Olen niin kypsä miehen yöllisiin huutoaivastuksiin ja muuhunkin toimintaan. Otan eron

Vierailija kirjoitti:

Ette te kauheesti miehiänne rakasta, jos tommosten asioiden takia eroatte

Eipä se mieskään kaueasti rakasta, jos noin käyttäytyy. Eli hyvä syy erota kun kumpikaan ei rakasta.

aivastaminen ja suonenveto on puolison kiusaamista? really? really? 

No johan on taas ongelmat.

Mitenhän se on näille tampioille niin mahdotonta tajuta, että ei ole pakko nukkua samassa huoneessa tai edes samassa asunnossa, ja silti voi olla parisuhteessa. No, jatkakaa valitsemallanne tyylillä. Ei se minulta ole pois.

Tiedättekö yhtään miestä, joka olisi tehnyt jotain kuorsaamiselleen?

Nukumme nykyään eri huoneissa mieheni kuorsauksen takia. Hyvin toimii!

Omani kuorsaa aivan järkyttävän kovaa, korvatulpat eivät meinaa riittää. Muutenkin vituttaa että minun pitää herkkäunisena sietää tilannetta, eikä miehen itse tehdä sille jotain (on esim. 30kg ylipainoinen, nenässä vika jonka saisi leikkaamalla kuriin jne.). >:( Mutta jos siirryn loppuyöksi sohvalle nukkumaan, mies loukkaantuu! Alkaa kitinä ja ulina. Sitä en halua kuunnella ollenkaan. Jos tarpeeksi usein olen nukkunut sohvalla (tyytyväisenä, meillä on iso ja laadukas sohva), mies huokailee että pitäisi varmaan muuttaa erillisiin makkareihin. Ääääh. 

Ai joo, ja jos JOSKUS nukahdan ennen häntä ja mahdollisesti vieläpä KUORSAAN, miehen pitää joka helvetin kerta kertoa tästä minulle silmät suurina että "sä kuorsasit niin lujaa etten minä/lapsi/naapuri saatu unta!!!1" -_-* Joo aha, no kiitos. 

Vierailija

klo 12:12 | 14.1.2021

Miehelläni on huonot unenlahjat ja niin on minullakin, mutta ei mitään häneen verrattuna.

Jokunen vuosi sitten aloin käyttämään korvatulppia nukkuessani, kun mies yskii, aivastelee, piereskelee yön aikana (ei tulpat kyl paljon auta). Sitten herätessään alkaa selaamaan kännykkäänsä jossa taustavalo kirkkaimmalla mahdollisella säädöllä ja näin ollen se häikäisi minutkin hereille.

Aloin tästä syystä käyttämään myös unimaskia.

Jos ei mekkaloi tai häikäise, niin joka kerta kun kääntää kylkeään, niin tekee sen lähes hyppäämällä ilmaan kääntyäkseen ja pöllyttää peittoa samalla, joten tästä syystä ostettiin omat sängyt, jotka on kylläkin vierekkäin, mutta en huomaa hänen kääntyilyään.

Nyt nämä huutoaivastukset öisin saavat mut säpsähtämään hereille. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että aivastaisi peittoon taikka tyynyyn äänen vaimentamiseksi, niin ei. Itse en saa uudestaan enää nukahdettua, eli saatan herätä aamuyöstä yhdeltä enkä enää nuku.

Harkitsen vakavasti avioeroa. Hyvät yöunet on mulle parisuhdetta tärkeämpi.

Mulla oli samallainen mies vielä lisättynä sillä että kun hän tuli nukkumaan mun jälkeen niin hyppi perseellään siitä sängyssä samalla kun se pöyhötti tyynynsä.

Kuorsaamista, piereskelyä, aivastelua, unissa puhumista ja lisäksi näkee unia,joissa se hakkaa jotakuta, niin saa sen nyrkkiäkin varoa, toistaseks ei onnistunu huitasemaan. Myös nyrkkeilymatsit ovat jokaöisiä tapahtumia.

Suonenvedon takia ei tarvitse huutaa. Ekan ähkäisyn ääneen nyt ymmärtää, mutta sitten kun on herännyt, suun voi sulkea/keskittyä hengittelemään ja jumppaamaan sitä jalkaa. 

Myöskään aivastamisen takia ei tarvitse huutaa, eikä oksentamisen. Piereminenkin sujuu ilman ponnistelua, joka säikäyttää lopputuloksellaan vieressäolijan. 

Miehet ovat vaan tottuneet viemään kaiken tilan myös henkisesti, siitä tässä on kyse. 

t. säännölliset suonenvedot minullakin, en huuda

Vierailija kirjoitti:

No johan on taas ongelmat.

Mitenhän se on näille tampioille niin mahdotonta tajuta, että ei ole pakko nukkua samassa huoneessa tai edes samassa asunnossa, ja silti voi olla parisuhteessa. No, jatkakaa valitsemallanne tyylillä. Ei se minulta ole pois.

Minulle yhdessä sylikkäin nukkuminen on tärkeää, olen onnellinen että minulla on nyt mies jonka kanssa näin voin tehdä.

Lomamatkatkin olis aika hankalia, jos pitäis aina ottaa eri huone tai hytti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös samansuuntaisia ongelmia avomieheni kanssa. Ensinnäkin hän nukkuu todella huonosti & on kovaääninen, joten hän valvottaa minua öisin. Asumme kaksiossa, joten äänet kuuluvat helposti. Joudun usein keskellä yötä nousta sanomaan, että voisitko olla hiljempaa. Sittenkuin mies vihdoin kömpii sänkyyn, hän kuorsaa ihan hemmetin paljon. Koitan hellävaroen kääntää hänen päätään, häntä herättämättä (koska minä sentään ajattelen hänen uniaan - toisinkuin hän minun), koska olen todennut sen toimivaksi keinoksi ainakin hetkellisesti lopettamaan kuorsauksen ja mies ei tähän herää. Olen jatkuvasti väsynyt huonojen yöunien takia. Korvatulppienkin läpi tulee metelöintiä, mikron käyttämistä keskellä yötä jne. Olen koittanut ehdottaa miehelle avun hakemista uniongelmiin mutta ei hän suostu.

Kun olen esim.vanhempieni luona käymässä, nukun erittäin hyvin. Joskus menen sinne ihan sen takia, että saisin jonkun aikaa nukkua rauhassa.

On todella itsekästä olla kovaääninen ja riistää toiselta yöunet. Kyllä pitäisi osata aivastaa vaikkapa peitoon ja ottaa sillätavalla toinen huomioon. Ymmärrän, kuinka hankala on saada uudelleen unta, kun herää yöllä.

Miehellä voi olla uniapnea, kannattaisi tutkia. Altistaa muillekin terveysongelmille.

Vierailija kirjoitti:

Suonenvedon takia ei tarvitse huutaa. Ekan ähkäisyn ääneen nyt ymmärtää, mutta sitten kun on herännyt, suun voi sulkea/keskittyä hengittelemään ja jumppaamaan sitä jalkaa. 

Myöskään aivastamisen takia ei tarvitse huutaa, eikä oksentamisen. Piereminenkin sujuu ilman ponnistelua, joka säikäyttää lopputuloksellaan vieressäolijan. 

Miehet ovat vaan tottuneet viemään kaiken tilan myös henkisesti, siitä tässä on kyse. 

t. säännölliset suonenvedot minullakin, en huuda

Suonenvetojakin on erilaisia. Kärsin niistä säännöllisesti, ja nykyiset kestää jotenkin, mutta aikoinaan sain juuri pohkeisiin niin kovia kramppeja, etten niiden aikana tajunnut edes missä olen. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, jos ei ole itse kokenut. Polvilumpion murtuminen oli pikkiriikkinen nipistys noihin pohjekramppeihin verrattuna, niiden aikana en todellakaan pystynyt millään tavoin hallitsemaan itseäni.

Hyi kauhea kun näitä juttuja lukee... miten ihmeessä te että ole tappaneet niitä ukkojanne?

Me nukutaan eri huoneissa miehen kuorsaamisen takia. Työn ja lasten takia unta on muutenkin vähän joten siitä otetaan kaikki irti kun saa nukkua.

En muuten voisi elää mieheni kanssa jos tämä ei olisi mahdollista. Uni on todella tärkeää ihan kaikille, pitäkää kiinni oikeudestanne kunnon yöuniin! Tai vaikka päiväuniin jos on yötyöläinen!

Huutoaivastukset ovat kyllä maailman kamalimman kuuloisia, en ymmärrä, miksi kukaan haluaa niin aivastaa. Mutta, jos nuo yöt ovat ainoa ongelmanne, voisiko jompikumpi teistä alkaa nukkua toisessa huoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Ette te kauheesti miehiänne rakasta, jos tommosten asioiden takia eroatte

Ne "tommoiset" asiat kun tuppaavat kasaantumaan jopa vuosien ajan syöden toiselta terveyden ja mielenterveyden. Asiaa ei auta yhtään se että yleensä mies on vielä niin mulkku ettei kiinnosta puolison kärsimys ollenkaan. 

Pitkään sinkkuna asuneena, jos rupean taas seurustelemaan mikä olisi ihan kiva mutta yhteen en todellakaan muuta, mulle yöunet ja oma tila on niin tärkeä. 

Jeps, tunnistan tuon. Mekin tönitään toisiamme yöt läpeensä. Usein en tähän edes itse kunnolla herää 😁 ja hyvin saadaan nukuttua. Musta nämä pienet keskinäiset kahnaukset ovat hyvällä tavalla huvittavia. Ymmärrän kyllä sen jos jotakuta tällainen ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Omani kuorsaa aivan järkyttävän kovaa, korvatulpat eivät meinaa riittää. Muutenkin vituttaa että minun pitää herkkäunisena sietää tilannetta, eikä miehen itse tehdä sille jotain (on esim. 30kg ylipainoinen, nenässä vika jonka saisi leikkaamalla kuriin jne.). >:( Mutta jos siirryn loppuyöksi sohvalle nukkumaan, mies loukkaantuu! Alkaa kitinä ja ulina. Sitä en halua kuunnella ollenkaan. Jos tarpeeksi usein olen nukkunut sohvalla (tyytyväisenä, meillä on iso ja laadukas sohva), mies huokailee että pitäisi varmaan muuttaa erillisiin makkareihin. Ääääh. 

Ai joo, ja jos JOSKUS nukahdan ennen häntä ja mahdollisesti vieläpä KUORSAAN, miehen pitää joka helvetin kerta kertoa tästä minulle silmät suurina että "sä kuorsasit niin lujaa etten minä/lapsi/naapuri saatu unta!!!1" -_-* Joo aha, no kiitos. 

Jos mies huokaa että pitää muuttaa erillisiin makkareihin niin miksi ihmeessä ette muuta erillisiin makkareihin? Sehän ratkaisisi kaiken, problem solved.

Miksi mies aivastelee joka yö, sitä pitäisi selvittää. Onko eläimiä taloudessa, hometta, siivoatteko/vaihdatte lakanat? Onko allerginen? Nenäsumutteet voi auttaa. Käykää lääkärissä,niin saatte reseptillä. Mieskin nukkuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ja monet muut vastaavat jutut täällä saavat parisuhteen kuulostamaan helvetinen esikartanolta.

Kallistunut yhä enemmän siihen, että avioliitto tai vastaava viritys on pikemminkin taloudellinen kuin rakkaudellinen suhde.

Tietysti ei tarvitse olla yksin, koska on mukava kyllä puhua "meidän miehestä tai meidän emännästä" kun on taas sellainen paikka missä on kiva mainostaa olevansa parillinen ihminen.

Ja monesti pariskuntana on helpompi mennä erilaisiin tilaisuuksiin koska muutkin ovat siellä puolisoineen.

Suu auki naiset ja miehet. Jos puoliso räplää puhelintaan liian valoisalla näytöllä siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää

Jos puoliso kolistelee ja meluaa siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää. .

Jos on varaa niin ostetaan isompi asunto kuin se kaksio.

Tai tehdään olohuoneesta sellainen, että siinä on oma mukava soppi toisen nukkua.

Jos hyvää tahtoa ja rakkautta löytyy niin löytyy ratkaisujakin.

Jos on toiseen jo perin juurin kyllästynyt muiltakin osin niin muuttakaa erilleen tai erotkaa kunnolla.

Erillään voi asua, jos on varaa, myös silloin kun haluaa olla kuitenkin yhdessä, mutta toisen tavat, omat tavat tai molempien tavat tai toiminnot ovat muuttuneet niin, että yhdessä eläminen on hankalaa.

Se kun sanoo selvästi ja toisen ja kolmannenkin kerran, mutta toinen ei piittaa, pitää tyhjänpäiväisenä nalkutuksena ja sulkee korvansa moiselta. Mitä sitten kuuluu tehdä?

Luitko loppuosan? Jos puhe ei auta tai toinen on ymmärtämätön sitä ymmärtämään niin voi yrittää:

Nukkua eri huoneissa tai tehdä olohuoneeseen oma soppi, jossa on kunnon sänky. Ei kummankaan pidä nukkua sohvalla.

Ostaa isompi asunto jos on varaa.

Muuttaa erilleen, mutta olla silti yhdessä. Jos on varaa. Tässä voi itsekukin punnita onko parisuhde tärkeämpi kuin rahansäästö.

Samoin voi punnita haluaako ylipäätään kuitenkaan elää yhdessä.

Silllon voi punnita ja päättää, että olisiko viisainta vain muuttaa erilleen ja erota.

Ei ole olemassa mitään patenttiratkaisua. Jokainen parisuhteen ongelma, oli se mikä tahansa, on sellainen, että jokaisen siinä olevan itse pitää miettiä ensin heidän tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Ulkoa voidaan antaa vain ehdotuksia ja ohjeita, oma päätös pitää tehdä itse.

Joskus on niin, että joku ongelma nostetaan tai nousee selkeästi esille.

Mutta kysymys on siitä, että kumppani ärsyttää ihan kokonaisuudessaan. Tai parisuhde on muuttunut seksittömäksi kaverisuhteeksi, mutta se ei riitä. Kaivataan jotain muutakin, ymmärrettävästi.

Siihenkään ei ole muuta ratkaisua kuin asianomaisten päättää mikä olisi paras vaihtoehto jatkaa yhdessä.

Vai jatketaanko.

Vastaavista ongelmista johtuen minun mieheni nukkuu lukitussa äänieristetyssä huoneessa, koska kärsii myös unissakävelystä. Jos huone ei ole lukittu niin tulee minun vuoteeni viereen seisomaan ja metelöimään öisin.

Superkuorsaaja-exälläni on uusi nainen ja asuvat pikku-kaksiossa. Käy naista sääliksi, onneksi itse pääsin eroon.