Sivut

Kommentit (1102)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eläinten jälkeläiset. Koiran pennut, lehmän vasikat jne voivat olla naaraita tai uroita, ok?

Miksi linnuilla on POIKAset? Ei kai kaikki oo uroita???

Tämän hoksasin ihan äsken, korjatkaa jos en jotain tässä ymmärrä.

Seuraavaksi voit ihmetellä sitä että jos sinulla on SISARuksia, he voivat olla nais- tai miespuolisia. Tai jotain muutakin, nykyään sanotaan.

  • ylös 12
  • alas 4
Vierailija

Elin erittäin ahdasmielisessä uskonnolisessa ympäristössä ja sain seksistä sellaisen kuvan että ainoa hyväksyttävä syy harrastaa seksiä on se että pariskunta haluaa lapsen. Sain sen kuvan, että ainoa hyväksyttävä seksuaalisuuden muoto on toistensa kanssa naimisissa olevien naisen ja miehen lähetyssaarnaja asennossa suorittama yhdyntä jossa mies on päällä ja yhdyntä tähtää raskaaksi tuloon ja lapden syntymään.

Kun sitten aikanaan erosin tästä uskonnollisesta ympäristöstä niin olin ihmeissäni että kuinka moni seksuaalisuuden muoto on hyväksyttävää kuten vaikkapa homoseksuaalisuus, itsetyydytys, sinkkujen harrastama seksi, avopuolisoiden keskenään harrastama seksi tai vaikka rakastelu muidenkin syiden kuin lapsen hankkimisen takia.

  • ylös 21
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.

Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.

Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.


Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.

Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.

Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?

  • ylös 39
  • alas 4
Vierailija

Mä en ole hokannut, että hyvin kauniitkin naiset kokee epävarmuutta itseensä. Mun silmissä hyvin kauniit naiset ovat näyttäneet niin itsevarmoilta. Eikä tästä kauan ole, kunnes tämän asian tajusin/näin.

  • ylös 28
  • alas 0
Vierailija

Lapsena inhosin koulun käyntiä ja pidin sitä koulun käyntiä turhana. Nyt aikuisena olen havahtunut siihen, että koulun käynti ei ole turhaa. Enhän minä selviäisi arkipäivien jutuista ilman perus taitoja, joita opittiin koulussa.

  • ylös 18
  • alas 1
Vierailija

Tuijotin ala-asteella aina luokan seinällä olevaa maailman karttaa ja mietin, että olisi kiva nähdä miltä maapallon toisella puolella näyttää. Luulin siis että kartta näytti vaan toisen puolen. Järkytys oli kova kun tajusin että siinä olikin koko maapallo eikä vain puolet. Sen takia maailma on aina tuntunut tosi pieneltä kun olin kuvitellut puolet isommaksi :D

  • ylös 33
  • alas 0
Vierailija

Kun minulla oli niin hauska  ja onnellinen lapsuus serkkujen ja tätien setien ja mummojen  kanssa.  isäni kuoli  ja elimme  äidin ja siskojen  kanssa. Vasta    aikuisena tajusin  että  on okeasti i lkeitä ihmisiä. Opskellessakin  oli kai niinhelppoa, että ensimmäisessä työpaikassa vasta opin  kuinka paljon  työtoverit valehtelivat  esimiehelle  temisistään.   Annoin  tietämättäni  huijata itseäni   tekemään toisten töitä.  Sitten vaihdoin  paikkaa  ja aloin pitää puoliani. olihan pakko  oppia   välttämään  paskoja tyyppejä- Olin jo noren    äiti ja  naimisissa. Liian kiltiksi  ei sais tyttöjä kasattaa.   Siitä on kova työ  kasvaa  vahvemmaksi. Kaikkea muutakin on   sitten  oppinut vanhemmiten. Esim.  Minun ei ole pakko passata miestäni,  saa hän itsekin  tehdä   ruokaa ja opetella ostamaan  kodin tarvikkeita.

  • ylös 18
  • alas 0
25vee macho jonne

Ollakseen mies ei tarvi ryypätä, rassata autoja ja rakentaa taloa itse alusta loppuun. Voi olla selvänä tekemättä mitään ja ajaa vaikka pyörällä. No joo onhan tässä vielä aika paljon aikaa tehdä toisin.

  • ylös 29
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.

Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.

Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.


Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.

Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.

Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?

Ehkä olet sitten vastaavasti syönyt Audin verran rahaa, eli olet todennäköisesti melko kehopositiivinen?

  • ylös 5
  • alas 10
Vierailija

Se, että jokaiselle maailman ihmiselle oma itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin muiden tarpeet. Vaikka ihminen harrastaisi hyväntekeväisyyttä ja olisi kuinka huomaavainen ja muita auttava tahansa niin silti hänelle hän itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat muiden tarpeita tärkeämpiä.

  • ylös 17
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Että prosentit toimivat molemminpäin: 20 prosenttia 40:stä on sama kuin 40 prosenttia 20:stä.

Tämän opin juuri nyt. Ja testasinkin.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.

No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.

  • ylös 15
  • alas 0

Ajattelin lapsena jostain syystä, että kun aikuistun, nimeni muutetaan aikuismaisemmaksi. Eihän lapsiminälläni voi olla sama nimi kuin aikuisminälläni. Tajusin myöhemmin että olin väärässä.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se, että jokaiselle maailman ihmiselle oma itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin muiden tarpeet. Vaikka ihminen harrastaisi hyväntekeväisyyttä ja olisi kuinka huomaavainen ja muita auttava tahansa niin silti hänelle hän itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat muiden tarpeita tärkeämpiä.

Hyväntekeväisyyttäkin harrastetaan siksi, että siitä tulee itselle hyvä olo ja moni siitäkin syystä, että muut ihailee sen ansiosta. Eli itseen kaikki keskittyy, vaikka ehkä kuvitteleekin että välittää niistä heikompiosaisista ja siksi haluaa auttaa.

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.

No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.

Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.

No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.

Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.

Toisaalta tännekin on kirjoittanut hyvin ankean lapsuuden kokeneita ihmisiä. Ehkä huolellisempi valinta onkin ihan paikallaan, ennen kuin ruvetaan perhettä perustamaan. Motivaatiokin on tärkeää.

M53

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.

No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.

Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.

Toisaalta tännekin on kirjoittanut hyvin ankean lapsuuden kokeneita ihmisiä. Ehkä huolellisempi valinta onkin ihan paikallaan, ennen kuin ruvetaan perhettä perustamaan. Motivaatiokin on tärkeää.


Deittailukultturissa on tapahtunut valtava muutos viimeksi kuluneen vajaan 10 vuoden aikana: Muistan että naiset olivat paljon aktiivisempia deittisaitilla 2012 kuin 2014-2016-2020-2021. Yksi iso muutos on Tinder, joka sekin on kuulemani mukaan muuttunut nihkeämmäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.

Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.

Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.


Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.

Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.

Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?

Ehkä olet sitten vastaavasti syönyt Audin verran rahaa, eli olet todennäköisesti melko kehopositiivinen?


Voi tulla sulle ehkä yllätyksenä, mutta ihmisen elämän suurin sijoitus voi olla hänen syömänsä ruoka.

Jos oletetaan, että ihminen elää 80-vuotiaaksi ja alaikäisen ruoat maksaa vanhemmat. Omakustanteisia vuosia tulee 62.

Arvioidaan ruokakustannuksiksi kohtuulliset 5€ / päivä.

Saadaan 1825€ / vuosi.

Loppusumma 113150€

Toki terveellinen ruokavslio voi vaatia summan tuplasmista eli päästään jo yli 200 000€.

Ihminen siis käytännössä syö omistusasunnon verran elämänsä aikana.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Jos elokuvassa joku ihminen kuoli niin hän kuoli oikeasti. En tiennyt, että se oli vain näyttelemistä.

En enää muista, että kuinka vanha olin kun näin ensimmäisen kerran elokuvassa tapauksen, että joku elokuvan hahmoista kuoli. Joka tapauksessa olin jo koulussa. Katsoin elokuvaa vanhempien kanssa kun siinä yksi hahmo sai sairaskohtauksen johon hän kuoli. Minä aloin selittämään vanhemmille paniikissa, että "Hei, tuo yksi kuoli! Hän ihan oikeasti kuoli! Kuinka hän uskalsi ottaa roolin vastaan elokuvassa jos hän tiesi, että hän joutuu kuolemaan kesken elokuvan". Siihen loppui se elokuvan katsominen. Tosin se elokuva taisi olla K-12 eli kielletty alle 12-vuotiailta enkä minä ollut niin vanha eli oikeastaan olin liian nuori katsomaan sitä.

Vasta myöhemmin tajusin, että eivät elokuvissa kuolevat hahmot kuole oikeasti vaan se on pelkkää näytelmää. Siihen asti olin luullut, että kaikki elokuvat ovat tavallaan totta eli kaikki mikä elokuvissa tapahtuu niin se tapahtuu oikeasti.

Myöhemmin näin sen elokuvan uudestaan mitä olin katsonut vanhempien kanssa ja selvästi se kohtaus, jossa ihminen kuoli oli näytelmää. Lisäksi tiesin, että kuka kyseinen näyttelijä oli ja tiesin, että oikeasti hän kuoli vasta myöhemmin kuin sen elokuvan kuvausvuonna eli ei hän diinä oikeasti kuollut.

  • ylös 20
  • alas 2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla