiinsä, ja unohda koko juttua, erohan siitä lopulta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Junttilaan? Miksi ihmeessä?
Tokkopa tuossa hyvä häviää. hesan junttien joukosta Oulun junttien joukkoon.
Miten olisi puoliväliin tulo molemmilta? Muutitte vaikka Seinäjoelle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi kyllä se parisuhdeterapia paikallaan. Itse ehdottaisin ehdottomasti sitä.
Jännä, miten moni täällä on heti suoraan eron kannalla. Selvästi huomaa, että avioliitto, ja samalla myös pysyvä ja turvallinen koti lapsille, on nykyään niin monille ihmisille täysin merkityksetöntä.
Ei kai siinä muu auta, jos puoliso haluaa lasten muuttavan siitä turvallisesta kodista ihan toiseen päähän Suomea. Pitäisi ajatella niitä lapsia eikä omia lapsuuden kultaisia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas pelottaa, koska lapseni haluaa muuttaa lukion jälkeen Ouluun. Välimatkaa 700km. Mitä hittoa teen jos jotain sattuu? En pääse paikalle tunnissa.
Ehkä lapsesi ei halua, että pääset paikalle tunnissa.
Ei ongelmaa.Mies muuttaa Oluun sinä et muuta.
Vierailija kirjoitti:
Onko tukiverkot aina siellä kans? Ettei vaikka vuoden parin päästä ole tilanne, että koko tukiverkosto muuttaa pois? Jos ovat, niin ehdottomasti kannattaa siellä pysyä. Asun itse Oulussa ja tykkään täällä asua, vaikka en ole täältä kotoisin. En usko että se elämä olisi sen parempaa muuallakaan. Meillä ei ole tukiverkostoja täällä tai muussakaan kaupungissa, joten nyt mennään sen mukaan että lapsilla on koulu ja päiväkoti missä viihtyvät, sekä heidän kaverit ja meidän omat kaverit sekä harrastukset. Siinä miehesi on oikeassa että nyt ennen kouluun menemistä olisi muutettava jos aikoo muuttaa. Mutta eihän se tosiaan pelkästään hänen päätettävissä ole.
En usko että silä on oikeasti väliä missä asuu, mutta se missä on ne omat kaverit, ystävät, tutut, tukiverkot jne, on varmasti ihmisille paras paikka.
Kyllä mulle ainakin on väliä missä asuu. Viihdyn todella hyvin nykyisellä asuinpaikkakunnallani vaikka vaikka ne kaikkein läheisimmät ystävät ja sukulaiset asuvat muualla. Tärkeintä on kuitenkin, että se perusarki sujuu ja on mieluinen työ sekä asuinpaikkakunta. Sijainti on kyllä ykkösasia asuinpaikkakuntaa miettiessä ainakin minulle.
Ei paikkakunnalla ole väliä silloin kun molemmat ja koko perhe viihtyvät. Ja on taattu toimeentulo tarvitsemansa palvelut, harrastusmahdollisuudet ja huvitukset.
Eli koti on siellä, missä kaikki tuntevat viihtyvänsä.
Kyseessä on "kaupunki", jossa suurin puolue on entinen maalaisliitto.