Mies haluaa että muutamme Ouluun. Minä en. Neuvoja?
Mies on syntyjään kotoisin Oulusta, mutta muuttanut sieltä pois alakouluikäisenä eikä siellä asu hänen sukulaisiaankaan edes. Mutta miehellä on jotenkin vahva päähänpinttymä siitä, että se on (hänelle) paras paikka asua. Asumme nyt Helsingissä ja itse olen täältä kotoisin ja meillä molemmilla on työt täällä. Mies saisi siirron Ouluun ja haluaa ehdottomasti, että muutamme. Asia on edennyt ihan riidaksi asti, koska minä en halua muuttaa. Miehen mielestä Helsinki on kamala paikka ja Oulussa olisi kaikki hyvin, myös molemmille lapsillemme. Lapset on sen verran pieniä, että eivät vielä ole koulussa, isompi menee ekalle syksyllä ja siksi mies painostaa, että nyt o se hetki kun kannattaa muuttaa.
Mitä ihmettä teen? Täällä Helsingissä asuu lähisukulaiseni, ystäväni, täällä on työni, harrastukseni jne. Oulussa olen käynyt kerran enkä oikein edes pitänyt paikasta, tosin myönnän että en tiedä siitä paljoa. Neuvokaa joku mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (381)
Jos muutatte niin varautukaa sitten Oulussa siihen asenteseen jonka näkee tässäkin ketjussa, eli ”etelässä” ja varsinkaan Helsingissä ei ole mitään hyvää eikä sieltä tulevan sovi tuntea minkäänlaita kotiseuturakkautta. Sen sijaan Oulu ja sitä ympäröivät pienemmät tuppukylät ovat maailman parasta, kuten myös oululaiset ihmiset. Vastaavaa asennetta kokevat myös ”pohjoista” kohtaan, eli oululaisten mielestä Lappi on lähes yhtä junttia ja perseestä kuin Helsinkikin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt Ouluun muuttaisi ja kylmään, kauhea ajatus. Helsinki voi olla myös ikävä paikka joillekin. Pysy Helsingissä ja mies muuttaa Ouluun, eli ero. Tai sitten mies ottaa asunnon lähempää, mutta eri paikasta kuin Helsinki.
Ettekö te oikeasti ajattele mitään muuta kuin itseänne? Tuosta erostahan ne lapset kaikista eniten kärsisivät! Siihen verrattuna joku muutto on ihan pikkujuttu. Ja jos on niitä mukuloita hankkinut, niin niitten tosiaan pitäisi olla myös ensisijalla elämässä ja päätösten teossa, eikä vain minäminäminäminä.
Vastaajilla EI OLE vastuuta siitä mitä päätöksiä aloittaja ja mies tekevät, mies selvästi haluaa Ouluun, joka on hullua kun miettii muuta perhettä - kuka haluaa seurustella oulupakkomielteen omaavan kanssa. Lisäksi ei saa ottaa tosissaan mitä täällä kirjoitetaan. Mietitkö itse lasten kauheaa kohtaloa Ouluun joutuessa, kylmään pakkaseen ja tuntemattomaan ympäristöön. Kysy mieheltä sitä minäminä asiaa, älä muilta. Lapsille muutto ei ole pikkujuttu toiselle puolelle suomea, lähempääkin löytyy koti
Jos muuton vaihtoehtona on se vanhempien ero, niin kyllä, muutto on siihen verrattuna pikkujuttu.
Sitäpaitsi pakkanen talvella on ihan normaalia. Lapset yleensä tykkäävät rakentaa lumiukkoja ja - linnoja, laskea pulkkamäkeä, luistella, hiihtää jne. Sinä et ehkä pidä talvesta, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö lapset siitä voisi pitää, tai jopa rakastaa.Suurta elämänmuutosta ei pidä tehdä vain siksi, että lapset nauttivat lumileikeistä.
Eihän kukaan ole niin sanonutkaan.
"Mietitkö itse lasten kauheaa kohtaloa Ouluun joutuessa, kylmään pakkaseen"
Otin kantaa tuohon lasten kamalaan kohtaloon joutua... Pakkaseen! Ja vielä talvella. Siis ihan hirveä kohtalo...
Huom! Kylmään pakkaseen! Ei lämpimään pakkaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Tottakai ihminen haluaa pysytellä ystävien ja sukulaisten ja tuttujen harrastusten alueella. Mutta bussit kyllä kulkevat Kotkassa erittäin hyvin. Ja muualta Helsinkiin muuttaneet joutuvat usein jättämään kaverit ja sukulaiset, niille se ei vaan näytä olevan sillai ongelma kuin helsinkiläisille poismuuttajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Sinäpä sen sanoit. Pk-seudun ihanuus on myös se, ettei autoa tarvita. Meidän perheelle autottomuus on nimenomaan luksusta, josta ollaan valmiita maksamaan asunnon sijainnissa. Lapsillekin kurjaa olla riippuvaisia vanhmpien autokyydistä tai koulutaksista. Ehkä tästä syystä pk-seudulla on vähemmän ylipainoisia lapsia koska he pääsevät liikkumaan vapaasti kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Julkisen liikenteen lisäksi myös pyörällä pääsee mukavasti, tosin ilmeisesti myös Oulussa pyöräillään ahkerasti vuoden ympäri.
Onko todella vaikea uskoa että Suomen muissakin kaupungeissä voi fillaroida ja ajaa busseilla? Oletteko todella noin tynnyrissä kasvaneita? Asun Lahdessa, en tarvitse autoa, oikein hienosti menee, osaan jopa kävellä, ja arvatkaa mitä - täällä on jopa yli viisi kahvilaa! Ei olisi uskonut, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun helsinkiläinen joutuisi muuttamaan muualle on aina iso haloo.
On aina niin vaikeaa , hankalaa ja ties mitä.Porukat täällä vouhkaa tukiverkostoista. Ettekö te osaa tai pysty pärjäämään omillanne?
Jos porukkaa tulee maakunnista niin ei ne ole märisemässä ensimmäisenä tukiverkostojen puuttumisesta tms. siellä on totuttu että pitää olla valmius muuttamaan elinympäristöä ja elämään tilaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaan.
Menevät avoimin mielin kohti uusia seikkailuja.
Hirveä nillitys nostatettiin mediassa, kun poliisin tietohallinto siirrettiin pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle. Hyvin sinne saatiin kuitenkin henkilökuntaa, hyvin toimii eikä kukaan ole kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun helsinkiläinen joutuisi muuttamaan muualle on aina iso haloo.
On aina niin vaikeaa , hankalaa ja ties mitä.Porukat täällä vouhkaa tukiverkostoista. Ettekö te osaa tai pysty pärjäämään omillanne?
Jos porukkaa tulee maakunnista niin ei ne ole märisemässä ensimmäisenä tukiverkostojen puuttumisesta tms. siellä on totuttu että pitää olla valmius muuttamaan elinympäristöä ja elämään tilaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaan.
Menevät avoimin mielin kohti uusia seikkailuja.
Hirveä nillitys nostatettiin mediassa, kun poliisin tietohallinto siirrettiin pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle. Hyvin sinne saatiin kuitenkin henkilökuntaa, hyvin toimii eikä kukaan ole kuollut.
Tätä pitäisi tehdä enemmänkin ja asuttaa maa tasaisemmin. Lentäminen ja junailu pitäisi olla helppoa ja edullista. Itselleni olisi unelma asua vaikka Ylläksen lähellä, mutta nyt se ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ap:nä muuttaisi Ouluun. Ihmeellistä murretta puhuvat. Kylmä merenrantakaupunki. Liian pohjoisessa. Jotenkin ihmiset vaikuttavat tai esittävät jotenkin olevansa parempia ihmisiä kuin etelän asujat. Mahtipontista porukkaa pohjanmaalta. En ikinä muuttaisi, jos ei pakotettaisi.
Minua ärsyttää jo se Oulussa toimiva laulava lestapollari Petrus niin paljon, että en ikinä haluaisi törmätä siihen jäykkäniskaiseen aborttien vastustajaan.
Oululaiset varmasti pärjäävät ilman sinuakin, mutta voisit oppia siellä ainakin suvaitsevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Muuta Lahteen
Lahti on oikeasti kiva! Ja niin lähellä Helsinkiä että lapsetkin voi yhä treffata vanhoja kavereitaan.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun helsinkiläinen joutuisi muuttamaan muualle on aina iso haloo.
On aina niin vaikeaa , hankalaa ja ties mitä.Porukat täällä vouhkaa tukiverkostoista. Ettekö te osaa tai pysty pärjäämään omillanne?
Jos porukkaa tulee maakunnista niin ei ne ole märisemässä ensimmäisenä tukiverkostojen puuttumisesta tms. siellä on totuttu että pitää olla valmius muuttamaan elinympäristöä ja elämään tilaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaan.
Menevät avoimin mielin kohti uusia seikkailuja.
Joo ulkomaille voisi lähteä, mutta ei mihinkään Ouluun tai muualle korpeen.
Vierailija kirjoitti:
Ookkonä Oolusta? Juokkonä piimöö? Syökkönä Leijonoo?
Ja en ikäpäivänä sopeutuisi tollaista puhuvien ihmisten joukkoon, kuten edellä mainitsin muutaman esmerkin.
Kirjoitanpa tekstisi uudestaan näin Oulussa ikänsä asuneena:
Ookko nää Oulusta? Juokko nää piimää? Syökkö nää Leijonia?
Kirjoitan vielä tuon kirjoittamasikin uusiksi:
Ja en ikinä soppeutus tuollai puhuvien ihimisten joukkoon, kuten eellä mainittin muutaman esimerkin.
Ei tämä Oulu ny niin paha paikka oo. Täältä saa ihan kaikkia mitä tartteeki, ja kyllä meijän murrettaki on aika heleppo ymmärtää. Joku mainitti aiemmin, että täälä oltais ylypeitä tai jotenki koppavia, mutta en oo kyllä semmosta huomannu enemmäsä määrin. Joka paikkaanha sitä mahtuu monenlaisia ihimisiä. Ei voi mun mielestä ylleistää.
Tsemppiä ap:lle. Toivottavasti saatte jäähä sinne, misä lapsillaki on parempi turvaverkko ja sulla kiva työpaikka! :)
Täällä on jotku paikat vähä levottomia, kuten Meri-Toppila, Kaukovainio ja Rajakylä, eli noihin en lasten kanssa muuttaisi, mutta muilta osin Oulu ihan kiva paikka asua.
Vuokratkaa kesälomiksi oikein kiva mökki sieltä Oulusta. Jos se vaikka riittäisi miehelle.
Mies haluaa eri asiaa ja sinä halua eri asiaa. Semmosta se parisuhteessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Tottakai ihminen haluaa pysytellä ystävien ja sukulaisten ja tuttujen harrastusten alueella. Mutta bussit kyllä kulkevat Kotkassa erittäin hyvin. Ja muualta Helsinkiin muuttaneet joutuvat usein jättämään kaverit ja sukulaiset, niille se ei vaan näytä olevan sillai ongelma kuin helsinkiläisille poismuuttajille.
Oletko tosissasi? Kyllä täältä Oulusta Helsinkiin töiden perässä muuttaneet tuttuni ikävöivät perhettään ja kavereitaan ja harmittelevat kun lapset eivät näe usein isovanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa havaita, että Suomessa helsinkiläiset ovat konservatiivisimpia muuttamaan mihinkään Suomen sisällä - seuraavaksi konservatiivisimmat lienee turkulaiset?
Itse maaseudulta kotoisin olevana olen asunut neljässä eri maassa, puolessa noista lasten kanssa, ja muuttanut Suomen sisälläkin useita kertoja. Työpaikan menettäminen olisi iso este minulle muutossa, mutta me olemme aina kyenneet löytämään kummallekin urajohteisesti paikat uusista kaupungeista. Kun lapset tulivat kouluikään muuttaminen laantui, ovat käyneet koulunsa 1 tai 2 kaupungissa. Tietenkin turvaverkot ovat olleet kepoiset muuttojen myötä, ja osa ystävyyksistä on jäänyt muutoissa - mutta ne parhaat ovat pysyneet, ja pysyvät varmaan elämän loppuun asti.
Elämä samoissa ympyröissä lapsuudesta vanhuuteen laittaa ihmisen väistämättä tietynlaisen kuplan sisälle: näkee samoja asioita, seurustelee samanlaisten ihmisten kanssa, ei tule edes tarvetta nähdä ja ymmärtää jotain muuta. Lomamatkojen aikana harvemmin oppii mitään syvempää toisenlaisesta kulttuurista. Mutta meneehän se noinkin, on tuttua ja turvallista, voi keskittyä valitsemaan seuraavaan kerrostaloasuntoon ne unelmien kaakelit ja valkoisen sävyistä sen juuri oikean seinävärin. Lapset oppivat saman, ei kovin älyllisesti uteliaan tavan elää?
Mihin tuo väitteesi Helsinkiläisten konservatiivisuudesta muuttamisen suhteen perustuu? Onko asiasta tehty jotain tutkimusta tms.?
Mutta hienoa kun kerroit kuinka hienosti olet itse elänyt ja teit samalla olettamuksia toisten kaakeleita ja kerrostaloasunnoista.
Oliko kommenttisi mielestäsi kovin älyllinen?
Olen eri mutta tällä palstalla kyllä useakin helsinkiläinen kammoaa ajatusta muutosta mihinkään Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Ja aina ilmoitetaan että muu Suomi on "korpea", että ainoa vaihtoehto on mätänevä korpimökki ilman katuvaloja ja kunnollista nettiä, että Kouvola, Lahti, Kuopio tai nyt Oulu on berseestä ja että lapsille ei ole sitä "eliittikoulua". Nämä ihmiset eivät selvästi tunne Suomea ja Suomen kauniita kaupunkeja. Mielestäni Helsinki on ihan hauska kaupunki, muttei yhtään sen mielenkiintoisempi kuin vaikka Kotka tai Turku.
Pitää paikkansa. Helsinki on vaan Suomen ainut kaupunki, missä julkinen liikenne toimii oikeasti kunnolla eikä perheellinenkään välttämättä tarvitse autoa. Minulla ei ole ajokorttia enkä voisi toteuttaa elämääni tästä syystä esimerkiksi Kotkassa. Sen lisäksi vanhempani, ystäväni ja harrastukset, siis ihan kaikki, ovat Helsingissä. Mitä tekisin siellä Kotkassa yksin hienossa kartanossani?
Tottakai ihminen haluaa pysytellä ystävien ja sukulaisten ja tuttujen harrastusten alueella. Mutta bussit kyllä kulkevat Kotkassa erittäin hyvin. Ja muualta Helsinkiin muuttaneet joutuvat usein jättämään kaverit ja sukulaiset, niille se ei vaan näytä olevan sillai ongelma kuin helsinkiläisille poismuuttajille.
Oletko tosissasi? Kyllä täältä Oulusta Helsinkiin töiden perässä muuttaneet tuttuni ikävöivät perhettään ja kavereitaan ja harmittelevat kun lapset eivät näe usein isovanhempiaan.
Kyllä, tarkoitin tätä juuri, että se muutto tehdään silti jos on pakko. Koska usein on vaan pakko, kun työpaikat ovat pääkaupunkiseudulla. Mutta helsinkiläisille muutto pois on jotain aivan käsittämättömän ylitsepääsemätöntä koska "sitten tuntee ikävää". Ikävää tuntee tosiaan jokainen juuriltaan revitty.
Ap, älä muuta Ouluun. Sinne on vaikea sopeutua jos ei ole sieltä kotoisin. Sisareni muutti miehen perässä ja saivat lapsia. Erosivat ja nyt joutuu lasten takia asumaan siellä, suku on Helsingissä. Oululaiset ovat muutenkin outoa porukkaa ja hyvin ylimielisiä, kaikki jopa ulkomailla tapaamani oululaiset ovat ylimielisiä. En ymmärrä miksi, itse kaupunki on tosi ankea ja ilmasto huono ( tuulee ja on kosteaa aina).
Sellainen sisukkuus ja jämäkkyys jota tapaa pohjanmaalla puuttuu puhumattakaan Savon leppoisasta meiningistä.
Oulu on ihan kiva kaupunki asua ja elää, mutten silti muuttaisi ja jättäisi vakityötä ja myisi omistusasuntoa tässä tilanteessa. Hullu ajatuskin.
T: Oululainen joka ei muuttaisi täältä esim. Helsinkiin puolison päähänpiston takia ja jättäisi kaikkea taakseen.
Ihan sama mistä paikkakunnista on kyse, mutta lähtökohtana se että nykyisellä paikkakunnalla X on kaikki lapsiperheelle tärkeä tukiverkosto, molempien työt, ystävät ym. ja sitten toinen yhtäkkiä alkaa vaatimaan muuttoa paikkakunnalle Y jossa ei ole käytännössä mitään muuta noista kuin sen toisen työ.... ei ole mitään mieltä ja järkeä muuttaa ja jättää kaikkea nykyistä taakseen. Paluu ei ole ihan helppo siinä vaiheessa kun asunto on myyty, uusi ostettu ja lasten koulut jossain muualla jo aloitettu.
Ratkaisuna voisi siis olla tässä tapauksessa joko muutto jollekin pienemmälle/halvemmalle/maalaismaisemmalle/tms. paikkakunnalle Uudellamaalla, jotta töissäkäynti nykyisellään edelleen onnistuu. Tai vaihtoehtona vaikka ensin vuokrata pieni ns. vapaa-ajan asunto sieltä Oulusta, jotta siellä elämiseen saisi nyt vähän tuntumaa ilman että heitetään koko nykyinen elämä yhtäkkiä romukoppaan.
Jos mikään kompromissi ei onnistu, ei liene liitollakaan tulevaisuutta.
Miehen tukiverkot eivät ole Oulussa luepa aloitus ihan ajatuksen kanssa.