Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Rakas vaimoni menehtyi ja en tiedä haluanko uutta suhdetta. On niin ikävä vaimoani.

Villi ja vapaa... jo melkein viisikymmentä vuotta. Eksiä on parisen kymmentä. Lapsia on puoli tusinaa. Yhtään liittoa ei ole takana eikä edessä. On ollut voimaannuttavaa elellä ikuista sinkkumies elämää jossa voi mennä ja tulla ympäri maailmaa ilman että pitäisi selitellä tai kysellä muilta. Taloudellinen riippumattomuus ja omavaraisuus mikä tuli saavutettua jo vuosikymmen-pari sitten on kaikki omissa käsissä. Suosittelen elämäntapana iki sinkkuna elämystä ja elämistä.

Oon niin hemmetin lihava mies,naiset ei kiinnostu sit millään. Jep, lihavuus oikeastaan ainoa oikea syy. 

Minulla oli niin ihana mies, että en usko löytyvän ketään hänen vertaistaan. 

Olen mieluummin yksin ja muistelen onnellisia vuosia. 

Huonoissa suhteissa ollut ja netistä vielä kaameampia tapauksia.Parempi yksin naisena olla.Luottamus mennyt.

Oma tahto pysyä sinkkuna ja välttää viimeseen asti kaikenlaista säätämistä.

Olen mustasukkainen suhteessa. Olen ihan älykäs ihminen ja järjellä näen realistisesti onko mustasukkaisuuteen syytä vai ei. Yleensä ei ole. Kuitenkin kaikki suhteet päätyvät siihen että alkuhuuman jälkeen mun kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden tunteet 24/7 vaikkei niihin olisi mitään syytä. Miehelle en koskaan tästä puhu koska en halua olla tällainen enkä halua hänen tietävän että olen tällainen. En syytä enkä rajoita miestä mitenkään. Kunnioitan yksityisyyttä. Salaa kuitenkin stalkkaan häntä netissä, kaivelen kaikkea mahdollista ja inhoan itseäni sen vuoksi koko ajan enemmän.

Itselleni muutun hirveän vaativaksi, laihdutan, kuntoilen, pistän sairaasti rahaa kauneudenhoitoon enkä siltikään enää pidä peilikuvastani. Lopulta kaikki käy niin raskaaksi että minun on pakko alkaa kuolettaa tunteita miestä kohtaan ja sitten erotaan. Sinkkuna muutun taas järkeväksi ihmiseksi, jolla ei ole mielenterveyden kanssa mitään ongelmia ja joka pitää itsestään, ulkonäöstään ja muista ihmisistä. Sinkkuna unohdan kaiken tuon tuskan, luulen olevani normaali ja alan taas suhteeseen. Kunnes kaikki alkaa taas ja muistan että minun on paras olla yksin.

Näin on ollut kaikissa kolmessa suhteessani. En tiedä mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Ensimmäisen suhteeni aikaan kävin tämän takia terapiassa mutta se ei johtanut yhtään mihinkään. Puhuttiin vain lapsuuden hylkäämiskokemuksista mutta ei niistä puhuminen muuttanut mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Oon niin hemmetin lihava mies,naiset ei kiinnostu sit millään. Jep, lihavuus oikeastaan ainoa oikea syy. 

Laihduta?

Tappaisin toisen henkisesti parisuhteessa. Äitini olen tässä asiassa perinyt, jos niin voi sanoa, ja vihasin omaa lapsuuttani monestakin syystä. Äitiini olen kuitenkin tullut, enkä halua yhdellekään miehelle tai lapselle samanlaista kohtaloa kuin isälleni tai minulle ja sisarukselleni. Ikää jo +50 vuotta, ei lapsia muttei myöskään koskaan ole ollut vakavaa pitkäaikaista parisuhdetta, enkä sellaista ole onneksi koskaan kaivannutkaan.

Mun pitäisi olla kaiken järjen mukaan sinkku, mutta jokin ihme tapahtui ja löysin mieheni.

Introvertti.

Olisin se tyttöystävä joka on silloin tällöin yhteydessä ja maisemissa. Ja älä poikaystävä edes kuvittele tulevasi asuntooni ilmoittamatta. Yhteen muuttoa ei tapahdu ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mustasukkainen suhteessa. Olen ihan älykäs ihminen ja järjellä näen realistisesti onko mustasukkaisuuteen syytä vai ei. Yleensä ei ole. Kuitenkin kaikki suhteet päätyvät siihen että alkuhuuman jälkeen mun kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden tunteet 24/7 vaikkei niihin olisi mitään syytä. Miehelle en koskaan tästä puhu koska en halua olla tällainen enkä halua hänen tietävän että olen tällainen. En syytä enkä rajoita miestä mitenkään. Kunnioitan yksityisyyttä. Salaa kuitenkin stalkkaan häntä netissä, kaivelen kaikkea mahdollista ja inhoan itseäni sen vuoksi koko ajan enemmän.

Itselleni muutun hirveän vaativaksi, laihdutan, kuntoilen, pistän sairaasti rahaa kauneudenhoitoon enkä siltikään enää pidä peilikuvastani. Lopulta kaikki käy niin raskaaksi että minun on pakko alkaa kuolettaa tunteita miestä kohtaan ja sitten erotaan. Sinkkuna muutun taas järkeväksi ihmiseksi, jolla ei ole mi

Huh huh, aika jäätävät setit.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, liika itsekriittisyys ja yleinen neuroottisuus. Näistä huolimatta en ole mikään erakko, vaan teen asiakaspalvelutyötä, josta pidän, mutta joka toisaalta kuluttaa yleensä energiat loppuun aika huolella (tai siis ei se työ itsessään, mutta nämä ahdistukset, kun lähes joka päivä pitää pyöritellä päässään asioita, jotka on mukamas mokannut).

Olen miettinyt, jos sitä muuttaisi maalle etätöihin. Jotenkin tuntuu, että sieltä käsin olisi paremmin voimia viritellä ihmissuhteitakin. 

Luonto suojelee.

Vierailija kirjoitti:

Ujous, huono itsetunto ja viihdyn kotona. Lieviä mt-ongelmia. Uskon, että jokainen vastaantulija inhoaa minua. Suojelen itseäni torjutuksi tulemiselta eli en edes yritä tutustua. Taustalla koulukiusaamista. Olen 36-vuotias kokematon, joten on jo liian myöhäistä. Häpeän kokemattomuuttani.

Ikävää. Koita hyväksyä, että olet mikä olet. Ole ylpeä siitä. Kokemattomuudessa ei  ole mitään pahaa. Ymmärrä itseäsi. Historiasi vaikuttaa. Ile empaattinen itsesi kohtaan. Ei tarvitse olla oman itsen vihollinen. 

Häoeä meille kaikille suomalaisille on nikn kovin tuttu. Käsittele se ja etene. Tai mieluummin etene ja käsittele sanalla sitä häpeää.

varmasti se on ihan ryhmiäkin, ne häpeä käsitellään. Se on niin tuttu juttu

.

Myöhäistä ei ole. Olet just hyvä omana ittenäs. Ajattele, että tästä se alkaa.

Omalla ajallaan jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi kaunis, ruskeatukkainen. Tosi kiltti, empaattinen, normipainoinen. 

Nyt olen 34v ja hyvin masentunut ja yksinäinen. Oon saanut niin paljon torjuntaa miehiltä.

 

Saan aina kuulla et oon täydellinen ja maailman ihanin mutta ei oo fiiliksiä. Sit vaimoiks ne ottaa jonkun eloisan ja räväkän tapauksen.

Sopisit mulle pariksi (ainakin teoriassa).. Hassu kysymys. mutta mistä päin olet? Itse oon kiltti ja vilpitön. Ei pahaa kärpäsellekkään.. Ole myös näyttävä ja komee. Täysijärkinen ja kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

28v nuorempi timmi tyttö johon FWB suhde.

 

Siinä on sitten vaatimukset seyrustelukumppanille aika korkeat...

Miksi ette rupea seurustelemaan? Jos naiselta saa seksiä, niin silloin nainen on aina myös valmis suhteeseen.

Minulla samanlaisia kokemuksia.Aina kun seukkaan niin joudun terapiaan eli miehissä on vika.Kohtelevat huonosti,joten voin pahoin.Aina on riittämättömyyden tunne ja sen aiheittaa mies omalla käytöksellään.Silloin kun on yksin ei ahdista eikä purista.Mistä tämä riittämättömyys johtui mies katseli muita,pornoa ei kehunut minua en tuntenut aidosti että rakasti.

Juuri näin,sinkkuus parasta.255

Olin ensin naimisissa parikymmentä vuotta kunnes päätin että nyt riittää. Nyt olen ollut sinkku 17 vuotta ja samalla linjalla aion jatkaa koska niin haluan.