Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.
Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!Kyllä, asiat voi aina halutessaan tajuta tahallaan väärin tai sitten joillekin läheinen ja hyvä perhe on ihan vaan utopiaa.
Miksi vanhemmat eivät voisi mennä aikuisen lapsensa kotiin turvasatamaan? Etenkin, kun alkaa olla dementiaa ja kolotusta, eikö silloin sillä lapsella ole hyvä mieli, kun saa olla apuna vanhemmille. Ei voi ajatella, että lapsilla on pelkkiä oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena voi tutustua lapseensa uudestaan. Me olmme olleet paljon tekemisissä aikuisten lastemme kanssa. Asumaankin voi joku tulla, jos tarvitsee. Kyllä aina on järjestettyputkiremontin ajaksi sukulaisille asunto. Siskon perhe muutti lapsuuden kotiin, äiti muutti siskonsa kotiin , hänen sisarensa meni tyttrensä mökille miehineen, siis putkiremontin ajan ketjutettiin kaikille sopivaksi. Me olimme suvun etäasunnossa merenranta-kaupungissa. Oli ihan kiva kokemus. Tänään just kalustettiin miniän kanssa varalle väistöasuntoa, kun vihdoin tiedetään milloin heidän linjasaneeraus alkaa. Lasten kouluun meno täältä kyllä mietityttää. Kesällä olisi helpompi vaihtaa kotia pariksi kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kyseessä olisi uusperhe? Esim että kaksi aikuista on yhdistänyt taloutensa siinä vaiheessa kun lapset ovat omillaan? Muuttaako se jotain?
Apua, nyt sohaisit toista mammojen vakioraivon aihetta. Popparit esiin.
Mikä se toinen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sillä omat teinit asuu vielä kotona. 17v. ja 19 v.
Tiedän jos tulisivat kotiin niin saisin palvella heitä.
Ehkä ottaisin mutta en kyllä haluaisi ja syynä ihan laiskuus. Nyt vieläkin meillä minä teen kaiken.Oletko unohtaunut kasvattaa lapsesi?
Mitään muuta ei ole tehty kun kasvatettu.
Mistäs ne teidän vetelät miehet tulee?
Ovat poikia ja eivät vaan suostu tekemään mitään.
Ei sun tarvi huolehtia sillä kun lähtevät niin takaisin eivät taatusti pääse ja toisella on kehitysvamma. Toinen taas on niin laiska eikä muuksi saa muutettua.
Uuuh, jäätävää!
En tiedä, mistä vetelät miehet tulevat. Mieheni ja poikani eivät ole veteliä.
Aika kylmäävää, että monet vanhemmat ei halua omia lapsiaan kotiin asumaan muutamaksi kuukaudeksi. Mun edesmennyt äiti olisi kiljunut riemusta jos joku meistä olisi mennyt. Ja ap:n tytär on vasta 22v, eli aika nuori. Ehkä olisi omituisempaa ja kyseenalaisempaa jos olisi 42v.
Itsestäänselväähän on, että kaikki asujat osallistuu kotitöihin, silloinkin kun se lapsi on esim. 15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Monesti se aikuinen lapsi tantuu takaisin lapseksi. Ei se ole kahden aikuisen koti.
N52Joo, ehkä siinä on hieman tuotakin mukana. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hieman raskasta seuraa noin pidemmän päälle, koska ei ole ihan tasavertainen aikuinen. Ap
Aivan. Mutta kenen tehtävä on kasvaa yhdessä lapsensa kanssa siihen, että hän on jo aikuisempi? Naapurintätikö opettaa lapsen huomioimaan temperamenttien eroja ja että vanhemmat haluavat olla enemmän rauhassa? Miten ne voimat tolleen loppuu kesken kaiken? Totta kai se olet sinä, joka kasvatat ihan omin pikkukätösin sen oman lapsesi kohti henkistä aikuisuutta. Sinun velvollisuutesi on osoittaa lapselle, että rajat muuttuvat lapsen iän lisääntyessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.
Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?
Minäkin olen jonkun lapsi. En silti kuvittele että vanhempieni koti on automaattisesti aina ja joka tilanteessa vapaasti käytettävissäni. Vanhempieni koti on heidän kotinsa ja jos joskus haluaisin oleskella siellä tilapäisesti pidempään kuin viikonlopun, kysyisin kohteliaasti sopiiko se heille ja tarjoutuisin eri tavoin olemaan avuksi ja hyvittämään oleskelustani väistämättä aiheutuvan lisätyön ja kustannukset. Jos ei sopisi, hyväksyisin asian ja etsisin toisen vaihtoehdon. Jos ei psyyke kestä kuulla kieltävää vastausta kysyessään vanhemmiltaan tuota, on parempi olla kysymättä ollenkaan.
Tämä on sitä suomalaisten etäisen viileätä suhtautumista omiin lapsiin. Tottakai sen hyväksyt kun olet siihen kasvanut ja todennäköisesti siirrät seuraavalle sukupolvelle
Miksi minä kohtelisin minulle todella rakkaita vanhempiani yliolkaisesti ja itsekeskeisesti olettamalla että voin ottaa heidän kotinsa käyttöön muitta mutkitta aina kun haluan? Minun mielestäni se on kauhean epäkunnioittavaa eikä ollenkaan rakastavaa. Se että olettaa että totta kai vanhempi haluaa lapsen takaisin kotiin asumaan heijastelee enemmän sitä ettei osaa ajatella vanhempiaan erillisinä ihmisinä joiden koko elämä ei enää pyöri nyt jo aikuisen lapsen ympärillä. Tuollainen ihminen näkee itsensä edelleen pienen itsekeskeisen lapsen roolissa joka on ädin ja isän maailmankaikkeuden napa. Totta kai silloin tulee valtavana shokkina jos vanhemmat eivät kauhean innokkaasti haluaisi lasta takaisin kotiin asumaan pidemmäksi aikaa vaikka kuinka rakastaisivat. Harvoin siinä on kyse rakkauden puutteesta vaan juuri erilaisista temperamenteista ja elämäntilanteista. Aikuiset kun elämänkokemuksellaan jo saattavat tajuta että tästä yhdessä asumisesta syntyy usein sydäntäsärkeviä konflikteja, lapsi taas mietti ainoastaan että mistä nopeasti ja halvalla uusi kämppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Monesti se aikuinen lapsi tantuu takaisin lapseksi. Ei se ole kahden aikuisen koti.
N52Joo, ehkä siinä on hieman tuotakin mukana. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hieman raskasta seuraa noin pidemmän päälle, koska ei ole ihan tasavertainen aikuinen. Ap
Aivan. Mutta kenen tehtävä on kasvaa yhdessä lapsensa kanssa siihen, että hän on jo aikuisempi? Naapurintätikö opettaa lapsen huomioimaan temperamenttien eroja ja että vanhemmat haluavat olla enemmän rauhassa? Miten ne voimat tolleen loppuu kesken kaiken? Totta kai se olet sinä, joka kasvatat ihan omin pikkukätösin sen oman lapsesi kohti henkistä aikuisuutta. Sinun velvollisuutesi on osoittaa lapselle, että rajat muuttuvat lapsen iän lisääntyessä.
No niinpä. Ehkä tässä onkin ensimmäisen rajanvedon paikka: "rakas lapseni, et voi asua kanssamme. Olet nyt aikuinen ja haluamme että kasvat henkisesti ja etsit toisenlaisen majoituksen. Kotonamme asuessa et oppisi samaa kuin omillasi. Voimme avustaa summalla X koska tiedämme että rahaa ei ole liikaa".
Mutta tämä on varmasti palstalaisten mielestä "väärin kasvatettu".
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minusta tuo olsi vain mukavaa!
Milloin ihmisistä tuli näin itsekeskeisiä. Ennen eli monta sukupolvea yhdessä.
Todellakin.
Ja täälläkin ollut monta ketjua, joissa on haukuttu suuria ikäluokkia itsekkäiksi ja vaikka miksi.
Vaan mikä ikäluokka se itsekästä oikeasti onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestäkää harjoitteluaika niin, että menette miehen kanssa useampana viikonloppuna kahdestaan mökille tai hotelliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sillä omat teinit asuu vielä kotona. 17v. ja 19 v.
Tiedän jos tulisivat kotiin niin saisin palvella heitä.
Ehkä ottaisin mutta en kyllä haluaisi ja syynä ihan laiskuus. Nyt vieläkin meillä minä teen kaiken.Oletko unohtaunut kasvattaa lapsesi?
Mitään muuta ei ole tehty kun kasvatettu.
Mistäs ne teidän vetelät miehet tulee?
Ovat poikia ja eivät vaan suostu tekemään mitään.
Ei sun tarvi huolehtia sillä kun lähtevät niin takaisin eivät taatusti pääse ja toisella on kehitysvamma. Toinen taas on niin laiska eikä muuksi saa muutettua.
No toivottavasti sun pojat pyörii paljon kylillä kaljottelemassa, niin saat viettää laatuaikaa ja levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Pakkohan tän on olla provo? Mutta jos leikitään, että ei.)
Opiskelijalla ei olisi varaa toisen asunnon vuokraamiseen, joten todellakin olis tervetullut lapsuudenkotiinsa. Ellei, niin ihmissuhteessa jotain pielessä.
Minkä ikäisiä aloittaja ja hänen miehensä ovat? Onko mies siis tämän tyttären isä?
Joku valitti, että kotiin palattuaan joutui noudattamaan kotiintuloaikoja. Tämä on luonnollista. Talossa eletään talon säännöillä ja on oikeus tietää, mihin aikoihin siellä tullaan ja mennään iltaisin ja öisin. Aikuiset lapseni eivät asu enää kotona, mutta jos jostain syystä tulisivat vähäksi aikaa ( esim putkiremontti) vaatisin kyllä talon tavoille ja haluaisin tietää kotiintuloajat, vaikka muuten en enää tarvitse heistä huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olisi kertonut, ettei miehensä halua tytärtä takaisin kotiin, kaikki mammat huutaisivat kuorossa: jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Niin. Parikymppinen tyttöhän istuu kotona pitämässä äitiään kädestä 24/7/365 estäen äidiltään seksin. Eiku.
Se parikymppinen tyttö asuu ja elää siellä kodissa. Käy keittiössä, veskissä jne. Tulee kotiin yllättävinä aikoina. Kyllä se spontaanin seksin vaikkapa keittiönpöydällä aika tehokkaasti estää.
Ja viiskymppisillä ihmisillä ei ole ollut tähän asti tai tuon jakson jälkeen tarpeeksi aikaa harrastaa villejä ja spontaaneja keittiönpöytäsessioita?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Monesti se aikuinen lapsi tantuu takaisin lapseksi. Ei se ole kahden aikuisen koti.
N52Joo, ehkä siinä on hieman tuotakin mukana. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hieman raskasta seuraa noin pidemmän päälle, koska ei ole ihan tasavertainen aikuinen. Ap
Siinäpähän virut sitten myöhemmin yksinäsi kotona tai vanhainkodissa tuolla asenteella. Olet varmasti sitten raskasta seuraa, et tasavertainen aikuinen enää.
Ihme syyllistämistä.
Tuolla asenteella varustettuja lapsia en edes haluaisi vierailulle.
Lälläällää, sittenpä vanhana yksin virut.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Tämähän ei ole toki oma asenteeni omaa äitiäni kohtaan, vaan kommentti ap:n asenteeseen, joka oli vähän raskas. Ja sitä paitsi, hän itse käski kivittää. Kivitin.
Mikään määrä passaamista ja paapomista ei suinkaan varmista onnellista vanhuutta läheisten ympäröimänä, joten jokseenkin turha kommentti. Oman kokemukseni mukaan ne hyvällä itsetunnolla varustetut omilla jaloillaan olevat omaiset käyvät vanhainkodissa katsomassa, ei pilalle paapotut ikiteinit, joita ei vanheneva äiti tai isä juuri kiinnosta kun tästä ei enää ole hyötyä.
En yhä vieläkään ymmärrä miten se että aikuinen saa palata lapsuudenkotiin hetkeksi tai jopa pidemmaksi aikaa, jos ihan mistään syystä täytyy, on jotenkin "pilalle paapomista". Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei pihalle heittäminen 16-vuotiaana ketään erityisen vahvaksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Tämä, sama tilanne itselläni ja siksi tulin surulliseksi koko aloitusviestistä. Muuttanut pari kymppisenä monen sadan kilometrin päähän, koska eivät jaksaneet katella kun opiskelin. Nyt pyörin kaverin nurkissa yöt ja päivät kun en ole tervetullut lapsuudenkotiin. Järkyttäväö miten kylmiä äitejä on paljon
No tässä isäkin oli ihan samoilla mietteillä aloittajan kanssa. Tulee mieleen, että ehkä parisuhteessa eletään uutta kukoistusta lasten muutettua pois ja siitä ei tee mieli luopua. Ymmärrän kyllä tavallaan, itsekin kaipaan suunnattomasti sitä, että saisin mieheni kanssa harrastaa seksiä spontaanisti missä vaan asunnossamme ilman pelkoa lasten tulosta paikalle.
Niin. Parikymppinen tyttöhän istuu kotona pitämässä äitiään kädestä 24/7/365 estäen äidiltään seksin. Eiku.
Se parikymppinen tyttö asuu ja elää siellä kodissa. Käy keittiössä, veskissä jne. Tulee kotiin yllättävinä aikoina. Kyllä se spontaanin seksin vaikkapa keittiönpöydällä aika tehokkaasti estää.
Ja viiskymppisillä ihmisillä ei ole ollut tähän asti tai tuon jakson jälkeen tarpeeksi aikaa harrastaa villejä ja spontaaneja keittiönpöytäsessioita?
Ohis
Mua myös kummastuttaa tämä valtavan villi seksi jota ihmisillä yhtäkkiä on heti kun lapset lähtevät. Ehkä joillain vain sitten on energiaa.
Mistä tyttäresi saa 2 kk asunnon kun nyk.kaikki sopimukset pitää tehdä vähint.vuodeksi.
Olet kyllä itsekäs, samoin miehesi.
Omat lapsemme saavat tulla aina kotiin jos olisi työharjoittelu tmv.kyseessä ja ovat tulleetkin.
Samoin itse joskus sain mennä laps.kotiini kun elämä murjoi ja vastavuoroisesti saattohoidin omat vanhempani.
Omituista on myös se että joidenkin mielestä lapsista huolehditaan vaan jotta ne sitten huolehtivat vanhusvanhemmistaan. Itse haluan lapseni vierailevan usein koska mikään ei ole hauskempaa. Ja vanhuuteni hoidan itse.
Mitään muuta ei ole tehty kun kasvatettu.
Mistäs ne teidän vetelät miehet tulee?
Ovat poikia ja eivät vaan suostu tekemään mitään.
Ei sun tarvi huolehtia sillä kun lähtevät niin takaisin eivät taatusti pääse ja toisella on kehitysvamma. Toinen taas on niin laiska eikä muuksi saa muutettua.