Olen niin kypsä miehen yöllisiin huutoaivastuksiin ja muuhunkin toimintaan. Otan eron
Miehelläni on huonot unenlahjat ja niin on minullakin, mutta ei mitään häneen verrattuna.
Jokunen vuosi sitten aloin käyttämään korvatulppia nukkuessani, kun mies yskii, aivastelee, piereskelee yön aikana (ei tulpat kyl paljon auta). Sitten herätessään alkaa selaamaan kännykkäänsä jossa taustavalo kirkkaimmalla mahdollisella säädöllä ja näin ollen se häikäisi minutkin hereille.
Aloin tästä syystä käyttämään myös unimaskia.
Jos ei mekkaloi tai häikäise, niin joka kerta kun kääntää kylkeään, niin tekee sen lähes hyppäämällä ilmaan kääntyäkseen ja pöllyttää peittoa samalla, joten tästä syystä ostettiin omat sängyt, jotka on kylläkin vierekkäin, mutta en huomaa hänen kääntyilyään.
Nyt nämä huutoaivastukset öisin saavat mut säpsähtämään hereille. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että aivastaisi peittoon taikka tyynyyn äänen vaimentamiseksi, niin ei. Itse en saa uudestaan enää nukahdettua, eli saatan herätä aamuyöstä yhdeltä enkä enää nuku.
Harkitsen vakavasti avioeroa. Hyvät yöunet on mulle parisuhdetta tärkeämpi.
Kommentit (124)
Ensimmäinen ihminen, joka aivastelee tahallaan. Kuiva nenä tai pölyallergia, ehkä muitakin syitä voisi löytyä. Hoidettavissa kuitenkin.
Mun exäkin kuorsasi ja väsymyksestä johtuen menin 2h häntä aikaisemmin nukkumaan. Hänellä oli kuitenkin tyhmä tapa paukata makuuhuoneeseen kysymään jotain jonninjoutavaa just kun olin nukahtanut. Heräsin tietty ja just kun uudestaan olin saanut unenpäästä kiinni, hän tuli itse nukkumaan, ovien ryskäämistä, kaikki valot päälle jne ja vielä ihmetteli miksi olen kiukkuinen.
Nykyinen mies ei kuorsaa, enkä edes herää, jos hän käy yöllä vessassa. Lisäksi nukutaan sylikkäin tai lusikassa, se on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan kaksiossa ja yritettiinkin jonkin aikaan niin, että mies nukkuu olohuoneessa. Pidemmän päälle suhde aloi silloin tuntumaan siltä, että ollaan pelkkiä kämppiksiä ja romantiikka kuoli kokonaan. Nyt en oikeastaan enää edes jaksa panostaa. Harmittaa tosi paljon miehen itsekkyys tässä, koska häntä ihan selvästi vi*uttaa se, että mä nukun ja hän ei, niin tekee näitä tempauksiaan.
Voiko ihminen aivastaa niin yhtäkkiä, ettei ehdi mitenkään reagoida? Luulis et aivastus edes puoli sekuntia kutittelisi nenässä ennen kuin purskahtaa ulos ja siinä ajassa ehtii esim laittamaan jo peiton naaman eteen, mut hän vaan huutaa sen ulos.
AP
Ja nytkö sitten romantiikka kukkii?
No ei kuki. Olen liian väsynyt ja liian kettuuntunut koko tilanteeseen. Stressiä pukkaa jo nukkumaan mennessä kun ei koskaan tiedä mihin ja mihin aikaan sitä taas herää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta vappupillejä ja kun äijä on unessa tööttäät sen korvan juuressa. On varmaan ihmeissään.
Kiusaaminen ei ole kivaa, mitä jos heräisit samaan onko se kivaa voin tulla testaa
No okei ei pilliä, voihan sitä huutoaivastaa ja hyppiä sängyllä sekä pidellä puhelinta auki ja ryskätä. Se ei ole kiusaamista vaan joidenkin luontaista toimintaa. Vappupillillä tulis vaan samat fiilikset kuin huutoaivastusta pelästyessä. Mä kyllä tööttäisin pillillä kun tarpeeksi vtuttaisi. Tai hakkaisin kattilan kansia yhteen. Kyllä. Minä olisin niin inhottava jos en saisi nukuttua toisen metelöinnin takia.
Varmaan ihmettelet miksi eksäsi hakkasi sinua?
Missä lukee että hakkasi minua? Täällä kirjoitellaan ihan outoja, lukihäiriökö?
Tuo on sama sekopääjankkaaja, joka häiriköi jokaisessa ketjussa, jossa mainitaan sana "mies".
Miksi ei vain ota sitä eroa jos kerran miehet on niin paskoja?
Kakarat on varmaan tehty jo vai odotetaanko siinä vielä elarit ennen kuin mies laitetaan ulos?
Tässä näkee miten miehiä kyykytetään täälläkin. Voin kertoa etten ole koskaan ollut naimisissa ja oman osuuteni olen hoitanut aina, lapset hoidin yksin ja elarit tuli sossusta. Silti saan miehiltä täällä haukkuja kun kuvittelevat että olen samanlainen kuin nämä keiden kanssa olette naimisissa ja pelko omaisuuden ja lasten menettämisestä on ilmeisen aiheellinen, koska avioliitto näköjään saa ihmiset tekemään kaikenlaista ilkeyttä puolisoa kohtaan. Sitten nämä henkisesti riekaleina olevat miehet yrittävät jatkaa elämäänsä, mutta vaikeata on luottaa minunlaiseen naiseen joka ei ole miehiltä mitään vienyt kun oma muija on putsannut suunnilleen kaiken. Ihmettelen miten kuvittelette kaikenlaista avioliitossa ja sitten ei ole ymmärrystä ettei kaikki naiset ole samanlaisia paskoja. Voidaan syyttää esim sairaalloisen mustasukkaisuudesta tai vaikka salapuheluista jollekin miehelle, ja sitten pitää selvitellä että hei nyt tässä ei ole sun entinen muijasi, olen ihan eri ihminen. Miesten vihamielisyys oman eronsa jälkeen on älytöntä, pilataan nopeasti se uusikin suhde kun hypätään siihen liian pian eikä selvitellä omaa päätä ensin. Ei kaikki ole rahan perään vaikka omat muijanne ovatkin jutuista päätellen. Minulla ei ole tarvetta myydä itseäni enkä tarvitse armopaloja keneltäkään.
Eri huoneet ja mies unikouluun. Sen verran voisi tehdä että hankkii nyt ensiavuksi lääkityksen uniongelmiin ainakin tarvittaessa otettavaksi. Unettomuudesta kärsineenä tiedän miten ärsyttävää se on jos toinen nukkuu aina hyvin ja itse vain kääntyilee sängyssä. Kyllä se voi saada ihmisen ihan pimahtamaankin. Ei nyt sillä tavalla, että käydään käsiksi tietenkään. Kännykästä kirkkaus nollille. Sekin voi toki vaikuttaa uneen. Pahoinpitelyä on kyllä sekin jos ei saa nukkua pitemmän päälle jota voi verrata valvottamiseen, mutta en lähtisi vetämään tähän heti yhtäsuuruusmerkkejä.
Laita perseplugi miehen paskareikään niin ei tuu yöllisiä hajuhaittoja
Meillä miehen rivakkaan yökylkikäännökseen liittyy se, että hän samalla riuhtaisee minun peiton mukaansa. Herään ihan jäässä ja miehellä on hervoton täkkikasa päällään ja ihan hikisenä sen alla.
Mikäs ulimiesten ristiretki täällä taas on, häiriköimässä asia keskustelua. Jos ette halua lukea naisten mielipiteitä sikamiespuolisoista ei varmaan kannata tulla naisten palstalle eh?
Vierailija kirjoitti:
Asutaan kaksiossa ja yritettiinkin jonkin aikaan niin, että mies nukkuu olohuoneessa. Pidemmän päälle suhde aloi silloin tuntumaan siltä, että ollaan pelkkiä kämppiksiä ja romantiikka kuoli kokonaan. Nyt en oikeastaan enää edes jaksa panostaa. Harmittaa tosi paljon miehen itsekkyys tässä, koska häntä ihan selvästi vi*uttaa se, että mä nukun ja hän ei, niin tekee näitä tempauksiaan.
Voiko ihminen aivastaa niin yhtäkkiä, ettei ehdi mitenkään reagoida? Luulis et aivastus edes puoli sekuntia kutittelisi nenässä ennen kuin purskahtaa ulos ja siinä ajassa ehtii esim laittamaan jo peiton naaman eteen, mut hän vaan huutaa sen ulos.
AP
Mies siis tietoisesti valitsee, että hän saa häiriköidä sinua ja hänellä on siihen oikeus?
Millainen RAKASTAVA puoliso tekee tällaisia "kostoja"?
Muista, että jokainen valinta on oikeasti tietoinen ja mies tekee sen, koska hän kokee, että hänellä on enemmän oikeus tehdä niin kuin sinulla saada nukkua ja levätä rauhassa.
Ei ole tervettä.
Tämä ja monet muut vastaavat jutut täällä saavat parisuhteen kuulostamaan helvetinen esikartanolta.
Kallistunut yhä enemmän siihen, että avioliitto tai vastaava viritys on pikemminkin taloudellinen kuin rakkaudellinen suhde.
Tietysti ei tarvitse olla yksin, koska on mukava kyllä puhua "meidän miehestä tai meidän emännästä" kun on taas sellainen paikka missä on kiva mainostaa olevansa parillinen ihminen.
Ja monesti pariskuntana on helpompi mennä erilaisiin tilaisuuksiin koska muutkin ovat siellä puolisoineen.
Suu auki naiset ja miehet. Jos puoliso räplää puhelintaan liian valoisalla näytöllä siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää
Jos puoliso kolistelee ja meluaa siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää. .
Jos on varaa niin ostetaan isompi asunto kuin se kaksio.
Tai tehdään olohuoneesta sellainen, että siinä on oma mukava soppi toisen nukkua.
Jos hyvää tahtoa ja rakkautta löytyy niin löytyy ratkaisujakin.
Jos on toiseen jo perin juurin kyllästynyt muiltakin osin niin muuttakaa erilleen tai erotkaa kunnolla.
Erillään voi asua, jos on varaa, myös silloin kun haluaa olla kuitenkin yhdessä, mutta toisen tavat, omat tavat tai molempien tavat tai toiminnot ovat muuttuneet niin, että yhdessä eläminen on hankalaa.
Minä nukun sohvalla mm. miehen kuorsauksen takia. Jännä, että tuntuu kuin tätä pitäisi jotenkin hävetä. Ihan kuin olisi parempi vaihtoehto nukkua olemattomasti. Tuskin ihmiset nyt seksiä harrastavat yöt läpeensä tai halivat, joten minusta tämä ei edes vaikuta sellaiseen läheisyyteen. Miehen mielestä tässä on jotain vikaa, mutta käytän vain sanontaa "valitse taistelusi" enkä piittaa. En oikeasti jaksa tehdä joka asiasta ongelmaa.
Minulla on myös samansuuntaisia ongelmia avomieheni kanssa. Ensinnäkin hän nukkuu todella huonosti & on kovaääninen, joten hän valvottaa minua öisin. Asumme kaksiossa, joten äänet kuuluvat helposti. Joudun usein keskellä yötä nousta sanomaan, että voisitko olla hiljempaa. Sittenkuin mies vihdoin kömpii sänkyyn, hän kuorsaa ihan hemmetin paljon. Koitan hellävaroen kääntää hänen päätään, häntä herättämättä (koska minä sentään ajattelen hänen uniaan - toisinkuin hän minun), koska olen todennut sen toimivaksi keinoksi ainakin hetkellisesti lopettamaan kuorsauksen ja mies ei tähän herää. Olen jatkuvasti väsynyt huonojen yöunien takia. Korvatulppienkin läpi tulee metelöintiä, mikron käyttämistä keskellä yötä jne. Olen koittanut ehdottaa miehelle avun hakemista uniongelmiin mutta ei hän suostu.
Kun olen esim.vanhempieni luona käymässä, nukun erittäin hyvin. Joskus menen sinne ihan sen takia, että saisin jonkun aikaa nukkua rauhassa.
On todella itsekästä olla kovaääninen ja riistää toiselta yöunet. Kyllä pitäisi osata aivastaa vaikkapa peitoon ja ottaa sillätavalla toinen huomioon. Ymmärrän, kuinka hankala on saada uudelleen unta, kun herää yöllä.
Muistan jo lapsuudesta, miten oma isäni ei arvostanut muiden nukkumista yhtään. Esim joka ikinen ilta nukkumaan mennessäni huusin isälle sängystä 'telkkari hiljenpaan!'.
Ja nyt saan tehdä samaa omalle miehelle. Joka ilta, joka ikinen ilta kun on mun vuoro nukuttaa lapsi, joudun pyytämään laittamaan telkkarin hiljempaan. Ei ikinä tee sitä omatoimisesti, vaikka näkee että iltatoimet menossa. Tuo itsekkyys alkaa tympiä todella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meillä. Lisäksi mies saa joskus suonenvedon esim pohkeeseen ja se on niin valtava draama, että pitää pompata ylös sängystä karjuen auauau. Kiva herätä melkein sydänkohtaukseen säikähdyksestä. Jos herään esim klo 4:30, en todennäköisesti saa enää unta. Pahimmillaan miehen yöllisen mekkaloinnin takia nukun 3-4 tuntia, olen ihan aivosumussa kaikki päivät.
Nykyään mies herää viikonloppuaamusinkin klo 6-7. Kovalla metelillä ja tohinalla keittössä kolistelee ja valot täysillä päällä.Pohjekramppi on niin järjetön kipu, että tuolle reaktiolle tuskin voi mitään. Metelöinti aamuvarhaisella taas on pelkkää kusipäisyyttä.
Eihän se kivalta tunnu, mutta kyllä aikuinen mies pystyy vetämään krampin hiljaa paikallaan läpi, ei tarvitse pomppia ja ulista kuin joku 7-vuotias.
Yhdeltä on lähinnä keskiyö, ei todellakaan mikään aamuyö,
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja monet muut vastaavat jutut täällä saavat parisuhteen kuulostamaan helvetinen esikartanolta.
Kallistunut yhä enemmän siihen, että avioliitto tai vastaava viritys on pikemminkin taloudellinen kuin rakkaudellinen suhde.
Tietysti ei tarvitse olla yksin, koska on mukava kyllä puhua "meidän miehestä tai meidän emännästä" kun on taas sellainen paikka missä on kiva mainostaa olevansa parillinen ihminen.
Ja monesti pariskuntana on helpompi mennä erilaisiin tilaisuuksiin koska muutkin ovat siellä puolisoineen.Suu auki naiset ja miehet. Jos puoliso räplää puhelintaan liian valoisalla näytöllä siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää
Jos puoliso kolistelee ja meluaa siitä sanotaan niin selkeästi, että toinen ymmärtää. .
Jos on varaa niin ostetaan isompi asunto kuin se kaksio.
Tai tehdään olohuoneesta sellainen, että siinä on oma mukava soppi toisen nukkua.
Jos hyvää tahtoa ja rakkautta löytyy niin löytyy ratkaisujakin.
Jos on toiseen jo perin juurin kyllästynyt muiltakin osin niin muuttakaa erilleen tai erotkaa kunnolla.
Erillään voi asua, jos on varaa, myös silloin kun haluaa olla kuitenkin yhdessä, mutta toisen tavat, omat tavat tai molempien tavat tai toiminnot ovat muuttuneet niin, että yhdessä eläminen on hankalaa.
Se kun sanoo selvästi ja toisen ja kolmannenkin kerran, mutta toinen ei piittaa, pitää tyhjänpäiväisenä nalkutuksena ja sulkee korvansa moiselta. Mitä sitten kuuluu tehdä?
Ette te kauheesti miehiänne rakasta, jos tommosten asioiden takia eroatte
Mun mies siirtyy sohvalle kun olen tarpeeksi monta kertaa töninyt kuorsaamisen takia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mies ei käytä sohvalla lakanaa ja hikoilee nukkuessaan kuin pieni sika, niin voitte kuvitella miltä sohva haisee.
Ja sitä paitsi se kuorsaus kuuluu sieltä asti, mutta en ylety tönimään.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs ulimiesten ristiretki täällä taas on, häiriköimässä asia keskustelua. Jos ette halua lukea naisten mielipiteitä sikamiespuolisoista ei varmaan kannata tulla naisten palstalle eh?
Sinulla tuskin puolisoa on nyt, eikä tulevaisuudessakaan.
Ja nytkö sitten romantiikka kukkii?