Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kypsä miehen yöllisiin huutoaivastuksiin ja muuhunkin toimintaan. Otan eron
14.01.2021 |
Miehelläni on huonot unenlahjat ja niin on minullakin, mutta ei mitään häneen verrattuna.
Jokunen vuosi sitten aloin käyttämään korvatulppia nukkuessani, kun mies yskii, aivastelee, piereskelee yön aikana (ei tulpat kyl paljon auta). Sitten herätessään alkaa selaamaan kännykkäänsä jossa taustavalo kirkkaimmalla mahdollisella säädöllä ja näin ollen se häikäisi minutkin hereille.
Aloin tästä syystä käyttämään myös unimaskia.
Jos ei mekkaloi tai häikäise, niin joka kerta kun kääntää kylkeään, niin tekee sen lähes hyppäämällä ilmaan kääntyäkseen ja pöllyttää peittoa samalla, joten tästä syystä ostettiin omat sängyt, jotka on kylläkin vierekkäin, mutta en huomaa hänen kääntyilyään.
Nyt nämä huutoaivastukset öisin saavat mut säpsähtämään hereille. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että aivastaisi peittoon taikka tyynyyn äänen vaimentamiseksi, niin ei. Itse en saa uudestaan enää nukahdettua, eli saatan herätä aamuyöstä yhdeltä enkä enää nuku.
Harkitsen vakavasti avioeroa. Hyvät yöunet on mulle parisuhdetta tärkeämpi.
Kommentit (124)
Kyllä ihmiselle on yöunet tosi tärkeitä, siinä prakaa aivot ja ruumis jos ei saa ikinä kunnolla nukuttua. Jos rakastat miestäsi niin kokeilet sitä toisaalla nukkumista, vaikka romantiikka kärsiikin. Muussa tapauksessa kärsii ihan kaikki. Jos et rakasta, niin ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Isänikin aivastaa niin, että kuulostaa kuin hän vain karjuisi "AAAAAAAAAA!" Se oli sietämätöntä, mutta onneksi en ole asunut vanhempieni kanssa enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meillä. Lisäksi mies saa joskus suonenvedon esim pohkeeseen ja se on niin valtava draama, että pitää pompata ylös sängystä karjuen auauau. Kiva herätä melkein sydänkohtaukseen säikähdyksestä. Jos herään esim klo 4:30, en todennäköisesti saa enää unta. Pahimmillaan miehen yöllisen mekkaloinnin takia nukun 3-4 tuntia, olen ihan aivosumussa kaikki päivät.
Nykyään mies herää viikonloppuaamusinkin klo 6-7. Kovalla metelillä ja tohinalla keittössä kolistelee ja valot täysillä päällä.Pohjekramppi on niin järjetön kipu, että tuolle reaktiolle tuskin voi mitään. Metelöinti aamuvarhaisella taas on pelkkää kusipäisyyttä.
No kyllä senkin aikana suurin osa ihmisistä saa hillittyä itsensä.
Mun veli on tuollaisissa ihme draamailija, vaimolle pitää noita esityksissä kivuissaan mutta jos sattuu lapsi tai vieras olemaan lähellä niin menee ihan nätisti ohi ilman mitään huutodraamaa.
Ymmärrän hyvin. Minulla on huomaavainen kiva mies, mutta korona-ajan 24/7 yhdessäolo kiristää hermoja. Täällä myös tuo ilmakääntyminen sängyssä ja kännykän taustavalo täysillä. Viikonloppuaamuisin aikaisin ylenpalttisen tomera kolistelu keittiössä. Päivisin jatkuva kurkun selvittely ja yskiminen. Meillä vielä teinejä, joten arki menisi liian vaikeansi, jos asuisimme eri asunnoissa. Enkä halua erota. Mutta kieltämättä välillä salaa unelmoin, että saisin tavata vain hyvältätuoksuvan, suihkunraikkaan hyväntuulisen miehen kanssa. Pitäisimme hauskaa yhdessä ja jaksaisimme olla ihanimmillamme tavatessamme. Minä saisin olla näkemättä sohvalla sukukalleuksien rapsuttelua ja ruokapöydässä röhnöttämistä. Hän saisi olla näkemättä lämpimään jätettyä margariinirasiaa ja mikä muu häntä häiritseekään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö yhtään miestä, joka olisi tehnyt jotain kuorsaamiselleen?
Tiedän, mieheni. Varasi lääkärille ajan vaimon hyvin painokkaasta käskystä. Todettiin vaikea uniapnea. Nyt ei kuorsaa enää, laite ei pidä pahaa ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aivastamiseen tarvita äänihuulia. Ihan saa kuka tahansa aivastettua ”tsuh” eikä tarvii kitapurje lepattaen karjua AAAÄÄÄRRRRRGGHHHTHHSIUU!!!!!! Opittu, ruma tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavista ongelmista johtuen minun mieheni nukkuu lukitussa äänieristetyssä huoneessa, koska kärsii myös unissakävelystä. Jos huone ei ole lukittu niin tulee minun vuoteeni viereen seisomaan ja metelöimään öisin.
Tää kuulostaa suorastaan pelottavalta. En uskaltaisi nukkua silmänräpäystäkään, en vaikka olisin itse lukinnut oven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja monet muut vastaavat jutut täällä saavat parisuhteen kuulostamaan helvetinen esikartanolta.
Kallistunut yhä enemmän siihen, että avioliitto tai vastaava viritys on pikemminkin taloudellinen kuin rakkaudellinen suhde.
Tietysti ei tarvitse olla yksin, koska on mukava kyllä puhua "meidän miehestä tai meidän emännästä" kun on taas sellainen paikka missä on kiva mainostaa olevansa parillinen ihminen.
Ja monesti pariskuntana on helpompi mennä erilaisiin tilaisuuksiin koska muutkin ovat siellä puolisoineen.Suu auki naiset ja miehet. Jos puoliso räplää puhelintaan liian valoisalla näytöllä siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää
Jos puoliso kolistelee ja meluaa siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää. .
Jos on varaa niin ostetaan isompi asunto kuin se kaksio.
Tai tehdään olohuoneesta sellainen, että siinä on oma mukava soppi toisen nukkua.
Jos hyvää tahtoa ja rakkautta löytyy niin löytyy ratkaisujakin.
Jos on toiseen jo perin juurin kyllästynyt muiltakin osin niin muuttakaa erilleen tai erotkaa kunnolla.
Erillään voi asua, jos on varaa, myös silloin kun haluaa olla kuitenkin yhdessä, mutta toisen tavat, omat tavat tai molempien tavat tai toiminnot ovat muuttuneet niin, että yhdessä eläminen on hankalaa.Se kun sanoo selvästi ja toisen ja kolmannenkin kerran, mutta toinen ei piittaa, pitää tyhjänpäiväisenä nalkutuksena ja sulkee korvansa moiselta. Mitä sitten kuuluu tehdä?
Sellaisessa tapauksessa (jollei halua pistää lusikoita jakoon heti) saadaan sen sortin paskahalvaus että kummallekin on sekä sanoman sisällön että voluumin perusteella selvää että tämä loppuu nyt! Joko käytös muuttuu tai suhde loppuu. Pitäkääs nyt naiset puolenne kun miehistänne ei näytä siihen olevan. Se ettei anna toisen nukkua on ihan yhtä paha kun ei antaisi syödä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meillä. Lisäksi mies saa joskus suonenvedon esim pohkeeseen ja se on niin valtava draama, että pitää pompata ylös sängystä karjuen auauau. Kiva herätä melkein sydänkohtaukseen säikähdyksestä. Jos herään esim klo 4:30, en todennäköisesti saa enää unta. Pahimmillaan miehen yöllisen mekkaloinnin takia nukun 3-4 tuntia, olen ihan aivosumussa kaikki päivät.
Nykyään mies herää viikonloppuaamusinkin klo 6-7. Kovalla metelillä ja tohinalla keittössä kolistelee ja valot täysillä päällä.Pohjekramppi on niin järjetön kipu, että tuolle reaktiolle tuskin voi mitään. Metelöinti aamuvarhaisella taas on pelkkää kusipäisyyttä.
Eiks magnesium auta kramppeihin, siis jonkin kivennäisen puutehan aiheuttaa suonenvetoja ja kramppeja.
Olen saanut apua yöllisiin kramppeihin magnesiumgeelistä. Minulla oli yhteen aikaan pullo yöpöydällä, että sain heti levitettyä sitä krampin kohtaan. Nyttemmin vaiva on helpottanut.
Pahimmillaan tahallinen valvottaminen on tarkoituksellista ja yksi väkivallan muoto. Toinen osapuoli on pian aika sekaisin, jos ei saa koskaan nukkua tarpeeksi. Lievempänäkin tällainen käytös on piittaamattomuutta toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäviä kohtaloita, ja tuttuakin. Mutta niin hyvin kirjoitettu. Repesin. 🤣
Oma vaimo oli niin kova piereskelemään yöllä (ja pierut olivat hirveän hajusia), että avioerohan siinä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aivastamiseen tarvita äänihuulia. Ihan saa kuka tahansa aivastettua ”tsuh” eikä tarvii kitapurje lepattaen karjua AAAÄÄÄRRRRRGGHHHTHHSIUU!!!!!! Opittu, ruma tapa.
Ai mutta se on niiiiin tyydyttävää ja vapauttavaa aivastaa kunnon huutoaivastuksella <3 en minäkään tietty yöllä aivastele niin, tai julkisella paikalla, mutta kotosalla.
Miksi, miksi miehistä lähtee niin älytön määrä kovia ääniä? Surkuhupaisaa että jopa nukkuva mies on koko ajan äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aivastamiseen tarvita äänihuulia. Ihan saa kuka tahansa aivastettua ”tsuh” eikä tarvii kitapurje lepattaen karjua AAAÄÄÄRRRRRGGHHHTHHSIUU!!!!!! Opittu, ruma tapa.
Minulla on naispuolinen työkeveri, joka aivastelee karjuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aivastamiseen tarvita äänihuulia. Ihan saa kuka tahansa aivastettua ”tsuh” eikä tarvii kitapurje lepattaen karjua AAAÄÄÄRRRRRGGHHHTHHSIUU!!!!!! Opittu, ruma tapa.
Minulla on naispuolinen työkeveri, joka aivastelee karjuen.
Siis työkaveri.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö yhtään miestä, joka olisi tehnyt jotain kuorsaamiselleen?
Minun mieheni. Meni lääkäriin, todettiin uniapnea ja sai sellaisen kiskotyyppisen kapineen suuhunsa. Loppui korina ja korskahtelu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meillä. Lisäksi mies saa joskus suonenvedon esim pohkeeseen ja se on niin valtava draama, että pitää pompata ylös sängystä karjuen auauau. Kiva herätä melkein sydänkohtaukseen säikähdyksestä. Jos herään esim klo 4:30, en todennäköisesti saa enää unta. Pahimmillaan miehen yöllisen mekkaloinnin takia nukun 3-4 tuntia, olen ihan aivosumussa kaikki päivät.
Nykyään mies herää viikonloppuaamusinkin klo 6-7. Kovalla metelillä ja tohinalla keittössä kolistelee ja valot täysillä päällä.
Pohjekramppi sattuu aivan perkeleesti, mitään eläimellistä karjuntaa toki ei kukaan ymmärrä, mutta itsellä tulee aina vedet silmiin kivusta, kun toi kramppi iskee. Kipu on ihan sietämätön ja voi kestää useita minuutteja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meillä. Lisäksi mies saa joskus suonenvedon esim pohkeeseen ja se on niin valtava draama, että pitää pompata ylös sängystä karjuen auauau. Kiva herätä melkein sydänkohtaukseen säikähdyksestä. Jos herään esim klo 4:30, en todennäköisesti saa enää unta. Pahimmillaan miehen yöllisen mekkaloinnin takia nukun 3-4 tuntia, olen ihan aivosumussa kaikki päivät.
Nykyään mies herää viikonloppuaamusinkin klo 6-7. Kovalla metelillä ja tohinalla keittössä kolistelee ja valot täysillä päällä.
Suonenveto pohkeessa on kivulias, joskus olen itsekki pompannut ylös.
Ex mies kuorsasi ja eri huoneissa nukuttiin. Ei ole suostunut tekemään asialle mitään. Vaikka vaikuttaa omaan nukkumiseensakin. Tuon kuorsaamisen vielä ymmärtää, sille ei välttämättä mitään voi, lääkärissä toki olisi hyvä käydä. Tuo muu toiminta kuulostaa vaan typerältä ja ilkeältä. Jos ei puheesta huolimatta muutosta tulisi, eroaisin. Kysyisin siis että ymmärtääkö oikeasti että valvottaa toista ja tekeekö sen tahallaan.
Nyt olen tyytyväinen sinkkuna, riittää seksisuhde erääseen mieheen, yleensä ei jää yöksi ja jos joskus jääkin, ei onneksi kuorsaa.
Minulla on suunnilleen 50-50 jakauma sen suhteen, onnistunko olemaan herättämättä puolisoa, kun tulee öinen kramppi pohkeeseen.