Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2594)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa ketä haluan (kaikki hyvät varattuja) ja ketkä haluavat minut (heitä on paljon) eivät kelpaa minulle.
N48, akateemisesti koulutettu, lapseton, biseksuaali, polyamorinen
Sopimaton parisuhteisiin. Tykkään liikunnasta ja järkevästä tekemisestä. En jaksa katsella tyhjäpäitä, jotka ostaa viihdettä. Oon kotona aika vähän. Lapsissa kiinnostaa ainoastaan tekotapa. Seksissä kiinnostaa enempi vaihtelu, joten mieluummin tilaan maksullisen tytön naimista varten kun katselen jotain idioottia valittamassa ja lihomasssa mun kämpässä.
Alkoholismi ja naisten nirsous, tuskin kelpaisin vaikka raitistuisin
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut arvoistani. Kahdesti luulin, mutta erehdyin.
Tämä, tämä, tämä. Parisuhteen takia ei kannata laskeutua alemmalle tasolle. Jos tulee vastaan ihminen, jolla on tarjottavana jotain, mikä parantaa elämääni, niin olen valmis rakastamaan ja palvelemaan häntä loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun olin sinkku niin varmaan omat ongelmat ja elämäntyyli, niiden asettamat vaatimukset miehelle... Sitten omat muut hyvin vaativat toiveet ja kriteerit miehelle.
Tämä yhdistettynä siihen, etten hakenut seuraa ja torjuin kaikki sinnikkäätkin lähestyjät.
En usko että minussa on oikealle ihmiselle muuta vikaa kuin ehkä veemäinen luonne, mutta ilmeisesti sekin on vain ihana lisä oikealle miehelle. Koska yksi tuli sitten suunnilleen hakemaan kotoa ja nyt on oltu yhdessä saman katon alla jo vuosia 🤷
Vierailija kirjoitti:
Sopimaton parisuhteisiin. Tykkään liikunnasta ja järkevästä tekemisestä. En jaksa katsella tyhjäpäitä, jotka ostaa viihdettä. Oon kotona aika vähän. Lapsissa kiinnostaa ainoastaan tekotapa. Seksissä kiinnostaa enempi vaihtelu, joten mieluummin tilaan maksullisen tytön naimista varten kun katselen jotain idioottia valittamassa ja lihomasssa mun kämpässä.
Mun mielestä tää on hyvä viesti. Tiedostaispa moni muukin vastaava mies, että tosiaan, parisuhde saati perhe-elämä ankeuttaisi tai jopa traumatisoisi kaikki osapuolet.
Itsetuntemus kunniaan, koska harvinaisen moni tällainen mies ON ne lapset tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono terveys kaikkine lieveilmiöineen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden väkivalta (henkinen, fyysinen, seksuaalinen) ja sen aiheuttama erittäin huono itsetunto enkä uskalla tutustua ihmisiin tai usko heidän kohteliaisuuksia minusta. Toisaalta myös joskus olen ollut erittäin ihastunut, mutta sitten sänkyhommissa saan paniikkikohtauksen ja katkaisen kaikki välit siihen ihmiseen, joten eipä se siitä mihinkään etene.
Lopulta hankin lapset yksin hedelmöityshoidoilla, kun lapsista ja äidiksi tulemisesta olin kuitenkin aina haaveillut. Voisihan se elämä olla helpompaa kun olisi mies rinnalla, mutta minkäs teet kun ei vain pysty.
Toteutunut tilanteesi muistuttaa omaa haavettani...Mutta olen mies ja äärimmäisen kateellinen teidän naisten helpompaa biologista lähtökohtaa kohtaan. Olen siis pohtinut paljon kumppanuusvanhemmuutta pidemmän tähtäimen haaveena. 24-vuotias serkkuni sai taannoin lapsen ja itseltänikin löytyy ikää jo 32. Tällä hetkellä on ylipäätään elämän suhteen erittäin kärsimätön ja vaativa olo ja sitä tunnetta on melko mahdotonta pukea sanoiksi. Olen todella tarkka reviiristäni ja torjun ihmisiä varsin matalalla kynnyksellä koska pelkään heidän sotkevan joko talouttani tai hyvinvointiani. Parhaat ystäväni antavat ymmärtää vaativani kumppanilta mahdottomia asioita. Olen myös harkinnut poismuuttoa pääkaupunkiseudulta koska on mennyt hermo ja luotto ihmisiin. Jotenkin syvällisempänä ja sisäänpäin kääntyneempänä luonteen muista saa nopeasti pinnallisen, ajattelemattoman ja uusavuttoman mielikuvan. Muiden ulkonäkööni ja tyyliini kiinnittämä positiivinen huomio tuntuu lähinnä ahdistavalta ja toisinaan jopa silkalta vittuilulta koska olen ihmisenä paljon muutakin kuin kuoleva kroppani. Minulla on todettu ADHD ja tiedän lääkitykseni aiheuttavan arjenhallinnan lisäksi kuitenkin myös ruokahaluttomuutta, suorittamista ja tunteettomuutta. Useasti minusta tuntuu siltä, että muut pelkäävät mua. Toisaalta mulla on se voimakas perinnöllinen Sanna Marin eli kuuluisa "resting bitch" ja tapana puhua suoraan sekä viljellä sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainakin on ollut koko elämäni ajan niin paljon huolen aiheita ja muista ihmisistä huolehtimista, että omat tarpeet ja halut ovat jääneet toisarvoiseen asemaan ja se on johtanut sinkkuuteen. Olen jo eläkeiässä ja välttelen tietoisesti parisuhteeseen sitoutumista ja ihan siitäkin syystä etten ainakaan halua enää löytää itseäni siitä tilanteesta, että joutuisin vielä huolehtimaan jostain toisesta ihmisestä.