Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ot, mutta muistan täältä keskustelun, jossa äiti halusi 18v. lapsen muuttavan pois kotoa, jotta voisi harrastaa miehensä kanssa seksiä milloin vain ja missä vain, siis olohuoneessa, keittiössä vaikka aamutuimaan. Siis tämä oli yksi syy.
Onko se kielletty halu sitten mielestäsi?
No onhan se jotenkin naurettavaa, siis siinä mielessä, että ottaa niin ison osan ajattelusta ja tilasta. Mutta aikamme on täynnä seksiä ja siksi tällaiset överit jutut voivat vallata mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä nähdä tämäkin puoli asiassa, kun palstalla hehkutetaan kuinka ihminen katuu jos ei hanki lapsia ja ne uudet ihmiset ovat koko elämän tarkoitus. Sitten kuitenkin suuri osa ajattelee, että kun lapsi on täysi-ikäinen, niin sitä ei haluta enää elämään, kuin ehkä pienen ohimenevän hetken ajaksi kahvipöytään. Ap:stakin ihan tuntuu _vastenmieliseltä_ jos tytär tulisi määräajaksi lapsuudenkotiinsa yöpymään (ja ihan järkevän syyn takia). Huhhuh.
Tämä kuvastaa ehkä vanhemmuutta pakollisena osana elämää, jotta vaikuttaisi ns. normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihmiset taantuvat vanhempiensa seurassa takaisin lapsuuteen on ihan oikea tutkittu psykologinen ilmiö. Siihen kannattaa jokaisen joka sanoo, että meille voi lapset tulla aina kotiin, varautua henkisesti. Ettei sieltä tulekaan ne ihanat aikuiset jotka olette kasvattaneet, vaan joku ärsyttävä taantuma. Vaikka heillä olisi itselläänkin jo lapsia.
En usko, että monikaan hyppää riemusta, jos aikuinen lapsi tai vaikka oma vanhempi pitää ottaa asumaan omaan kotiin. Toki pari kuukautta voi olla vielä niin lyhyt aika, että osalle on vain mukavaa. Mutta useimmilla on oma elämä, joka on muotoutunut sellaiseksi jota haluaa itse elää. Oli se sitten sitä villiä seksiä pitkin asuntoa tai ilman paitaa käyskentelyä tai sitä ettei halua mitään sotkuja tai ettei tarvitse tehdä viikkosiivousta tai yövuorojen jälkeen nukkumista tai mitä vaan. Ei se sitä tarkoita, ettei sitä lasta tai vanhempaa rakasta tai halua tukea.
Omalla kohdalla äitini herää joka aamu kuudelta. Itse menen nukkumaan siinä kahden-kolmen aikaa, usein olen ystävieni luona kylässä yli puolille öin. Minä en jaksaisi, kun joku alkaa metelöidä keittiössä ja sen jälkeen imuroimaan, juuri kun olen saanut muutaman tunnin nukuttua. Ja ei hänkään varmaan halua, että keskellä yötä kolistellaan kotiin ja aletaan kokkaamaan. Minä oleilen kotona lähinnä pelkissä sukissa, en viitsisi tätä tehdä äitini ja hänen miehensä luona. Minulla käy säännöllisesti miesvieras, jos äitini asuisi luonani, joutuisin sen tapaamisen perumaan. Minä nollaan usein työviikon yksin usealla viinipullolla, äitini on lähes absolutisti. Tässä vain muutama esimerkki miten elämät eroavat toisista. Varsinkin, jos tietää, että toisella on hyvin erilaiset tavat/elämäntyyli tai hyvin erilainen persoona, niin varmasti ahdistaa ajatus yhdessä asumisesta. Minä jäin jokin aikaa sitten hetkeksi työttömäksi ja sekä äitini ja isäni sanoivat, että voin muuttaa tarvittaessa heille, mutta tiedän, ettei kukaan meistä sitä halunnut. Se, ettei halua asua jonkun kanssa ei tarkoita, ettei häntä rakasta. Saman fiiliksen sain aloittajan viestistäkin, rakastaa lastaan ja haluaa ja varmaan auttaakin, mutta yhdessä asuminen ei vaan tunnu hyvältä.
Luulen, että näillä mammoilla, jotka nimenomaan haluavat aikuisen lapsensa asumaan luokseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ei ole omaa elämää. Ja sitä puutetta yritetään sitten saada paikattua niillä lasten pitkillä vierailuilla.
Kyllä minulla on oma elämä vaikka lapset tänne tulisi pitkäksikin aikaa. Viime kesänä opiskelijalapsi tuli meille kesäksi, oli täällä lähes neljä kuukautta. Kaupasta piti ostaa ja ruokaa laittaa enemmän kuin aiemmin, siinä kaikki. Lapsella oli vuokra maksettavana muutenkin, joten meille oli itsestään selvää, että täällä hän sai asua ilmaiseksi. Meidän lapset ovat hyviä tyyppejä ja perheenjäseniä. Koetko sinä, että sinun lapset muuttuivat vieraiksi heti, kun he muuttivat pois teiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Niin. Parikymppinen tyttöhän istuu kotona pitämässä äitiään kädestä 24/7/365 estäen äidiltään seksin. Eiku.
Se parikymppinen tyttö asuu ja elää siellä kodissa. Käy keittiössä, veskissä jne. Tulee kotiin yllättävinä aikoina. Kyllä se spontaanin seksin vaikkapa keittiönpöydällä aika tehokkaasti estää.
Toimii myös toisin päin.
Kätevää. Äiti tiedottaa tyttärelleen avoimella saitilla, ettei halua tätä kotiin. Luuletko, ettei tyttö osaa lukea?
Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa puhua asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minusta tuo olsi vain mukavaa!
Milloin ihmisistä tuli näin itsekeskeisiä. Ennen eli monta sukupolvea yhdessä.
Ennen on ollut olosuhteiden pakosta! Romantisointi elokuvista ja kirjoista.. tuskin kaikille ollut niin mukavaa aikaa tuo useamman sukupolven yhdessä elo. Ihmisiä on erilaisia, kuten perhesuhteita. Vahingollinen ja ikävä ympäristö pahimmillaan. Vaikutat itse itsekeskeiseltä, kun et pysty näkemään asioita oman viitekehyksesi ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihmiset taantuvat vanhempiensa seurassa takaisin lapsuuteen on ihan oikea tutkittu psykologinen ilmiö. Siihen kannattaa jokaisen joka sanoo, että meille voi lapset tulla aina kotiin, varautua henkisesti. Ettei sieltä tulekaan ne ihanat aikuiset jotka olette kasvattaneet, vaan joku ärsyttävä taantuma. Vaikka heillä olisi itselläänkin jo lapsia.
En usko, että monikaan hyppää riemusta, jos aikuinen lapsi tai vaikka oma vanhempi pitää ottaa asumaan omaan kotiin. Toki pari kuukautta voi olla vielä niin lyhyt aika, että osalle on vain mukavaa. Mutta useimmilla on oma elämä, joka on muotoutunut sellaiseksi jota haluaa itse elää. Oli se sitten sitä villiä seksiä pitkin asuntoa tai ilman paitaa käyskentelyä tai sitä ettei halua mitään sotkuja tai ettei tarvitse tehdä viikkosiivousta tai yövuorojen jälkeen nukkumista tai mitä vaan. Ei se sitä tarkoita, ettei sitä lasta tai vanhempaa rakasta tai halua tukea.
Omalla kohdalla äitini herää joka aamu kuudelta. Itse menen nukkumaan siinä kahden-kolmen aikaa, usein olen ystävieni luona kylässä yli puolille öin. Minä en jaksaisi, kun joku alkaa metelöidä keittiössä ja sen jälkeen imuroimaan, juuri kun olen saanut muutaman tunnin nukuttua. Ja ei hänkään varmaan halua, että keskellä yötä kolistellaan kotiin ja aletaan kokkaamaan. Minä oleilen kotona lähinnä pelkissä sukissa, en viitsisi tätä tehdä äitini ja hänen miehensä luona. Minulla käy säännöllisesti miesvieras, jos äitini asuisi luonani, joutuisin sen tapaamisen perumaan. Minä nollaan usein työviikon yksin usealla viinipullolla, äitini on lähes absolutisti. Tässä vain muutama esimerkki miten elämät eroavat toisista. Varsinkin, jos tietää, että toisella on hyvin erilaiset tavat/elämäntyyli tai hyvin erilainen persoona, niin varmasti ahdistaa ajatus yhdessä asumisesta. Minä jäin jokin aikaa sitten hetkeksi työttömäksi ja sekä äitini ja isäni sanoivat, että voin muuttaa tarvittaessa heille, mutta tiedän, ettei kukaan meistä sitä halunnut. Se, ettei halua asua jonkun kanssa ei tarkoita, ettei häntä rakasta. Saman fiiliksen sain aloittajan viestistäkin, rakastaa lastaan ja haluaa ja varmaan auttaakin, mutta yhdessä asuminen ei vaan tunnu hyvältä.
Luulen, että näillä mammoilla, jotka nimenomaan haluavat aikuisen lapsensa asumaan luokseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ei ole omaa elämää. Ja sitä puutetta yritetään sitten saada paikattua niillä lasten pitkillä vierailuilla.
Kyllä minulla on oma elämä vaikka lapset tänne tulisi pitkäksikin aikaa. Viime kesänä opiskelijalapsi tuli meille kesäksi, oli täällä lähes neljä kuukautta. Kaupasta piti ostaa ja ruokaa laittaa enemmän kuin aiemmin, siinä kaikki. Lapsella oli vuokra maksettavana muutenkin, joten meille oli itsestään selvää, että täällä hän sai asua ilmaiseksi. Meidän lapset ovat hyviä tyyppejä ja perheenjäseniä. Koetko sinä, että sinun lapset muuttuivat vieraiksi heti, kun he muuttivat pois teiltä?
Ei tässä kukaan ole lasten vieraiksi muuttumisesta puhunut. Mistä ihmeestä olet sellaista keksinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sillä omat teinit asuu vielä kotona. 17v. ja 19 v.
Tiedän jos tulisivat kotiin niin saisin palvella heitä.
Ehkä ottaisin mutta en kyllä haluaisi ja syynä ihan laiskuus. Nyt vieläkin meillä minä teen kaiken.Oletko unohtaunut kasvattaa lapsesi?
Mitään muuta ei ole tehty kun kasvatettu.
Mistäs ne teidän vetelät miehet tulee?
Ovat poikia ja eivät vaan suostu tekemään mitään.
Ei sun tarvi huolehtia sillä kun lähtevät niin takaisin eivät taatusti pääse ja toisella on kehitysvamma. Toinen taas on niin laiska eikä muuksi saa muutettua.
Oletko ajatellut, miten poikasi pärjäävät muutettuaan pois kotoa? Kehitysvammainen saa varmaan yhteiskunnan tukea asumiseensa, jos tarvis. Mutta jos tämä laiska poika ei ole oppinut tekemään kotitöitä, vaan on maannut passattavana, niin kova homma tulee oppia elämän perustaidot. Teet ison karhunpalveluksen lapsillesi.
Hei Miksi Edes Halusit lasta jos on vaikeaa?! Eikö oo Hyvä kun käy vanhempiaan katsomas oon kuullut Paljon Iäkkäämmään Äidin sanovan että"On se mukava kun käy vanhaa äitiä katsomas " ja tuokaan Lapsi ei oo enää itsekkään enää lapsi on Eläke iäs kuitenkin Lapsi on Aina lapsi oli minkä ikäinen hän oli.
Niin Entä, sitten kun oot harmaa hapsisinen( hiuksesi harmaantuneet) istut kiikkustuolissasi , ja olet Kenties Miehesi kansa kahdestaan .
Ja tuo 22- vuotias on jo itsekkin jo aika iäkäs mutta ei eläkkeellä ,( katsotaan siis nyt sinne Tulevaisuuteen ja kauas).
Ehkä tuolla lapsellasi on omiakin lapsia ja kenties on itsestäänkin jo mummu ja on kiireinen perheen äiti joku ura eikä kerkee Sinun ja Isänsä luona käymään .Niin Miten sitten suu pannaan?.
Ja muilla Vierailee Aikuiset lapset ja lapsen lapset.
Miltä se tuntuisi moni vanhus tuntee itsensä yksinäiseksi.
Ja jos on ollut huonot välit lapsiinsa eivät käy hekään jos Heitä on .
Oon kuullu monta surullista puhetta kun ei käy ketään.
Ja on Näitä Lapsia jotka ovat vanhempansa Omaishoitaja , kun Vanhempansa ovat tarvinneet hoitoa vaikka se on 25/7 , He Hoitavat Omaisiaan joillakin voi olla oma työnsä.Tietysti tässä kysytään Heidän jaksamistaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sanonut 16v tyttärelleni, että sitten joskus kun muuttaa omilleen niin on aina tervetullut kotiin, oli syy mikä tahansa. Työharjoittelu opinnoissa on todellakin syy tulla kotiin ja "loukkaantuisin" jos menisi jonnekin maksulliseen paikkaa sen sijaa, että tulisi kotiin.
Kyllä vetäisin (olisin vetänyt) herneet nenään ja pahasti jos ei vanhempien luokse olisi päässyt tarvittaessa majoittumaan. Tosin kun muutin puoleksi vuodeksi isäni kotikaupunkiin, vuokrasin ihan oman kämpän, mutta lyhyempiä pätkiä majoituin kyllä isän ja hänen puolisonsa luona, he ottivat ihan mielellään minut sinne, itseasiassa suorastaan ehdottivat sitä. Ja äidin luona majoituin myös jossain vaiheessa juurikin pari kuukautta, tosin siskoni asui siellä silloin myös. Kotitöitä tein tietysti, laitoin ruokaa ja pesin omat pyykkini. Ymmärtäisin, jos on tilasta puutetta, mutta ilmeisesti asutte edelleen isossa talossa jossa lapselle on oma huone? Pari kuukautta on lyhyt aika. Ja lapselle kannattaa teroittaa että kyse ei ole täyshoitolasta vaan saa itse kokata ruokansa ja pestä pyykkinsä. Ja kyllä, ottaisin äitini meille tarvittaessa, jos tilaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän päinvastoin eli minä aikuinen äiti-ihminen olisin tarvinnut viime syksynä asuntoa pojan opiskelupaikkakunnalta (kaikki eivät korona-aikanakaan tee vain etätöitä), mutta miniäkokelas yritti estää vedoten siihen, että se kaksio on heidän kotinsa. Vähän piti rautalankaa vääntää, kun selitin, että se ei ole miniäkokelaan koti ollenkaan, hän ei ole siellä kirjoilla ja toisaalta poika ei maksa omistajalle eli minulle vuokraa. Voin siis ottaa osan asunnosta haltuuni, koska pojalla ei ollut mitään dokumenttia, jolla todistaa, että hänellä on hallintaoikeus.
Eli ei ne omat lapset puolisoineen ole yhtään sen innokkaampia kotiaan jakamaan edes tilapäisesti, vaikka miten vakuutellaan, että ilman muuta sitä perhettään aina auttaa.
Tässäpä tilanne. Sinulla oli tähän mitä ilmeisimmin oikeus, mutta välit poikaan ja tyttöystävään saattoivat hyytyä todella pitkäksi aikaa. Muuttiko nuoripari jo omilleen?
Ei kannata ap ainakaan odottaa, että lapsesi sinua auttaisi kun olet vanha ja raihnainen. Sehän on yksi syy joillekin lapsen hankintaan, että apua löytyy kun itse on mummeli. Apua ei kyllä löydy, mikäli lapsi on lähes yhdentekevä aikuistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Vitsillä. Monilla on varmaan kotona aikamoinen seksivälinearsenaali. Niille pitäisi olla oma kaappi vähän samalla tavalla kuin on aamiaiskaappi. Sinne kaikki välineet ja kaappi lukkoon.
Jotenkin riepoo tämä mammojen ylianalysointi riippuvuussuhteesta ja elämän puutteesta.
Tämä tytär OPISKELEE. Hän on käynyt lukion, joten kyseessä todennäköisesti yliopisto tai AMK. Fiksu likka siis ja panostaa tulevaisuuteensa.
Ehkä monen mamman on vaikea ymmärtää, mitä opiskelu vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Vitsillä. Monilla on varmaan kotona aikamoinen seksivälinearsenaali. Niille pitäisi olla oma kaappi vähän samalla tavalla kuin on aamiaiskaappi. Sinne kaikki välineet ja kaappi lukkoon.
Nääh. Ap haluaa varmaan vaan katsoa Kaunarit ja Emmerdalen rauhassa ja mussuttaa suklaata.
Minä en ainakaan lapsena olettaisi, että voin vaan mennä vanhemmille asumaan pitkäksi aikaa. Kysyisin, että haittaisiko se. Maksaisin itse oletuksena kaiken ja auttaisin kotitöissä.
Juttuhan tuossa onkin se, että kun oma lapsi tulee assumaan kuukaudeksi, hän on vanhempiensa luona vierailijan statuksella, tai sitten lapsena, ei tasavertaisena perheenjäsenenä. Kuka muka laittaa vieraat pesemään pyykkiä tai hoitamaan kotia? Eihän ap sanonut että lapsi ei saa tulla, vaan että se vähän ottaa pattiin että tulee. Tiedän montakin perhettä jossa lapsi tekee juuri harjoitteluja vanhempien luona asuen, ja kyllä siellä kaikkien puheissa on vähän sellainen että lähtis jo kotiinsa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on järkyttävän ihmisvihamielinen kulttuuri.
Euroopassa kotoa muuton keski-ikä on 26-vuotta. Suomessa 19. Kertoo perheistä ja ihmisläheisyydestä todella paljon.
Kyllä se aikainen kotoa lähteminen pääosin lähtee sieltä nuoresta itsestään. Tai ei meillä ainakaan ole ketään pois potkittu, ihan itse ovat lukion jälkeen omilleen halunneet kaikki kolme. Ja hyvät välit ovat kaikkien kanssa.
Eiköhän ne ole ihan yksittäistapauksia, missä lapsi potkaistaan pihalle heti, kun täyttää 18 v.
Täällä alkaa lapsen karaisu keskimäärin jo ennen kouluikää, joten toki lähtevät.
Olen samaa mieltä ja pidän vähän erikoisena, jos nuori aikuinen ei ensisijassa tukeudu esim kavereihinsa tai mahdolliseen kumppaniin, jos on jo parisuhde. Toki tämä nyt menee jo ohi tuosta aloittajan "ongelmasta".