Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi monessa muussa maassa ja kulttuurissa 22-vuotias asuisi vielä kotona tai olisi vähintään loma-ajat kotona, ehkä viikonloputkin. Suomessa voi muuttaa omilleen aikaisin, koska opinto- ja asumistukisysteemi. On arvioitu, että jatkossa Suomessakin tullaan asumaan pitempään kotona.
Auttaisiko jos tätä suhteuttaisi vähän muuhun maailmaan? Sopikaa säännöt etukäteen.
Minusta nuorten aikuisten itsenäistymiseen käytettäviä julkisia varoja pitäisi vähentää ja kohdistaa ne rahat oikeasti köyhille suomalaisille.
Vanhemmillaan asuva nuori aikuinen elelee aika leveästi sosiaalituilla, kun taas vanhukselle ne ovat aivan riittämättömiä.
Tajusin juuri, että mun 18-v kotona asuva saisi sossutukea monta sataa kuussa. Ei vaan ole älytty pyytää.
Sen sijaan miehen iäkkäällä sukulaisella ei sossutuki meinaa millään riittää. Hän elää aivan hädässä. Säästöt otettiin ensimmäisenä j anyt joutuu säästämään jopa lääkkeitään.
Reseptilääkkeet korvataan täysimääräisenä toimeentulotuessa kunhan liittää kuitin mukaan tai hakee maksusitoumusta lääkkeilleen, joten aivan turhaan säästää. Eikö tätä ole teille kerrottu? Perustoimeentulotuki korvaa asumisen, veden, sähkön,kotivakuutuksen, lääkekulut silloin kun ne on julkisen puolen lääkärin reseptillä ja terveyskeskus ja julkisen puolen poliklinikka maksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijan tuloilla on vaikea kahta asuntoa pitää. Onhan teillä oma rauha sen aikaa, kun tyttö on harjoittelussa. En usko, että tyttökään jippiitä kiljuu siitä, että vanhempiensa luona joutuu asumaan. Harjoittelu kestää vain hetken ja sen jälkeen kaikki palautuu ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.
Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!Kyllä, asiat voi aina halutessaan tajuta tahallaan väärin tai sitten joillekin läheinen ja hyvä perhe on ihan vaan utopiaa.
Miksi vanhemmat eivät voisi mennä aikuisen lapsensa kotiin turvasatamaan? Etenkin, kun alkaa olla dementiaa ja kolotusta, eikö silloin sillä lapsella ole hyvä mieli, kun saa olla apuna vanhemmille. Ei voi ajatella, että lapsilla on pelkkiä oikeuksia.
Lähdetään siitä, että äiti on aina äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.
Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!Kyllä, asiat voi aina halutessaan tajuta tahallaan väärin tai sitten joillekin läheinen ja hyvä perhe on ihan vaan utopiaa.
Miksi vanhemmat eivät voisi mennä aikuisen lapsensa kotiin turvasatamaan? Etenkin, kun alkaa olla dementiaa ja kolotusta, eikö silloin sillä lapsella ole hyvä mieli, kun saa olla apuna vanhemmille. Ei voi ajatella, että lapsilla on pelkkiä oikeuksia.
Lähdetään siitä, että äiti on aina äiti.
No eikä ole. Vain naaraspuolinen nisäkäs joka synnyttää. Koko äitiys on glorifioitua höpinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnenhetkiäni ovat aina ne, kun vanhimmat lapseni maailmalta tulevat lapsuudenkotiinsa asumaan juuri työnharjoittelu ym.muiden asioiden puitteissa.
En voi käsittää, kun ap sanoi sanan " vastenmielisistä" kun tarkoitti omaa lastaan.
Oli kova ikävä kun nuori toisensa jälkeen kotoa on pois muuttanut, mutta samalla hyvä mieli siitä, että nuorella on kaikki hyvin kun uskaltaa ja haluaa irtaantua kotipesästään.
Ihania siis nämä käynnit, pitkätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotelli on keksitty. Käske sinne.
Kodista irtoamisen siirtymävaihe menossa, ei se niin helppoa ole nousta siivilleen ja jättää kaikki entinen elämä omassa tutussa kodissa, jossa on elänyt koko ikänsä. Sinulla on edelleen koti, mutta tytölläsi ei. Hän yrittää rakentaa omaa, mutta veikkaan että se on edelleen "kämppä" tai asunto. Hän voi tuntea haikeutta ja kaipuutakin vanhaan.
Anna tytön tulla, ei se jäädäkseen tule. Yrittäkää löytää säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.
Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!Kyllä, asiat voi aina halutessaan tajuta tahallaan väärin tai sitten joillekin läheinen ja hyvä perhe on ihan vaan utopiaa.
Miksi vanhemmat eivät voisi mennä aikuisen lapsensa kotiin turvasatamaan? Etenkin, kun alkaa olla dementiaa ja kolotusta, eikö silloin sillä lapsella ole hyvä mieli, kun saa olla apuna vanhemmille. Ei voi ajatella, että lapsilla on pelkkiä oikeuksia.
Lähdetään siitä, että äiti on aina äiti.
Kun äitini sairastui Alzheimeriin, lopulta hän sanoi minua äidiksi. Ja ilomielin annoin hänelle äidillistä rakkautta, vaikka olin tytär alun perin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Sitten ei varmaan kannata mennä toisten kotiin asumaan, jos et pysty heidän tavoillaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Minun pitää herätä 4:30 töihin. Jos asun toisen ihmisen kanssa huolehdin hänestä, enkä pysty nukkumaan, ennen kuin tiedän, että hän on kotona. Ja ulko-oven ääneen herää aina. Minusta minulla, joka otan lapsen tilapäisesti asumaan luokseni on oikeus vaatia, että kotona ollaan klo 20 mennessä, jolloin käyn nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asui aikuinen nuori mies, siis oma poika, työharjoittelun aikana kuukauden verran tässä muutama talvi sitten. Liikunta-ala ja oli harjoittelunsa laskettelukeskuksessa. Ihan mukavaa, kun asui tässä lapsuudenkodissaan, mutta hänen kaappinsa jne oli muuttonsa jälkeen otettu toiseen käyttöön, niin pojan tavarat olivat pitkin poikin levällään. Jotenkin siunasin mielessäni, kun poika kuukauden jälkeen keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti "omaan kotiin". Kiva, kun käyvät, mutta vielä kivempi, kun lähtevät sinne omaan kotiinsa. Pitää paikkansa niin vieraiden kuin lasten ja lastenlasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Minun pitää herätä 4:30 töihin. Jos asun toisen ihmisen kanssa huolehdin hänestä, enkä pysty nukkumaan, ennen kuin tiedän, että hän on kotona. Ja ulko-oven ääneen herää aina. Minusta minulla, joka otan lapsen tilapäisesti asumaan luokseni on oikeus vaatia, että kotona ollaan klo 20 mennessä, jolloin käyn nukkumaan.
Et varmaan pystykään kenenkään aikuisen kanssa asumaan, kuka nyt haluaisi asua avovankilan säännöillä?
Kaveri asui pari kuukautta luonani harjoittelun takia. Kyllä tuntuu hullulta, ettet halua omaa lastasi luoksesi sen harjoittelun ajaksi? Se on kuitenkin pieni aika tässä elämässä ja todennäköisesti katuisit sitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Luonnollista vaatia kotiintuloaikoja? No ei ole. Ei edes sille 19-vuotiaalle, joka ei ole vielä pois muuttanutkaan.
Todellakin jos asutaan yhdessä, yhdessä sovitaan myös se mihin aikoihin kuljetaan ja miten ilmoitetaan menemisistä. Silloin kun lapsi asuu vielä kotona, pitää enemmän lähteä siitä yhdessä sopimisesta. Mutta silloin, jos toinen väliaikaisesti muuttaa vanhempien kotiin, voi mennä enemmän sanelemalla säännöt, joita noudatetaan. Jos ei miellytä, niin aikuinen lapsi voi valita asua muualla.
Sanelemalla säännöt? Täysin älytön ajatus.
Minun pitää herätä 4:30 töihin. Jos asun toisen ihmisen kanssa huolehdin hänestä, enkä pysty nukkumaan, ennen kuin tiedän, että hän on kotona. Ja ulko-oven ääneen herää aina. Minusta minulla, joka otan lapsen tilapäisesti asumaan luokseni on oikeus vaatia, että kotona ollaan klo 20 mennessä, jolloin käyn nukkumaan.
Suosittelen terapiaa, koska tuo ei ole normaalia käytöstä. Miten eläisit normaalissa parisuhteessa?
Minulla on kaksi lasta. Jos aloittajan tapainen tilanne tulisi lapsen yksi kohdalla, niin ajatus olisi lähinnä, no sehän kiva, sopii, kun sovitaan pelisäännöt yhdessä asumiseen.
Jos tulisi lapsen kaksi kohdalla, niin miettisin, että kuinka nopeasti ihminen voisi muuttaa vaikka Afganistaniin tai pohjois-Koreaan. Hän on ihana ihminen ja mieluusti autan häntä milloin vaan. Hänen kanssaan ei vaan voi elää. Hänellä ei ole mitään käsitystä rajoista, yksityisyydestä tai häiritsevästä käytöksestä. Hän voi esimerkiksi aloittaa puoli neljältä rummuttamaan keittiössä kattiloilla, kun tuli hyvä biisi mieleen. Eikä tätä voi hänelle mitenkään kostaa, jos menee laulamaan hänen huoneeseensa hänen nukkuessaan, niin hän herää iloisena ja liittyy mukaan lauluun. Hän voi tulla kotiin mukanaan kymmenen ventovierasta ihmistä, jotka tapasi junassa. Jos vessan oven unohtaa lukita hän tulee sinne harjaamaan hampaita ja kertomaan tarinoita, huolimatta oliko vessassa joku perheenjäsen vai vaikka minun työkaveri.
Luulisin hänen olevan aivonsa pilalle polttanut hippi, jos en tuntisi lapsuudesta asti, on syntynyt tuollaisena. Onnellisena, mikään ei haittaa, mutta ei myöskään ymmärrä, että muita voi haitata. Muistaa, sen että toisia voi haitata noin 2päivää, ennen kuin tekee uudestaan saman homman. Onneksi hän on myös lahjakas ja sen ansiosta tulee hyvin toimeen, ettei ole minun luona ollut kuin muutamia päiviä, ennen kuin on löytänyt uuden kodin, kun on taas itselle täysin yllättäen saanut häädön. Nyt asuu jossain kommuunissa jo toista vuotta, siellä tuntuneet kestävän häntä, onneksi.
Ahdistaisi kyllä ensimmäisen lapsenkin kohdalla, jos tulisi paljon pidemmäksi aikaa, varsinkin, jos ei olisi määräaikaa, koska muuttaa pois.
Ihmettelen tuota mahdollista taantumista. Asuessani vielä kotona osallistuin siivouksiin ja muihin kotitöihin. Eikö nämä taantuneet ole koskaan tehneet kotonaan kotitöitä, jos eivät edes aikuisena niitä tekisi? On kyllä ollut huono kasvatusta.
Se, että ihmiset taantuvat vanhempiensa seurassa takaisin lapsuuteen on ihan oikea tutkittu psykologinen ilmiö. Siihen kannattaa jokaisen joka sanoo, että meille voi lapset tulla aina kotiin, varautua henkisesti. Ettei sieltä tulekaan ne ihanat aikuiset jotka olette kasvattaneet, vaan joku ärsyttävä taantuma. Vaikka heillä olisi itselläänkin jo lapsia.
En usko, että monikaan hyppää riemusta, jos aikuinen lapsi tai vaikka oma vanhempi pitää ottaa asumaan omaan kotiin. Toki pari kuukautta voi olla vielä niin lyhyt aika, että osalle on vain mukavaa. Mutta useimmilla on oma elämä, joka on muotoutunut sellaiseksi jota haluaa itse elää. Oli se sitten sitä villiä seksiä pitkin asuntoa tai ilman paitaa käyskentelyä tai sitä ettei halua mitään sotkuja tai ettei tarvitse tehdä viikkosiivousta tai yövuorojen jälkeen nukkumista tai mitä vaan. Ei se sitä tarkoita, ettei sitä lasta tai vanhempaa rakasta tai halua tukea.
Omalla kohdalla äitini herää joka aamu kuudelta. Itse menen nukkumaan siinä kahden-kolmen aikaa, usein olen ystävieni luona kylässä yli puolille öin. Minä en jaksaisi, kun joku alkaa metelöidä keittiössä ja sen jälkeen imuroimaan, juuri kun olen saanut muutaman tunnin nukuttua. Ja ei hänkään varmaan halua, että keskellä yötä kolistellaan kotiin ja aletaan kokkaamaan. Minä oleilen kotona lähinnä pelkissä sukissa, en viitsisi tätä tehdä äitini ja hänen miehensä luona. Minulla käy säännöllisesti miesvieras, jos äitini asuisi luonani, joutuisin sen tapaamisen perumaan. Minä nollaan usein työviikon yksin usealla viinipullolla, äitini on lähes absolutisti. Tässä vain muutama esimerkki miten elämät eroavat toisista. Varsinkin, jos tietää, että toisella on hyvin erilaiset tavat/elämäntyyli tai hyvin erilainen persoona, niin varmasti ahdistaa ajatus yhdessä asumisesta. Minä jäin jokin aikaa sitten hetkeksi työttömäksi ja sekä äitini ja isäni sanoivat, että voin muuttaa tarvittaessa heille, mutta tiedän, ettei kukaan meistä sitä halunnut. Se, ettei halua asua jonkun kanssa ei tarkoita, ettei häntä rakasta. Saman fiiliksen sain aloittajan viestistäkin, rakastaa lastaan ja haluaa ja varmaan auttaakin, mutta yhdessä asuminen ei vaan tunnu hyvältä.