Mies haluaa että muutamme Ouluun. Minä en. Neuvoja?
Mies on syntyjään kotoisin Oulusta, mutta muuttanut sieltä pois alakouluikäisenä eikä siellä asu hänen sukulaisiaankaan edes. Mutta miehellä on jotenkin vahva päähänpinttymä siitä, että se on (hänelle) paras paikka asua. Asumme nyt Helsingissä ja itse olen täältä kotoisin ja meillä molemmilla on työt täällä. Mies saisi siirron Ouluun ja haluaa ehdottomasti, että muutamme. Asia on edennyt ihan riidaksi asti, koska minä en halua muuttaa. Miehen mielestä Helsinki on kamala paikka ja Oulussa olisi kaikki hyvin, myös molemmille lapsillemme. Lapset on sen verran pieniä, että eivät vielä ole koulussa, isompi menee ekalle syksyllä ja siksi mies painostaa, että nyt o se hetki kun kannattaa muuttaa.
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne. Oulussa olen käynyt kerran enkä oikein edes pitänyt paikasta, tosin myönnän että en tiedä siitä paljoa. Neuvokaa joku mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (381)
Olen asunut Vantaalla ja nyt Helsingissä yli 20 vuotta vain työn vuoksi. Lähden välittömästi pois viimeistään sitten, kun eläkeikä tulee joskus täyteen.
Oulu tai sen ympäristö on ollut yksi vaihtoehdoista ja olen ihastellut Oulua siellä käydessäni. Asuntojen hinnat ovat kohtuullisia ja ihmiset mukavia. Oulujärvi, suuret joet, Lappi ja Kuusamo ovat lähellä, lomalle ei tarvitsisi lähteä etelään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut Oulussa elämäni, nyt nelikymppinen. Oulussa on paljon hyviä puolia, pieni ja tiivis kaupunki, kaunis talvi ja kauniit kesät.
Täällä on kuitenkin kulttuuri melko jäyhää. Ihmisillä on varsinkin tässä iässä tiiviit omat piirit, ja uusia ystäviä on vaikeaa löytää. Se on vaikeaa oululaiselle joka näyttää ja kuulostaa oululaiselta, varmasti vielä vaikeampaa Helsingistä tulleelle. Kaikenlainen erilaisuus saa ihmiset ottamaan vielä enemmän etäisyyttä ja ihmisillä on helsinkiläisiä kohtaan omituisia ennakkoluuloja, pidetään leuhkana ja "parempana". Fiksuja, avoimia piirejä voi olla hyvin vaikea löytää.
Ystäväni muutti Oulusta takaisin Helsinkiin juuri siksi, kun ei täällä saanut ystäviä ja verkostoja, aikuisen ihmisen sinkkuus ja lapsettomuus oli jo liian erikoista ihmisille. Oma vanhempani on saanut kuulla vuosikymmenten jälkeen kettuilua siitä ettei ole "oikea oululainen" kun ei ole täältä kotoisin.
Itse suoritan opintojani Oulussa monimuotona eli käyn vain silloin tällöin siellä. Pari ihan mukavaa oululaista opiskelijakaveria on löytynyt, joiden kanssa voidaan tehdä esim. ryhmätyöt, mutta toinen heistä teki jo ensimmäisenä vuonna suoraan selväksi, että eihän tässä mitään ystäviä olla, vaan koulukavereita. Itse näin kolmekymppisenä ajattelen, että kyllä minun elämään vielä muutama uusi ystävä mahtuisi, mutta näköjään piirit on pienet.
Minulla on samanlaisia kokemuksia mutta Helsingistä ja nimenomaan opiskelijana. Luulin ihmisiä ystäviksi, mutta sanottiin suoraan että on kiire kotiin eikä jääty auttamaan, vaikka kauniisti pyysin ihan pikku jutusta kyse. Ei niin ei. Ei tervehditty ja jätettiin ulkopuolelle. Masennuin, kun jäin yksin, vaikka yritin koulussa, töissä ja kaiken ulkopuolella. Muutin pois ja voin paremmin, koska en asu enää kotimaassa.
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne.
========
minun lähisukulaiseni
minun ystäväni
minun työni
minun harrastukseni
minun kaikki muu
minun onneton aviomieheni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne.
========
minun lähisukulaiseni
minun ystäväni
minun työni
minun harrastukseni
minun kaikki muu
minun onneton aviomieheni
Mitäpä siellä Oulussa on aloittajalle ja hänen miehelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies ehdottaa että sinä teet työsi suhteen? etsit uuden? Miten miehen kaverit?
Mies ehdottaa, että etsin töitä Oulusta, on vakuuttunut että saan. Itse en ole. Miehellä ei ole erityisen läheisiä ystäviä ja hänen lähisuku taas asuu ihan muualla kuin Helsingissä tai Oulussa, joten muutto ei niin vaikuta niihin asioihin hänen osalta. Ap
Miksi Ouluun? Miksi ei sille paikkakunnalle missä miehen lähisuku asuu?
Ilman vakituista työpaikkaa etukäteen et voi muuttaa. Voitte erota ja jäisit tyhjän päälle.
Helsingin ulkopuolella säästää asumisessa aivan tajuttomasti. Voisitteko tosiaan ap harkita asumista jossain Helsingin lähellä, paikassa jossa miehesikin viihtyy ja itselläsi on silti suku ja ystävät lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua alkaa painostamaan kesken kaiken jollain muutolla kauas pohjoiseen.
Tulen perheestä jossa asumisasiat päätettiin isän pakkomielteen mukaan. Seuraukset eivät olleet hyviä ja niistä maksan edelleen hintaa aikuisena.
Sama meillä. Isän päätös oli, että me asumme kirjaimellisesti metsässä eristyksissä kaikista. Vieraita ei hirveämmin suvaita eikä vieraissa käydä, koska introvertti-erakkoisä ei sitä halua itse. Matkailua? Ei tosiaankaan!
Sieltä metsästä ei myöskään päässyt harrastuksiin ja kaikki palvelut olivat kymmenien kilometrien takana. Postikin tuli 1km päähän.
Nyt aikuisena asun kaupungissa ja nautin siitä, että kaikki on kävelymatkan ja julkisten kulkuneuvojen päässä. Samoin nauttivat sisarukseni ja äitini.
Mutta isän mökkihöperöerakkoelämän mukaan piti mennä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut Vantaalla ja nyt Helsingissä yli 20 vuotta vain työn vuoksi. Lähden välittömästi pois viimeistään sitten, kun eläkeikä tulee joskus täyteen.
Oulu tai sen ympäristö on ollut yksi vaihtoehdoista ja olen ihastellut Oulua siellä käydessäni. Asuntojen hinnat ovat kohtuullisia ja ihmiset mukavia. Oulujärvi, suuret joet, Lappi ja Kuusamo ovat lähellä, lomalle ei tarvitsisi lähteä etelään.
Miksi Ouluun? Miksi ei entiseen kotikaupunkiin? Oulussa on kaamosaikaan pimeää. Klo 8 on pimeää, yhdeksään mennessä on valosta, kolmelta alkaa jälleen pimenemään ja klo 16 on taas jo pimeää eli päivä on paljon lyhyempi kuin Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Tukiverkkojen edustajana sanoisin, että olisipa kurjaa, jos ei päästäisi hoitamaan kipeitä lapsenlapsia aina tarvittaessa lyhyellä varoitusajalla.
Tai mentäisi laittamaan pienokaisia nukkumaan tai otettaisi yökylään, jotta vanhemmat pääsee joskus kahdestaan johonkin.
Nähtäisiin kerran kesällä ja toisen kerran talvella.
Emme voisi oikein sinne Ouluunkaan perässä muuttaa, koska lapsia ja siten myös lapsenlapsia on useampia.
Niin väistämättä vieraantuisimme ainakin jonkin verran niistä kauas muuttaneista.
- En kestä edes ajatella moista, joten olen onnellinen, ettei kukaan jälkikasvusta ole ainakaan toistaiseksi puhunut Oulu-suunnitelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi raskasta asua koko ajan paikkakunnalla, josta toinen on kotoisin, kun itse olet kotoisin satojen kilometrien päästä. Ihmiset eri puolilla Suomea on vähän erilaisia kulttuuriltaan. Mun kaikki miehet on olleet Stadista ja heidän luonteessaan on sellaista tietynlaista kylmyyttä, joka tulee suurkaupungissa kasvaneelle. Ymmärrän hyvin miestäsi ja kehotan löytämään jonkinlaisen kompromissin. Älä ainakaan jaksa vedota siihen, että sun sukusi asuu pk-seudulla, kun miehesi on jo kauan joutunut olemaan siellä ilman tukiverkkojaan.
Vähän ehkä eri asia muuttaa Stadiin, jonne nyt kaikki muutenkin haluavat, kuin että pakottaisi puolisonsa muuttamaan paikkaan jonne ei suurin surminkaan kukaan vapaaehtoisesti halua.
Voisiko ajatella kompromissinä esim. Vantaata, jossa on halpaa ja elämä paljolti samanlaista kuin Oulussa pois lukien köyhyys ja pakkanen sekä että Helsinki olisi lähellä.
Ei läheskään kaikki halua Stadiin.
Oulu on suosittu muuttokohde, joten kyllä monet haluavat nimenomaan Ouluun.
Ei läheskään kaikki juo kahvia. Tee on suosittua, joten kyllä monet haluavat nimenomaan teetä.
Thank you captain obvious.
Helsinki on onnettomien maalaisten pakopaikka. Ouluun vyöryy Koillismaan kuusamolaiset sisäsiittoiset savolaiset. Nehän ovat kuulemma muutaman kymmenen sinne aikanaan muuttaneen savolaistaustaisen jälkeläisiä.
Oulu itsessään on vahva paikka. Talvipyöräily pitää hulluuden loitolla.
Maailmanloppukin alkaa Oulusta. Pelottaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Sinäpä sen sanoit. Pk-seudun ihanuus on myös se, ettei autoa tarvita. Meidän perheelle autottomuus on nimenomaan luksusta, josta ollaan valmiita maksamaan asunnon sijainnissa. Lapsillekin kurjaa olla riippuvaisia vanhmpien autokyydistä tai koulutaksista. Ehkä tästä syystä pk-seudulla on vähemmän ylipainoisia lapsia koska he pääsevät liikkumaan vapaasti kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Julkisen liikenteen lisäksi myös pyörällä pääsee mukavasti, tosin ilmeisesti myös Oulussa pyöräillään ahkerasti vuoden ympäri.
Mitäs tukiverkolla?
Osta tukisukkahousut.
No sitten mies muuttaa Ouluun ja sinä et. Ongelma ratkaistu.
Oulussa on paljon mukavia asuinalueita: Toppila, Kaukovainio, Rajakylä, ...
Vierailija kirjoitti:
Opiskelelin vuoden Oulun tienoilla. Pohjoissuomalaiset ovat todella ikäviä eteläsuomalaisia kohtaan. Pelkkä puhetapasi herättää karsastusta jopa irvailua. muuttaisit suoraan yksinöäisyyteen etkä ikinä kokisi olevasi täysin tervetullut ja kotonasi. oulu on myös todella pieni verrattuna helsinkiin.
Älä muuta. Epäreilua mieheltä painostaa tuollaiseen. Etenkään kun ei siellä odota teitä yhtään mikään.
No anteeks jos tulee ihan uutena asiana, mutta se helsinkiläisten murre on tosi naurettava.
Mies voisi muuttaa sinne vaikka puoleksi vuodeksi. Saattaa tulla ilolla takaisin.
Helsingissäkin on niin monenlaista aluetta, ehkä muutatte landemmalle? Tai sitten pienempi kunta lähellä, esim. omakotitalo Keravalta <3 Täältä ei ole pakko mennä Helsinkiin asioille, mut jos haluaa, niin juna vie 22 minuutissa.
Toivottavasti keksitte hyvän ratkaisun!
lesboja.