Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Että en voi vaikuttaa siihen millaisen kuvan ihmiset minusta milloinkin muodostavat ja minun tulisi lakata ponnistelemasta sen eteen että se olisi samanlainen jona läheisetkin minut tuntevat.

Täytyy hyväksyä että jollekin jää kuva minusta huolimattomien sanavalintojen tai epäonnisten sattumusten vuoksi leuhkana, snobina, sinisilmäisenä, outona, miestennielijänä, tohelona, hemmoteltuna prinsessana, dorkana, lesbona tai tunteettomana. Ja kenties minäkin vain luulen heidän ajattelevan minusta niin? Vain joskus näitä luuloja tehdään minullekin tiettäväksi päin naamaa. Joskus ne vain ovat olleet niin räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa että oikein hämmästyttää ihmisten päättelyketjut ja olen jäänyt pitkään miettimään että missä meni vikaan.

Tulin tulokseen että se vain ei ole käsissäni kuitenkaan. Kaikkein eniten ihmiset muodostavat käsityksensä toisista omien luulojen, pelkojensa ja oletustensa pohjalta. Ensinnäkin lakkaan pienentämästä itseäni ja pyytelemästä anteeksi ominaisuuksiani. Minä nyt vain olen kulkenut elämänpolkuani tällaisten sattumusten ja valintojen kautta, jokaisella on omansa.

Sama. Minulla meni turhan pitkään myös sen tajuamiseen, että osa ihmisistä ei vain suostu muuttamaan ennakkokäsityksiään, vaikka todisteet tuotaisiin hopeavadilla heidän nenänsä eteen. Eli jonkun mielestä olisin edelleen lesbo, vaikka minulla olisi uusi mies joka viikko ja sinisilmäinen, vaikka tosiasiassa olisin ollut työpaikallani ainoa, joka epäili heti alussa uuden työntekijän olevan pahat mielessä liikkeellä. Ei siis kannata tuhlata energiaansa sellaisten ihmisten vakuuttamiseen, joita ei pysty vakuuttamaan tai jotka eivät ole valmiita muuttamaan näkökantaansa.

Vierailija kirjoitti:

Että radio-ohjelman saari on kuuskajas-kari eikä kuuska-jaskari.

Kiitos tiedosta! Tähän päivään asti luulin että se oli Puuska-jaskari!

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttönä luulin, että kaikilla on lehmiä.

Mä luulin, että kaikkien isovanhemmilla on maatila (tai jos ei maatilaa niin vain kotona eläkkeellä) :D olin ihan ihmeissäni, kun kaverin mummi oli pankissa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä elin pitkään jonkinlaisessa hyväntahtoisuuden kuplassa. Siis sinnikkäästi kuvittelin, että ihmiset joitakin hulluja sarjamurhaajapsykopaatteja lukuun ottamatta ovat kivoja ja reiluja ja ovat lähtökohtaisesti hyväntahtoisia. Totta kai vastaan tuli ärsyttäviä ja raskaita tyyppejä, mutta uskoin että heidänkin käytökseensä on jokin syy tai että he vain ovat hyvin erilaisia kuin minä ja siksi ärsyynnyn.

Vasta yli nelikymppisenä olen tajunnut, että maailmassa on aika paljon pahansuopia ihmisiä, jotka ovat  valmiita esimerkiksi huijaamaan, valehtelemaan ja vehkeilemään selkäsi takana, luistavat omista hommistaan sumeilematta ajattelematta yhtään muita ihmisiä ympärillään, että on tosi paljon ihmisiä jotka käyttäytyvät aivan törkeästi jos heille antaa siihen mahdollisuuden, ts. ei pidä rajojaan ja puoliaan. Karu havainto, mutta jotenkin kasvattava. 

Minulle on vasta nyt päälle kolmekymppisenä selkiytynyt, kuinka epärealistiset käsitykset monilla ihmisillä on omasta hyvyydestään. Moni sanoo olevansa empaattinen, puolustavansa vähemmistöjä ja sorrettuja jne. Samat ihmiset nälvivät ja piikittelevät muita, ohittavat mielestään tyhmien tyyppien ajatukset kokonaan, syrjivät, juoruilevat ja vetävät ihmisistä hätäisiä johtopäätöksiä, joita eivät suostu kyseenalaistamaan. Mitä enemmän joku korostaa hyvyyttään ja puhuu yleisesti hyvinä pidettyjen arvojen puolesta, sitä todennäköisemmin kyseessä on täysin päinvastainen ihminen.

Olen akateemisen loppututkinnon suorittanut yli 40 v. sitten ja tehnyt huonosti sitä vastaavan uran.  Samalla minusta on tullut suurperheen isä ja isoisä.  Vasta eläkkeelläollessani olen huomannut, että jokin apumiehen tai pakettiautonkuljettajan homma olisi paremmin sopinut lahjoilleni ja voimilleni - naimattomana.

Se, ettei työ ole kaikille koko elämä eikä sen tarvitse olla.

Lähimmät sukulaiseni ovat sitä ikäluokkaa ja luonnetta, että heille työ on kaikki kaikessa: kaikilla pitää olla hyvä työ että tienaa kivasti ja se onkin sitten kaikenkaikkiaan elämän pääasia ja huippupiste.

Siinä teini-iässä tajusin että hetkinen, eihän se näin mene vaan elämässä on paljon tärkeämpiä seikkoja kuin työ. Työskentelemällä saa elantonsa, mutta se ei ole itselleni hirvittävän merkittävä asia elämässäni noin muuten.

Toinen kevyempi juttu: se ei ole VIRTSANpylväs vaan virstanpylväs. Tämänkin äkkäsin vasta myöhäisteininä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

Mulla korvat punoitti kun joku pikkutyttö katseli mua kerran juna-asemalla ja ihmetteli äidilleen, että saako naisetkin polttaa tupakkaa. Toivottavasti ei saanut huonoja ideoita...

Itselle selvisi aivan liian myöhään, ettei parisuhteeseen kanssani haluavia miehiä motivoi suhteeseen yhteinen onni, vaan heidän oma hyvinvointinsa. Kerta toisensa jälkeen. 

Aiheeseen vain löyhästi liittyen, tuli tämä muisto mieleen: erään kerran äiti lapsensa kanssa kulki ohitseni kun tupakoin.

Lapsi katsoi silmät pyörenä ja alkoi intoilemaan "Äiti, kato! Toi tekee savumerkkejä!"

Lapsena luulin, että eduskuntaan valitaan vain kaikkein oppineimmat ja viisaimmat, jotka osaavat päättää kaikista Suomen asioista oikein.  Siksi ihmettelin, kuinka joku maanviljelijäkin sinne pääsi.  Jälkeenpäin olen huomannut, että hän taisi olla jämerimmästä päästä päättäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Että lähes kaikkiin elokuviin nauhoitetaan äänet jälkikäteen studiossa!! Siis myös puhe!! En ollut uskoa kun kuulin. Sen jälkeen tajusin myös että luontodokkareiden äänet on studiossa tehtyjä.

Tää ei pidä paikkaansa. Äänet totta kai nauhoitetaan erilliseksi muokattavaksi tiedostoksi, mutta kyllä ne aika usein on nauhoitettu samalla, kun kuvataan.

Ajattele, mikä vaiva olisi nauhoittaa kaikki jälkikäteen studiossa. Jos vaikka luontodokkarissa lintu nousee vedestä, ei siihen voi laittaa mitä tahansa ”lintu nousee vedestä” -ääntä, vaan äänen pitää mennä täsmälleen synkassa kuvan kanssa.

Sama juttu fiktiossa. Kaiken voi tietysti äänittää jälkikäteen ja, mutta paljon luontevampaa ja helpompaa on ottaa äänet talteen samalla kuin kuvakin. Jälkikäteen niitä voi sitten miksailla.

Että ihmiset eivät välttämättä tuijota minua kriittisin silmin liikkuessani julkisilla paikoilla. He eivät todennäköisesti edes katso minua eivätkä ajattele minusta pahaa. Olen samanlainen tavis kuin valtaosa ympärilläni, vaikka olenkin minä.

Että alkoholi saa minut nukkumaan huonosti, syömään liikaa ja heräämään masentuneena, kaikki tuntuu romahtavan ja olen täysin turha. Yksi olut tai pieni lasi viiniä on ehdoton maksimi jos haluan välttää vaikutusta ja juoda silti jotain. Parempi tietysti ilman. Kyllä kestikin kauan että tajusin.

Näin telkkarista Oraksen mainoksen, jossa mainostettiin uutta suihkua ja ajattelin, että nyt kaikki saavat sellaisen kun on kerran kehitetty parempi malli. Mainoksessa ei siis puhuttu hinnasta mitään.

Luulin lapsena, että kaupungeissa asuu vain köyhiä ja hyvätuloiset, kuten me, asuvat pikkupaikkakunnilla isoissa omakotitaloissa. Aikuisena muutin kaupunkiin ja johan valkeni asian laita...

Luulin lapsena että kaikkien muidenkin kotona vanhemmat rällää viikonloput kännissä, niin kuin mun kotona

Että jos tapailen jotain tyyppiä, minulla ei ole velvollisuutta olla hänestä kiinnostunut ja saan myös itse lopettaa suhteen. Minun ei ole pakko rakastua häneen eikä varsinkaan harrastaa seksiä hänen kanssaan. Tämän tajusin 26-vuotiaana, kun aidosti rakastuin ihmiseen, joka pitää suhdetta yhtä suuressa arvossa kuin minäkin ja joka oikeasti välittää minusta. Jostain syystä koin aiemmin tarvetta ylläpitää suhteita, missä en edes tuntenut mitään ihastumisen tunteita. Ihmekös seksi tuntui aina pakolliselta pahalta. En vain pitänyt minkäänlaisena vaihtoehtona sitä, että minä saan lopettaa tapailun.

Luulin lapsena että se pulujen kujerrus on oikeasti pöllöjen ääntä. Siinä kyllä riitti pitkään ihmettelyä kun kuulin kujerrusta aavalla torilla ja ainut elävä otus oli pulu...mietin että missä hemmetissä se kujerteleva pöllö oikeen piileskelee

Vierailija kirjoitti:

Että säästöjä ei tarvitse makuuttaa pankkitilillä. Sijoittaminen kuulosti joltain epämääräiseltä keinottelulta, joka johtaisi katolta hyppäämiseen ja katastrofiin. Moraalisesti epäilyttävää myös duunariperheen kasvatille. Olisinpa aloittanut ensimmäisen työpaikan saatuani.

Tämä! Aloitin 10 v liian myöhään.

Lisäksi minä pelkäsin velan ottoa, vaikka oma ala on ns. varma työllistäjä. Olisinpa hyödyntänyt alusta asti rohkeasti velkavipua sijoittamisessa.

Että se, että joku on ihastunut/rakastunut minuun, ei tee hänestä sopivaa tai hyvää seurustelukumppania, saati aviopuolisoa. En ole koskaan ollut suhteessa, jossa itse olisin ollut aloitteellinen osapuoli. Nyt sentään ymmärrän tämän, joten ehkä joskus.

Että minun ei ole pakko pärjätä aina yksin.

Että kaiken pystyy opettelemaan ja oppimaan, jos osaa rauhoittaa mielensä. Paransin ADHD:N/ADD:N itse itseltäni aivojumpalla ja kovalla ajatustyöllä. Harmi kun olisin tajunnut tämän lukiossa eikä vasta nyt kolmekymppisenä.

Tajusin vasta yli nelikymppisenä, etten voi koskaan olla matemaattisesti lahjakas, koska en ole aspergeri. Ihmettelin kouluaikoina, miten en oppinut millään niitä monimutkaisia matemaattisia juttuja, mutta meidän luokan Tuomas ja rinnakkaisluokan hampputukka osasivat ihan tuosta vaan. Heillä ei ollut sosiaalisia taitoja ja olivat kömpelöitä. Hampputukka ei oppinut ajamaan pyörällä ja kompuroi joka päivä ja kävelikin kuin vaivaisakka. Sama Tuomaksella. Kummallakaan ei huumorintajua ja pukeutuivat kuin vanhukset. Hampputukka puhui kirjakieltä. Hänen tukassan oli järkyttäviä takkuja ja koko likka oli vastenmielinen ja vielä ilkeä. Tajusin ihan lähipäivinä kuinka onnekas olen, että olen juuri minä enkä noiden kahden kaltainen yksinäinen kummajainen pomppimalla liikkuva laskukone. Vattuilen takkutukalle välillä kaupassa eikä se ymmärrä edes sitä, kun yhtälöt vaan pyörii päässä.

Jos olisin  nuorena poikana tiennyt mitä nyt kuusikymppisenä en olis harkinnutkaan seksiä alle  neljäviitosten naisten kanssa.