Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Olen vaan niin nirso. Pitäisi sattua sellainen, joka oikein iskee huumorintajuuni,saa nauramaan, ihastumaan, rakastumaan.

Olen tosi kaunis, ruskeatukkainen. Tosi kiltti, empaattinen, normipainoinen. 

Nyt olen 34v ja hyvin masentunut ja yksinäinen. Oon saanut niin paljon torjuntaa miehiltä.

Saan aina kuulla et oon täydellinen ja maailman ihanin mutta ei oo fiiliksiä. Sit vaimoiks ne ottaa jonkun eloisan ja räväkän tapauksen.

Miten nepsy ihmiset ei tajua että se on aika isoasia

Olen aina pitänyt akoille hyvä kurin, mutta silti ovat häippässeet lupaa kysymättä. Surkeaa sakkia.

Ei jaksa säätöä, ei riitoja, ei määräilyä, ei mustasukkaisuutta ja seksikään ei kiinnosta. Yksin on niin paljon mukavampaa ja helpompaa. Olen parempaa seuraa itselleni ja ystävilleni sekä kaikille ihmisille, jos olen sinkku.

28v nuorempi timmi tyttö johon FWB suhde.

Siinä on sitten vaatimukset seyrustelukumppanille aika korkeat...

Saan pillua ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Miten nepsy ihmiset ei tajua että se on aika isoasia

Tämähän se. Se on heti iso red flag, jos naisella on jokin mt-diagnoosi tai ilmoittaa olevansa "kirjolla" tai vegaani. Haluan kumppanin, joka on mahdollisimman terve, tavallinen ja tasapainoinen. Nykyään sellaiset ovat tosi harvassa, kun monet puhuvat diagnooseistaan ja sairauksistaan kuin ne olisivat jotain ylpeilyn aiheita tai identiteetin keskuksia. Ei kenenkään identiteetti voi perustua siihen, että on sairas tai persoonallisuushäiriöinen. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole terve ja tasapainoinen?

Ruma naama.

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nepsy ihmiset ei tajua että se on aika isoasia

Tämähän se. Se on heti iso red flag, jos naisella on jokin mt-diagnoosi tai ilmoittaa olevansa "kirjolla" tai vegaani. Haluan kumppanin, joka on mahdollisimman terve, tavallinen ja tasapainoinen. Nykyään sellaiset ovat tosi harvassa, kun monet puhuvat diagnooseistaan ja sairauksistaan kuin ne olisivat jotain ylpeilyn aiheita tai identiteetin keskuksia. Ei kenenkään identiteetti voi perustua siihen, että on sairas tai persoonallisuushäiriöinen. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole terve ja tasapainoinen?

Mulla on ollut korkean toiminnallisuuden vakava masennus. Ei kukaan sitä huomannut. Nyt olen terve. Mies huoli minut, vaikka kerroin siitä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ruma naama.

Mulla sama. Sille ei voi oikein mitään. Turha treenata mitään lihaksia, kun eivät ne siihen pärstään vaikuta kuitenkaan, ja se on paljon tärkeämpi asia kuin joku six pack. Kaikille ei ole suotu hyviä kortteja, mutta minkäs sille mahtaa.

Olen tunne-elämältäni jäykkä. 

Olen liian introvertti. Nykyään pitää olla koko ajan äänessä ja joka hetki oltava jotain ns nasevaa sanottavaa. Ja äänen pitää kuulua, en osaa olla sellainen kailottaja ja huutaja. Hiljaista ei huomata.

5 v ollut leski, eli siis nykyään sinkku. Muuta syytä ei oo, paitsi, etten halua edes ketään, en oo kranttu, mutta mulla hyvä näin.

asperger, väkivaltalapsuuteni, ja viimeisenä pisarana koettu raiskaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen liian introvertti. Nykyään pitää olla koko ajan äänessä ja joka hetki oltava jotain ns nasevaa sanottavaa. Ja äänen pitää kuulua, en osaa olla sellainen kailottaja ja huutaja. Hiljaista ei huomata.

Sama täällä. Huomaa usein keskusteluissa, kuinka joidenkin on täysin mahdotonta olla edes hetkeä hiljaa. Puhuvat (jopa huutavat) päälle omia juttujaan. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huutamaan kilpaa kenenkään kanssa. Tämä sitten tulkitaan niin, että olen nössö tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi kaunis, ruskeatukkainen. Tosi kiltti, empaattinen, normipainoinen. 

Nyt olen 34v ja hyvin masentunut ja yksinäinen. Oon saanut niin paljon torjuntaa miehiltä.

 

Saan aina kuulla et oon täydellinen ja maailman ihanin mutta ei oo fiiliksiä. Sit vaimoiks ne ottaa jonkun eloisan ja räväkän tapauksen.

Eloisa ja råväkkä ovat yliarvostettuja. Kuvailemasi asiat ovat aika tarkalleen sitä, mitä itse toivoisin naiselta. Ja paljon enemmän. Mutta maailma on mennyt sairaaksi. Ja ihmiset (keskimäärin) hyvin malttamattomiksi. Liian helppoa todeta, että "ehkä se seuraava deitti on vieläkin parempi".

Tai että "rumat kengät - hylkäys".

Nautin sinkkuudesta ja yksin asumisesta. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi ystäviä, läheisiä, perheenjäseniä tai sänkykavereita. 

Homman idea on, että voin valita ollakko  seurassa vai yksin.

Takana on hyviä parisuhteita ja yhdessä asumisia eivätkä ne kaduta vaan ovat lämpimiä muistoja. Niille on ollut oma aikansa. 

Rakastan herätä aamuisin omasta kodistani, keittää kahvit ja silmäillä mitä maailmalla tapahtuu ja olla puhumatta kenellekkään yhtään sanaa. 

Useampia pitkiä suhteita. Mikään ei vaan toiminut. Viimeisessä yritin ihan kaikkeni, mutta toinen osapuoli ei yrittänyt juuri mitään. Ja oli ihan sekopää täysin aiheettomassa mustasukkaisuudessaan. Se oli todella rankkaa. Sen, ja muiden epäonnistumisien jälkeen olen vain päättänyt elää yksin.

Mies 56

Entinen käytännössä tuhos mut täysin suhteen jälkeen ja aikana. En uskalla luottaa kenenkään enkä päästää lähelle. Jotain hajosi minussa. 

En käy missään, paitsi töissä ja pakolliset kaupat ja lääkärit sekä urheilemassa.