Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Yleisiä havaintoja:

- posti tuleekin vain arkisin. (Olin jo kouluikäinen kun tajusin tuon)

-telkkarin sisällä ei ole niitä hahmoja, jotka sieltä näen.

- "än yy tee nyt" se än yy tee = nyt. 🤦‍♀️

Itseäni koskevia havaintoja:

-olen elänyt väkivaltaisen lapsuuden (tajusin tämän viime syksynä terapiassa, järkyttävä kokemus. Olen keski-iän kynnyksellä)

-en olekaan niin kiltti ja hyväkäytöksinen mitä olen kuvitellut, vaan olen oikea moukka

-olen vastenmielinen

-en tule ikinä saamaan parisuhdetta

Tajusin vasta yli 20-vuotiaana, että asiassa kuin asiassa harjoitus tekee mestarin. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että tajusi liian myöhään, ettei kaikista ole musiikkineroksi vaikka kuinka harjoittelisi. Itse tajusin tietyllä tapaa päinvastaisen asian harmillisen myöhään.

Jokaisesta ei tietenkään missään nimessä ole neroksi, mutta suurimmalla osalla meistä on ahkeran työskentelyn seurauksena rahkeita keskivertoa paremmaksi haluamassamme asiassa. Tajusin siis, että vaikkei olisi ns. luontaisesti lahjakas jossain asiassa, niin harjoittelemalla ja ahkeroimalla voi saavuttaa ammattimaisen tai ainakin lähes ammattimaisen tason. Ja sitten taas vaikka olisi minkälaiset neron kyvyt luonnostaan, niin ilman harjoittelua jää vain keskinkertaiseksi. Vaikka olisit esimerkiksi luontaisesti lahjakas tarinoiden kirjoittaja, niin et kuitenkaan kehity loistavaksi kirjailijaksi, jos et lue kirjoja tai harjoittele peruskoulun äidinkielen esseiden jälkeen kaunokirjallista tekstiä.

Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.

Ajattelin varmaan 16-vuotiaaksi asti että kaikki uutistoimistot ovat objektiivisia, eikä niillä ole ikinä mitään agendaa. :D

Luulin pienenä, että kaikki aikuiset kuuntelevat iskelmää. Pitkään mietin milloin itse alan tykätä iskelmistä. Olen yli 40, vieläkään ei iskelmät iske.

Mieheni lapsi luuli vielä pitkästi alakoululaisena, että ”elämä tapahtuu, kun hän on paikalla”. Oli järkyttynyt, kun ensimmäisen kerran kuuli, että olimme käyneet reissussa tai ravintolassa tai ylipäänsä tehneet jotain ilman häntä. Sama äidin suhteen. Luuli siis, että kun on toisella vanhemmallaan, sen toisen vanhemman elämä on jotenkin paussilla eikä hän tee muuta kuin käy korkeintaan töissä. Ja mainittakoon tähän, että teemme paljon asioita myös lasten kanssa.

Sipsit oli taffel sipsejä. Jossain vaiheessa markkinoille tuli estrella, niin sitten ostettiin estrellan taffel sipsejä. Pelkkä sana sipsit kuulosti pitkään oudolta senkin jälkeen, kun selvisi asian oikea laita.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ehkä ihan lasketa, mutta pakko johonkin purkaa valtava häpeäni.

Olen suuhygienisti, eli tiedän jonkin verran siitä miten suun omahoito tulisi suorittaa ja mitä sen laiminlyönnistä seuraa jne jne. No, menin sitten itse suun tutkimukseen ja hammaslääkäri totesi, että "sulla on seiskoissa (eli ne viimeiset poskihampaat, jos viisaudenhampaita ei ole) poskenpuoleisilla pinnoilla plakkia". Olin että juujuu, en ihmettele, tuli kiire ja tiesin harjanneeni itsekin sillä kertaa tosi hutiloiden kengät jo eteisessä jalassa.

No illalla sitten tosi pitkästä aikaa itsekin oikein keskittymällä keskityin harjaamiseen. Viimeisen poskihampaan poskenpuoleista pintaa harjatessani aloin oikein laskemaan että hetkinen, miten siellä voi olla plakkia kun aina harjaan tämän kohdan juuri näin oikeaoppisesti, helppo kohta harjata ja harja menee sinne ihan itsestään ensimmäisenä harjauspisteenä. Aloin laskemaan - kyseessä olikin kuudes hammas. EN OLE I K I N Ä HARJANNUT SEISKOJENI POSKENPUOLISIA PINTOJA. Harjani ei näköjään yltä sinne, ellen muuta leukani asentoa, kuten tuona iltana ensimmäistä kertaa koskaan tein. En vaan ikinä huomannut asiaa itse

Viime keväänä koronakuhinan alkaessa varmasti itse kukin alkoi erikseen kiinnittää huomiota käsihygieniaansa. Aina olen pessyt käsiäni paljon ja mielestäni huolellisesti. Kammottaa ajatus, että toisin vaikka työpaikalta toisten likoja kotiin.

No, rupesin sitten oikein hitaasti ja ajan kanssa pesemään käsiäni normaalilla tavallani, tarkastellen samalla, että tuleehan kaikki välit pestyiksi. Kauhukseni totesin, että olin siihen saakka varmasti aina jättänyt KÄMMENEN käytännössä pesemättä. Toki siihenkin vesi ja saippua osuu, mutta rutiinissani en lainkaan hieronut syvintä kämmenosaa, vaikka hyvin tarkasti kiertelin kaikki sormien välit ja ranteetkin.

Olin lapsena oppinut, että kun kysytään syntymäpaikkaa, niin se on Helsinki.

Meni aika pitkään, ennenkuin tajusin, että kaikilla se ei ole Helsinki...

Vierailija kirjoitti:

Itse kuvittelin lapsena, että kukaan ei voi päättää omaa ammattiaan itse vaan että se on jotenkin ennalta määrättyä ja joku vaan joutuu telkkariin kertomaan säästä ja jonkun toisen on pakko olla tylsä poliitikko.

Tämä kuvitelma oli oikeasti niin vahva, että olin liki kolmekymppinen kun tajusin että ei hlvetti minäkin olisin voinut mennä lukioon ja pyrkiä sitten yliopistoon farmasiaa lukemaan eikä sitä olisi kukaan/mikään estänyt :-(

No minne sinä sitten jouduit töihin ja kuka sinut sinne määräsi?

Luulin aivan liian pitkään, että kaikki maailman ihmiset ovat luotettavia.

Ei minä mutta koulukaverini. Oltiin noin 10 vuotiaita. Kerroin hänelle että olimme menossa illalla käväisemään mummilla. Kaveri ihmetteli että miten te oikein ehditte illan aikana. No mummihan asuu tuossa kaupungin toisella puolella, eihän sinne aja kuin vartin. Tyttö oli ällistynyt siitä että mummini asuu kaupungissa. Hänen tietääkseen kaikki isovanhemmat voivat asua vain maaseudulla.

Me asuimme uudessa lähiössä missä oli paljon lapsiperheitä. Ilmeisesti kaveri ei ollut huomannut vanhempia ihmisiä alueellamme ja sitten omat isovanhempansa asuivat maalla.

Tulipahan valistettua kaveria!

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ehkä ihan lasketa, mutta pakko johonkin purkaa valtava häpeäni.

Olen suuhygienisti, eli tiedän jonkin verran siitä miten suun omahoito tulisi suorittaa ja mitä sen laiminlyönnistä seuraa jne jne. No, menin sitten itse suun tutkimukseen ja hammaslääkäri totesi, että "sulla on seiskoissa (eli ne viimeiset poskihampaat, jos viisaudenhampaita ei ole) poskenpuoleisilla pinnoilla plakkia". Olin että juujuu, en ihmettele, tuli kiire ja tiesin harjanneeni itsekin sillä kertaa tosi hutiloiden kengät jo eteisessä jalassa.

No illalla sitten tosi pitkästä aikaa itsekin oikein keskittymällä keskityin harjaamiseen. Viimeisen poskihampaan poskenpuoleista pintaa harjatessani aloin oikein laskemaan että hetkinen, miten siellä voi olla plakkia kun aina harjaan tämän kohdan juuri näin oikeaoppisesti, helppo kohta harjata ja harja menee sinne ihan itsestään ensimmäisenä harjauspisteenä. Aloin laskemaan - kyseessä olikin kuudes hammas. EN OLE I K I N Ä HARJANNUT SEISKOJENI POSKENPUOLISIA PINTOJA. Harjani ei näköjään yltä sinne, ellen muuta leukani asentoa, kuten tuona iltana ensimmäistä kertaa koskaan tein. En vaan ikinä huomannut asiaa itse

Apua! Olen hammashoitaja. Nyt on pakko mennä heti hammasharjan kanssa peilin eteen katsomaan että kuinka pitkälle se oma harja ylettyy.

Luulin lapsena, että 7Up -limonadin nimi on Zup. Puhuin aina Zupista niin kauan kunnes tulin teini-ikään ja tajusin, että se on SEVENUP.

Nää on kivoja, siis ne sellaiset oikeat väärinkäsitykset, ei nuo 'syvissä vesissä rypemiset' niinkään.

Mutta asiaan: Vanijlajäätelö ei olekaan 'maustamatonta jäätelöä'.

Oikeasti maustamatonta jäätelöä ei myydä kaupassa, eli jos teet kotona 'banaanipirtelöä', se on oikeasti banaani-vanijapirtelöä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.

Minä taas olen näin vanhemmiten tajunnut, että se mitä ihmiset oikeastaan haikailevat on se palava intohimo, joka saisi panostamaan jonkun asian harjoitteluun. Olen ihan hyvä piirtäjä, mutta voisin olla loistava jos todella panostaisin asiaan. En kuitenkaan panosta, koska jostain syystä asia ei vain erityisemmin motivoi. Joku kunnianhimo tai draivi vain puuttuu, ja sen vuoksi oma tekeminen jää puolivillaiseksi puuhasteluksi. Luulen, että tämä on lopulta useiden sellaisten ihmisten ongelma, jotka haaveilevat jonkun asian aloittamisesta, mutta eivät koskaan saa sitä aikaiseksi.

Luulin olevani samanlainen kuin kaikki muutkin. 16-vuotiaana ymmärsin, että se on totta että olen lievästi kehitysvammainen.

Näin joskus 4-5 vuotiaana serkkupoikani alasti ja ihmettelin hänen pippeliään. Kysyin äidiltä, että mikä se on. Äiti meni kiusaantuneeksi ja vastasi jotain epämääräistä. En siis vielä tuolloin saanut selville että kaikilla pojilla on sellainen. En muista milloin asian tajusin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä, kun sen kirjoittaa auki. Silti olen useamman kerran todistanut, kun ihan aikuiset ihmiset märehtivät: "En osaa asiaa x, kun ei mulla vaan ole sellaisia luontaisia lahjoja." Saatetaan jopa haikailla ja unelmoida, että kunpa voisin harrastaa ja tehdä asiaa x, mutta kun en vain ole lahjakas. Ihan älytöntä! Jos haluat harrastaa jotain, niin aloita harjoittelu ja lopeta surkuttelu joidenkin mystisten nerolahjojen perään.

Minä taas olen näin vanhemmiten tajunnut, että se mitä ihmiset oikeastaan haikailevat on se palava intohimo, joka saisi panostamaan jonkun asian harjoitteluun. Olen ihan hyvä piirtäjä, mutta voisin olla loistava jos todella panostaisin asiaan. En kuitenkaan panosta, koska jostain syystä asia ei vain erityisemmin motivoi. Joku kunnianhimo tai draivi vain puuttuu, ja sen vuoksi oma tekeminen jää puolivillaiseksi puuhasteluksi. Luulen, että tämä on lopulta useiden sellaisten ihmisten ongelma, jotka haaveilevat jonkun asian aloittamisesta, mutta eivät koskaan saa sitä aikaiseksi.

Tämä on kyllä totta, olen havainnut saman! Omassa lähipiirissäni on kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät oikeasti lähde ikinä edes yrittämään, koska on kamalat alemmuuskompleksit ja surkuttelut jo etukäteen päällä. He saattaisivat saada sen intohimon syttymään, jos edes kerran

kokeilisivat haikailemaansa asiaa. Mutta eivät kokeile, haikailevat vain. Tiedän kuitenkin niitäkin tapauksia, joissa on annettu jollekin aktiviteetille mahdollisuus ja sitä on harjoiteltu paljon, mutta ei siitä silti kehity intohimon kohdetta. Jotain puuttuu.

T. tuo, jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monipuolinen ruokavalio on avain terveyteen. Ettei ole normaalia olla jatkuvasti uupunut ja masentunut. Elämä meni masennellessa. Nyt vasta olen itse verikokeiden avulla löytänyt syitä missä mätti. Lääkäreiltä en saanut kuin lääkereseptin, eikä lääke hoida kuin oiretta....

"Lääketieteellisen johtajan mukaan Digifundus Oy tuottaa

Jyväskylän kaupungin diabeetikoiden silmänpohjakuvausten lisäksi oheispalvelut,

joita ovat silmälääkärin lausunto-, ajanhallinta-, kutsu- ja

vastauskirjepalvelu.

Palvelukokonaisuuden sisältö on sovittu yhdessä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin

silmätautien yksikön ja Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa.

Lääketieteellinen johtaja toteaa, että vastauskirjeen lähettämisestä, sisällöstä

ja allekirjoituksesta on sovittu yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa.

Kirjeen tarkoituksena on lisätä diabeetikoiden tietämystä sairaudestaan ja sitä kautta

parantaa omahoitoa. Mikäli kirjeen saanut henkilö haluaa lisätietoja kirjeen sisällöstä,

on hänellä mahdollisuus saada lisätietoja paikalliselta diabeteshoitajalta tai omalta lääkäriltään."

---jos joku ei kuitenkaan jaksa/ehdi kokonaan lukemaan.

Lähettääkö ne kutsun kuvaukseen kaikille 100-vuotiaillekin?

Siinä kuvauksessa käytetään silmän mustuaista laajentavia tippoja, oftan Tropicamid

Sen pakkausseloste on kyllä melkoinen, kun apuaineiden listassa lukee Keuhkopöhön aiheuttava aine,

siis tuntien kuluttua!

Löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta: B e n t s a l k o n i u m k l o r i d i :

"aine on syövyttävää silmille, iholle ja hengitysteille.

Syövyttävää nieltynä.

Liuoksen nieleminen voi aiheuttaa aineen joutumisen keuhkoihin ja kemiallisen keuhkotulehduksen vaaran"

Bentsalkoniumkloridi

Oletko saanut sitä jossain muodossa sisuksiisi?

Sitä on joissakin pinnoille käytettävissä desinfiointiaineissa. En voi käyttää niitä. Saan niistä astmaoireita.

Se päivä kun silmät aukesi totuudelle jota koululaitoksessa ja mediassa on yritetty vuosikymmeniä manipuloida peitellä pienestä lapsesta alkaen.

Että suomi olisi rikas onnellinen hyvinvoiva hyvinvointivaltio länsimaa.

Todellisuudessa täällä ollaan euroopan p-koreassa, jota kansa ei edes näe muuta kuin nyt vasta voi uutisista asiaa alkaa lukemaan. Hyvinvointi ja onnellisuus on ihan pelkkää höpöhöpöä. Valtio kiusaa kansaa päivät pitkät. Kansa kiusaa toisiaan. Suomalainen ryhti ja laatu, luottamus on pelkkä vitsi. Kaikki vedättää vasemmalta ja oikealta. Ikivanhat puolihävitetyt neuvostoliiton satelliittivaltiotkin on vetänyt ohi jo vasemmalta ja oikealta. Koko maa on pelkkää huijausta, oli se sitten kunnantalo koulu tai sairaala. Ihan kuin sielä aasian nurkillakin.

Ollaan ihan kaikessa ja aina - euroopan ja pikkuhiljaa jopa koko maapallon surkeimpia.

Meni melko kauan, että ymmärsin sen totuuden, ettei se pane, joka valkkaa. Jälkikäteen ajateltuna, monta petileikkiä jäi kokematta, varsinkin kun ymmärsin lopulta, että ruokalaji, joka vie tehokkaimmin naisen halut, on hääkakku samalla tiedostaan, kuinka vähällä seksillä avioliitossa on tultava toimeen.