Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Maikkarin lentävä pöllö logon olen nähnyt naamana. Pöllön silmät sieraimina. Siiven päät kulmakarvoina. Pöllön jalat suuna.

Noin 20 vuotiaaksi näin kuvan sellaiseksi, kunnes minulle sanottiin siinä olevan pöllö.

T: Mies alle 30v

OMG, mulla ihan sama! :D

Minä luulin pienenä, että tuttavaperheen isän nimi oli Isi. Meillä oli isä.

Olisihan se saattanu olla oppia elämäänja nauttimaan sinkkuudesta vähän nuorempana. - No en kai vieläkään liian myöhään. Mutta monelta itse inhon hetkeltä olisin välttynyt. Onneksi en ennättänyt katkeroitua vielä niin pahasti, ettenkö vois sanoa, että enää en koe katkeruutta siitä, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa. En vaikka unelmoinut ja haaveillut siitä olen kyllä. Ja ei en ole eriyisen uskovainen, en homo saati aseksuaali. En myöskään odota kumppanini olevan virheetön, enhän itsekään ole. Kuitenkin olen jo niin paljon oppinut nauttimaan sinkkuudestani, että en osaa edes ajatella, eä olisin valmis saai halukas kenen hyvänsä kanssa parisuhteeseen. - Se ei olisi oikein ketään kohtaan.   

Että parisuhteessa on pakko antaa vaikka ei aina haluta. Miks ei voipuolin ja toisin sanoa suoraan että nyt ei tartte turhaan silitellä. Toisen mieliksi rakastelu on ihan helvetillistä.

Luulin että aikuiset olisivat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen järkytyksen, kun 12-vuotiaana tajusin, että opettajatkin voivat polttaa tupakkaa. Olin pitänyt itsestään selvyytenä, ettei opettaja voi tehdä mitään paheellista, mutta sitten näin ala-asteen luokanopettajani tupakalla ja järkytyin perin juurin. :D

Mulla korvat punoitti kun joku pikkutyttö katseli mua kerran juna-asemalla ja ihmetteli äidilleen, että saako naisetkin polttaa tupakkaa. Toivottavasti ei saanut huonoja ideoita...

Itselle selvisi aivan liian myöhään, ettei parisuhteeseen kanssani haluavia miehiä motivoi suhteeseen yhteinen onni, vaan heidän oma hyvinvointinsa. Kerta toisensa jälkeen. 

Että radio-ohjelman saari on kuuskajas-kari eikä kuuska-jaskari.

Että lähes kaikkiin elokuviin nauhoitetaan äänet jälkikäteen studiossa!! Siis myös puhe!! En ollut uskoa kun kuulin. Sen jälkeen tajusin myös että luontodokkareiden äänet on studiossa tehtyjä.

Että olen valinnut ihan väärän alan. Vaihdoin kyllä alaa, mutta silti edelleen väärä ala, pienellä paikkakunnalla perheellisenä meni minne pääsi, ei minne olisi ollut lahjoja ja en oikeastaan tajunnut kuin vasta vanhana, mikä olisi ollut oma alani. Pääsen osittain tekemään mieluista työtä nykyisessä työssäni, vaikkei olekaan alan koulutusta ja olen tajunnut, että se olisi ollut minun oikea alani. En enää vaihda, alan olla jo niin lähellä eläkeikää ettei jää enää paljon työvuosia ja on kuitenkin vakituinen työ, ei innosta opiskelu työn ohessa enää ja kokopäiväisenä liian iso tulojen menetys. 

Että lokki on aina lokki eikä siitä muuksi muutu.

Minulle selvisi liian myöhään, että

- ei tarvitse olla mikään nero opiskellakseen yliopistossa, vaan siellä on ihan tavallista porukkaa.

- ei ole mikään pakko alkaa seurustelemaan vaikka menee jonkun kanssa sänkyyn.

- kaikkien hankintojen (koskee myös suhteita) ei tarvitse olla loppuelämän kestäviä. On ihan ok muuttaa mieltään tai todeta, että tuli tehtyä virhearvio.

Luulin yli kolmekyppiseksi asti että kaikki ihmiset ymmärtävät että ihmiset ovat erilaisia, eikä se että itse tekee jotain oman luonteensa, elämänkokemuksensa ja katsomuksensa puitteissa tarkoita sitä että kaikki muutkin tekisivät samalla tavalla, ja jos eivät tee, ovat jotenkin tyhmempiä. 

Että en voi vaikuttaa siihen millaisen kuvan ihmiset minusta milloinkin muodostavat ja minun tulisi lakata ponnistelemasta sen eteen että se olisi samanlainen jona läheisetkin minut tuntevat.

Täytyy hyväksyä että jollekin jää kuva minusta huolimattomien sanavalintojen tai epäonnisten sattumusten vuoksi leuhkana, snobina, sinisilmäisenä, outona, miestennielijänä, tohelona, hemmoteltuna prinsessana, dorkana, lesbona tai tunteettomana. Ja kenties minäkin vain luulen heidän ajattelevan minusta niin? Vain joskus näitä luuloja tehdään minullekin tiettäväksi päin naamaa. Joskus ne vain ovat olleet niin räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa että oikein hämmästyttää ihmisten päättelyketjut ja olen jäänyt pitkään miettimään että missä meni vikaan.

Tulin tulokseen että se vain ei ole käsissäni kuitenkaan. Kaikkein eniten ihmiset muodostavat käsityksensä toisista omien luulojen, pelkojensa ja oletustensa pohjalta. Ensinnäkin lakkaan pienentämästä itseäni ja pyytelemästä anteeksi ominaisuuksiani. Minä nyt vain olen kulkenut elämänpolkuani tällaisten sattumusten ja valintojen kautta, jokaisella on omansa.

Minulle on vasta tässä kypsemmällä (43v) iällä kirkastunut, että ihmisten kiinnostukset, kyvyt, empaattisuus, oikeudentaju ja moni muukin asia vaihtelee kovasti ihmisittäin. Ajatusmaailmat voivat olla todella erilaisia.

Esim. mieheni mielestä kierrätys on ihan mitätöntä touhua ”koska intia ja kiina” kippaavat kaiken roskan lajittelemattomana minne sattuu. Itse ajattelen, että vaikka toiset tekee väärin, niin me täällä suomessa voidaan tehdä kuitenkin oikein. Ymmärrän intialaisia, jos itselläni ja lapsillani olisi kova nälkä ja elettäs turvattomassa paikassa, tuskin kierrätys kiinnostaisi.

Oon herännyt myös siihen ajatukseen, että kaikilla ei ole ollut onnellista lapsuutta, joka mulla on koostunut turvallisesta perheestä, jossa kaikki on ollut normaalia ja suht hyvin. Joissain perheissä on yhtä sun toista väkivaltaa, mikä vaikuttaa lasten koko loppuelämään.

Työpaikoilla olen yllättynyt siitä, kuinka jotkut tykkäävät kiusata. Itseäni eräs työ”kaverini” piilokiusasi vuosia, kunnes räjähdin ja ilmoitin, että tästä lähtien ollaan kavereita tai sitten v**** ei todellakaan olla. No hänen käytös muuttui parempaan kuin taikaiskusta. Mutta siis olin vuosia koittanut olla hänelle kiva ja ihmettelin aina, miksi hän on minulle ikävä. Todellakaan ei aina saa hyvällä aikaan hyvää.

Olen yllättynyt myös siitä, kuinka kaikilla ihmisillä älylliset kyvyt eivät ole kovin kummoisia. Anoppini ei legendaarisesti osannut laskea, paljonko on 3x2,5. Tuli tätä kysymään siis minulta. Kun sanoin nopeasti että 7,5, niin jäi pitkäksi aikaa miettimään oonko oikeessa 😅 Hän halusi tehdä siis valmiskastikkeen kolminkertaisena, johon yhteen pussiin käytettiin 2,5 dl maitoa 😇

Oon yllättynyt myös siitä, kuinka maailmassa ihmiset kyllä tallovat sun yli jos annat heidän talloa. Näitä tilanteita varten oon kwhittänyt muutaman lauseen, joita voin sanoa kun tulee tilanne päälle. Näitä lauseita on mm: ”Palaappa asiaan kun osaat käyttäytyä” (tämä huutavalle ihmiselle), ”Soita poliisi” (tämä tuntemattomalle ihmiselle joka tulee arvosteleemaan jotain vähäpätöistä asiaa, esim auto parkkeerattu hieman vinoon). Tai ”Mietin asiaa rauhassa ja palaan tähän huomenna” (jos tulee yllättävä merkityksellisempi asia, johon yhtäkkiä vaaditaan vastaus, kerran eräs expomoni yllättävästi huononsi paljon työehtojani ja äkillisesti vaati minua allekirjoittamaan uuden työsopimuksen, tämä lause olisi ollut siinä tilanteessa poikaa...)

Sekin on yllättänyt, kuinka erilaisia empatiakykyjä ihmisillä on. Itselläni tekee pahaa nähdä, jos toista esim. moititaan omasta mielestäni turhasta. Jotkut taas kokevat ilmeisesti iloa, jos toiselle tapahtuu pahoja asioita. On edelleen vaikeaa ymmärtää tällaista.

Uskomatonta myös on, kuinka jotkut ihmiset eivät kaipaa (ei seksuaalista) kosketusta ollenkaan. Kaikille ei ole siis halauksilla ja lähekkäin sohvalla istumisella mitään merkitystä.

Myös se, että joillekin tai useimmille miehille seksi on henki ja elämä, on mielestäni uskomatonta. Samoin joillekin naisille. Itseni mielestä kun suklaan syöminen tai selkä/hartia hieronta tuntuu niin paljon paremmalta.

Lisöksi mulle on kirkastunut, että asiat mitkä väsyttää mua ei väsytä kaikkia. Esim auto- ja lentokonematkustus väsyttää mua suunnattomasti. Jotenkin mun hermosto menee ihan ylivireyteen (josta aiheutuu ujnettomuutta), kun joudun olemaan kohisevassa ja tärisevässä laitteessa. Tästä johtuen en voi tehdä matkatyötä. Samoin mua väsyttää enemmän työpaikalle (2 km) kulkeminen autolla kuin kävellen/kärrytellen lapsen kanssa. Uskomatonta mutta totta.

Summa summarum: ihmiset ja heidän lähtökohtansa ja kokemusmaailmansa ovat hyvin erilaisia. Kaikki ei todellakaan ajattele samalla tavalla ja eri ihmisille eri asit ovat tärkeitä.

En nyt tiedä voiko sanoa ”liian myöhään” ennemminkin sellaista lapsenuskoa, mutta lapsena luulin, että koirat ovat poikia ja kissat tyttöjä. Samalla logiikalla lehmät oli tyttöjä ja hevoset.

Kun sain tietää, että on olemassa naaraskoiria, niin halusin koiran samantien. Uroskoiraa kun en halunnut, sillä siihen aikaan en tykännyt pojista. Jouduin ylipuhumaan vanhempia pari vuotta ennen kuin saimme ensimmäisen koiran. 😊

Vierailija kirjoitti:

Minulle selvisi liian myöhään, että

- ei tarvitse olla mikään nero opiskellakseen yliopistossa, vaan siellä on ihan tavallista porukkaa.

- ei ole mikään pakko alkaa seurustelemaan vaikka menee jonkun kanssa sänkyyn.

- kaikkien hankintojen (koskee myös suhteita) ei tarvitse olla loppuelämän kestäviä. On ihan ok muuttaa mieltään tai todeta, että tuli tehtyä virhearvio.

Minulla sama tämä yliopistohomma. Selvisi, kun pääsin itse yliopistoon, että siellä on ihan perus älykkyysosamäärän omaavia ihmisiä ja toisinaan tuntuu, että jotkut hieman sen alle. Luentosaleissa pulistaan ja kohkataan, ryhmätöissä on aina vähintään se yksi perässä vedettävä ja osa ei pääse aiheista kärryille, ei sitten millään.

Tämä voittaa kyllä kaikki vastaukset :

Selvisi siinä 25 vuotiaana,että Kun jossakin urheilussa voittaa kultaa jne, esim. MM yleisurheilu kisat(onko semmoista?), olympialaisissa tai lätkän MM kultaa, niin siitä saa ison rahapalkinnon! :D tiedän, nyt tajuan asian ja onhan siinä järkeä enemmän!

mutta oikeasti luulin, että "urheiluhullu" tarkoittaa sitä, että tykkää urheilusta hulluna ja _kultamitalista_ ollaan iloisia vaan siksi kun ollaan parhaita.

En tajunnut sitäkään, että jääkiekkoilijat on rikkaita, ymmärrän nyt miksi ne on niin haluttuja miehiä.. Oisin kyllä sellaista nuotena metsästänyt.

Minun oli vielä kouluikäisenä hirveän vaikea hahmottaa, millainen on kerrostalo. Kuvittelin, että asunnosta ja kerroksesta toiseen kuljetaan toisten asuntojen läpi ja mietin, että kyllä täytyy olla rauhatonta. Samoin mietin, että jos alimmassa kerroksessa on kauppa ja kauppa menee vaikka kuudelta kiinni, niin miten sen jälkeen asukkaat pääsevät koteihinsa. 

Puolustukseksi todettakoon, että asuin maalla omakotitalossa ja kaikki kaverit sekä sukulaiset asuivat samalla tavalla. Pääsin tutustumaan rappukäytävän konseptiin kymmenvuotiaana, kun parhaan ystäväni vanhemmat erosivat ja tämä muutti äitinsä kanssa kaupunkiin kerrostaloon. 

Että säästöjä ei tarvitse makuuttaa pankkitilillä. Sijoittaminen kuulosti joltain epämääräiseltä keinottelulta, joka johtaisi katolta hyppäämiseen ja katastrofiin. Moraalisesti epäilyttävää myös duunariperheen kasvatille. Olisinpa aloittanut ensimmäisen työpaikan saatuani.

Minä elin pitkään jonkinlaisessa hyväntahtoisuuden kuplassa. Siis sinnikkäästi kuvittelin, että ihmiset joitakin hulluja sarjamurhaajapsykopaatteja lukuun ottamatta ovat kivoja ja reiluja ja ovat lähtökohtaisesti hyväntahtoisia. Totta kai vastaan tuli ärsyttäviä ja raskaita tyyppejä, mutta uskoin että heidänkin käytökseensä on jokin syy tai että he vain ovat hyvin erilaisia kuin minä ja siksi ärsyynnyn.

Vasta yli nelikymppisenä olen tajunnut, että maailmassa on aika paljon pahansuopia ihmisiä, jotka ovat  valmiita esimerkiksi huijaamaan, valehtelemaan ja vehkeilemään selkäsi takana, luistavat omista hommistaan sumeilematta ajattelematta yhtään muita ihmisiä ympärillään, että on tosi paljon ihmisiä jotka käyttäytyvät aivan törkeästi jos heille antaa siihen mahdollisuuden, ts. ei pidä rajojaan ja puoliaan. Karu havainto, mutta jotenkin kasvattava.