Lue keskustelun säännöt.
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sedan ei ole automerkki, vaan auton malli.
Ihmettelin vuosia miksi amerikkalaisissa rikosdokumenteissä rikolliset ovat yleensä Sedanilla liikkeellä, eikä vaikka Fordilla.
Paitsi sarjamurhaajat, niillä on vani tai rekka.OMG, ei olis tullut mieleenkään etteikö toi olis automerkki. Olin jopa aatellu, että aasialainenhan se 😳
No mikä se merkki sitten on? Juu, yritin googlata, mutta huonolla menestyksellä.
Sedan on nimitys tietynlaiselle autokorimallille. Eli tavallinen henkilöauto, joka ei ole farmari, coupe, avoauto, maasturi, tila-auto, on sedan. Se, mitä pikkulapset yleensä piirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että olen ollut syntymästäni asti päästäni pipi. Se ymmärsin vasta nyt kesäkuussa. Esim. vauvana itkin paljon erityisesti yöllä, luultavasti ihan vain kiusatakseni aikuisia pitämällä heidät itkemällä hereillä.
Että seksissä tärkeintä on molempien tyytyväisyys, miehen että munan.
Olarin Teppo kirjoitti:
Mä luulin, että kaikki mummot ja papat nukkuu eri vuoteissa. Mun isovanhempani nukkuivat ja toisessa mummolassa taas pappa meni aina silloin nukkumaan kammariin minun äitini eli miniänsä viereen, kun olimme siellä yötä. En muista yhtään missä vaiheessa tajusin, heillä oli suhde ja mummini hyväksyi sen.
Eräs tuttavani taas luuli, etteivät kaikki isät pahoinpitelevät lapsiaan :)
Jäätävää toi suhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sedan ei ole automerkki, vaan auton malli.
Ihmettelin vuosia miksi amerikkalaisissa rikosdokumenteissä rikolliset ovat yleensä Sedanilla liikkeellä, eikä vaikka Fordilla.
Paitsi sarjamurhaajat, niillä on vani tai rekka.OMG, ei olis tullut mieleenkään etteikö toi olis automerkki. Olin jopa aatellu, että aasialainenhan se 😳
No mikä se merkki sitten on? Juu, yritin googlata, mutta huonolla menestyksellä.
Sedan on nimitys tietynlaiselle autokorimallille. Eli tavallinen henkilöauto, joka ei ole farmari, coupe, avoauto, maasturi, tila-auto, on sedan. Se, mitä pikkulapset yleensä piirtää.
Sedan on neliovinen henkiloauto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sedan ei ole automerkki, vaan auton malli.
Ihmettelin vuosia miksi amerikkalaisissa rikosdokumenteissä rikolliset ovat yleensä Sedanilla liikkeellä, eikä vaikka Fordilla.
Paitsi sarjamurhaajat, niillä on vani tai rekka.OMG, ei olis tullut mieleenkään etteikö toi olis automerkki. Olin jopa aatellu, että aasialainenhan se 😳
No mikä se merkki sitten on? Juu, yritin googlata, mutta huonolla menestyksellä.
Merkki=make malli= model
Make and model of a car, esim Toyota Corolla
Vierailija kirjoitti:
Se, että naisia kiihottaa eniten mahdollisimman väkivaltainen seksi ja se kun mies rakastelee heitä väkisin, eli ns. "rais kaa" heidät.
No ei kyllä pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmikymppinen. Näin mustia ihmisiä lapsena vain televisiosarjoissa, ja luulin että kaikki mustat näyttelijät muodostavat jonkinlaisen julkkissuvun. Ällistykseni oli melkoinen, kun yläasteella kouluun tuli yksi tummaihoinen tyttö, joka olikin ihan tavallinen ihonväriä lukuun ottamatta, eikä mikään Hollywood-tähti 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some tuhoaa keskittymiskyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmaisevin järkytykseni oli se, kun tajusin, että eronneena yli 35-vuotiaana naisena on käytännössä mahdotonta löytää enää puolisoa. Ja niillä, joille on siunaantunut lapsia, se puolison löytäminen on vieläkin vaikeampaa.
Jos olisin tämän tajunnut, olisin oikeasti panostanut kumppanin etsimiseen nuorena ja tehnyt asioiden eteen jotain (esim. käynyt viihteellä, laittanut deitti-ilmoituksen ym. sekä viritellyt ulkonäköni niin hyväksi kuin mahdollista).
Kukaan ei kertonut minulle totuutta, joten luulin, että voin ottaa ihan rennosti ja vain odotella ja "kyllä se oikea sitten joskus löytyy jostain" ja tulee tekemään aloitteen. Siis sellainen komea ja fiksu suunnilleen ikäiseni mies. No, eipä tullut koskaan ketään, eikä oikeaa löytynyt.
T. Noin nelikymppinen nainen, loppuelämän selibaatti ja ikisinkkuus edessä
Hmmm, minä löysin puolison 41-vuotiaana eronneena useamman lapsen äitinä. Samoin ovat löytäneet eronneet kaverini. Yhdistävä tekijänä meillä on ollut se, ettemme ole jääneet odottamaan, että joku tulee ja ottaa, vaan olemme olleet itse aktiivisia myös.
Näin se menee, yli 30 naisen täytyy olla itse aktiivinen.
Sanotaanko näin, et naisen ei kannata pitkittää parinhakua yli 24 vuoden, alkaa tällöin laskea.
Mutta hyviä puolisoita kyllä löytyy, mutta "toinen kierros" alkaa yli 30 jälkeen.
Itse alkekirjoitan tämän.
Olen asteikolla 4-10 max 7 arvoinen. Niinpä löysin 10 miehen.
Mieheni on it nörtti ja hänen työkaveri laittoi ilmoituksen. Ja myös löysi minut.
Pitää nähdä vaivaa.
Ystäväni, väh 9 arvoinen, löysi puolisonsa lähes 40 vuotiaana, teki liikaa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että jos et ala viimeistään täysi-ikäisenä käyttämään päihteitä, kuten alkoholia, vähintään viikonloppuisin, niin saat valmistautua pysymään jonkin asteisena ulkopuluolisena jopa aiempien parhaimpien ystävien joukossa!
Kaikkihan ovat periaatteessa yksilöitä, mutta jos ei missään elämän vaiheessa ole ollut koskaan mitään hinkua käyttää päihteitä, ja halua vetää nuppia sekaisin edes viikonloppua juhlistaakseen, niin sillon se yksilön vapauden valinnan ymmärrys loppuu kuin seinään.
Terveelliset elämäntavat kyllä ymmärretään, toki vain tiettyyn pisteeseen saakka, kunhan ei koskaan päihteiden kustannuksella!
Etenkin näin miehenä sitä ei ymmärretä lainkaan. Menetin ystävyyssuhteen lapsuuden ja nuoruuteni erittäin hyvän ystävän kanssa, vastoin tahtoani, sen takia että häntä alkoi kupittaminen kiinnostamaan ja minua taas ei siihen mukaan saanut. Myös erään tyttöystäväni äidille olin optimaallinen sulhasehdokas, kunnes sai tietää että en käytä päihteitä. Hän tuli avautumaan lähikaupassa törmätessämme, että olen kuulemma liian omituinen hänen tyttärelleem koska en ryyppää. Aika hassua kuulla yrittäjäperheen suusta!
Tosiaan, miehille on Suomessa tietyt odotukset ladattu. Itse 17-vuotiaana, saatuani esimmäisen pidempiaikaisen työpaikan, pystyin liittymään unelmieni kuntosalille. Kuukausimaksu oli 250 markkaa. Eräs samaan ikäluokkaan kuuluva naapurini oli kuullut asiasta, ja pihalla vastaan tulleessaan, liki tippa linssissä ja nyrkkiä nenän edessä heiluttaen, avautui raivokkaasti;"V#ttu mihin paskaan olet rahaa heittänyt! V#ttu johonkin kuntosaliin! V#ttu tajuutko kuinka monta kaljaa tuollakin rahalla olisi saanut?! V#ttu tekisi mieli turpaan vetää kun rahaa noin täyteen ja turhaan paskaan joku iskee!". No eräs kuntosalin hyödyistä oli, että kuka tahansa kaljankittaaja ei tuosta noin vaan turpiin vetele, joten varjonyrkkeilyksi jäi tuokin uhkaus. Toki vuosien varrella jokunen toinenkin "kaveri" päätti kokeilla, mutta kuntosali kepitti kaljan kevyesti!
No kaveripiirissä oli kaikkien tiedossa että en päihteitä käytä, eikä tuo naapurin kaverikaan mikään sen kummempi juoppo ollut, kuin teinit tuolloin viikonloppuisin, mutta kun Suomessa ollaan, niin kyllähän se kalja toki kuntosalia tärkeämpi on!
Muu kaveripiiri suhtautui asiaan hillitymmin, mutta toki eritäin vakavana keskustelivat kanssani, ja inttivät että tiedänkö todella mitä olen tekemässä, kun kaljan sijasta kuntosalin valitsen. Yleensä verrattavia keskusteluja käydään päihderiippuvisten kanssa, yrittäen saada heitä terveellisimmille elämäntavoille, mutta Suomessa miehenä sai ainakin tuolloin päinvastoin puolustella miksi valitsee terveelliset elämäntavat päihteidenkäytön sijaan!
Ei tuo ihmettely tosiaan miesporukoihin jäänyt, vaan suunnilleen tuosta iästä eteenpäin, kun selvisi että päiheitä en tule käyttämään, niin ei siitä naisiltakaan kiitosta saanut, vaan pääasiassa ihmettelyä, koska Suomalaisen kansanviisauden mukaan se ei kuulemma ole mies eikä mikään, jos ei edes kerran viikonlopussa ryyppää päätään täysin sekaisin!
Nykyään vuosikymmeniä myöhemmin, ei miehelle ymmärrystä päihdeasiassa edelleenkään todella löydy. Ne jotka ryyppää, ei paljon kylään kutsu, eikä tajua miksi joku "ei vaan halua nauttia elämästä ja kupittaa ainakin viikonloppuisin!" Sitten on tämä uudempi hipsterikultuuri, minkä edustajat jopa taputtelevat selkään kun haluaa elää terveelliseti, ilman alkoholia, mutta tämä sama "terveellisyyttä", korostava porukka, "rentoutuu ja avaa mieltään", pössyttelemällä ja muilla huumeilla. He taas ihmettelevät kun ei halua vetää pollaa näillä muilla päihetillä sekaisin.
Eli tuntuu kulttuurin kukkasiin kuuluvan, jos ei nyt kukkaa, niin ainakin aina jollain muotoa nupin säännöllisesti sekaisin vetäminen, edes jollain päihteillä! Ainakin tästä asiasta voi Suomessa sanoa, että miesten ja naisten enemmistö ei ole ainoastaan samaa, vaan niin ehdottomasti samaa mieltä, että päiheetteettömiä ei tosissaan suvaita, ainakaan ystäväpiirien sisäpiireissä!
Mies jos mikään! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että jos et ala viimeistään täysi-ikäisenä käyttämään päihteitä, kuten alkoholia, vähintään viikonloppuisin, niin saat valmistautua pysymään jonkin asteisena ulkopuluolisena jopa aiempien parhaimpien ystävien joukossa!
Kaikkihan ovat periaatteessa yksilöitä, mutta jos ei missään elämän vaiheessa ole ollut koskaan mitään hinkua käyttää päihteitä, ja halua vetää nuppia sekaisin edes viikonloppua juhlistaakseen, niin sillon se yksilön vapauden valinnan ymmärrys loppuu kuin seinään.
Terveelliset elämäntavat kyllä ymmärretään, toki vain tiettyyn pisteeseen saakka, kunhan ei koskaan päihteiden kustannuksella!
Etenkin näin miehenä sitä ei ymmärretä lainkaan. Menetin ystävyyssuhteen lapsuuden ja nuoruuteni erittäin hyvän ystävän kanssa, vastoin tahtoani, sen takia että häntä alkoi kupittaminen kiinnostamaan ja minua taas ei siihen mukaan saanut. Myös erään tyttöystäväni äidille olin optimaallinen sulhasehdokas, kunnes sai tietää että en käytä päihteitä. Hän tuli avautumaan lähikaupassa törmätessämme, että olen kuulemma liian omituinen hänen tyttärelleem koska en ryyppää. Aika hassua kuulla yrittäjäperheen suusta!
Tosiaan, miehille on Suomessa tietyt odotukset ladattu. Itse 17-vuotiaana, saatuani esimmäisen pidempiaikaisen työpaikan, pystyin liittymään unelmieni kuntosalille. Kuukausimaksu oli 250 markkaa. Eräs samaan ikäluokkaan kuuluva naapurini oli kuullut asiasta, ja pihalla vastaan tulleessaan, liki tippa linssissä ja nyrkkiä nenän edessä heiluttaen, avautui raivokkaasti;"V#ttu mihin paskaan olet rahaa heittänyt! V#ttu johonkin kuntosaliin! V#ttu tajuutko kuinka monta kaljaa tuollakin rahalla olisi saanut?! V#ttu tekisi mieli turpaan vetää kun rahaa noin täyteen ja turhaan paskaan joku iskee!". No eräs kuntosalin hyödyistä oli, että kuka tahansa kaljankittaaja ei tuosta noin vaan turpiin vetele, joten varjonyrkkeilyksi jäi tuokin uhkaus. Toki vuosien varrella jokunen toinenkin "kaveri" päätti kokeilla, mutta kuntosali kepitti kaljan kevyesti!
No kaveripiirissä oli kaikkien tiedossa että en päihteitä käytä, eikä tuo naapurin kaverikaan mikään sen kummempi juoppo ollut, kuin teinit tuolloin viikonloppuisin, mutta kun Suomessa ollaan, niin kyllähän se kalja toki kuntosalia tärkeämpi on!
Muu kaveripiiri suhtautui asiaan hillitymmin, mutta toki eritäin vakavana keskustelivat kanssani, ja inttivät että tiedänkö todella mitä olen tekemässä, kun kaljan sijasta kuntosalin valitsen. Yleensä verrattavia keskusteluja käydään päihderiippuvisten kanssa, yrittäen saada heitä terveellisimmille elämäntavoille, mutta Suomessa miehenä sai ainakin tuolloin päinvastoin puolustella miksi valitsee terveelliset elämäntavat päihteidenkäytön sijaan!
Ei tuo ihmettely tosiaan miesporukoihin jäänyt, vaan suunnilleen tuosta iästä eteenpäin, kun selvisi että päiheitä en tule käyttämään, niin ei siitä naisiltakaan kiitosta saanut, vaan pääasiassa ihmettelyä, koska Suomalaisen kansanviisauden mukaan se ei kuulemma ole mies eikä mikään, jos ei edes kerran viikonlopussa ryyppää päätään täysin sekaisin!
Nykyään vuosikymmeniä myöhemmin, ei miehelle ymmärrystä päihdeasiassa edelleenkään todella löydy. Ne jotka ryyppää, ei paljon kylään kutsu, eikä tajua miksi joku "ei vaan halua nauttia elämästä ja kupittaa ainakin viikonloppuisin!" Sitten on tämä uudempi hipsterikultuuri, minkä edustajat jopa taputtelevat selkään kun haluaa elää terveelliseti, ilman alkoholia, mutta tämä sama "terveellisyyttä", korostava porukka, "rentoutuu ja avaa mieltään", pössyttelemällä ja muilla huumeilla. He taas ihmettelevät kun ei halua vetää pollaa näillä muilla päihetillä sekaisin.
Eli tuntuu kulttuurin kukkasiin kuuluvan, jos ei nyt kukkaa, niin ainakin aina jollain muotoa nupin säännöllisesti sekaisin vetäminen, edes jollain päihteillä! Ainakin tästä asiasta voi Suomessa sanoa, että miesten ja naisten enemmistö ei ole ainoastaan samaa, vaan niin ehdottomasti samaa mieltä, että päiheetteettömiä ei tosissaan suvaita, ainakaan ystäväpiirien sisäpiireissä!
Olen vähän pelännyt, että tämä on liian monen todellisuutta, mutta toivonut samalla ettei olisi 😔
Ihmiset, pitäkää kiinni omista arvoistanne ja maailmankuvistanne, ja antakaa läheistenne noudattaa omiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jos mikään! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että jos et ala viimeistään täysi-ikäisenä käyttämään päihteitä, kuten alkoholia, vähintään viikonloppuisin, niin saat valmistautua pysymään jonkin asteisena ulkopuluolisena jopa aiempien parhaimpien ystävien joukossa!
Kaikkihan ovat periaatteessa yksilöitä, mutta jos ei missään elämän vaiheessa ole ollut koskaan mitään hinkua käyttää päihteitä, ja halua vetää nuppia sekaisin edes viikonloppua juhlistaakseen, niin sillon se yksilön vapauden valinnan ymmärrys loppuu kuin seinään.
Terveelliset elämäntavat kyllä ymmärretään, toki vain tiettyyn pisteeseen saakka, kunhan ei koskaan päihteiden kustannuksella!
Etenkin näin miehenä sitä ei ymmärretä lainkaan. Menetin ystävyyssuhteen lapsuuden ja nuoruuteni erittäin hyvän ystävän kanssa, vastoin tahtoani, sen takia että häntä alkoi kupittaminen kiinnostamaan ja minua taas ei siihen mukaan saanut. Myös erään tyttöystäväni äidille olin optimaallinen sulhasehdokas, kunnes sai tietää että en käytä päihteitä. Hän tuli avautumaan lähikaupassa törmätessämme, että olen kuulemma liian omituinen hänen tyttärelleem koska en ryyppää. Aika hassua kuulla yrittäjäperheen suusta!
Tosiaan, miehille on Suomessa tietyt odotukset ladattu. Itse 17-vuotiaana, saatuani esimmäisen pidempiaikaisen työpaikan, pystyin liittymään unelmieni kuntosalille. Kuukausimaksu oli 250 markkaa. Eräs samaan ikäluokkaan kuuluva naapurini oli kuullut asiasta, ja pihalla vastaan tulleessaan, liki tippa linssissä ja nyrkkiä nenän edessä heiluttaen, avautui raivokkaasti;"V#ttu mihin paskaan olet rahaa heittänyt! V#ttu johonkin kuntosaliin! V#ttu tajuutko kuinka monta kaljaa tuollakin rahalla olisi saanut?! V#ttu tekisi mieli turpaan vetää kun rahaa noin täyteen ja turhaan paskaan joku iskee!". No eräs kuntosalin hyödyistä oli, että kuka tahansa kaljankittaaja ei tuosta noin vaan turpiin vetele, joten varjonyrkkeilyksi jäi tuokin uhkaus. Toki vuosien varrella jokunen toinenkin "kaveri" päätti kokeilla, mutta kuntosali kepitti kaljan kevyesti!
No kaveripiirissä oli kaikkien tiedossa että en päihteitä käytä, eikä tuo naapurin kaverikaan mikään sen kummempi juoppo ollut, kuin teinit tuolloin viikonloppuisin, mutta kun Suomessa ollaan, niin kyllähän se kalja toki kuntosalia tärkeämpi on!
Muu kaveripiiri suhtautui asiaan hillitymmin, mutta toki eritäin vakavana keskustelivat kanssani, ja inttivät että tiedänkö todella mitä olen tekemässä, kun kaljan sijasta kuntosalin valitsen. Yleensä verrattavia keskusteluja käydään päihderiippuvisten kanssa, yrittäen saada heitä terveellisimmille elämäntavoille, mutta Suomessa miehenä sai ainakin tuolloin päinvastoin puolustella miksi valitsee terveelliset elämäntavat päihteidenkäytön sijaan!
Ei tuo ihmettely tosiaan miesporukoihin jäänyt, vaan suunnilleen tuosta iästä eteenpäin, kun selvisi että päiheitä en tule käyttämään, niin ei siitä naisiltakaan kiitosta saanut, vaan pääasiassa ihmettelyä, koska Suomalaisen kansanviisauden mukaan se ei kuulemma ole mies eikä mikään, jos ei edes kerran viikonlopussa ryyppää päätään täysin sekaisin!
Nykyään vuosikymmeniä myöhemmin, ei miehelle ymmärrystä päihdeasiassa edelleenkään todella löydy. Ne jotka ryyppää, ei paljon kylään kutsu, eikä tajua miksi joku "ei vaan halua nauttia elämästä ja kupittaa ainakin viikonloppuisin!" Sitten on tämä uudempi hipsterikultuuri, minkä edustajat jopa taputtelevat selkään kun haluaa elää terveelliseti, ilman alkoholia, mutta tämä sama "terveellisyyttä", korostava porukka, "rentoutuu ja avaa mieltään", pössyttelemällä ja muilla huumeilla. He taas ihmettelevät kun ei halua vetää pollaa näillä muilla päihetillä sekaisin.
Eli tuntuu kulttuurin kukkasiin kuuluvan, jos ei nyt kukkaa, niin ainakin aina jollain muotoa nupin säännöllisesti sekaisin vetäminen, edes jollain päihteillä! Ainakin tästä asiasta voi Suomessa sanoa, että miesten ja naisten enemmistö ei ole ainoastaan samaa, vaan niin ehdottomasti samaa mieltä, että päiheetteettömiä ei tosissaan suvaita, ainakaan ystäväpiirien sisäpiireissä!
Hyvä, että pidit pintasi.
Suurin osa ihmisistä ei tee mitään valmisteluja kuolemaansa liittyen. Olen itsekin sitä mieltä, että jäljelle jääneet tehkööt mitä tahtovat tavaroilleni yms.
Mutta esim henkilökohtaiset kirjeet ja päiväkirjat olen alkanut taas kerran luettuani polttaa. Joitain tavanomaisia jätän jälkipolville, kuin myös pöytälaatikkoon kirjoittamani runot.
N60
Ettei kannata puhua ystävistään pahaa. Opin sen kantapään kautta. Onneksi sain anteeksi.
Ettei jokaiseen ihmiseen vain voi luottaa, vaikka olisikin kasvatettu luottamaan ja uskomaan ihmisiin ja ylipäätänsä hyvään. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, jos sattuukin menemään hyvin. Ei kaikilla mene.
Hölmö, sinisilmäinen minä.
Sen että loppupeleissä ainoa ihminen kehen voit elämässä luottaa, on sinä itse. Ja että et ole elämässäsi tilivelvollinen kenellekään muulle
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ikäisiäni lapsia pienempi niin että esim. koulussa olin aina pojista lyhyin ja minua tyttöjäkin lyhyempi. Muut tiesivät sen koska he näkivät sen mutta minä en kiinnittänyt asiaan huomiota. Kesti siis melko monta vuotta ennen kuin tajusin, että olen muita pienempi. En muista kuinka vanha kun huomasin sen, muistan vain että tajusin sen kun vuoden minua vanhempi tyttö sanoi minulle, että minä olen vuoden vanhempi kuin hän mutta silti hän oli muutaman sentin pitempi kuin minä. Nyt olen lyhytkasvuinen mies.
Kumpi teistä olikaan vuoden vanhempi?
Sukupuolikin taisi vaihtua matkalla?
Näin se menee, yli 30 naisen täytyy olla itse aktiivinen.
Sanotaanko näin, et naisen ei kannata pitkittää parinhakua yli 24 vuoden, alkaa tällöin laskea.
Mutta hyviä puolisoita kyllä löytyy, mutta "toinen kierros" alkaa yli 30 jälkeen.