Ex ja some - miksi hän blokkasi minut vuosien jälkeen?
Okei, tämä keskustelun aihe kuulostaa todella lapselliselta. Asia ei silti lakkaa vaivaamasta minua joten jos jotakuta kiinnostaa ruotia tuntemattomien "draamoja", niin tässä olisi tilaisuus kertoa mielipiteensä.
Menimme exäni kanssa naimisiin nuorina, johtuen molempien uskonnollisista taustoista. Olimme yhdessä viitisen vuotta, kunnes oli todettava ettei meillä ollut mitään yhteistä. Samaan aikaan irtauduimme uskonnollisista piireistä, toisiamme tukien. Erosimme hyvissä väleissä 25-vuotiaina.
Nyt, vuosia myöhemmin, huomaan että ex on poistanut minut sekä fb:stä että instagramin seuraajistaan, ilman mitään selityksiä tietenkin (eipä kukaan tuollaisia taida koskaan selitellä). Asia on ihan ok muuten, mutta vaikka tässä on mennyt jo useampi viikko, niin huomaan vähän väliä ajattelevani että miksi. Me kuitenkin vaihdoimme kuulumisia harvoin mutta säännöllisesti (kerran vuodessa?) ja näimmekin pari kertaa tässä vuosien varrella kun toinen tarvitsi jotain pientä apua (tyyliin hän kävi ruuvaamassa lampun kattooni, ja minä parsimassa hänelle sukat, nämä siis kuvitteellisina esimerkkeinä). Meillä molemmilla on jo useamman vuoden ollut uudet kumppanit, joten ei siitäkään ole kyse.
Siispä: minusta on vähän loukkaavaa että koin tällaisen "kohtalon", vaikka järjen tasolla ymmärrän asian kyllä. Me kuitenkin olimme asiallisissa väleissä ja ajoittain yhteyksissäkin, joten tunnen itseni vähän tölvityksi, puhumattakaan siitä epävarmuudesta että voiko olla että minä olenkin ollut aloitteellisempi yhteydenpidossa ja hän ei ole sitä halunnut. Se olisi nöyryyttävää. Tiedän tiedän, kyse on vain sosiaalisesta mediasta, mutta onhan se poistaminen jonkinlainen signaali kuitenkin. Jollain ihmeen lailla tuntuu että menetin hänet uudestaan, olihan hän kuitenkin ensirakkauteni ja kävimme yhdessä läpi tosi vaikeita elämänmuutoksia. Voin rehellisesti sanoa että olen välittänyt hänestä jollain tasolla ihan näihin päiviin saakka.
Teorioita, mikä olisi todennäköisin syy miksi näin on tapahtunut? Saa myös sanoa (lempeästi?), jos olen mielestänne täysin säälittävä tapaus :-)
Kommentit (168)
Taisi tehdä sinulle palveluksen. Sinun täytyy ymmärtää että olet entinen vaimo. Ainoa syy pitää yhteyttä olisi yhteinen alaikäinen lapsi. Voisi ihmetellä ennemmin miksi olitte näinkin pitkään ”kavereita” sosiaalisessa mediassa.
Vierailija kirjoitti:
Taisi tehdä sinulle palveluksen. Sinun täytyy ymmärtää että olet entinen vaimo. Ainoa syy pitää yhteyttä olisi yhteinen alaikäinen lapsi. Voisi ihmetellä ennemmin miksi olitte näinkin pitkään ”kavereita” sosiaalisessa mediassa.
Mielestäni tähän asiaan ei voi esittää yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Monet ihmiset pysyvät väleissä ja ystävinä eron jälkeen. Niin pysyimme mekin, vuosikausia. Ja korostan vielä että suhtautumistapa on kyllä ollut suurimman osan ajasta molemminpuolinen.
-ap-
En tullut kai tätäkään aiemmin maininneeksi, mutta me siis exän kanssa olemme tunteneet toisemme lapsesta saakka. Kuten kerroin, niin kasvoimme aika erikoisissa olosuhteissa ja suljetussa yhteisössä. Luultavasti siitäkin historiasta kumpuaa ainakin osittain se, että on vaikea luopua täysin. Mutta niin on nyt silti tehtävä. Eniten toivon, ettei tämä kaikki johdu siitä että minä olisin jotenkin loukannut tms.
-ap-
Ehkä kannattaa liittyä uskonnon uhrien tms ryhmään jos on taustaa oudosta lahkosta. Löytyy varmasti muitakin niin että ei tarvitse tätä exää miettiä
Täällä nyt kommentoi ihmiset joille on se normaalein ja itsestään selvin tapa rakastua, elää yhdessä, kokea paljon sen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, ja eron tullessa sitten katkaista välit kokonaan.
Luulisi tällaisen repivän ihmistä kuin ihmistä, jolloin voisi olla mukava edes yrittää pysyä jonkinlaisissa väleissä, kavereina tai ystävinä.
Mutta ehkä ne joilla tämä kuvio on toistunut 3-10 kertaa ovat niin tottuneet ettei hetkauta. Uutta matoa koukkuun ja tinder laulamaan. En ymmärrä onko tämänkin ketjun sarjamonogamistit tunteettomia vai olenko itse poikkeuksellisen tunteellinen, kun välittäminen eksästä ei ole loppunut kuin seinään eron jälkeen.
Hei ap,
minä en pidä tätä pohdintaasi yhtään typeränä. Kerron oman kokemukseni vähän pidemmin:
Erosin nuoruudenrakkauteni kanssa yhteisymmärryksessä 22-vuotiaina viiden vuoden seurustelun jälkeen. Taustalla hyvinkin samanlainen kuvio, mutta ilman uskonnollisuutta - olimme lapsuudenystäviä ja perhetuttuja pienellä paikkakunnalla. Ero oli läheisillemme järkytys, sillä kaikki olettivat että olemme match made in heaven, ja jollain oudolla tavalla tämä muiden suru erostamme teki meistä vertaistuellisia.
Samalla lailla kuin te, olimme joitain kertoja vuodessa yhteyksissä jos oli jotain asiaa, ja näimme aina välillä perhejuhlissa kuten veljeni häissä. Ryhdyimme FB-kavereiksikin kun ex liittyi palveluun pari vuotta eromme jälkeen. Ei minkäänlaisia jännitteitä tai kaunoja eron jälkeen, molemmilla erinäisten vaiheiden jälkeen uudet vakikumppanit jotka olemme tavanneet ihan kasvotusten. Ei siis myöskään läheiset välit, vaan vähän kuin etäisten serkusten.
Kunnes jokin muuttui. Ensin hän otti kummallisen viileän linjan yhteydenottoihini, tyyliin jos kysyin mesessä onko hän menossa jouluksi kotikylille, kun minulla olisi hänen äidilleen joululahja, saattoi vastauksessa mennä pyhien yli kunnes vastasi että "Kävin joo". Sitten hän blokkasi minut somessa. Menin aika puihin tästä, ja yritin tuttavien kautta kysellä mistä on kyse. Sain kuulla että ex oli eronnut, ja erakoitunut muutenkin.
Oman mieheni neuvojen pohjalta kunnioitin exän päätöstään irtaantua lopullisesti, vaikka se tuntui hieman kipeältä. Mutta muutaman kuukauden kuluttua sain exältä hämärän sähköpostin, jossa hän vuodatti katkeruutta lapsuudestaan ja meidän erostamme - josta siis tässä kohtaa oli lähes vuosikymmen. Tätä seurasi outo muutaman viikon kestänyt ajanjakso, jolloin exäni ei suostunut tapaamaan tai juttelemaan kanssani puhelimessa, mutta saattoi laittaa sähköpostilla lisää outoa avautumista sekä linkkejä biiseihin jne.
No, valitettavasti hänen tilansa ehti puhjeta psykoosiksi saakka. Viimeisen vuoden ex on käynyt läpi toipumisprosessia, jonka osana olen joutunut pohtimaan paljon omia rajojani. Jokin laukaisi hänellä tarpeen saada minusta kaikupohjaa ongelmiensa käsittelyyn. Toisaalta käsitän, miksi hän hakeutui juuri minun tyköni - tunnen hänen perheensä ja sen ongelmat niin hyvin, toisaalta minulla ei ole mitään velvollisuutta toimia hänen traumojensa paikkaajana. Lisäksi minuun sattui, miten paljon patoutuneita ajatuksia hänellä oli minua kohtaan, kun olin itse kuvitellut väliemme olevan "puhtaat".
Joten oma neuvoni on, että lopunviimein on parempi olla kunnolla irti exästä. Sillä vastentahtoisesti menneisyyteen kaappaaminen on vielä epämiellyttävämpää, kuin toisen silmissä oman merkityksen murehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaan halusi puhdistaa sometilejään? Poisti ihmisiä, joiden kanssa ei ole tai halua olla yhteyksissä tai halua heidän näkevän hänen elämäänsä somen kautta?
Mietin tätäkin! Unohtuikin tuossa mainita, että hän ei siis ole poistanut ketään minun ystävistäni, vaikka he ovat tosiaan 100% minun kavereitani eivätkä taatusti ole olleet miehen kanssa tekemisissä eromme jälkeen. Eli poisto on oikeasti kohdistunut vain minuun.
-ap-
Johan sie tarkkaan stalkkailet :D
Niin no... kun kävin siellä hänen fb-sivullaan, siis toteamassa että kyllä, minut on poistettu, niin ne yhteiset kaverit näkyvät siinä heti ensimmäisenä......
-ap-
Hän on kiinnostunut kavereittesi jutuista, mutta ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Taisi tehdä sinulle palveluksen. Sinun täytyy ymmärtää että olet entinen vaimo. Ainoa syy pitää yhteyttä olisi yhteinen alaikäinen lapsi. Voisi ihmetellä ennemmin miksi olitte näinkin pitkään ”kavereita” sosiaalisessa mediassa.
Onpas ankea ja tyly asenne? Jos on ihan sovussa erottu, miksi ihmeessä ei voisi olla kavereita tai pitää yhteyttä? Meneekö se ihminen jotenkin pilalle, jos hänen kanssaan on ollut suhteessa? Itse en ymmärrä blokkaamista kuin sellaisissa tapauksissa, että ero on ollut riitaisa ja ex jotenkin ahdistaa tai että siivoaa koko kaverilistaansa muutenkin. Jos pystyn katsomaan exää silmiin ja moikkaamaan tavatessa, pystyn pitämään hänet myös fb-kaverina.
Olin yli 10 vuotta eron jälkeen ex-mieheni kanssa neutraalin hyvissä väleissä. Kunnes siskoni kuoli tapaturmaisesti eikä ex kommentoinut millään tavalla, vaikka varmasti oli kuullut useasta eri kanavasta tapahtuneesta. Siskoni oli häissämme kaasona ja oman miehensä kanssa monen vuoden mökkeily- ja matkakumppani avioliittomme aikana. Jouduin käsittelemään exän välinpitämättömyyttä ihan ammattiavun kanssa, niin paljon se loukkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan siivonnut kaverilistoja. Pitää kavereina vaan sellaiset, joiden kanssa on aktiivisesti tekemisissä. Ihan ymmärrettävää. Ja en ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi mitään etukäteen sanoa, jos pahemmin ole tekemisissä.
Ei ole kyse tuosta, sillä hän on pitänyt kavereina minun ystäväni, joiden kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä vuosikausiin.
-ap-
Joskus ihmiset voi yllättää ikävästi.
Et sinä voi sitä tietää kenen kanssa on yhteydessä.
Kyllä minä aika varmaksi sen osaan sanoa, että parhaat ystäväni eivät minulta salaa pidä yhteyttä ex-mieheeni :-D
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa liittyä uskonnon uhrien tms ryhmään jos on taustaa oudosta lahkosta. Löytyy varmasti muitakin niin että ei tarvitse tätä exää miettiä
Jep, kuulostaa siltä että vertaistuen tarve on eksällä muuttunut tai päättynyt.
Älä ota liian vakavasti. Voisin itsekin poistaa 8 vuoden takaisen exäni seuraajistani, seuratuistani ja fb-kavereistani. Olenkin jo tosi paljon rajannut somejani, joten tuollainen puolituttu olisi vain seuraava looginen askel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan siivonnut kaverilistoja. Pitää kavereina vaan sellaiset, joiden kanssa on aktiivisesti tekemisissä. Ihan ymmärrettävää. Ja en ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi mitään etukäteen sanoa, jos pahemmin ole tekemisissä.
Ei ole kyse tuosta, sillä hän on pitänyt kavereina minun ystäväni, joiden kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä vuosikausiin.
-ap-
Jos vaikka kaverilta joskus irtoaisi. Sinä olet jo mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran vuodessa vaihdan jonkun kanssa kuulumisia niin en kyllä sanoisi häntä kaveriksi, etenkään jos se on exä.
Itse en ole somessa mutta eikös siellä julkaista omia kuvia, juttuja jne. Ehkä tämä sun exä siivoili "turhia" ihmisiä pois, ihmisiä joita ei kiinnosta seurailla enää.
Ja jos sinä ajattelet exästäsi tietyllä tavalla(kaverina jonka kanssa mukava vaihtaa kuulumisia, yhteinen menneisyys jolla vielä merkitystä) niin ethän voi olettaa että exäsi ajattelee samoin. Kun ette kovin läheisiltä vaikuta kun yhteydenpito noin harvakseltaan. Ja monelle nuo kerran vuodessa vaihdetut kuulumiset ovat sellaista höpönlöpöä, vaihdetaan pakolliset mitä kuuluu ja se siitä.
Oho. Kyllä minä sanon kavereita kavereiksi, vaikka emme olisi pariin vuoteen vaihtaneet kuulumisia. Näin aikuisiällä vuosi menee hujauksessa ja todellakin monen ystävän kanssa voidaan ihan luontevasti senkin jälkeen jatkaa siitä mihin jäätiin. Minä ystävystyn lähtökohtaisesti "loppuelämäksi" enkä pidä ystävyyttä minään kertakäyttöasiana, jonka voi heittää pois, kun sitä ei tarvitse.
Off-topic:
Eikö somelistojen siivoaminen ole teistä epäkohteliasta poistettuja kohtaan? Aina kun joku poistaa minut Facebook-kavereistani, alan miettiä, kuka se oli.
Poistaminen antaa jotenkin tylyn kuvan ihmisestä. Voihan somessa rajata ihmisiä omien julkaisujen ulkopuolelle ja suodattaa omalta seinältä ilman että kyseinen tyyppi saa tietää, ettet koe olevasi hänen kanssaan "tarpeeksi" läheinen.
Kavereista poistaminen on vähän kuin tiedottaisi tälle ihmiselle, että sinun kanssasi en ainakaan halua olla yhteyksissä.
Ei hemmetti jos joku rupee noin hurjasti analysoimaan kun olen poistanut kavereista. Siinä tapauksessa ihan hyvä vaan että olen poistanut, stalkkereita en jaksa.
Minusta on inhimillistä ja peräti normaalia haluta olla toiselle tärkeä eron jälkeenkin. Ja pitää sitä toista menneisyyden hahmoa itselleen niin tärkeänä että hänen tekemisensä ja tekemättömyytensä tuntuvat. Meidän sydämemme aika ei ole lineaarinen, ei millään. Muuten emme itkisi vanhempiemme kuollessa.
Mieleen tuli, että jos eksällä on jokin iso elämänmuutos (esim. lapsen syntymä), eikä sit halua jakaa asioitaan kovin laajalle? Tosin outoa, jos sun ystäviä jäi listoille, kun sieltä juorut kuitenkin kulkisi. Uusi nyksä voisi olla todennäköisin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 10 vuotta eron jälkeen ex-mieheni kanssa neutraalin hyvissä väleissä. Kunnes siskoni kuoli tapaturmaisesti eikä ex kommentoinut millään tavalla, vaikka varmasti oli kuullut useasta eri kanavasta tapahtuneesta. Siskoni oli häissämme kaasona ja oman miehensä kanssa monen vuoden mökkeily- ja matkakumppani avioliittomme aikana. Jouduin käsittelemään exän välinpitämättömyyttä ihan ammattiavun kanssa, niin paljon se loukkasi.
Poistit varmaan eksän somestä tämän jälkeen ja sitten tämä eksä teki avautumisen vauvapalstalle, että miksi eksä poisti somesta?
Miksi sä siis julkaiset mitään koskaan, siksi että saat muilta jotakin vastineeksi? Eli jonkinlaista kaupankäyntiä sinulta siis. Vastenmielistä, sä et vaikuta mitenkään aidolta.