Lue keskustelun säännöt.
Millä helvetillä erosta pääsee yli? Olen aivan loppu ja kyllästynyt
12.01.2021 |
Miten pääsee eteenpäin? Onko täällä ketään jolle erosta yli pääseminen on ollut todella vaikeaa, mutta lopulta jotenkin keksinyt keinot päästä yli?
Haluan vain luoda uskoa itseeni, että jonain päivänä tuska loppuu ja edes osa päivästä tuntuu elämisen arvoiselta.
Olen käynyt terapiassa ja en ole kokenut sen auttaneen. Lukuisia masennuslääkkeitä kokeiltu ja lisäksi aikaisemmin käytössä rauhoittavat ja vahvat unilääkkeet. Nykyisestä lääkkeestä hieman apua siihen, että jaksa suorittaa asiat paremmin ja touhuta paremmin lasten kanssa, mutta elämänhalu on poissa enkä vanhana unelmoijana uskalla enää unelmoida tulevasta. Elän vain päivä kerrallaan, nukun, syön, teen ruuan, teen jotain lasten kanssa, työt ja kaikki perusasiat.
Mitä ihmettä te teitte ja kauanko siinä meni, että oli helpompaa olla. Saan vieläkin paniikkikohtauksia välillä, koen voimakasta vihaa, katkeruutta, syvää surua ja elämänhalun kanssa sinnittelen. Lasten vuoksi elän, muuten en missään nimessä haluaisi, enkä koe sitä edes surullisena asiana vaan valintana jonka tekisin mielelläni jos en siirtäisi valtavaa tuskaa rakkaimmilleni ja traumatisoisi heitä.
Kommentit (143)
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että ap suree lähinnä sitä että hänen haaveensa elinikäisestä liitosta hajosi, ja että lapset eivät nyt saaneetkaan perinteistä ydinperhettä.
On muitakin tapoja elää, joissa sekä aikuiset että lapset voivat hyvin ja ovat onnellisia. Ero tai yksinhuoltajuus ei välttämättä ole merkki epäonnistumisesta. Ihmiset muuttuvat ja olosuhteet myös. Mikään ei ole ikuista.
Itse jäin leskeksi muutama vuosi sitten, olisin mieluummin ottanut eron kuin kuoleman jos olisi voinut valita.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, se lopullinen eron tuska on aina henkilökohtainen.
Se täytyy vaan kestää. Ja se kestää aikansa.
Usein halveksitaan sanontaa, että aika auttaa, mutta se on aivan totta.
Mitä enemmänän aikaa kuluu, sitä haaleammaksi nuo asiat käyvät. Jo siksikin, että elämän täytyy jatkua, ja uudet asiat ja uudet huolet täyttävät mielen.
Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet auttavat vain pahimman yli. Siten, että ihminen saa nukuttua sen 7-8 tuntia, ja että voi hoitaa asiat rauhoittavan lääkkeen voimin, ilman suurempia tunteenpurkauksia.
Masennuslääke on taas pitkäaikaisempaan hoitoon. Mikään masennuslääke ei ala vaikuttamaan päivässä tai viikossa.
Masennuslääkkeen hoito on siinä, että potilas palautuu lähes tulkoon normaali tilaan, ja pystyy ottamaan
taas ottamaan vastuun omasta ja mahdollisten lastensa elämästä.
Masennuslääke saattaa olla joillekin pitkäaikainen, joillekin taas lyheympi, koska he pääsevät tuosta eron kurimuksesta paremmin ja nopeammin kuin joku toinen.
Mitkään lääkkeet eivät ole kenellekään pakollisia, ellei ole laitoshoidossa.
Avioero on suurimmalle osalle ihmisistä suurin katastrofi mikä heidän elämässään voi koskaan tapahtua.
Lukuunottamatta oman lapsen kuolemaa.
Useille ihmisille avioiero ja kumppanin pettäminen tulee täysin puun takaa, eli täydellisenä yllätyksenä.
Se on sama kuin totaalinen elämän pysähtyminen! Silloin tuntuu, että tästä eteenpäin en koskaan enää jaksa jatkaa elämääni.
Tälläisissä asioissa se voima ja halu jatkaa elämää on kovalla koetuksella.
Sitä ei käsitä kukaan muu kuin se, joka on yllätyksellisen ja vakavan avioeron kokenut.
Näissä tapaukissa on parasta kuunnelle asiantuntijoita, niitä jotka yrittävät auttaaa.
Avioero on pahimipia asioita, mitä joillekin ihmisille voi sattua.
Mutta se ei missään tapauksessa ole elämän loppu.
Tärkeintä on päästä on pahimman ohi, ja käsittää se tosiasia, että elämä jatkuu, ja uskoa siihen etteivät kaikki ole samanlaisia ihmisiä.
Monet eroneet ihmiset ovat löytäneet kumppanin eron jälkeen. Kumppanin joka erilainen kuin se josta on eronnut. Kumppanin joka arvostaaa perhe-elämää, jolle uskollisuus on ykkösasia ja joka osaa arvostaa ja kokea toisen osapuolen tasa-arvoisena kumppanina parisuhteessa.
Hyvä ap, sun tulee itse sitoutua kaikkeen apuun mitä saat ja haet.
Jos näin ei ole, et koskaan toivu avioerosta, et etsi tulevaisuutta, vaan mietit koko ajan mahdollista kostoa ja mielesi on täynnä katkeruutta ja etkä enää koskaan saa onnea elämääsi.
Juuri näin.
Avioero tuli minulle täysin puun takaa.
Ja se vei kaikki voimani ja kaiken muunkin elämästäni.
Onneksi sain välittömästi apua kaikkein pahimpaan tilantaeesee, sillä sisareni osasi johtaa minut oikean avun piiriin,
Kyllä, kyllä elämä oli aluksi pelkkää helvettiä. Tuntui että ei tästä enää milloinkaan selviä ja kaikki loppuu avioeroon.
Tärkeintä on saada heti sekä keskusteluapua että lääkkeet mahdolliseen pahimpaan sekä fyysiseen, että henkiseen tosi pahaan oloon.
Kun shokista selviää, ajatuksetkuin ovat kirkkaampia ja elämä alkaa vähitellen järjestyä.
Mikään lääke tai lääkäri ei voi auttaaa ketään pois siitä, jos jätetty puoliso edelleen välittää kovasti ja jopa rakastaa kumppaniaan.
Fyysisiä ja psyykkisiä pahan oloja voidaan lievittää lääkkeillä. Samoin keskusteluilla ja jopa psykoterapialla.
Mutta vain ihminen itse voi loppujen lopuksi voi joissakin tapauksissa päästä irti voimakkaista tunteistaan toista osapuolta kohtaan avioeron jälkeen.
Jokaisen ihmisen itse tulee käsittää se ja ymmärtää se, että toinen osapuoli ei enää todellakaan välitä eikä rakasta häntä niin paljon, että haluasi viettää loppu elämänsä hänen kanssaan.
Lääketiede voi auttaa vain sen hermostuneen ja pahan olon kestämisen.
Ja samoin tarjota keskusteluapua ja terapiaa.
Lääketiede eikä psykiatrinen apu, ei koskaan kykena lopettamaan kenenkään tunteita toista ihmistä kohtaan.
Ap, toisi sanoen, olet itse itsesi paras parantaja, sillä hetkellä kun hyväksyt tapahtuneet tosiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Kyllä, tietysti suurempi syyllinen on ex-mies. Tämä nainen vaan muistuttaa satuttavasta asiasta enemmän etenkin kun ei jotenkin ymmärrä, että tarvitsin/tarvitsin suruaikaa. Olin tästä kyllä hyvin avoin, eli en mitenkään salaa itkenyt asioita vaan sanoin, että tarvitsen rauhaa häneltä, koska muistuttaa vahvasta kivusta. En tiedä koska voisin antaa kummallekaan anteeksi, itseni takia toivoisin tällaisen ajan koittavan.
Ap
Minullakin on takana pitkä kiduttava ero, enkä tiedä miten osaisin suhtautua tulevaisuuteen valoisasti, huolimatta siitä, että ero oli oikea ratkaisu. Olen 40-vuotias kahden koululaisen äiti ja tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että kukaan ihana, rehellinen ja muutenkin sopiva mies voisi tässä iässä tulla elämääni tai perheeseemme. Jotenkin voin kuvitella, että sitten kun lapseni ovat jo aikuisia, niin minulla voisi olla vanhemmalla iällä joku heila, mutta sekin ajatus tekee minut lähinnä surulliseksi. Olen itseeni ihan tyytyväinen, minulla on upeat lapset, kiva koti, mukava elämä, olen simpsakka ja lempeä, mutta haluaisin kaikista eniten jakaa kaiken jonkun kanssa. Koskaan minuulla ei ole ollut montaa läheistä ystävää, ja kaverit ovat jääneet aikaan ennen lapsia, eli olen ihan oikeasti myös yksinäinen. Raastavan lohdutonta, ihan kuin umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonne yhteen tekstiin lisäisin, että tunteet ovat, mutta joitakin "vanhoja" ajatuskuvioita voi purkaa, muuttaa ja katsoa eri näkökannalta, sitten kun pystyy. Siis jos pystyy.
Nainen ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä ns suruaikaa. Ei edes ensimmäisenä vuotena pyhittänyt sitä aikaa, ei edes jouluaattona. Tuntuu pahalta ne kaksi, vaikka en edes arvosta sitä miestä enää yhtään minään muuna kuin lasteni isänä.
Ap[/quote]
=====
Raadollista, mutta niinhän se menee: ei sillä uudella naisella mitään suruaikaa ole, hän elää täysillä uutta suhdettaan, nauttii uusista perherutiineista, esim juuri jouluaattona, rakentaa perheensä tarinaa.
Kyllä se vielä sinulla helpottaa Ap.
Harmi kun nyt on tämä korona niin et oikein pääse mihinkään liehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä ns suruaikaa. Ei edes ensimmäisenä vuotena pyhittänyt sitä aikaa, ei edes jouluaattona. Tuntuu pahalta ne kaksi, vaikka en edes arvosta sitä miestä enää yhtään minään muuna kuin lasteni isänä.
Ap
=====
Raadollista, mutta niinhän se menee: ei sillä uudella naisella mitään suruaikaa ole, hän elää täysillä uutta suhdettaan, nauttii uusista perherutiineista, esim juuri jouluaattona, rakentaa perheensä tarinaa.
Kyllä se vielä sinulla helpottaa Ap.
Harmi kun nyt on tämä korona niin et oikein pääse mihinkään liehumaan.
Kyllä hyväsydäminen ihminen kykenee kunnioittamaan toisen surua vaikka omaa ei olisikaan. Tässä ei taida sellaisesta tosin olla kyse, joten eipäs ihme jos ei välitä kuin omasta onnestaan tietäen olleen osallinen toisen menetykseen. Puistattavaa.
Tulee mieleen siinä vihassa ja katkeruudessa, niin jos käy sellaista itsekeskustelua jossa käy loputtomiin tämän "pahantekijän" kanssa keskustelua, mitä hänelle sanoisi ja mitä hänelle haluaisi sanoa tai huutaa, tai tehdä, ja keksii niitä hautapaikkoja tai muita kostotoimia ym.
Se on todella uuvuttavaa. Itse tässä ihan vähän aikaa sitten kyllästyin näihin vuosikausia kestäneisiin päänsisäisiin monologeihin ja mielikuviin vihassa. Päätin kokeilla oikotietä onneen ja yksinkertaisesti lopettaa sen vihaamisen tai niiden kostotoimien miettimisen ja ehkä tärkeimpänä,
itsensä puolustamisen. Näissä päänsisäisissä kuvitteellisissa keskusteluissa tämän pahantekijän kanssa usein puolustaa itseään, sen vihan rinnalla.
Aina kun se vahva myrkky nousee, niin pysähdyn, hiljennyn ja sanon itselleni, en suostu vihaamaan tänään, enkä missään nimessä ajattele yhtään asiaa missä yritän puolustaa itseäni.
Tämähän ei tarkoita että sille toiselle haluaisi mitään hyvää, ei, sitä se ei tarkoita, antaa vaan kerääntyä tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, mutta että jättää sen aktiivisen vihan ja itsensä puolustamisen pois elämästä. Kokonaan.
Jostain kumman syystä kun tätä aktiivisesti harjoittaa niin se vihan kohde alkaakin jotenkin kummasti tuntua kovin kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroon liittyy traumatisoivia asioita niin tuska pitkittyy. Minulla näyttää siltä, että ehkä 8 vuotena olen asiasta yli. En silti aio enää ikinä edes tapailla ketään. Parisuhteet on liian hankalia enkä kestä niiden aiheuttamaa pahaa oloa.
Ap kuule: erosta on nyt sen verran aikaa, että on aika päästää irti ja siirtyä eteenpäin. On niin helppo jäädä märehtimään ja masentumaan, mutta nyt sun pitää antaa lupa itsellesi katsoa tulevaisuuteen. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Mies lähti ja elää uutta elämää. Sä voit joko jäädä junnaamaan paikoillesi loppu elämäksi tai sulkea sen menneisyyden oven ja katsoa eteenpäin.
Suosittelen meditointia. Jos haluat käydä näitä murheellisia ajatuksia ja eroa mielessäsi läpi niin sovi itsesi kanssa aika. Jos susta tuntuu, että ne ajatukset hallitsee sua päivittäin, päätä aika jolloin sallit itsesi ajatella ne ajatukset. Esimerkiksi itse päätin, että joka päivä saan 30min aikaa meditoida ja puida eroa. Istun alas ja ajattelen ne ajatukset läpi. Sitten ikään kuin suljen ne arkkuun, kunnes seuraava päivä tai sopiva hetki koittaa. Näin ne saa käydä läpi päivittäin, mutta ne eivät hallitse sinua ja elämääsi 24/7. Kestää hetki oppia tämä tekniikka, mutta toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
En tiedä onko kyse anteeksiannoista, mutta totta että toinen nainen ei ole syy eroon, vaan MIES päätyi ratkaisuihin. Mies on eron osapuoli. Olisi hyvä ettei tapaa enää miestä tai uutta naista eron jälkeen. Koska se ei auta hankalien tunteiden poistumista. Somessa uuden pariskunnan kuvien katsomisen voi jättää vähemmälle, jos vahingossa sinne ajautuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi kemikaalit ei kyllä tee hyvää erosta toipumiselle. Itkeminen ja sureminen auttaa paremmin. Vajaan vuoden kun jaksaa armollisesti analysoida suhteen vaiheita ja osapuolia, niin saa itselleen selvyyden, mitä tuli opittua vastaisen varalle. Enkä alkais märehtiä toisten kanssa kaikkea ikävää, jottei katkeroidu. Eikä kannata ajatella, että elämä ois mennyt hukkaan väärän puolison kanssa.
"Noi kemikaalit" ovat lääkkeitä, jotka helpottavat ap:n elämää. Kun ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia (ei jaksa elää), se tarkoittaa vakavaa masennusta. Vuosi, kaksi tai kolmekaan vuotta ei ole liian pitkä aika silloin, kun elämä ei tunnu kantavan.
Enkä alkais märehtiä toisten kanssa kaikkea ikävää, jottei katkeroidu.
On todella ikävää nimittää märehtimiseksi ihmisten halua puhua omista vaikeista tunteistaan. Tietysti on ihan kiva, jos et tarvitse muiden ihmisten tukea, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi. Sitä paitsi se "märehtiminen" esimerkiksi terapeutin kanssa ei aiheuta katkeroitumista, mutta se katkeroittaa, jos ei ole ketään, joka kuuntelisi ja jaksaisi kannustaa vaikeimpinakin hetkinä.
Eikä kannata ajatella, että elämä ois mennyt hukkaan väärän puolison kanssa.
Mistä olet saanut päähäsi, että ap katuisi (avio)liittoaan entisen puolisonsa kanssa? Mitään sellaista en ole havainnut ap:n kommenteista.
No, mikäs besserwisser se sinä olet? Minä vastasin ap:lle siinä vaiheessa, kun hän ei ollut vielä kertonut itsetuhoisuudestaan. Ajattelin hänen syövän lääkkeitä unettomuuteen ja masennukseen. Periaatteesta olen lääkekielteinen, koska se voi turruttaa tunteita liikaa, jolloin niitä ei voi käsitellä.
Märehtiminen taas on psykologinen termi, jolla viitataan siihen, että naisilla on keskenään taipumusta jutella vain ikävistä asioista, mikä ei auta ketään.
Ja tuo viimeinen taas oli oman kokemukseni pohjalta annettu neuvo, ettei kannata ajatella, että elämä olisi kulunut hukkaan. En minä siinä ap:hen viitannut.
Millä oikeudella sinä tulet pahoittamaan minun mieltäni? No, ehkä käsitit kirjoitukseni väärin, olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Kyllä, tietysti suurempi syyllinen on ex-mies. Tämä nainen vaan muistuttaa satuttavasta asiasta enemmän etenkin kun ei jotenkin ymmärrä, että tarvitsin/tarvitsin suruaikaa. Olin tästä kyllä hyvin avoin, eli en mitenkään salaa itkenyt asioita vaan sanoin, että tarvitsen rauhaa häneltä, koska muistuttaa vahvasta kivusta. En tiedä koska voisin antaa kummallekaan anteeksi, itseni takia toivoisin tällaisen ajan koittavan.
Ap
Miten he ovat suhtautuneet tuohon sanomiseesi ja siihen, ettet boi (ainakaan vielä) antaa anteeksi? Ovatko pyytäneet?
Ihan oikeasti, kuka jaksaa märehtiä jonkun ukon perään 3 vuotta???? Miehiä on tämä maa täynnä. Olkoon vaikka kuinka sun lastesi isä, mutta jotain itsekunnioitusta naiset. Jos exäsi halusi erota, niin se paska joutikin mennä. Mitä sä sellasella miehellä teet joka ei sua halua? Klisee, mutta vielä löytyy joku ihana mies. Kevät on tulossa ja kaikkea. Jätä masennuslääkkeet pois, ne saattaa vaan pahentaa sun olon eivätkä sovi sulle! Laittaa pään pahempaan jamaan.
Tässä maassa ei sellasta miestä ookkaan jonka takia itse alkaisin noita nappeja syömään.
Ryhdistäytykää eronneet naiset, elämä on mahdollisuuksia täynnä eikä todellakaan kaadu yhteen joutavaan ukkoon!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
En tiedä onko kyse anteeksiannoista, mutta totta että toinen nainen ei ole syy eroon, vaan MIES päätyi ratkaisuihin. Mies on eron osapuoli. Olisi hyvä ettei tapaa enää miestä tai uutta naista eron jälkeen. Koska se ei auta hankalien tunteiden poistumista. Somessa uuden pariskunnan kuvien katsomisen voi jättää vähemmälle, jos vahingossa sinne ajautuisi.
Mä ainakin poistin ja estin somessa exän. Lapsiin liittyvään yhteydenpitoon on sovittu eri kanavat. Turha kiusata itseään enempi kuin on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän vuoden parisuhteen jälkeen mies löysi uuden työpaikaltaan. En ole päässyt ihan kokonaan vieläkään yli, 2,5 vuotta on kulunut aikaa. Joku fiksu sanoi, että puolet siitä mitä on oltu yhdessä menee siihen että pääsee yli. Katkeruudesta on vaikea päästä, Ex elää sitä elämää mitä luulin meillä olevan, lapsikin tehtiin uuden kanssa. Sulla on lapset, nauti niistä ja välillä tee asioita joista itse nautit. Jossain vaiheessa katselet ympärillesi ja liityt vaikka sinne tinderiin.
Tuota tunnen paljon. Se uusi nainen tavallaan tuntuu elävän ”minun elämää” enkä haluaisi nähdä häntä tai kuulla hänestä mitään. Nainen ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä ns suruaikaa. Ei edes ensimmäisenä vuotena pyhittänyt sitä aikaa, ei edes jouluaattona. Tuntuu pahalta ne kaksi, vaikka en edes arvosta sitä miestä enää yhtään minään muuna kuin lasteni isänä.
Ap
Miksi olet heidän kanssaan tekemisissä? Miksi seuraat heidän elämäänsä? Päästä irti entisestä elämästäsi ja ala rakentaa uutta. Uusia ihmissuhteita, uusia harrastuksia, vaikka uusi asunto, uusi sisustus jne.
Ei edes lapsia vaihtaessa tarvitse toista välttämättä nähdä, että sekään ei ole mikään syy. Sen naisen kanssa sun ei tarvitse asioida ollenkaan, koska hän ei ole lastesi huoltaja. Vaikuttaa siltä, ettet osaa suojella itseäsi ja vetää oman elämäsi rajoja. Kyllä sulla on siihen oikeus, älä kuuntele mitään lässynläätä "kyllä pitää olla hyvissä väleissä blaablaa". Ei sun tarvitse olla missään tekemisissä, kuin aivan pakolliset viesteillä ja vain ja ainoastaan lasten asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa paha mieli ap puolestasi.
Oma neuvoni on vain, että tee asioita joista pidät ja jonkinlaisia irtiottoja, joista löytäisit uutta puhtia, uusia intohimoja ja haaveita. Tee vaikka ulkomaan reissu (heti kun korona hellittää), nauti auringosta, lue paljon kirjoja (ne ovat itselleni olleet vaikeimpien elämäntilanteiden pelastus. Kirjoja lukemalla voi ikäänkuin hypätä toisen elämään ja saappaisiin).
Tee jokin asia, josta olet haaveillut joskus. Luo uusia unelmia. Aloita uusi harrastus. Vietä aikaa ystävien kanssa. Liiku, ulkoile. Yritä saada rutiineihin jotain uutta, mieltä virkistävää. Paikalleen jämähtäminen vain uuvuttaa lisää.
Huolehdi levosta, syö terveellisesti. Jaksaisitko aloittaa jonkin nettitreenivalmennuksen? Sen avulla ryhtiä arkeen. Pidätkö eläimistä? Hanki lemmikki.
Olen vähän haaveillut, että Koronan hellittyä teen yksin matkan jonnekin pariksi viikoksi. Jätän puhelimet ja kaiken kotiin ja elän hetken vain itselleni. Opettelen vaikka meditoimaan ja haahuilen vaan. Irti kaikesta hetkeksi. Voi alkoi itkettää kun mietinkin tätä.
Urheilun lopettaminen oli Koronan takia todella typerä valinta. Tähän pitää tehdä päätös ja aloittaa uusi harrastus kehon ja mielen parantamiseksi.
Ap
Hyvä ap! Tässähän kuuluu jo sitä sitä, ettäolet päättänyt päästä yli. Eikä tarvitse odottaa matkaa. Voit aloittaa meditoinnin vaikka heti tänään! Etsi netistä ilmaisia harjoituksia, siitä se uusi elämä lähtee!
En ole hyvä sanojen kanssa, siis puhumaan tai kirjoittamaan, joten minut pelastivat kuva/tanssitaideharrastukset, joissa sain purettua kaiken epämääräisen pahan olon.