Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen ja käyttää teiniä tekosyynä
13.01.2021 |
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen kertaalleen eronnut ja kahden lapsen vuoroviikkoäiti, ja seurustellut vuoden nykyisen mieheni kanssa. Mies halusi heti tapailun alussa, että seurustella ja on vakuuttanut olevansa 100 % tosissaan ja rakastavansa minua. Olen sanonut, että minulla ei ole kiire muuttaa yhteen, mutta että haluan ehdottomasti yhteisen kodin ja jaetun arjen jossain vaiheessa. Kuvittelin, että näin voisi tapahtua esim. parin vuoden seurustelun jälkeen. En nauti tästä "yksinäisen naisen" arjesta vaan toivon jotain rinnalle ihan arkeen, en pelkästään viikonlopun tai lomien huippuhetkiin. Lisäksi asunnon jakaminen olisi taloudellisestikin järkevää. Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko.
Nyt kysyin suoraan, että missä vaiheessa mies voisi kuvitella, että syventäisimme suhdetta ja muuttaisimme yhteen. Tai että meillä olisi edes joku tulevaisuuden suunnitelma, jos emme heti toimisikaan sen mukaan. Mies oli tiukkana, että muuttaa yhteen vasta 3,5 vuoden päästä. Syynä oli se, että hän haluaa asua yksin lastensa takia.
No tässähän juju piileekin. Miehellä oli kaksi yli parikymppistä lasta, jotka asuvat toisella paikkakunnalla yksin ja käyvät kotipaikkakunnalla ehkä muutaman kuukauden välein. Tuolloin asuvat äitinsä luona, jossa heillä on huoneet. Kotipaikkakunnalla on vain 17 vuotias teini, joka myös asuu äitinsä luona. Mies asuu yksin kaksiossa, ja poika on isänsä vuodesohvassa nukkuen yötä ehkä yhden yön kuukaudessa, parissa. En ymmärrä, miksi emme voisi muuttaa yhteen ja poika tarvittaessa yöpyä meillä ja isommat lapset vierailla täällä. Minun kaksi poikaani ja mies tulevat hyvin juttuun, samoin minä ja miehen lapset.
Aika rankalta tuntuu, että hylkäisin haaveet yhteiselämästä niinkin pitäksi aikaa kuin 3,5 vuodeksi. Ja mitä tämä kertoo miehen tunteista? Käykö niin, että odotan 3,5 vuotta ja sittenkään emme muuta yhteen.
Tuntuu vaikealta edes tavata nyt miestä, kun kaikki on nyt ihan toisin. Vielä eilen olin rakastunut ja luulin miehen myös olevan vakavissaan suunnittelemassa tulevaisuutta. Miten voin palata seurusteluun, kun tiedän, että tämä ei seuraavien vuosien aikana vakavammaksi muutu? Ja haaskaanko rakkauteni tähän mieheen, joka ei edes yritä löytää ratkaisua asumiskuvioihin - meillähän tilanne on moneen uusperheeseen nähden helppo. Ei ilmeisesti halua tarpeeksi olla kanssani, kun mitään vaivaa asioiden eteen ei halua nähdä.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole tarvetta jakaa asumiskuluja. Mies ei ole vastuussa siitä, että yksin pyörität lapsiperhearkea. Mies ei jaksa maksaa sun lapsiesi kuluja. ( ostaa isompaa taloa sun lastesi takia). Mies ei jaksa/halua olla lastesi kanssa 24/7. Siinäpä ne oikeat syyt.
Ap ei halunnut isompaa taloa vaan oli tyytyväinen omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi mikä mies. Haluan sun miehesi. Voitais harkita yhteenmuuttoa vaikka lopun ikäämme. Mulle aina sattuu niitä, jotka haluais muuttaa yhteen vaan heti ja oitis. Ja mä en taas ole ollenkaan varma haluanko muuttaa koskaan, sittenkään kun nää omat teinit tästä lähtee.
Sama takiaisongelma täälläkin. Yli 15 vuotta oltu kimpassa ja en ole ollut yksin kotona varmaan yhtä kokonaista kuukautta tämä aikana. Sitten kauhea itku, kun minun on pakko lähteä välillä hetkeksi reissuun nollaamaan, ettei pää hajoa.
Kuulostaa siltä ettei mies vaan halua muuttaa yhteen ja ehkä syynä on se ettei halua enää perhearkea pienten lasten kera kun omat jo lentäneet pesästä.
Joillakin se uusperheily toimii, usein on samanikäiset lapset ja ajatellaan että sinun lapset on minun ja yhdessä hoidetaan heitä ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta jos toisella on jo aikuiset lapset tai ei ollenkaan niin silloin se on hankalampi juttu. Jotkut naiset haaveksii että saadaan taas sellainen ydinperhe takaisin mutta harvoin se niin menee.
Ymmärrän miestä mutta hän voisi rehellisesti sanoa mitä mieltä on muutosta. Nythän tuo kuullostaa selittelyltä.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on jo lapset tehtynä niin miksi sulla on pakottava tarve muuttaa yhteen miehen kanssa, eikö se riitä että saat munaa tasaisin väliajoin?
Miten lasten teko liittyy yhteenmuuttoon? Kai muutkin voivat asua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, että asun lasten kanssa tilavasti yli 100 neliön rivarissa, jossa mieskin viihtyy. Hän mahtuisi hyvin tänne, verrattuna siihen, että asuu nyt 40 neliön kaksiossa. Ja voisin itse vaikka tehdä niin, että möisin omani ja hankittaisiin ihan uusi asunto yhdessä. Siellä voisi olla miehen teinillekin huone. Nyt hän jopa suunnittelee muuttoa nykyisestä asunnosta toiseen omaan, koska nykyinen asuintalo on meluisa aamusta iltaan.
En tiedä ylireagoinko, mutta jotenkin suhteelta on mennyt perusta. Tuntuu, että on vaikea olla täysillä ja tunteella mukana, kun tietää, ettei mies halua yhteistä tulevaisuutta. Ja tuntuu, että jos yritän jatkaa kuin mikään ei olisi muuttunut, niin huijaan vaan itseäni ja maton alle lakaistu nousee aina riitatilanteissa esiin.Nyt on niin surullinen ja loukattu olo, että tuntuu, etten pysty miestä edes tapaamaan. Sama kai olisi samoilla itkuilla lopettaa koko suhde kuin itkeä itkut vielä moneen kertaan uudelleen.
Miten jakasitte kulut?
Jos muuttaisimme yhteen nykyiseen ja mies luopuisi omasta asunnostaan, niin hän voisi maksaa vaikkapa hoitovastikkeen (450 e) ja minä maksaisin lainani noin 700 e ja vakuutukset. Sähkölaskut puoliksi, samoin ruokakulut, joita voisin maksaa enemmänkin kuin puolet.
Jos mies pitäisi sivussa oman asunnon, niin toki silloin maksaisin sen mitä nytkin (lähes 1200 e) ja mies maksaisi oman vuokransa.
Jos hankkisimme yhteisen kodin, niin toki kumpikin maksaisi omat lainansa ja vastike jaettaisiin.
Ei todella ole rahasta tämä kiinni. Äitini jätti perintöäkin, joten tiukilla en ole taloudellisesti.
Miehen pitäisi vielä ”vanhoilla” päivillään ottaa velkaa, kun sinä haluat leikkiä vielä kotileikkejä?
Kotileikkejä? Tuskin kahden rakastavan yhdessäasuminen on mitään "kotileikkiä". Ihan tavallista elämää se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttaville on helpommin puhua "meistä" jos pari asuu saman katon alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota minun mies. Hän haluaa muuttaa yhteen ja minä taas en, joten täällä väännetään asiasta toisin päin.
Sepä se, jos se onkin toiselle osapuolelle niin helppoa lähteä.
Tässähän olisi kuitenkin monta välivaihtoehtoa. Voisimme asua yhdessä pääsääntöisesti ja mies voisi pitää oman pienen asuntonsa, jossa voisi viettää antaa poikansa kanssa, silloin harvoin kun hän käy.
Tällöin meillä olisi täsmälleen samat asuinkustannukset kuin nytkin. Mutta totuus tietenkin on, että miksi mies muuttaisi mitään, kun nyt saa parhaat puolet molemmista. Voi viettää omaa aikaa ja maata katsomassa Netflixiä yksin kun meillä on perhehulina päällä.Minä vaan en saa tästä mitä haluan, ja se on arjen jakaminen. Olen tässä lopun ikääni jumissa jonkinlaisessa tapailusuhteessa. En halua äitini kohtaloa. Äitini kuoli hiljattain, ja hän asui miehensä kanssa 30 v erillään. Loppu ei ollut ihana, koska viimeiset puoli vuotta äitini asui yksin koronan takia eristyksissä. Mietin, että vaikka hän ei koskaan valittanut, niin mahtoi olla vaikeaa sairastaa kolme syöpää ja elää arkea yksin ilman tukea. Viikonloppuisin sitten tapailivat. 30 vuoden ajan. Äitini mies kuoleman jälkeen on vähän selitellyt, että ei me oikein enää keski-iässä osattu muuttaa yhteen, kun oli omat tavat. Itkee päivittäin, että äitini oli hänen elämänsä rakkaus. Vaan miten se rakkaus näkyi, ennen hänen kuolemaansa?
Ei ole miehen tehtävä hoitaa sun lapsiasi. Se on yksin ja ainoastaan sun homma. Turha siitä on miehelle katkeroitua. Sinun lapset ja sinun vastuu. Minusta on jopa törkeää sulta ajatella, että miehen pitäis tulla jakamaan sun arkea. Eli hoitamaan sun lapsia ja maksamaan heidän kulujaan. Tuohan on hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta vuotta menee siihen, että sinun lapset muuttavat pois kotoa? Hän ei halua asua lasten kanssa kun vihdoin saanut omansa pois.
Ihan selvä hommahan tuo on. Syynä ei ole sinä eikä edes se miehen teini, vaan sinun lapsesi. Sinä et jaksa lapsiperhearkea omien lastesi kanssa mutta miehen pitäisi jaksaa katsella niitä sinun lapsiasi kun omat on saatu isoiksi. Ei kovinkaan houkutteleva tarjous.
Minulla on kolme suht pientä lasta ja pyöritän arkea 24/7 täysin yksin. Itkisin onnesta jos joku ottaisi lapset joka toinen viikko tai edes yhden viikonlopun kuukaudessa. En halua ketään tähän sekoittamaan meidän arkea ja kun saan lapset nukkumaan, haluan vain olla yksin. Enkä pitäisi kovin täysjärkisenä miestä, joka haluaisi tulla meidän kanssa asumaan, koska onhan tämä nyt melkoista hullunmyllyä joka päivä. Omien lasten kanssa sen kyllä jaksaa mutta en tosiaan jaksaisi kenenkään muun lapsia katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pieni lapsi. Asuimme yhdessäkin hetken. Minulla jo aikuisia. Se oli minulle helvettiä. Kaikki viikonloput, lomat ja pyhät oli yhtä lapsen hoitamista. Tälle lapsen äidille ei riittänyt mikään määrä, jonka lapsen kanssa olimme. Minun olisi pitänyt olla lastenhoitajana, kun mies oli töissä. Muutimme erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä hommahan tuo on. Syynä ei ole sinä eikä edes se miehen teini, vaan sinun lapsesi. Sinä et jaksa lapsiperhearkea omien lastesi kanssa mutta miehen pitäisi jaksaa katsella niitä sinun lapsiasi kun omat on saatu isoiksi. Ei kovinkaan houkutteleva tarjous.
Minulla on kolme suht pientä lasta ja pyöritän arkea 24/7 täysin yksin. Itkisin onnesta jos joku ottaisi lapset joka toinen viikko tai edes yhden viikonlopun kuukaudessa. En halua ketään tähän sekoittamaan meidän arkea ja kun saan lapset nukkumaan, haluan vain olla yksin. Enkä pitäisi kovin täysjärkisenä miestä, joka haluaisi tulla meidän kanssa asumaan, koska onhan tämä nyt melkoista hullunmyllyä joka päivä. Omien lasten kanssa sen kyllä jaksaa mutta en tosiaan jaksaisi kenenkään muun lapsia katsella.
Itsepä makaat niin kuin petaat. Ei varmaan vaan ole sattumaa, että hankit kolme lasta ja olet yh. Olisit valinnut paremmin miehesi tai miettinyt jaksatko kolmea lasta. Toki jos olet sellainen tasoton luuska, ettei miehesi sinua jaksanut, niin eri asia. Ihanalta kuulostaa muuten elämäsi. Omistaudut lapsille, mutta selkeästi et siitä nauti. Päivän paras hetki on kun menet nukkumaan. Kaikki eivät tietysti elämältä muuta haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ymmärtänyt, että ap tarkoitti arjen jakamisella sitä, että olisi kiva nähdä se mies vierellään joka päivä. Täällä ketjussa muut ovat vääntäneet asian niin, että ap tarvitsisi lasten hoitajaa ja ukon rahoja. Höh.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ymmärtänyt, että ap tarkoitti arjen jakamisella sitä, että olisi kiva nähdä se mies vierellään joka päivä. Täällä ketjussa muut ovat vääntäneet asian niin, että ap tarvitsisi lasten hoitajaa ja ukon rahoja. Höh.
Ei tarvitse vääntää kun ap itse aloituksessaan kertoo "Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi palata kertomaan onko herännyt ajatuksia saamistasi kommenteista.
Tässähän on suoraan oppikirjasta tämä tapaus.
Nainen hakee miestä elämisen ja lasten menojen maksajaksi, siksi pitää saada muuttamaan samaan kotiin äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ymmärtänyt, että ap tarkoitti arjen jakamisella sitä, että olisi kiva nähdä se mies vierellään joka päivä. Täällä ketjussa muut ovat vääntäneet asian niin, että ap tarvitsisi lasten hoitajaa ja ukon rahoja. Höh.
Asumissäästöt hän mainitsi itse. Ja vaikka ei erityisesti hakisi lasten hoitajaa, niin kyllä ne lapset taloudessa aina vaikuttaa niin, että omansa jo aikuisiksi kasvattanut ei enää siihen kuvioon välttämättä halua mukaan vaan asuu mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ymmärtänyt, että ap tarkoitti arjen jakamisella sitä, että olisi kiva nähdä se mies vierellään joka päivä. Täällä ketjussa muut ovat vääntäneet asian niin, että ap tarvitsisi lasten hoitajaa ja ukon rahoja. Höh.
Ei tarvitse vääntää kun ap itse aloituksessaan kertoo "Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko."
No nuohan olivat vain lisäargumentteja, joilla ap halusi osoittaa olevansa myös järkevä, eikä vaan tunteellinen ja rakastunut.
Kyllä minäkin haluaisin rakastettuni saman katon alle, jos olisin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ymmärtänyt, että ap tarkoitti arjen jakamisella sitä, että olisi kiva nähdä se mies vierellään joka päivä. Täällä ketjussa muut ovat vääntäneet asian niin, että ap tarvitsisi lasten hoitajaa ja ukon rahoja. Höh.
Ei tarvitse vääntää kun ap itse aloituksessaan kertoo "Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko."
No nuohan olivat vain lisäargumentteja, joilla ap halusi osoittaa olevansa myös järkevä, eikä vaan tunteellinen ja rakastunut.
Kyllä minäkin haluaisin rakastettuni saman katon alle, jos olisin ap.
Ja nuo on ne syyt, miksi mies ei halua muuttaa yhteen.
Oi mikä mies. Haluan sun miehesi. Voitais harkita yhteenmuuttoa vaikka lopun ikäämme. Mulle aina sattuu niitä, jotka haluais muuttaa yhteen vaan heti ja oitis. Ja mä en taas ole ollenkaan varma haluanko muuttaa koskaan, sittenkään kun nää omat teinit tästä lähtee.