Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota mahdollista taantumista. Asuessani vielä kotona osallistuin siivouksiin ja muihin kotitöihin. Eikö nämä taantuneet ole koskaan tehneet kotonaan kotitöitä, jos eivät edes aikuisena niitä tekisi? On kyllä ollut huono kasvatusta.
Meillä lapsi 15v. osallistuu kotitöihin, pyydettäessä. Ei siis itsenäisesti tee mitään, mutta jos on kotityölista tai jos laittaa tekstarin, niin hommat yleensä hoituu. Ja välillä kiukuttelee niistä hommista mitä hänelle on annettu. Välillä myös jättää jälkeensä sotkun, siivoaa kyllä, kun asiasta mainitsee.
Olisi aika rasittavaa, jos aikuiselle pitäisi samalla lailla tehdä ja saisi vastaukseksi silmien pyörittelyä ja satunnaista kiukuttelua.
Ja tiedän perheitä, joissa teineiltä ei ole mitään kotitöitä, vaikka syystä, että on niin paljon harrastuksia tai vanhempi on kokenut oman lapsuutensa työleirinä, eikä halua samaa omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitus kivittää, meitä vanhempia on moneen junaan. Tästä aloituksesta tuli vain mieleen ystävän kommentti, kun hän vuositolkulla laski päiviä milloin "pääsee lapsistaan eroon" ts. muuttavat pois kotoa. Itse vaikea ymmärtää tuommoinen ajatusmalli. Lapset tehdään, kasvatetaan aikuisiksi ja sitten kun muuttavat pois niin heidän koti ei enää olekaan heidän koti. Eihän tässä ole kyseessä, että lapsi muuttaisi pysyvästi takaisin "teidän" kotiinne, vaan vähäksi aikaa? Voisin kuvitella, että lapsesta tuntuisi pahalta kun tietäisi, että isä ja äiti odottavat kuin kuuta nousevaa, että saavat "oman" kotinsa taas itselleen.
Jos näyttää, että aikuinen lapsi taantuu takaisin elätettäväksi teiniksi, niin on syytä katsoa peiliin. Jostakinhan sen mallin on saanut.
Omat lapset vielä pieniä niin en pysty samaistumaan kuin aikuisen lapsen näkökulmasta. Parikymppisenä tuli tilanne kun sain töitä kotipaikkakunnalta puoleksi vuodeksi. Äiti ja isä toivottivat avosylin vastaan ja pitivät hyvänä asiana, että sain säästettyä palkkarahat itselleni. Kotona osallistuin perushommiin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, siivosin ja autoin missä pyydettiin. Samaa mitä olisin tehnyt omassa asunnossa.
Kannustaisin ajattelemaan niin, että muutama kuukausi "omassa" kodissaan voi olla lapsellekin tärkeää. Kotiin on aina tervetullut. Kyllä kypsät, omilla aivoilla ajattelevat nuoret aikuiset ymmärtävät lähteä ihan omin päin pois.
Ap:n teksti on niin suomalaista: tässä kylmässä kulttuurissa pitäisi lapsen muuttaa pois kodista heti kun täyttää 18. Vastavuoroisesti iäkkäät vanhemmat unohdetaan palvelukoteihin ja sairaaloihin eikä muihinkaan sukulaisiin pidetä yhteyttä juuri muuten kuin hautajaisissa. No, onhan tämä malli yksi syy siihen, minkä takia meillä on nyt vähemmän koronakuolemia kuin niissä maissa, joissa useampi sukupolvi asuu yhdessä ja joissa myös sedät, tädit, enot ja serkut ovat tärkeitä ja rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Minun pitää herätä 4:30 töihin. Jos asun toisen ihmisen kanssa huolehdin hänestä, enkä pysty nukkumaan, ennen kuin tiedän, että hän on kotona. Ja ulko-oven ääneen herää aina. Minusta minulla, joka otan lapsen tilapäisesti asumaan luokseni on oikeus vaatia, että kotona ollaan klo 20 mennessä, jolloin käyn nukkumaan.
Et varmaan pystykään kenenkään aikuisen kanssa asumaan, kuka nyt haluaisi asua avovankilan säännöillä?
Ihan parisuhteessa olen ja yhdessä asutaan. Toki toisella joskus on menoja su-to kello 20 jälkeen, mutta ne on yleensä etukäteen tiedossa ja satunnaisia. Normaalissa suhteessa otetaan toinen huomioon. Herään usein viikonloppuisinkin viimeistään kuudelta, enkä ala vaikka imuroimaan tai turhaan paukuta ulko-ovea, kun toinen nukkuu kymmeneen asti. Voin itse elää silloin hiljaisesti, kuten hän tekee minun vuokseni arki-iltoina.
Jotkut ovat ääniyliherkkiä. Jos on ollut vaikka turvaton lapsuus, on tarve kontrolloida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu että tuntisi olevansa turvassa.
Onko tämä sitä kuuluisaa äidinrakkautta jota ei voi lapseton ymmärtää :D Ja sitä aikuisuuden ikuista turvaa jota velat ei saa :D HOHOHOHO :DD
-vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituista on myös se että joidenkin mielestä lapsista huolehditaan vaan jotta ne sitten huolehtivat vanhusvanhemmistaan. Itse haluan lapseni vierailevan usein koska mikään ei ole hauskempaa. Ja vanhuuteni hoidan itse.
Ei ole asiaa joka on vain ja ainoastaan hauskaa. Yleensä ihmisten kanssa eletään ihan tavallista arkea, iloineen ja suruineen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihmiset taantuvat vanhempiensa seurassa takaisin lapsuuteen on ihan oikea tutkittu psykologinen ilmiö. Siihen kannattaa jokaisen joka sanoo, että meille voi lapset tulla aina kotiin, varautua henkisesti. Ettei sieltä tulekaan ne ihanat aikuiset jotka olette kasvattaneet, vaan joku ärsyttävä taantuma. Vaikka heillä olisi itselläänkin jo lapsia.
En usko, että monikaan hyppää riemusta, jos aikuinen lapsi tai vaikka oma vanhempi pitää ottaa asumaan omaan kotiin. Toki pari kuukautta voi olla vielä niin lyhyt aika, että osalle on vain mukavaa. Mutta useimmilla on oma elämä, joka on muotoutunut sellaiseksi jota haluaa itse elää. Oli se sitten sitä villiä seksiä pitkin asuntoa tai ilman paitaa käyskentelyä tai sitä ettei halua mitään sotkuja tai ettei tarvitse tehdä viikkosiivousta tai yövuorojen jälkeen nukkumista tai mitä vaan. Ei se sitä tarkoita, ettei sitä lasta tai vanhempaa rakasta tai halua tukea.
Omalla kohdalla äitini herää joka aamu kuudelta. Itse menen nukkumaan siinä kahden-kolmen aikaa, usein olen ystävieni luona kylässä yli puolille öin. Minä en jaksaisi, kun joku alkaa metelöidä keittiössä ja sen jälkeen imuroimaan, juuri kun olen saanut muutaman tunnin nukuttua. Ja ei hänkään varmaan halua, että keskellä yötä kolistellaan kotiin ja aletaan kokkaamaan. Minä oleilen kotona lähinnä pelkissä sukissa, en viitsisi tätä tehdä äitini ja hänen miehensä luona. Minulla käy säännöllisesti miesvieras, jos äitini asuisi luonani, joutuisin sen tapaamisen perumaan. Minä nollaan usein työviikon yksin usealla viinipullolla, äitini on lähes absolutisti. Tässä vain muutama esimerkki miten elämät eroavat toisista. Varsinkin, jos tietää, että toisella on hyvin erilaiset tavat/elämäntyyli tai hyvin erilainen persoona, niin varmasti ahdistaa ajatus yhdessä asumisesta. Minä jäin jokin aikaa sitten hetkeksi työttömäksi ja sekä äitini ja isäni sanoivat, että voin muuttaa tarvittaessa heille, mutta tiedän, ettei kukaan meistä sitä halunnut. Se, ettei halua asua jonkun kanssa ei tarkoita, ettei häntä rakasta. Saman fiiliksen sain aloittajan viestistäkin, rakastaa lastaan ja haluaa ja varmaan auttaakin, mutta yhdessä asuminen ei vaan tunnu hyvältä.
Luulen, että näillä mammoilla, jotka nimenomaan haluavat aikuisen lapsensa asumaan luokseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ei ole omaa elämää. Ja sitä puutetta yritetään sitten saada paikattua niillä lasten pitkillä vierailuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kun petaa. Muista tämä sitten, kun olet itse vanha ja tarvitsisit apua.
Suomessa on järkyttävän ihmisvihamielinen kulttuuri.
Euroopassa kotoa muuton keski-ikä on 26-vuotta. Suomessa 19. Kertoo perheistä ja ihmisläheisyydestä todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Niin. Parikymppinen tyttöhän istuu kotona pitämässä äitiään kädestä 24/7/365 estäen äidiltään seksin. Eiku.
Se parikymppinen tyttö asuu ja elää siellä kodissa. Käy keittiössä, veskissä jne. Tulee kotiin yllättävinä aikoina. Kyllä se spontaanin seksin vaikkapa keittiönpöydällä aika tehokkaasti estää.
Ja viiskymppisillä ihmisillä ei ole ollut tähän asti tai tuon jakson jälkeen tarpeeksi aikaa harrastaa villejä ja spontaaneja keittiönpöytäsessioita?
Ohis
Mua myös kummastuttaa tämä valtavan villi seksi jota ihmisillä yhtäkkiä on heti kun lapset lähtevät. Ehkä joillain vain sitten on energiaa.
Nojaa, ottamatta nyt kantaa ap:n ongelmaan, kyllä meillä miehen kanssa seksi nousi taas ihan uuteen kukoistukseen, kun viimeinenkin lapsi lähti omilleen. Ei se huonoa ollut ennenkään, mutta juuri sellaista spontaaniutta, leikkisyyttä ja aikaa löytyi kummasti enemmän, kun voi luottaa siihen, että talo on tyhjä ja voi tehdä ihan mitä haluaa. Hassu ajatus, ettei keski-iässä voisi löytää seksielämään ihan uutta kukoistusta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on järkyttävän ihmisvihamielinen kulttuuri.
Euroopassa kotoa muuton keski-ikä on 26-vuotta. Suomessa 19. Kertoo perheistä ja ihmisläheisyydestä todella paljon.
Kyllä se aikainen kotoa lähteminen pääosin lähtee sieltä nuoresta itsestään. Tai ei meillä ainakaan ole ketään pois potkittu, ihan itse ovat lukion jälkeen omilleen halunneet kaikki kolme. Ja hyvät välit ovat kaikkien kanssa.
Eiköhän ne ole ihan yksittäistapauksia, missä lapsi potkaistaan pihalle heti, kun täyttää 18 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on varmaan monen kohdalla kyse omasta katoavaisuuden pelosta. Ei haluta ajatella, että minä olen nyt siinä elämänvaiheessa, että lapsi muuttaa pois kotoa. Uusi ja tuntematon voi pelottaa. Sen sijaan halutaan jatkaa sitä tuttua ja turvallista elämänvaihetta, että lapsi on kotona ja minä olen vielä nuori vanhempi. Ja jos lapsikin viihtyy hyvin kotona, mikäs sen parempi. Itsenäistyminen ja vanhemmista irtaantuminen sen sijaan saattaa kärsiä, mutta sitähän ei haluta ajatella, vaan vakuutetaan, kuinka kaikki elävät ihanassa symbioosissa, ja kuinka lasten jatkuvat vierailut ovat vain ja ainoastaan ihanaa.
Ihan ot, mutta muistan täältä keskustelun, jossa äiti halusi 18v. lapsen muuttavan pois kotoa, jotta voisi harrastaa miehensä kanssa seksiä milloin vain ja missä vain, siis olohuoneessa, keittiössä vaikka aamutuimaan. Siis tämä oli yksi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Monesti se aikuinen lapsi tantuu takaisin lapseksi. Ei se ole kahden aikuisen koti.
N52Joo, ehkä siinä on hieman tuotakin mukana. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hieman raskasta seuraa noin pidemmän päälle, koska ei ole ihan tasavertainen aikuinen. Ap
Siinäpähän virut sitten myöhemmin yksinäsi kotona tai vanhainkodissa tuolla asenteella. Olet varmasti sitten raskasta seuraa, et tasavertainen aikuinen enää.
Ihme syyllistämistä.
Tuolla asenteella varustettuja lapsia en edes haluaisi vierailulle.
Lälläällää, sittenpä vanhana yksin virut.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Tämähän ei ole toki oma asenteeni omaa äitiäni kohtaan, vaan kommentti ap:n asenteeseen, joka oli vähän raskas. Ja sitä paitsi, hän itse käski kivittää. Kivitin.
Mikään määrä passaamista ja paapomista ei suinkaan varmista onnellista vanhuutta läheisten ympäröimänä, joten jokseenkin turha kommentti. Oman kokemukseni mukaan ne hyvällä itsetunnolla varustetut omilla jaloillaan olevat omaiset käyvät vanhainkodissa katsomassa, ei pilalle paapotut ikiteinit, joita ei vanheneva äiti tai isä juuri kiinnosta kun tästä ei enää ole hyötyä.
En yhä vieläkään ymmärrä miten se että aikuinen saa palata lapsuudenkotiin hetkeksi tai jopa pidemmaksi aikaa, jos ihan mistään syystä täytyy, on jotenkin "pilalle paapomista". Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei pihalle heittäminen 16-vuotiaana ketään erityisen vahvaksi tee.
No eihän se olekaan. Mutta sanon nyt näin, että kokonaisuutena, jos yli parikymppinen jatkuvasti pyytää vanhemmiltaan palveluksia (isoja tai pieniä) ja suuttuu, jos ei joka kerta rynnätä heti hätiin, kyllä siinä jonkinlaista pilalle paapomisen meininkiä on ollut. Ihan erityisesti, jos asetelma ei ole tarvittaessa vastavuoroinen.
Kyllä tuossa iässä itsenäistymisen halun pitäisi olla kova, ja tukeutuminen vanhempiin ei se ensisijainen keino joka asiassa.
(mikä ei edelleenkään tarkoita, etteikö apua saisi pyytää ja antaa - kohtuus vaan kaikessa)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ot, mutta muistan täältä keskustelun, jossa äiti halusi 18v. lapsen muuttavan pois kotoa, jotta voisi harrastaa miehensä kanssa seksiä milloin vain ja missä vain, siis olohuoneessa, keittiössä vaikka aamutuimaan. Siis tämä oli yksi syy.
Onko se kielletty halu sitten mielestäsi?
Kun äiti sairastui, vietin muutaman yön viikossa hänen luonaan. Vaikka minulla oli ihan mukava ja täysi oma elämä, laitoin sen osittain hyllylle auttaakseni kuolemansairasta ihmistä henkisesti ja fyysisesti. Ei ollut mitään ongelmia siitä, että joku herätettäisiin imurin ääneen tms, mutta ehkä jousto onnistuu toisilta huonommin kuin toisilta.
Minulle läheiset ihmiset ovat sitä elämää eikä vaikka joku pääseminen salille säännöllisesti mene sen ohi, kun läheinen tarvitsee apua. Ap:n tapauksessa ei edes ole kyse sairaanhoidosta vaan terveen ihmisen aasumisesta, mikä ei vaikuta elämään yhtään niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan monen kohdalla kyse omasta katoavaisuuden pelosta. Ei haluta ajatella, että minä olen nyt siinä elämänvaiheessa, että lapsi muuttaa pois kotoa. Uusi ja tuntematon voi pelottaa. Sen sijaan halutaan jatkaa sitä tuttua ja turvallista elämänvaihetta, että lapsi on kotona ja minä olen vielä nuori vanhempi. Ja jos lapsikin viihtyy hyvin kotona, mikäs sen parempi. Itsenäistyminen ja vanhemmista irtaantuminen sen sijaan saattaa kärsiä, mutta sitähän ei haluta ajatella, vaan vakuutetaan, kuinka kaikki elävät ihanassa symbioosissa, ja kuinka lasten jatkuvat vierailut ovat vain ja ainoastaan ihanaa.
Kyllä sinä nyt sekoitat asioita reippaalla otteella. Tässähän on kyse väliaikaisesta ratkaisusta, jotta asiat sujuisivat joustavasti ja läheiset ihmiset auttaisivat toisiaan.
Suomi on jotenkin outo maa. Täällä on paljon ylisukupolvista kylmyyttä, joka ilmenee tämänkin ketjun pohdinnoissa periaatteena "pärjää aina yksin, mutta jos apua tarvitset, turvaudu viranomaisiin".
Täällä on ollut paljon keskustelua siitä, tekeekö vanhempien luo muuttanut lapsi kotitöitä oma-aloitteisesti vai ei. Minulla oli koko lapsuuden ja nuoruuden tunne, että koti oli nimenomaan vanhempien koti, jossa me lapset saatiin asua. Oma-aloitteisesti en tehnyt juuri mitään, sillä onnistuin tekemään kaiken väärin ja siitä tuli huutoa. Kuulin myös usein, että jos tapahtuu sitä tai tätä, lennän ulos kuin leppäkeihäs. Olen aikuisiällä ollut muutaman kerran vanhempien luona yötä, mutta silloinkin äiti suostui siihen vastahakoisesti. Oli ahdistavaa, kun pelkkään vedenjuontiinkin piti kysyä lupa.
Jännä nähdä tämäkin puoli asiassa, kun palstalla hehkutetaan kuinka ihminen katuu jos ei hanki lapsia ja ne uudet ihmiset ovat koko elämän tarkoitus. Sitten kuitenkin suuri osa ajattelee, että kun lapsi on täysi-ikäinen, niin sitä ei haluta enää elämään, kuin ehkä pienen ohimenevän hetken ajaksi kahvipöytään. Ap:stakin ihan tuntuu _vastenmieliseltä_ jos tytär tulisi määräajaksi lapsuudenkotiinsa yöpymään (ja ihan järkevän syyn takia). Huhhuh.
Ihan parisuhteessa olen ja yhdessä asutaan. Toki toisella joskus on menoja su-to kello 20 jälkeen, mutta ne on yleensä etukäteen tiedossa ja satunnaisia. Normaalissa suhteessa otetaan toinen huomioon. Herään usein viikonloppuisinkin viimeistään kuudelta, enkä ala vaikka imuroimaan tai turhaan paukuta ulko-ovea, kun toinen nukkuu kymmeneen asti. Voin itse elää silloin hiljaisesti, kuten hän tekee minun vuokseni arki-iltoina.