Millainen ruokavalio oli 90-luvulla? Miten ihmiset olivat niin hoikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ei koko ajan istuttu nenä kiinni ruudussa.

Jotkut tyypit paukutti pleikkaa ja katsoi TV:tä kaiken vapaa-aikansa. Tietokonepelit (Commodore-pelikoneet) tulivat jo 80-luvulla. Kyllä niistä jo silloin puhuttiin nuorison terveyden pilaajina. Vanhemmat muistelivat, kuinka 60-luvulla kaikki nuoret reippailivat ulkona joka viikonloppu, säällä kuin säällä!

Tämäpä juuri, ihmetyttää, miten jotkut muistavat juuri ysärin jonkinlaisena universaalin reippailun aikana.

Ysikytluku oli kuulkaa tietokonepelejä, roskaruokaa, viinan juontia, rasvaista huumoria ja kaikille auktoriteeteille lamapunkin hengessä kettuilua ihan yhtä paljon kuin sitä kavereille pyöräilyä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että ainoastaan urheilevat ovat pysyneet samankokoisina, kaikki muut kaverit, tutut, naamatutut ovat lihoneet. En usko, että tämä ilmiö on vain ja ainostaan juuri niissä minun tutuissani, koska puhumme kymmenistä ellei sadoista ihmisistä, joita tunnen.

Onhan tuossa muutosta.

Nuorissa oli ehkä yksi tukeva joukossa, nyt on joukkoja joissa kaikki ystävällisesti sanottuna tukevia.

Ei sillä, itsekin lihonut vuosien myötä ja vähentyneen (tai loppuneen, varsinkin näin talvisin) liikunnan, mutta nuorena vielä laihaksi haukkuivat. Molemmat urheilumuodot loppuneet niin kesällä vielä tullut yleensä liikuttua mutta talvi jäänyt väliin.

Omista tutuista kyllä suurin osa pysynyt entisissä kiloissa tai lähellä niitä, mutta liikkuvaisempaa väkeä ovat olleet.

- syötiin normaalia kotiruokaa, ei haettu noutoruokaa pizzaa ym.kuin harvoin

- ei roikuttu netissä eikä älypuhelimella

- yksi auto perheessä, kuljettiin pyörällä ja kävellen

- ei hoidettu asioita netin kautta vaan piti fyysisesti lähteä virastoihin ym.käymään asioiden vuoksi

- ei juotu energiajuomia eikä käyty latteja juomassa kahviloissa

- ei tehty etätöitä

Luokkakuvia katsoessa kyllä huomaa, että jotain on tapahtunut. Aloitin yläasteen -89 ja siitä lukion loppuun luokallani oli yksi ylipainoinen tyttö. Muistan, että hän olisi ollut tosi lihava, mutta nyt kuvassa hän näyttää vain vähän isokokoiselta. Jos hän olisi nyt lapseni luokalla, olisi hän ihan normaalikokoinen nuori.

90-luvulla ei ehkä oltu sen hoikempia kuin edellisillä vuosikymmenillä, mutta ainakin omassa perheessä lama aiheutti sen, ettei ollut varaa ostaa turhia herkkuja, vaikka niitä alkoikin olla tarjolla. Jokaisen tarvitsemani markan jouduin perustelemaan vanhemmille ja sellaista suht vapaasti tuhlattavaa omaa rahaa sain vasta kesätöistä. Niistäkin rahoista tosin piti itse ostaa syksyksi uudet kouluvaatteet.

Kaikki karkki- ja sipsipussit olivat vielä 90-luvulla tosi pieniä. Tuntuu, että muutenkin sellainen normaali annoskoko kaikessa oli pienempi. Joskus lukioaikoina olin välillä yksinasuvan kaverin luona yötä ja silloin herkuttelimme ja ostimme ruuaksi Saarioisten valmispizzat. Se ankea lätty tuntui silloin ihan aterialta! Yksi jätskipakettikin riitti isolle porukalle, koska siitähän piti ottaa vain se kahden sentin viipale. Ei myöskään ollut sellaista napostelutapaa kuin nykyään, meillä ainakin syötiin kun oli ruoka-aika ja ne iänikuiset äidin perunat ja kastike eivät houkutelleet syömään yhtään enempää kuin nälän taltuttamiseen tarvittiin.

90-luvun lopussa opiskelijana ja vielä ekassa työpaikassakin rahat olivat tosi tiukilla. Ei olisi tullut mieleenkään tuhlata vähiä rahoja karkkiin tai sipsihin kuin erikoistapauksissa. Pizzallakäyminen oli ainakin mulla ihan juhlatapaus.

Vierailija kirjoitti:

Arkiliikunta. Silloin ei ollut tietokoneita ja kännyköitä.

Kännykät ja tietokoneet oli jo 80- luvulla. Sekä alkeelliset pelikonsolit.

Riparilla ysärin lopulla olin aika pyöreä, koska söin joka päivä siellä sipsiä ja karkkia kuten muutkin tytöt. Koululiikunnassa taas käytiin välillä vain huoltiksella hakemassa suklaata. Normaalipainossa kuitenkin aina olin ja mässäyskausien ulkopuolella laihduin timmiksi kun harrastin ensin jalkapalloa ja sen loputtua aloitin säännöllisen juoksun.

Ysärillä oli kyllä mahdollisuus lihoa jos halusi kun ruokaa oli hyvin saatavilla, mutta kotiruoka oli kuitenkin normaaleille perheille syömisen kulmakivi. Jos pikaruoka on vain herkun osassa ja normaali arki koostuu kotiruoan syömisestä, muuhun kuin syömiseen liittyvistä askareista ja liikuntaakin harrastaa niin normaalipainossa suurin osa ihmisistä pysyy helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen pula-aikaa täällä muistellaan ysärinä? Kyllä 90-luvulla syötiin karkkia, vanukkaita, sipsejä ja limuja ihan yhtä lailla kuin nykyisin, kyseessä oli suorastaan roskaruoan nousukausi. AP kysyi että miksi 90-luvun sarjoissa ihmiset ovat niin hoikkia ja vastaus siihen on se, että tuohon aikaan ihannoitiin sairaalloista laihuutta. Etenkin ysärin lopulla hyväksyttiin vain ja ainoastaan anoreksiaa lähenteleviä vartaloita, normaalipainoisuus oli yhtä kuin läskiys. Jopa lapsia kytättiin ja huomauteltiin heti jos oli jopa viiden kilon päässä normaalipainon ylärajasta. Todella moni teinityttö sairastui tuohon aikaan syömishäiriöön ja kaikki laulajattaret ja näyttelijättäret olivat oikeasti hyvin, hyvin laihoja.

Itsepetosta jauhaa jostain "terveellisestä kotiruoasta" (eli hiilarihötöstä ja jauhelihasta) ja fantasioida siitä miten lapset ja teinit liikkuivat runsaasti nykypäivään verrattuna. Ne ysärillä teini-ikänsä eläneet aikuiset jotka nyt kauhistelevat lastensa luokkakuvien "läskejä" varmaan ovat juuri niitä jotka pitivät aikoinaan normaalipainoisia pulskina. 

Syötiin toki, mutta aika paljon vähemmän kuin nykyään! Tai en tiedä sinun perheestäsi, mutta oma perheeni oli semmoinen normaalikokoinen - ei oltu himourheilijoita eikä myöskään toisesta ääripäästä. 90-luku oli roskaruoan nousukausi, kyllä, mutta tarkoittaen sitä ettei se ollut vielä "uusi normaali" vaan useimmat kyllä söivät kotona pääasiassa tavallista ruokaa. Toki roskaruokia tuli enemmän ja enemmän silloin, mutta niitä ei syöty jatkuvasti eikä hirveitä määriä. 90-luvulla lapset sai mäkkäriin mentäessä lastenaterian, nykyään näyttävät syövän kerrosaterioita. Pizzat mahtuivat lautaselle, nykyään pursuavat yli (vaikka lautaset isompia).

Liikuntaa oli todellakin enemmän, vaikkei ollutkaan mitään himourheilua. Ala-astelaiset käveli 1-2km kouluun ilman mitään lasuja, ja välitunneilla pelattiin ja leikittiin eikä istuttu pelaamassa kännykällä. Tv ja tietsikat oli tylsempiä kuin nykyään ja vaikka niitä katottiin ja pelattiin jonkun verran niin ei läheskään yhtä paljon kuin nykyään.

Ei 90-lukua voi verrata liikunnaltaan ja ravitsemustottumuksiltaan menneisiin vuosikymmeniin, mutta ero on suuri jos vertaa nykyaikaan.

Tämä . Aloitin opiskelut -86 ja kävin ensimmäisen kerran eläissäni hampurilaisbaarissa. Taisi olla carrols. Koskaan aiemmin en ollut juonut limonaadia ruuan kanssa. Oli tosi omituista kun mieheni kotona oli limpparia koko ajan koreittain. Kotikotona sitä ostettiin muutaman kerran vuodessa ja kaksi litran pulloa riitti hyvin 16 hengen saunaillsn juomaksi. Karkkipäivä kyllä oli lapsena , mutta se mitään saatiin oli joku tikkari ja muutaman kymmenen gramman karkkiaski. Taisi olla joskus ysärin alussa kun söin ensi kertaa sipsejä. Ihmiset eivät myöskään lipittäneet juoda olutta niinkuin nykyisin. Sitä myytiin kolmanneslitran pulloissa ja pikkutölkeissä ja joka osti enemmän kuin pari pulloa kerralla pidettiin juoppona. Ennen oli kunnollista. Lol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lihava kaksikymppinen ysärillä. Nyt olen lihava viisikymppinen.

Näetkö enää lihavia 70kymppisiä? On varmaan raskasta olla lihava 30 vuotta ja etteenpäin?

Tarkoitat varmaan 70-vuotiaita, et 700-vuotiaita. Vastauksena kysymykseesi, ei se nyt kovin raskasta ole ollut ja terve olen. Teen sairaanhoitajana työtä ikääntyneiden muistisairaiden parissa ja kyllä, näen päivittäin sairaita lihavia ja myös sairaita laihoja seitsemänkymppisiä.

Silloin ihmiset uskoivat mitä asiantuntijat sanoivat, eivätkä keksineet omia älyttömiä diettejään.

Minulla paino oli -90 luvulla 132kg. Nyt se on n. 80kg. Kaikki telkkariohjelmat eivät ole dokumentteja elävästä elämästä.

Aika monen 90-luvun muistelut kuulostaa 70-luvulta. Puuttuu vaan, että lapset leikki ulkona kepeillä ja käpylehmillä.

No, öh kiitokset. Olin todellakin nuori äiti ja hoikka kuin missi, syötiin kotiruokaa mutten vetänyt sipsejä enkä makeita juomia, vain vettä ja mustaa kahvia. Paljon lapsen kanssa ulkoiltiin ja luisteltiin, hiidettiin ja mäkeä laskettiin talvella jos oli lunta, muutoin koiran kanssa lenkkiä useasti päivässä ja kyllä pitsaa joskus meni muttei usein, tanssittiin myös paljon ravintolassa.  Avioliitto kesti kaiken kurjuudenkin kun jäätiin molemmat yhtäaikaa työttömiksi. Olemme edelleen naimisissa. Nyt olemme normaalivartaloisia, ei siis lihavia lössyköitä vaan kuntomme on oikein hyvä molemmilla, 5 km juostaan useasti viikossa ja kuntosalia välillä.

Luulen, että kyse on ns. herkkujen arkipäiväistymisestä. Muistan, kun olin jossain työhön tutustumisessa yläkoulussa tai lukiossa ja pääsin sitten oikein kaupunkiin :) Työntekijä kysyi lähtiessäni, tulenko hänen kanssaan lounaalle pizzeriaan, ja olin ihan huuli pyöreänä. En edelleenkään kolmekymmentä vuotta myöhemmin osaa ajatella pizzaa helppona ja nopeana lounaana. Pizzan syöminen on enemmänkin "tapaus", ei todellakaan jotain mitä tehdään kesken työpäivän. Siis en tarkoita, etteikö noin voisi joskus tehdä, mutta pysyykö se sitten siinä, että käy kerran kuukaudessa tms.? Luulen, että tällä tavalla vielä pysyttiin hoikkina 80-luvulla. Se mitä kaupasta automaattisesti ostettiin oli jotain perunaa ja jauhelihaa ja arkiruoka oli suorastaan aika tylsää. Nykyisin koululaiset käy ostamassa jättipusseja sipsejä kotiin tullessaan ja se on ihan normiarkea. Kyse ei siis ole minkään ruoan julistamisesta kelvottomaksi vaan yksinkertaisesti määristä.

Se on se lama aika. Meillä ainakin nähtiin nälkää, syötiin esim aamupalaksi kahvia ja pulla ja koulusta tullessa puurohiutaleita maidolla ja sokerilla. Heppatallilla sit syötiin kuivia leipiä, porkkanoita ja omppoo jos oli. Ja sit kotipizza, kebab ja heset ei ollu muodissa

Jotenkin muistelisin, että kaikilla ei ollut silloin niin kamala kiire. Perheenä vietettiin aikaa ja mentiin ulkoilemaan töistä huolimatta. Lapset ylipäätänsä pelasivat kyllä konsoleilla, mutta yleensä kävivät ulkona. Silloin ei ainakaan perus duunariporukoissa oltu totuttu siihen, että kaikkialle mentäisi autolla tai syötäisi roskaruokaa mielettömän määrät. Nykyäpäivänä kaikilla on kauhea kiire ja herkkuja on saatavilla koko ajan. Teinit istuu pikaravintoloissa ja käy ostamassa kaupasta energiajuomia. Vähän yleistävä, mutta ehkä keskimäärin tämä on nykypäivää. Konsoleilla, puhelimilla ja läppäreillä roikutaan yömyöhään asti.

Onko nämä trolleja vai kaksikymppisiä jotka kirjoittaa, että 90-luvulla ei ollut tietokoneita tai kännyköitä 😂 mulla oli jo vuonna 95 oma tietokone jossa oli Windows 95 ohjelmisto. Ekan Nokialaisen ostin 1996. Olin tosin edelläkävijä, mutta jo vuonna 1998 aivan jokaisella kaverillani oli oma kännykkä!

90- luvulla tehtiin fyysistä työtä ja oli kamala häpeä nostaa sosiaalitukia. Vähän aikaa jos lepäsi työttömänä niin vittuiltiin heti kuinka kehtaat olla työttömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin muistelisin, että kaikilla ei ollut silloin niin kamala kiire. Perheenä vietettiin aikaa ja mentiin ulkoilemaan töistä huolimatta. Lapset ylipäätänsä pelasivat kyllä konsoleilla, mutta yleensä kävivät ulkona. Silloin ei ainakaan perus duunariporukoissa oltu totuttu siihen, että kaikkialle mentäisi autolla tai syötäisi roskaruokaa mielettömän määrät. Nykyäpäivänä kaikilla on kauhea kiire ja herkkuja on saatavilla koko ajan. Teinit istuu pikaravintoloissa ja käy ostamassa kaupasta energiajuomia. Vähän yleistävä, mutta ehkä keskimäärin tämä on nykypäivää. Konsoleilla, puhelimilla ja läppäreillä roikutaan yömyöhään asti.

kyllähän jo ysärillä juotiin batterya. Joka ainoa viikonloppu teininä ysärillä meni istuessa Mäkkärissä, Hesessä tai Rollsissa. Tänne vastaa jotkut 90-00-luvulla syntyneet jotka elää nuoruuttaan vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä trolleja vai kaksikymppisiä jotka kirjoittaa, että 90-luvulla ei ollut tietokoneita tai kännyköitä 😂 mulla oli jo vuonna 95 oma tietokone jossa oli Windows 95 ohjelmisto. Ekan Nokialaisen ostin 1996. Olin tosin edelläkävijä, mutta jo vuonna 1998 aivan jokaisella kaverillani oli oma kännykkä!

Riippuu varmaan perheen elintasosta. Itse olen syntynyt -95 ja meillä ei ollut tietokonetta ennen kuin menin tokalle luokalle. Vanhemmat olivat huonopalkkasissa pätkätöissä. Itseasiassa meillä ei ollut edes lankapuhelinta. Muistaakseni isäni hommasi oman kännykän joskus 2000-luvun alussa. Muistan ettei parilla kaverillakaan ollut tietokonetta tuohon aikaan. Vanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneita tietokoneista.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun muistan niin mummoni oli lihava ja kyykki marjametsässä loppuun asti ennen kuolemaansa. 90-luvulla ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Oli ihan eri kulttuuri eikä tietotekniikka riiputtanut ihmisiä someen paskaa jauhamaan. Oli aito elämä kun nyt se on ihme teatteria. 

Ysärin alun ja lopun välillä on iso ero. Alussa mentiin vielä vanhalla mallilla, lopussa oltiin jo nettiajassa.