Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Lapsena inhosin koulun käyntiä ja pidin sitä koulun käyntiä turhana. Nyt aikuisena olen havahtunut siihen, että koulun käynti ei ole turhaa. Enhän minä selviäisi arkipäivien jutuista ilman perus taitoja, joita opittiin koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijotin ala-asteella aina luokan seinällä olevaa maailman karttaa ja mietin, että olisi kiva nähdä miltä maapallon toisella puolella näyttää. Luulin siis että kartta näytti vaan toisen puolen. Järkytys oli kova kun tajusin että siinä olikin koko maapallo eikä vain puolet. Sen takia maailma on aina tuntunut tosi pieneltä kun olin kuvitellut puolet isommaksi :D
Kun minulla oli niin hauska ja onnellinen lapsuus serkkujen ja tätien setien ja mummojen kanssa. isäni kuoli ja elimme äidin ja siskojen kanssa. Vasta aikuisena tajusin että on okeasti i lkeitä ihmisiä. Opskellessakin oli kai niinhelppoa, että ensimmäisessä työpaikassa vasta opin kuinka paljon työtoverit valehtelivat esimiehelle temisistään. Annoin tietämättäni huijata itseäni tekemään toisten töitä. Sitten vaihdoin paikkaa ja aloin pitää puoliani. olihan pakko oppia välttämään paskoja tyyppejä- Olin jo noren äiti ja naimisissa. Liian kiltiksi ei sais tyttöjä kasattaa. Siitä on kova työ kasvaa vahvemmaksi. Kaikkea muutakin on sitten oppinut vanhemmiten. Esim. Minun ei ole pakko passata miestäni, saa hän itsekin tehdä ruokaa ja opetella ostamaan kodin tarvikkeita.
Ollakseen mies ei tarvi ryypätä, rassata autoja ja rakentaa taloa itse alusta loppuun. Voi olla selvänä tekemättä mitään ja ajaa vaikka pyörällä. No joo onhan tässä vielä aika paljon aikaa tehdä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D
Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.
Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.
Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.
Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.
Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.
Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?
Ehkä olet sitten vastaavasti syönyt Audin verran rahaa, eli olet todennäköisesti melko kehopositiivinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että jokaiselle maailman ihmiselle oma itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin muiden tarpeet. Vaikka ihminen harrastaisi hyväntekeväisyyttä ja olisi kuinka huomaavainen ja muita auttava tahansa niin silti hänelle hän itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat muiden tarpeita tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Että prosentit toimivat molemminpäin: 20 prosenttia 40:stä on sama kuin 40 prosenttia 20:stä.
Tämän opin juuri nyt. Ja testasinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.
No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että jokaiselle maailman ihmiselle oma itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin muiden tarpeet. Vaikka ihminen harrastaisi hyväntekeväisyyttä ja olisi kuinka huomaavainen ja muita auttava tahansa niin silti hänelle hän itse on se tärkein ihminen ja omat tarpeet ovat muiden tarpeita tärkeämpiä.
Hyväntekeväisyyttäkin harrastetaan siksi, että siitä tulee itselle hyvä olo ja moni siitäkin syystä, että muut ihailee sen ansiosta. Eli itseen kaikki keskittyy, vaikka ehkä kuvitteleekin että välittää niistä heikompiosaisista ja siksi haluaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.
No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.
Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.
No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.
Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.
Toisaalta tännekin on kirjoittanut hyvin ankean lapsuuden kokeneita ihmisiä. Ehkä huolellisempi valinta onkin ihan paikallaan, ennen kuin ruvetaan perhettä perustamaan. Motivaatiokin on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
spopeye kirjoitti:
Että pari-/seurustelusuhteen löytäminen vaatii paljon työtä. Kymmenien ihmisten tapaamista ja lukemattomilla treffeillä käyntiä. Jotenkin luulin aina, että se oikea vain tulee jossain vastaan kuin elokuvissa.
No ennen se menikin yksinkertaisemmin. Vielä aikaisemmin ihmiset kai vain valitsivat jonkun oman kylän muutamasta ikätoverista. Vasta viime vuosina siitä kuulostaa tulleen valtava rekrytointi- ja valintaprosessi haastatteluineen ja eri asteisine kevytsuhteineen... Onneksi olen naimisissa.
Ei tarvitse edes kauhean kauas menneisyyteen mennä, 20v sitten oli nettideittailukulttuuri vielä senverran erilaista ja lapsenkengissä että lähdettiin avoimemmin mielin tapaamaan ihmisiä. Nyt on se armoton karsinta ja kukaan ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään, kun ei jotkut unelmakriteerit täyty. Ei ole ainakaan herkkänahkaisille deittailut, siinä vaan mielensä niin kovin pahoittaa.
Toisaalta tännekin on kirjoittanut hyvin ankean lapsuuden kokeneita ihmisiä. Ehkä huolellisempi valinta onkin ihan paikallaan, ennen kuin ruvetaan perhettä perustamaan. Motivaatiokin on tärkeää.
Deittailukultturissa on tapahtunut valtava muutos viimeksi kuluneen vajaan 10 vuoden aikana: Muistan että naiset olivat paljon aktiivisempia deittisaitilla 2012 kuin 2014-2016-2020-2021. Yksi iso muutos on Tinder, joka sekin on kuulemani mukaan muuttunut nihkeämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D
Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.
Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.
Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.
Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.
Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.
Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?
Ehkä olet sitten vastaavasti syönyt Audin verran rahaa, eli olet todennäköisesti melko kehopositiivinen?
Voi tulla sulle ehkä yllätyksenä, mutta ihmisen elämän suurin sijoitus voi olla hänen syömänsä ruoka.
Jos oletetaan, että ihminen elää 80-vuotiaaksi ja alaikäisen ruoat maksaa vanhemmat. Omakustanteisia vuosia tulee 62.
Arvioidaan ruokakustannuksiksi kohtuulliset 5€ / päivä.
Saadaan 1825€ / vuosi.
Loppusumma 113150€
Toki terveellinen ruokavslio voi vaatia summan tuplasmista eli päästään jo yli 200 000€.
Ihminen siis käytännössä syö omistusasunnon verran elämänsä aikana.
Se että jos on "vasta maalattu, älä koske" tarkoittaa että siihen ei kannata koskea XD
Jos elokuvassa joku ihminen kuoli niin hän kuoli oikeasti. En tiennyt, että se oli vain näyttelemistä.
En enää muista, että kuinka vanha olin kun näin ensimmäisen kerran elokuvassa tapauksen, että joku elokuvan hahmoista kuoli. Joka tapauksessa olin jo koulussa. Katsoin elokuvaa vanhempien kanssa kun siinä yksi hahmo sai sairaskohtauksen johon hän kuoli. Minä aloin selittämään vanhemmille paniikissa, että "Hei, tuo yksi kuoli! Hän ihan oikeasti kuoli! Kuinka hän uskalsi ottaa roolin vastaan elokuvassa jos hän tiesi, että hän joutuu kuolemaan kesken elokuvan". Siihen loppui se elokuvan katsominen. Tosin se elokuva taisi olla K-12 eli kielletty alle 12-vuotiailta enkä minä ollut niin vanha eli oikeastaan olin liian nuori katsomaan sitä.
Vasta myöhemmin tajusin, että eivät elokuvissa kuolevat hahmot kuole oikeasti vaan se on pelkkää näytelmää. Siihen asti olin luullut, että kaikki elokuvat ovat tavallaan totta eli kaikki mikä elokuvissa tapahtuu niin se tapahtuu oikeasti.
Myöhemmin näin sen elokuvan uudestaan mitä olin katsonut vanhempien kanssa ja selvästi se kohtaus, jossa ihminen kuoli oli näytelmää. Lisäksi tiesin, että kuka kyseinen näyttelijä oli ja tiesin, että oikeasti hän kuoli vasta myöhemmin kuin sen elokuvan kuvausvuonna eli ei hän diinä oikeasti kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D
Koulussa myös meillä valistettiin tupakan vaaroista, mutta kun jouduin käymään op. huoneessa, tupakansavua oli kuin savustamossa.
Muistan edelleen ne karseat kuvat ihmisen keuhkoista, mitä valistustunnilla näytettiin. Seuraavan välkän tupakointi jäi. Isäni poltti punaista norttia niin kauan, että isovarvas amputoitiin.
Kansakoulun open mies lopetti tupakan ja säästyneillä rahoilla osti kirjahyllyn. Valistusta tämäkin. Harva tuttu nykyään polttaa.
Näin muutama vuosi sitten työpaikan terveysasemalla propagandajulisteen, jossa päälle nelikymppinen tupakoiva ihminen on pistänyt uuden perheauton (esimerkkinä Audi) verran rahaa savuna keuhkoihinsa.
Itse olen nyt 50v ja olen polttanut elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän savukkeita, joista en edes ostanut yhtään.
Kysymykseni kuuluukin: Missä on mun upouusi Audi?
Ehkä olet sitten vastaavasti syönyt Audin verran rahaa, eli olet todennäköisesti melko kehopositiivinen?
Johan tuo summa tulee pelkistä työpaikkalounaista.. Noin 10€ / päivä, 220 työpäivää vuodessa, 25 vuoden ajan tekee 55 000€.
Kyllä tuolla jo jonkinlaisen Audin saisi alleen.
Vierailija kirjoitti:
Se että jos on "vasta maalattu, älä koske" tarkoittaa että siihen ei kannata koskea XD
Tää on jännä juttu. Jos ihmiselle sanoo vaikka, että Linnunradassa on 200 miljoonaa tähteä, hän uskoo sen kyselemättä, mutta jos sanoo ”Älä istu! Se penkki on just maalattu”, sitä pitää varmuuden vuoksi koskea sormenpäällä.
Niitä Linnunradan tähtiä on muuten nykytietämyksen mukaan 100-400 miljardia eli siis noin tuhatkertainen määrä yllä väitettyyn nähden.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin nuorenpana, että tosirakkauksia on vain yksi. Ja että on jonkun verran sattumaa kohdata se oikea. Kaikki ei kohtaa, jos asuvat kaukana. Eihän se taida mennä niin, monet lesketkin löytävät uuden rakkauden.
Samoin olin sitä mieltä, että jos on aivan tolkuttoman rakastunut, sellaisen kanssa ei voi yhdessä elää, sitä vaan ei kestä, kun on niin altis kaikelle. Samaa mieltä edelleen. Puolisoni on tosi mukava, rakastan häntä paljon, meillä on kivaa yhdessä, mutta se tosi suuri rakkaus jäi kesken nuorena.
Ehkä aika paljon valintoja tehdään sattumalta, työpaikat, asunnot, ihmissuhteet... mutta joillain on ihan selkeästi naimanaamat, ovat kuin luotuja toisilleen...😏😊😋
Alue: Aihe vapaa
Mä en ole hokannut, että hyvin kauniitkin naiset kokee epävarmuutta itseensä. Mun silmissä hyvin kauniit naiset ovat näyttäneet niin itsevarmoilta. Eikä tästä kauan ole, kunnes tämän asian tajusin/näin.