Ex ja some - miksi hän blokkasi minut vuosien jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

...Mutta ei se mitään, mainitsemani uskonnollisen taustan takia olen kokenut jo kaiken mahdollisen henkisen pahoinpitelyn!

-ap-

Ja sitten aletaan marttyyriksi kun ei muut argumentit enää tehoa. Taisi exä katkaista yhteydet ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan siivonnut kaverilistoja. Pitää kavereina vaan sellaiset, joiden kanssa on aktiivisesti tekemisissä. Ihan ymmärrettävää. Ja en ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi mitään etukäteen sanoa, jos pahemmin ole tekemisissä. 

Ei ole kyse tuosta, sillä hän on pitänyt kavereina minun ystäväni, joiden kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä vuosikausiin.

-ap-

Et sinä voi sitä tietää kenen kanssa on yhteydessä.

Kyllä minä aika varmaksi sen osaan sanoa, että parhaat ystäväni eivät minulta salaa pidä yhteyttä ex-mieheeni :-D

-ap-

Taidat luulla siis tietäväsi kavereidesi asiat ja kenen kanssa pitävät yhteyttä paremmin mitä oikeasti tiedät. Vähän sama kuin kuvittelet tietäväsi kaiken tästä eksästä, jonka kanssa vaihdatte pari sanaa vuodessa. Luultavasti olet väärässä näistä kaikista "tiedoistasi" ;)

Tämä juuri kertoo aika paljon Ap:sta. 

Vaikka taustat ovat mitkä ovat, niin oikeasti yhteydenpito on ollut muutamia kuulumisia vuodessa. Mitä merkitystä tuollaisella on kenellekään, mitä sinulle Ap nyt ensinnäkään? Montako kertaa vuodessa sä häntä oikeasti ajattelet? 

Mitä tarkoitat sillä että "oikeasti" yhteydenpito on ollut sitä tai tätä? Kyllä, erottuamme ja lähdettyämme uskonnollisesta yhteisöstä emme ole olleet sydänystäviä. Olemme kuitenkin tunteneet ns. aina, ja tähän astisessä elämässäni olemme olleet samalla tasolla kiinnostuneita toistemme kuulumisista ja asioista. On ihan ok jos hän on siirtynyt elämässä seuraavan askeleen verran eteenpäin, mutta tosiaan surullisia fiiliksiä se herättää. Hän on ollut minun elämässäni merkittävä henkilö, oikeastaan ainoita joita minulla on ollut lapsuudesta/nuoruudesta jäljellä. Minun sydämestäni hän ei siis voi täysin koskaan hävitä, ja jatkan toki hyvän toivomista hänelle jatkossakin. On ollut mukava pysyä vähän kärryillä siitä miten hänellä menee, mutta se nyt tosiaan on muuttunut. Ja ei, tämä ei tarkoita että olisin hulluna stalkannut häntä, mutta eiköhän suurin osa ymmärrä mitä sanon.

-ap-

Ehkä hän ei ole kokenut tuota yhteydenpitoa niin mukavaksi sitten alkuunkaan. Tai sitten on muuttunut tässä vuosien mittaan eikä enää jaksa miettiä menneitä. Tuntuu että sä olet enemmän kaivannut tuota yhteydenpitoa, hänelle sillä ei ole kauheasti merkitystä. 

Eniten tuo "mukava pysyä vähän kärryillä" tuossa tekstissäsi häiritsee. Toi on juuri sitä pahinta stalkkaamista. Sä vaadit asioita että sun olisi hyvä mieli. Koita nyt vaan tulla toimeen ihan keskenäsi äläkä pidä itseäsi muiden avulla pinnalla. 

No, tästä joudumme olemaan hiukan eri mieltä. Minusta on kiva tietää että elämänmittaisella tuttavuudella on elämässä kaikki hyvin. Yhtä lailla minua ei haittaisi, että hän näkisi esim. että olen vaikkapa sitä työpaikkaa vaihtanut. Minusta on kovin mustavalkoista ajatella, että se on joko aktiivinen sydänystävyys tai välit poikki. Ihmisillä on kuitenkin kaikenlaisia sosiaalisia suhteita elämän aikana.

-ap-

Mutta nuo ovat tosiaan sinun mielipiteitäsi, ei kannata olettaa että muut ajattelisivat samoin tavoin. 

Mutta sinä. Sinä, sinä sinä. Sä haluat kivoja juttuja itsellesi, tietenkin. Ihan ymmärrettävää. Mutta olisiko niin, että tässä tapauksessa sitä toista sinä et kiinnosta.  Kysy siltä? 

Enhän minä ole omia mielipiteitäni miksikään absoluuttiseksi totuudeksi väittänytkään? Lisäksi, kai minä nyt tässä itsestäni puhun kun kerran itseäni ajatellen tämän keskustelun olen aloittanutkin. Tarvitseeko sitä niin kauheasti ihmetellä loppujen lopuksi?

Ja kyllä, osaan tuon poistamisen perusteella kyllä päätellä ettei ex halua enää jatkossa olla yhteyksissä. Väkisinkin se pistää miettimään että mikä on muuttunut juuri nyt, vuosien jälkeen. Ja koska asia vaivaa mieltä, arvelin että tänne kirjoittaminen voisi auttaa tuulettamaan niitä ajatuksia. Itse pidän tätä kuitenkin vähän mysteerinä, sillä yhteydenpitomme ei ole koskaan ollut yksipuolista. Monihan on täällä huudellut jotain siihen suuntaan että "Ei se susta ikinä ole ollut kiinnostunut!!11!!", mutta asia kun ei ole niinkään. Ja täällä on myös kyseenalaistettu että tunnenko esim. ystäviäni lainkaan, mutta jos sille linjalle lähdetään niin samalla pitäisi heittää romukoppaan aivan kaikki luottamus tässä elämässä. Minusta siinä mennään jo vähän pitkälle, ottaen huomioon alkuperäisen aiheen.

-ap-

Ei siinä mikään ole muuttunut, välit vain ovat viilenneet sen verran etäisiksi, ettei hän näe enää tarvetta pitää sinua somekaverina. Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa se toinen osapuoli. Syynä oli silloin se, että henkilö jota tapailin oli hyvin mustasukkainen. Hän koki ystävyyden eksän kanssa itseään uhkaavana. Asia oli minusta outo, mutta koska halusin suhteeni jatkuvan tähän ihmiseen joka mustasukkaisuutta koko, poistin eksän kaikista kanavista.

Tämä on jokaisen oma valinta ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, vaikka itselleni onkin outo asetelma poistaa tai pyytää ketään poistamaan elämästään ystäviä kenenkään vaatimuksesta. Toivon, että tällaisessa tilanteessa voi avoimesti kertoa syyn henkilölle, jonka aikoo poistaa. Itse ainakin kokisin tärkeäksi sanoa, että poistettavissa henkilössä ei ole vikaa eikä tämä ole tehnyt mitään väärää, vaan että teen sen toisen pyynnöstä, jotta tämä voisi hyvin. Kyllä ystävän sanaton katoaminen aina herättää tunteita, ainakin imetystä jos nyt ei varsinaista mielipahaa. Mun ystäväni ainakaan eivät ole sellaista ansainneet, oli ystävyytemne tausta ihan minkälainen tahansa. Puhun siis ystävistä, en kylän miehistä.

Vastaan, joskin todella teoreettisesti, koska en ikinä olisi miehen kanssa joka vaatisi minulta kavereitteni suhteen yhtään mitään toimenpiteitä, enkä ikinä olisi miehen kanssa jonka kaverisuhteet minua epäilyttäisivät. Mutta tuohon, että pitäisi kertoa joillekin sometuttavuuksille että hei, poistan sinut siksi koska mieheni on niin mustasukkainen, ei ikinä. Kumppani on kaikkein tärkein, eikä häntä moitita kenellekään sometyypeille ikinä koskaan. 

Kyse ei ole kestä tahansa sometyypeistä, vaan ihmisestä ja ystävästä, joka on joskus ja pitkään ollut todella läheinen.

Sanoinko missään kohtaan, että nykyistä puolisoa tai kumppania pitää loukata, alentaa tai moittia ? En todellakaan. Ystävälleni voisin nätisti sanoa, että yhteydenpitomme loukkaa tai pahoittaa kumppanini mielen enkä missään tapauksessa halua sitä, koska hän on tärkein. Ystävälleni toivottaisin vilpittömästi hyvää jatkoa, enkä haluaisi että hän jää pohtimaan miksi kaikkinainen yhteydenpito loppuu. Mikä siinä on niin hirveän vaikeata olla inhimillinen ja avoin, kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja parhaalla mahdollisella tavalla ? En ymmärrä.

Vastaukseni olikin täysin teoreettinen, kuten ensimmäisissä lauseissani kuvasin. Ikinä en sellaiseen suhteeseen menisi, jonka takia minun pitäisi sanoa kaverille heipat. Siinä ei olisi mitään inhimillistä, kunnioittavaa eikä avointa. Ja ei, omaa miestäni en milloinkaan moittisi yhdellekään kaverille. Varsinkaan jos olisin heihih ystävyyttä katkaisemasa. Typerää jo ajatuksen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa se toinen osapuoli. Syynä oli silloin se, että henkilö jota tapailin oli hyvin mustasukkainen. Hän koki ystävyyden eksän kanssa itseään uhkaavana. Asia oli minusta outo, mutta koska halusin suhteeni jatkuvan tähän ihmiseen joka mustasukkaisuutta koko, poistin eksän kaikista kanavista.

Tämä on jokaisen oma valinta ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, vaikka itselleni onkin outo asetelma poistaa tai pyytää ketään poistamaan elämästään ystäviä kenenkään vaatimuksesta. Toivon, että tällaisessa tilanteessa voi avoimesti kertoa syyn henkilölle, jonka aikoo poistaa. Itse ainakin kokisin tärkeäksi sanoa, että poistettavissa henkilössä ei ole vikaa eikä tämä ole tehnyt mitään väärää, vaan että teen sen toisen pyynnöstä, jotta tämä voisi hyvin. Kyllä ystävän sanaton katoaminen aina herättää tunteita, ainakin imetystä jos nyt ei varsinaista mielipahaa. Mun ystäväni ainakaan eivät ole sellaista ansainneet, oli ystävyytemne tausta ihan minkälainen tahansa. Puhun siis ystävistä, en kylän miehistä.

Vastaan, joskin todella teoreettisesti, koska en ikinä olisi miehen kanssa joka vaatisi minulta kavereitteni suhteen yhtään mitään toimenpiteitä, enkä ikinä olisi miehen kanssa jonka kaverisuhteet minua epäilyttäisivät. Mutta tuohon, että pitäisi kertoa joillekin sometuttavuuksille että hei, poistan sinut siksi koska mieheni on niin mustasukkainen, ei ikinä. Kumppani on kaikkein tärkein, eikä häntä moitita kenellekään sometyypeille ikinä koskaan. 

Kyse ei ole kestä tahansa sometyypeistä, vaan ihmisestä ja ystävästä, joka on joskus ja pitkään ollut todella läheinen.

Sanoinko missään kohtaan, että nykyistä puolisoa tai kumppania pitää loukata, alentaa tai moittia ? En todellakaan. Ystävälleni voisin nätisti sanoa, että yhteydenpitomme loukkaa tai pahoittaa kumppanini mielen enkä missään tapauksessa halua sitä, koska hän on tärkein. Ystävälleni toivottaisin vilpittömästi hyvää jatkoa, enkä haluaisi että hän jää pohtimaan miksi kaikkinainen yhteydenpito loppuu. Mikä siinä on niin hirveän vaikeata olla inhimillinen ja avoin, kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja parhaalla mahdollisella tavalla ? En ymmärrä.

Vastaukseni olikin täysin teoreettinen, kuten ensimmäisissä lauseissani kuvasin. Ikinä en sellaiseen suhteeseen menisi, jonka takia minun pitäisi sanoa kaverille heipat. Siinä ei olisi mitään inhimillistä, kunnioittavaa eikä avointa. Ja ei, omaa miestäni en milloinkaan moittisi yhdellekään kaverille. Varsinkaan jos olisin heihih ystävyyttä katkaisemasa. Typerää jo ajatuksen tasolla.

Ap kuulostaa kauhean vaativalta ainakin tämän kertomansa mukaan. Kauhean pitkälti perusteltua nakutusta siksi että HÄN saisi jotain kohtelua jota katsoo yksipuolisesti ansaitsevansa. Muiden mielipiteillä ei olekaan väliä, mutta häntä ei saa jättää ulkopuolelle kukaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa se toinen osapuoli. Syynä oli silloin se, että henkilö jota tapailin oli hyvin mustasukkainen. Hän koki ystävyyden eksän kanssa itseään uhkaavana. Asia oli minusta outo, mutta koska halusin suhteeni jatkuvan tähän ihmiseen joka mustasukkaisuutta koko, poistin eksän kaikista kanavista.

Tämä on jokaisen oma valinta ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, vaikka itselleni onkin outo asetelma poistaa tai pyytää ketään poistamaan elämästään ystäviä kenenkään vaatimuksesta. Toivon, että tällaisessa tilanteessa voi avoimesti kertoa syyn henkilölle, jonka aikoo poistaa. Itse ainakin kokisin tärkeäksi sanoa, että poistettavissa henkilössä ei ole vikaa eikä tämä ole tehnyt mitään väärää, vaan että teen sen toisen pyynnöstä, jotta tämä voisi hyvin. Kyllä ystävän sanaton katoaminen aina herättää tunteita, ainakin imetystä jos nyt ei varsinaista mielipahaa. Mun ystäväni ainakaan eivät ole sellaista ansainneet, oli ystävyytemne tausta ihan minkälainen tahansa. Puhun siis ystävistä, en kylän miehistä.

Vastaan, joskin todella teoreettisesti, koska en ikinä olisi miehen kanssa joka vaatisi minulta kavereitteni suhteen yhtään mitään toimenpiteitä, enkä ikinä olisi miehen kanssa jonka kaverisuhteet minua epäilyttäisivät. Mutta tuohon, että pitäisi kertoa joillekin sometuttavuuksille että hei, poistan sinut siksi koska mieheni on niin mustasukkainen, ei ikinä. Kumppani on kaikkein tärkein, eikä häntä moitita kenellekään sometyypeille ikinä koskaan. 

Kyse ei ole kestä tahansa sometyypeistä, vaan ihmisestä ja ystävästä, joka on joskus ja pitkään ollut todella läheinen.

Sanoinko missään kohtaan, että nykyistä puolisoa tai kumppania pitää loukata, alentaa tai moittia ? En todellakaan. Ystävälleni voisin nätisti sanoa, että yhteydenpitomme loukkaa tai pahoittaa kumppanini mielen enkä missään tapauksessa halua sitä, koska hän on tärkein. Ystävälleni toivottaisin vilpittömästi hyvää jatkoa, enkä haluaisi että hän jää pohtimaan miksi kaikkinainen yhteydenpito loppuu. Mikä siinä on niin hirveän vaikeata olla inhimillinen ja avoin, kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja parhaalla mahdollisella tavalla ? En ymmärrä.

Vastaukseni olikin täysin teoreettinen, kuten ensimmäisissä lauseissani kuvasin. Ikinä en sellaiseen suhteeseen menisi, jonka takia minun pitäisi sanoa kaverille heipat. Siinä ei olisi mitään inhimillistä, kunnioittavaa eikä avointa. Ja ei, omaa miestäni en milloinkaan moittisi yhdellekään kaverille. Varsinkaan jos olisin heihih ystävyyttä katkaisemasa. Typerää jo ajatuksen tasolla.

Ap kuulostaa kauhean vaativalta ainakin tämän kertomansa mukaan. Kauhean pitkälti perusteltua nakutusta siksi että HÄN saisi jotain kohtelua jota katsoo yksipuolisesti ansaitsevansa. Muiden mielipiteillä ei olekaan väliä, mutta häntä ei saa jättää ulkopuolelle kukaan mistään.

Ap:ta arvostellaan vähän liian kovasti täällä, jos minulta kysytään. Hän kertoi hyväksyvänsä ystävän päätöksen, mutta toivovansa selitystä tälle asialle, joka on tullut hänelle ilmeisesti isona yllätyksenä. Missä kohdassa ap on sanonut rttä hän ansaitsisi jotain tiettyä kohtelua? Minä olen nähnyt hänen vain perustelevan, miksi yhteydenpitoa on jatkunut monta vuotta ja miksi se on ollut hänelle tärkeää. Ja jos se on ollut vastavuoroista, niin kertoo sekin jotain.

Ap:n kannattaisi nyt vain unohtaa se ex. Aika aikaansa kutakin, ei kaikkien kanssa tarvitse olla ikuisesti tekemisissä. Enemmän tässä tulee sellainen olo että ap tarvitsisi perheensä takaisin elämäänsä. Sieltä ne hylätyksi tulemisen oelotkin ovat luultavasti peräisin.

Trollit ne paikalta häviää kun meno ei miellytä.

En jaksanut lukea vastauksia, mutta kaikella ystävyydellä, exien kanssa ei olla somessa kavereita. Ei siinä mitään sen ihmeempää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa se toinen osapuoli. Syynä oli silloin se, että henkilö jota tapailin oli hyvin mustasukkainen. Hän koki ystävyyden eksän kanssa itseään uhkaavana. Asia oli minusta outo, mutta koska halusin suhteeni jatkuvan tähän ihmiseen joka mustasukkaisuutta koko, poistin eksän kaikista kanavista.

Tämä on jokaisen oma valinta ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, vaikka itselleni onkin outo asetelma poistaa tai pyytää ketään poistamaan elämästään ystäviä kenenkään vaatimuksesta. Toivon, että tällaisessa tilanteessa voi avoimesti kertoa syyn henkilölle, jonka aikoo poistaa. Itse ainakin kokisin tärkeäksi sanoa, että poistettavissa henkilössä ei ole vikaa eikä tämä ole tehnyt mitään väärää, vaan että teen sen toisen pyynnöstä, jotta tämä voisi hyvin. Kyllä ystävän sanaton katoaminen aina herättää tunteita, ainakin imetystä jos nyt ei varsinaista mielipahaa. Mun ystäväni ainakaan eivät ole sellaista ansainneet, oli ystävyytemne tausta ihan minkälainen tahansa. Puhun siis ystävistä, en kylän miehistä.

Vastaan, joskin todella teoreettisesti, koska en ikinä olisi miehen kanssa joka vaatisi minulta kavereitteni suhteen yhtään mitään toimenpiteitä, enkä ikinä olisi miehen kanssa jonka kaverisuhteet minua epäilyttäisivät. Mutta tuohon, että pitäisi kertoa joillekin sometuttavuuksille että hei, poistan sinut siksi koska mieheni on niin mustasukkainen, ei ikinä. Kumppani on kaikkein tärkein, eikä häntä moitita kenellekään sometyypeille ikinä koskaan. 

Kyse ei ole kestä tahansa sometyypeistä, vaan ihmisestä ja ystävästä, joka on joskus ja pitkään ollut todella läheinen.

Sanoinko missään kohtaan, että nykyistä puolisoa tai kumppania pitää loukata, alentaa tai moittia ? En todellakaan. Ystävälleni voisin nätisti sanoa, että yhteydenpitomme loukkaa tai pahoittaa kumppanini mielen enkä missään tapauksessa halua sitä, koska hän on tärkein. Ystävälleni toivottaisin vilpittömästi hyvää jatkoa, enkä haluaisi että hän jää pohtimaan miksi kaikkinainen yhteydenpito loppuu. Mikä siinä on niin hirveän vaikeata olla inhimillinen ja avoin, kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja parhaalla mahdollisella tavalla ? En ymmärrä.

Vastaukseni olikin täysin teoreettinen, kuten ensimmäisissä lauseissani kuvasin. Ikinä en sellaiseen suhteeseen menisi, jonka takia minun pitäisi sanoa kaverille heipat. Siinä ei olisi mitään inhimillistä, kunnioittavaa eikä avointa. Ja ei, omaa miestäni en milloinkaan moittisi yhdellekään kaverille. Varsinkaan jos olisin heihih ystävyyttä katkaisemasa. Typerää jo ajatuksen tasolla.

Ap kuulostaa kauhean vaativalta ainakin tämän kertomansa mukaan. Kauhean pitkälti perusteltua nakutusta siksi että HÄN saisi jotain kohtelua jota katsoo yksipuolisesti ansaitsevansa. Muiden mielipiteillä ei olekaan väliä, mutta häntä ei saa jättää ulkopuolelle kukaan mistään.

Ap:ta arvostellaan vähän liian kovasti täällä, jos minulta kysytään. Hän kertoi hyväksyvänsä ystävän päätöksen, mutta toivovansa selitystä tälle asialle, joka on tullut hänelle ilmeisesti isona yllätyksenä. Missä kohdassa ap on sanonut rttä hän ansaitsisi jotain tiettyä kohtelua? Minä olen nähnyt hänen vain perustelevan, miksi yhteydenpitoa on jatkunut monta vuotta ja miksi se on ollut hänelle tärkeää. Ja jos se on ollut vastavuoroista, niin kertoo sekin jotain.

Ap:n kannattaisi nyt vain unohtaa se ex. Aika aikaansa kutakin, ei kaikkien kanssa tarvitse olla ikuisesti tekemisissä. Enemmän tässä tulee sellainen olo että ap tarvitsisi perheensä takaisin elämäänsä. Sieltä ne hylätyksi tulemisen oelotkin ovat luultavasti peräisin.

Kiitos hurjasti viestistäsi. Tosiaan, tarkoitukseni oli ainoastaan purkaa haikeaa mielialaani keskustelemalla täällä siitä, että mikä voisi olla syynä välien katkaisemiseen. Ei mitään sen vakavampaa. En todellakaan pienessä mielessänikään kuvittelisi, että kenelläkään ihmisellä on minua kohtaan mitään velvoitteita. Tämä on ehkä vähän monimutkainen ja vaikeasti kuvailtava ihmissuhde, kun kyseessä on lapsuudenystävä, entinen puoliso, rinnallakulkija isossa elämänmuutoksessa ja tietynlainen tuki/ystävä vielä eron jälkeenkin (enkä voi tarpeeksi korostaa sitä, että molemminpuolisesti). Joku tuolla hyvin kiltisti sanoi että olisi kamalaa olla minun puolisoni. Tuntuu, ettei sanojani ole ihan ymmärretty: en kaipaa exää esim. romanttisessa mielessä, mutta oli mm. sellainen aika, kun olimme aika lailla ainoat läheiset toisillemme, kun menetimme muut tukiverkkomme samanaikaisesti. Tunnen siis aina jonkinlaista kiitollisuutta ja arvostusta tätä ihmistä kohtaan.

Toivoin, että tämä keskustelu toisi jonkinlaista lohtua ja uusia näkökulmia asiaan, etten enää jatkossa miettisi, oliko minussa nyt jokin "uusi" vika, mitä ei ole ennen ollut. Sellaisia näkökulmia onkin tullut täällä vastaan useampia. Keskustelun loppupuolella on rehellisesti sanottuna tuntenut, että kaikki sanomiseni yritetään tarkoituksella ymmärtää väärin. Ehkä vika on omassa viestinnässäni, mutta tältä minusta silti tuntuu. Ehkä tämä keskustelu tästä nyt tyrehtyy, mutta haluan silti vielä puolustautua sanomalla, että ei, en kuvittele että kenelläkään olisi minua kohtaan mitään velvollisuuksia. Kai sitä kuitenkin saa hämmästyä / surra sitä, että elämänmittainen tuttavuus (tai mikä sitten onkaan oikea sana) ilmeisesti päättyi nyt lopullisesti. Nyt minulla ei ole ketään elämässäni, joka tuntisi minut lapsuudesta saakka. Ei maailma siihen lopu, mutta kuten sanoin, haikeaa.

-ap-