Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Vähäinen yritys, kaipaus yksinoloon.

Ulkonäköni ei riittänyt saamaan niitä miehiä joista olin kiinnostunut. Ja ne miehet jotka olivat minusta kiinnostuneita, eivät olleet riittävän hyvännäköisiä minun silmiini. 

Nyt olen jo luovuttanut ja tunnustanut tappioni. Näin meni tämä elämä hukkaan, ehkä ensi kerralla paremmin.

Onko hyvien ihmisten kohtalo ollut sinkkuus jo evoluution alusta alkaen? En ole käynyt pyhäkoulua, mutta eikös Jeesus ollut naimaton (yksineläjä?). Syntyi vielä neitsyt Mariasta (Marialla ei ollut kumppania?)... Aatami ja Eeva toki "osasi hommansa".

Ei oo mikään pelleilyviesti. Juolahti vaan joskus mieleen, miettiessäni "oonko liian hyvä ihminen, kun ei löydy ketään". Menikö nuo johdannon asiat oikein?

Vapaa tahto. Reilu 25 vuotta ihan pepusta olevaa avioliittoa riitti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko hyvien ihmisten kohtalo ollut sinkkuus jo evoluution alusta alkaen? En ole käynyt pyhäkoulua, mutta eikös Jeesus ollut naimaton (yksineläjä?). Syntyi vielä neitsyt Mariasta (Marialla ei ollut kumppania?)... Aatami ja Eeva toki "osasi hommansa".

Ei oo mikään pelleilyviesti. Juolahti vaan joskus mieleen, miettiessäni "oonko liian hyvä ihminen, kun ei löydy ketään". Menikö nuo johdannon asiat oikein?

 

En usko että kyse on siitä että on liian hyvä, vaan siitä että joidenkin hengellisyys vaatii sille hengellisyydelle omistautumisen, hengellinen tehtävä tai sellaisen etsintä on niin korkealla prioriteetilla elämässä, että ei haluta perhettä ja montaa muuta asiaa mitä ihmiset yleensä tavoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta. Olen 43-vuotias mies. Teen töitä, olen isä. Jostain syystä koen etten löydä oman henkistä kumppania. Oman ikäiset naiset harvemmin kiinnostavat. Tuntuu että heille tärkeintä on ihan eri asiat mitkä minulle on. Tykkään nautinnoista, taiteesta. Päihteistä ja hedonismista. Vältän liikaa työntekoa ja keskiluokkaistumista. Eli mielummin nautin itseni näköisestä elämästä kun alan tekemään kompromisseja. Seksiä ja läheisyyttä sitten baareista jos sille päälle sattuu.

48 v nainen ja ihan samat syyt. Tykkään sellaisesta boheemielämästä mitä olen sinkkuna tähänkin asti elänyt. Samanhenkisiä on, mutta he harvoin haluavat vakipariutumista. Enkä oikeastaan minäkään. Kivampi vaan olla lyhyissä suhteissa silloin kun sellaisia sattuu kohdalle. Nyt ei ole viiteentoista vuoteen sattunut ja viihdyn hyvin yksinkin. 

Ajattelen eri tavalla kuin nykyajan modernit miehet

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen eri tavalla kuin nykyajan modernit miehet

Ihan uteliaisuudesta:

Miten modernit miehet ajattelevat?

päätös

-en katsele kumppania samasta koulusta tai työpaikasta

löysin lopulta iihan muualta, hyvä niin

Suurin syy sinkkuuteeni on etten tapaa miehiä oikein missään. En käytä sosiaalistamediaa tai deittiappeja. Enkä käy baareissa tai festareilla. Harrastusten kautta tapaan vain naisia. Työelämä on ainoa missä voisin tavata miehen. Tai sitten tuttujen kautta. 

haluaisin parisuhteen kyllä, mutta en aio sitä väkisin alkaa etsimään. Tulee jos on tullakseen :)

Olen lihava ja ihan ikäiseni näköinen (52 v., nuorempana löytyi helpommin kumppaneita, olen nainen). Muitakin syitä on: olen traumatisoitunut jonkin verran edellisissä suhteissani, olen luonteeltani joustava ja ystävällinen, yritän kohdata ihmisen ihmisenä, mutta tätä on käytetty hyväksi. Lisäksi syön mielialalääkkeitä. Ja olen ainakin puolierakko enkä aina kaipaa seuraa, on ollut vapauttavaa olla yksin eikä elämä ole yhtä vuoristorataa.

Haluan tietynlaisen miehen, esim. huumorintajua pitää olla, mutta myös järkevä, fiksu, kunnianhimoinen ym. Sellaisia miehiä on, mutta pahus ovat varattuja. Ehkä se sieltä vielä tulee.

Ei ole osunut oikeaa kohdalle. Jos johonkin ihmiseen oikesti rakastuu, hänen kanssaan haluaa olla (liki) hinnalla millä hyvänsä. Kaikki muut syyt ovat lähinnä selitystä.

N51

Liian vaivalloista olla parisuhteessa, sinkkuna helppoa kun kukaan ei petä, vattuile, ei tarvi siivota toisen jälkiä tai olla palvelija, omat rahat, omat haaveet joita saa toteuttaa ilman kompromisseja, saa ostaa mistä haluaa, käydä kaupassa milloin haluaa, katsella telkkaria, olla vain jos ei jaksa mitään, ei tarvitse kuunnella seksin ruikutusta, ja lista on loputon. Sinkkuna jo 12 vuotta ja viihdyn :) 

Menettänyt uskon omiin mahdollisuuksiin. Ja elämään yleensä. Ei enää jaksa.

Suurin syy sinkkuuteen on sen tajuaminen, että naiset etsivät isää tuleville lapsilleen. Tietoisesti tai tiedostamattaan.  En halua lapsia, joten parisuhteet eivät yleensä onnistu. Tai ainakin päättyvät melko nopeasti.

en jaksa anoppiloita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen eri tavalla kuin nykyajan modernit miehet

Ihan uteliaisuudesta:

Miten modernit miehet ajattelevat?

Esimerkiksi että nainen ei voi olla kotiäiti vaan se nähdään loisimisena.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy sinkkuuteen on sen tajuaminen, että naiset etsivät isää tuleville lapsilleen. Tietoisesti tai tiedostamattaan.  En halua lapsia, joten parisuhteet eivät yleensä onnistu. Tai ainakin päättyvät melko nopeasti.

Viiskymppiset naiset? En ole koskaan etsinyt isää lapsilleni, ehkä olisi pitänyt niin olisin ehkä saanut fiksumpia kumppaneita.

Pitää ymmärtää, että kristillisessä kultuurissamme nimenomaan halua ja seksuaalinen mielihyvää, "viisarin pieninäkin värähdystä" on 1600-vuotta - kirkkoisä Augustinuksen ajoista alkaen 400 luvun alusta asti kaiken järjen ja luonnonmukaisuuden vastaisesti markkinoitu kirkossa merkiksi saatanan läsnäolosta.

Tämä kirkolle ja myöhemmin pseudolääketieteelle ja myös juridiikkaan ja sosiaalityöhön omaksuttu perisyntinen oppi on olllut niin monelle mahtava toimeentulon lähde, että tästä perverssistä ideasta on ollut ihmisten ja kulttuurimme todella vaikeaa rimpuilla eroon. Heterosuhteissa saatanallisuusleimaamistä ei juuri enää näe, koska vahvimmat oikeuksiensa puolustajat ovat synti- ja saatanallisuusleiman omasta seksistään karistaneet. Enää ei myöskään puhuta sooloseksistä itsesaastutuksena (kirkon sanastossa englanniksi self-pollution).

Seksuaalisuuden kirkollinen augustinolainen synti-, saastaisuus- ja perkelellisyysleima silti vaikuttaa yhä voimakkaasti kulttuurissamme, joka mm. sekoittaa väkivallan (mielipaha) aiheuttamisen mielihyvän aiheuttamiseen. Esimerkiksi lapsen tappaminen, kiduttaminen ja pitkäkestoinen väkivalta on kultuurissamme edelleen pienempi synti lasta kohtaan kuin lapsen orgasmin aiheuttaminen eli kirkkokielelle käännettynä lähes viattoman ja melkein "synnittömän" lapsen saattaminen kohtaamaan itsensä "saatanan" kohtaaminen seksuaalisessa mielihyvän tunteessa. Jo pelkkä kultuurin nostattama epäily lapsen viettelystä tähän saatanallisuuteen -  seksuaaliseen  keholliseen mielihyvään - saa meissä aikaan sellaiset kauhistuksen kulttuuriset väreet, että kaikki järki katoaa ajattelustamme ja alamme uskoa mitä vain tarinoita tosiksi.

Järkyttävä ja synkkä esimerkki tästä kristillisen hulluuden ja täysmielipuolisuuden tason saavuttaneesta augustinolais- kirkollispohjaisesta joukkohysteriasta oikeusistuimessa on Auerin lasten julma oikeusmurhaaminen pelkkien supermielikuvituksellisten tarinointien pohjalta, päätodistajana kuinkas muuten, itse aito "hihhuli-perkele", oikeuteen "asiantuntijatodistajaksi" tarkoituksella kiikutettu ääriuskonnollinen tamperelainen täysammattimainen oikeussalien sarjavalehtelijagynekologi.