Lue keskustelun säännöt.
Millä helvetillä erosta pääsee yli? Olen aivan loppu ja kyllästynyt
12.01.2021 |
Miten pääsee eteenpäin? Onko täällä ketään jolle erosta yli pääseminen on ollut todella vaikeaa, mutta lopulta jotenkin keksinyt keinot päästä yli?
Haluan vain luoda uskoa itseeni, että jonain päivänä tuska loppuu ja edes osa päivästä tuntuu elämisen arvoiselta.
Olen käynyt terapiassa ja en ole kokenut sen auttaneen. Lukuisia masennuslääkkeitä kokeiltu ja lisäksi aikaisemmin käytössä rauhoittavat ja vahvat unilääkkeet. Nykyisestä lääkkeestä hieman apua siihen, että jaksa suorittaa asiat paremmin ja touhuta paremmin lasten kanssa, mutta elämänhalu on poissa enkä vanhana unelmoijana uskalla enää unelmoida tulevasta. Elän vain päivä kerrallaan, nukun, syön, teen ruuan, teen jotain lasten kanssa, työt ja kaikki perusasiat.
Mitä ihmettä te teitte ja kauanko siinä meni, että oli helpompaa olla. Saan vieläkin paniikkikohtauksia välillä, koen voimakasta vihaa, katkeruutta, syvää surua ja elämänhalun kanssa sinnittelen. Lasten vuoksi elän, muuten en missään nimessä haluaisi, enkä koe sitä edes surullisena asiana vaan valintana jonka tekisin mielelläni jos en siirtäisi valtavaa tuskaa rakkaimmilleni ja traumatisoisi heitä.
Kommentit (143)
Ovatko lapset päiväkodissa tai koulussa? Ajattelin vaan että jotkut sopivat haun siihen, että isä/äiti hakee ja vie päiväkotiin joten eivät juuri joudu tapaamaan.
Kuinka usein saat lapsivapaata aikaa?
Ymmärrän kyllä ahdistuksesi, voisitko saada maksusitoumusta psykoterapiaan. Itse kävin kirkon työntekijällä itkemässä eroa ja sr muodostui minulle todella tärkeäksi kontaktiksi.
Toivon sinulle onnea ja toivon että pääset yli surustasi. Itse olen päässyt yli kahdesta pitkästä suhteesta ja molempien erojen aikaan minälin jouduin hakea lääkityksen josta myöhemmin kyllä pääsin eroon. Eroista yli pääseminen kesti kauemmin siinä erossa jossa olin sitten pitkään sinkkuna. Seuraavan eron jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja siitä erosta toivuin ihan vaan ihastumalla uuteen, karusti sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi kemikaalit ei kyllä tee hyvää erosta toipumiselle. Itkeminen ja sureminen auttaa paremmin. Vajaan vuoden kun jaksaa armollisesti analysoida suhteen vaiheita ja osapuolia, niin saa itselleen selvyyden, mitä tuli opittua vastaisen varalle. Enkä alkais märehtiä toisten kanssa kaikkea ikävää, jottei katkeroidu. Eikä kannata ajatella, että elämä ois mennyt hukkaan väärän puolison kanssa.
"Noi kemikaalit" ovat lääkkeitä, jotka helpottavat ap:n elämää. Kun ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia (ei jaksa elää), se tarkoittaa vakavaa masennusta. Vuosi, kaksi tai kolmekaan vuotta ei ole liian pitkä aika silloin, kun elämä ei tunnu kantavan.
Enkä alkais märehtiä toisten kanssa kaikkea ikävää, jottei katkeroidu.
On todella ikävää nimittää märehtimiseksi ihmisten halua puhua omista vaikeista tunteistaan. Tietysti on ihan kiva, jos et tarvitse muiden ihmisten tukea, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi. Sitä paitsi se "märehtiminen" esimerkiksi terapeutin kanssa ei aiheuta katkeroitumista, mutta se katkeroittaa, jos ei ole ketään, joka kuuntelisi ja jaksaisi kannustaa vaikeimpinakin hetkinä.
Eikä kannata ajatella, että elämä ois mennyt hukkaan väärän puolison kanssa.
Mistä olet saanut päähäsi, että ap katuisi (avio)liittoaan entisen puolisonsa kanssa? Mitään sellaista en ole havainnut ap:n kommenteista.
No, mikäs besserwisser se sinä olet? Minä vastasin ap:lle siinä vaiheessa, kun hän ei ollut vielä kertonut itsetuhoisuudestaan. Ajattelin hänen syövän lääkkeitä unettomuuteen ja masennukseen. Periaatteesta olen lääkekielteinen, koska se voi turruttaa tunteita liikaa, jolloin niitä ei voi käsitellä.
Märehtiminen taas on psykologinen termi, jolla viitataan siihen, että naisilla on keskenään taipumusta jutella vain ikävistä asioista, mikä ei auta ketään.
Ja tuo viimeinen taas oli oman kokemukseni pohjalta annettu neuvo, ettei kannata ajatella, että elämä olisi kulunut hukkaan. En minä siinä ap:hen viitannut.
Millä oikeudella sinä tulet pahoittamaan minun mieltäni? No, ehkä käsitit kirjoitukseni väärin, olkoon.
En siis syö nykyään rauhoittavia tai unilääkkeitä. Päivittäisenä lääkkeenä en käytä tunteita turruttavia masennuslääkkeitä kuten koin, että SSRI, olantsapiini ja SNRI
tekevät ainakin minun kohdalla. Auttoivat ne pahimpaan tuskaan ja aikaan, kun olin täysin autettavassa kunnossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei korvaa ydinperhettä.
- Vaikuttaa kovin tuomitsevalta mielipiteeltä, varsinkaan kun aloittaja ei ollut se, joka halusi erota.
Huomaa, että ap itse kirjoitti:
"Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään."
Hän itsekin korostaa ydinperhettä. Hän halusi kulissit. Miettii it se mu r haa, koska menetti sen, mitä ulospäin muille ihmisille näkyy. Kiinnostaako häntä oikeasti edes omat lapset, saati se mies, joka lähti? Tärkeintä tuntuu olevan menetetyn avioliiton raamit, ei sen sisus eli ihmiset.
Kulissit ja raamit on sun keksintö. Kuka sanoo niiden olevan tärkeää ydinperheessä? Kyllä se ihanne enemmän liittyy sisäiseen kuin ulkoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei korvaa ydinperhettä.
- Vaikuttaa kovin tuomitsevalta mielipiteeltä, varsinkaan kun aloittaja ei ollut se, joka halusi erota.
Huomaa, että ap itse kirjoitti:
"Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään."
Hän itsekin korostaa ydinperhettä. Hän halusi kulissit. Miettii it se mu r haa, koska menetti sen, mitä ulospäin muille ihmisille näkyy. Kiinnostaako häntä oikeasti edes omat lapset, saati se mies, joka lähti? Tärkeintä tuntuu olevan menetetyn avioliiton raamit, ei sen sisus eli ihmiset.
Ehjä perhe sekä elämänkestoinen parisuhde on kaikkea muuta kuin pelkkää kulissia. Outoa, että joku voi edes ajatella niitä vain noin pinnallisesti. Sitä en kyllä tarkoittanut muuta kuin tiivistämään nuo asiat. Sisältävät aivan valtavasti vaan kaikkea paljon syvempää. Kyllä minua kiinnostaa omat lapset, rakastan heitä enemmän kuin mitään koskaan voisin edes rakastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, kuka jaksaa märehtiä jonkun ukon perään 3 vuotta???? Miehiä on tämä maa täynnä. Olkoon vaikka kuinka sun lastesi isä, mutta jotain itsekunnioitusta naiset. Jos exäsi halusi erota, niin se paska joutikin mennä. Mitä sä sellasella miehellä teet joka ei sua halua? Klisee, mutta vielä löytyy joku ihana mies. Kevät on tulossa ja kaikkea. Jätä masennuslääkkeet pois, ne saattaa vaan pahentaa sun olon eivätkä sovi sulle! Laittaa pään pahempaan jamaan.
Tässä maassa ei sellasta miestä ookkaan jonka takia itse alkaisin noita nappeja syömään.
Ryhdistäytykää eronneet naiset, elämä on mahdollisuuksia täynnä eikä todellakaan kaadu yhteen joutavaan ukkoon!!!
Eikä se elämän tarkoitus ole korvata yhtä joutavaa toisella turhakkeella. Siinä vasta metsään meneekin jos luulee että se on selviämistä kun juoksee jonkun toisen syliin. Sitä voi olla vaikka viiden miehen kanssa mutta jos yksikään ei merkitse mitään ja ovat vain tilan täytteenä, niin ei se ole selviämistä, se on vain ongelman siirtoa ja itsensä pakoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset päiväkodissa tai koulussa? Ajattelin vaan että jotkut sopivat haun siihen, että isä/äiti hakee ja vie päiväkotiin joten eivät juuri joudu tapaamaan.
Kuinka usein saat lapsivapaata aikaa?
Ymmärrän kyllä ahdistuksesi, voisitko saada maksusitoumusta psykoterapiaan. Itse kävin kirkon työntekijällä itkemässä eroa ja sr muodostui minulle todella tärkeäksi kontaktiksi.
Toivon sinulle onnea ja toivon että pääset yli surustasi. Itse olen päässyt yli kahdesta pitkästä suhteesta ja molempien erojen aikaan minälin jouduin hakea lääkityksen josta myöhemmin kyllä pääsin eroon. Eroista yli pääseminen kesti kauemmin siinä erossa jossa olin sitten pitkään sinkkuna. Seuraavan eron jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja siitä erosta toivuin ihan vaan ihastumalla uuteen, karusti sanottuna.
Sainkin Vastaamoon äskettäin.. heh, nyt mietin hetken ja pyydän toiseen paikkaan
Ap
Minä pääsin yli kun viimein hyväksyin, että ei vaan oikeasti sovittu yhteen. Aloin elää omaa elämää enkä enää miettinyt eksän naisia ja tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset päiväkodissa tai koulussa? Ajattelin vaan että jotkut sopivat haun siihen, että isä/äiti hakee ja vie päiväkotiin joten eivät juuri joudu tapaamaan.
Kuinka usein saat lapsivapaata aikaa?
Ymmärrän kyllä ahdistuksesi, voisitko saada maksusitoumusta psykoterapiaan. Itse kävin kirkon työntekijällä itkemässä eroa ja sr muodostui minulle todella tärkeäksi kontaktiksi.
Toivon sinulle onnea ja toivon että pääset yli surustasi. Itse olen päässyt yli kahdesta pitkästä suhteesta ja molempien erojen aikaan minälin jouduin hakea lääkityksen josta myöhemmin kyllä pääsin eroon. Eroista yli pääseminen kesti kauemmin siinä erossa jossa olin sitten pitkään sinkkuna. Seuraavan eron jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja siitä erosta toivuin ihan vaan ihastumalla uuteen, karusti sanottuna.Sainkin Vastaamoon äskettäin.. heh, nyt mietin hetken ja pyydän toiseen paikkaan
Ap
Niin se on yksi tapa unohtaa entiset murheet, kun hankkii paljon, paljon pahempia murheita.
Erot tuntuvat enemmän rankemmalle niille ihmisille, joilla on ollut riippuvuussuhde puolisoonsa. Riippuvuus on voinut olla esim. tunnetasolla, rahallisesti tai vaikka päihteissä. Oli sukupuolet miten tahansa. Aloittajaa auttaa enempi tunnelukkojen käsittely ja niiden purkaminen. Kehottaisin menemään psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla, niinkun kenelläkään ei ole vastausta tähän miten pääsee yli. Kai vain kliseinen 'aika auttaa' on ainoa asia jolla lopulta pääsee yli. Aloin kirjoittamaan vastausta lähinnä koska aiheen otsikko osui. Erosin itse 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten. Meillä on 2 lasta. Olemme hyvissä väleissä, ystäviä edelleen. Meillä oli hyvä elämä mutta kipuilin kun olimme "vaan kavereita". Ei ollut mitään fyysistä useaan vuoteen, ei sellaista parisuhteeseen kuuluvaa rakkautta. Ero päätettiin yhdessä vaikka se minusta oli lähtöisin.
Alkuun suru oli järjetön. Syyllisyys, epäonnistuminen. Todellinen epäonnistuminen.
Itkin paljon. Tunne oli toivoton, miten tästä selviää.
Tuli ikävä. Jopa katumus, hätä että eihän tämä näin voinut mennä. Meni se. Järki voitti.
Ihastuin toiseen mieheen mutta kipuilin samaan aikaan kuin pahasti erosta että se kaatui hyvin nopeasti. Ehkä ohjeeni olisikin että käsittele ero rauhassa, täysin. Ennen sitä ei voi olla valmis mihinkään uuteen.
Nyt aikaa erosta on kulunut noin puolitoistavuotta. En ikävöi enää ihan jokapäivä. Olen kääntänyt muistot voimaksi ja kiitollinen hyvistä väleistä. Onnellinen että lapset voi hyvin. Alan seisomaan vahvasti taas omilla jaloillani ja löytäneeni siitä epäonnistuneesta naisesta ja äidistä jälkeen itseni.
Ero on prosessi. Valtava kasvun paikka. Jälkikäteen mietin että juuri se irti päästäminen oli vaikeinta. Toivon kovasti voimia sinulle AP!
Ihan ensin itkin, raivosi, vihasin ja annoin itselleni luvalla olla kaikkea p... kaa, osan päivästä.
Toiseksi päätin, että en katkeroidu vaikka nämä kamalat tunteet eivät ihan heti loppuisi.
Kolmanneksi päätin, käsi viinapullon kaulalla, kestän ilman päihteitä ja rauhoittavia, koska minulla on sen verran isot lapset, joilta särkyi perhe ja he surevat sitä, minulta lähti mies ja muutkin ovat erosta elossa selvinneet.
Neljänneksi rääyin muutamalle hyvälle ystävälle, ikuisesti kiitollinen heille, että jaksoivat, koitin kyllä säännöstellä ja muistaa kysyä miten he voivat.
Viidenneksi totesin, että paskat aika rajoista suren kunnes olen suruni surrut, mutta elän eteenpäin.
Erosta on 15v ja syksyllä syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, olisihan hänestä mukava iloita isoisän kanssa eli aina välillä tulee vieläkin haikeus, kun ei onnistuttu.
Erosta selviytymisessä kuitenkin paino tuossa elämisessä eteenpäin, välillä voi itkeä hetken ja sitten taas päin tuulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa useimmilla.
Minä lopetin seurustelun ikuisuus sitten, koska erot ovat kammottavia.
Miten voi ihminen, josta on välittänyt, muuttua kammottavaksi? Rakastuin mä luuseriin.
Luuseri oli juristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Kyllä, tietysti suurempi syyllinen on ex-mies. Tämä nainen vaan muistuttaa satuttavasta asiasta enemmän etenkin kun ei jotenkin ymmärrä, että tarvitsin/tarvitsin suruaikaa. Olin tästä kyllä hyvin avoin, eli en mitenkään salaa itkenyt asioita vaan sanoin, että tarvitsen rauhaa häneltä, koska muistuttaa vahvasta kivusta. En tiedä koska voisin antaa kummallekaan anteeksi, itseni takia toivoisin tällaisen ajan koittavan.
Ap
Miten he ovat suhtautuneet tuohon sanomiseesi ja siihen, ettet boi (ainakaan vielä) antaa anteeksi? Ovatko pyytäneet?
Eivät ole pyytäneet, koska eivät myönnä asiaa. Olivat siis yhdessä pitkään, mutta koska ”päättivät seurustelevansa vasta kuukausi virallisesta avioerosta” niin he eivät kuulemma tehneet mitään väärin. En oikein ymmärrä mitä eroa on olla yhdessä ja olla yhdessä niin, että on sovittu seurustelevansa. Mutta tämä on heidän selitys asialle.
Ja suhtautumiseen.. eivät oikein mitenkään. Pyysin esimerkiksi, että saisin hajurakoa nyt kipeimmät ajat, mutta heti viikon päästä ilmestyivät ovelleni jouluaattona kahdestaan iloisena kertomaan mitä kaikkia yhteisiä rutiineja heille on jouluna syntynyt. Tällöin ero siis tuore. Olin tietysti ystävällinen lasten ja sukulaisten edessä, mutta oven mentyä kiinni lähdin makuuhuoneeseen salaa itkemään.
Eivät he kumpikaan tunnu tajuavan tuota asiaa siis yhtään. Varmaan oli hyvä tarkoitus, mutta minulle tuo oli aivan kamala hetki, vielä se ensimmäinen joulu josta olin todella herkillä muutenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Antaa anteeksi toiselle naiselle? Nyt on kyllä menossa anteeksianto aivan väärään osoitteeseen, mitä ikinä "anteeksianto" tarkoittaakaan. Toinen nainen tai toinen mieshän ei ole koskaan se varsinainen kohde, johon tarvitsee välinsä päässään selvittää, vaan se ex, eli tässä tapauksessa mies. Viime kädessä ei edes hän, vaan sinä itse. Exän nyxä on tavallaan asiaan liittymätön lisähärpäke, häntä sinun ei tarvitse miettiä lainkaan. Aivan hakoteille menet, jos häneen keskityt. Mitään anteeksiannettavaa kellekään ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Erot tuntuvat enemmän rankemmalle niille ihmisille, joilla on ollut riippuvuussuhde puolisoonsa. Riippuvuus on voinut olla esim. tunnetasolla, rahallisesti tai vaikka päihteissä. Oli sukupuolet miten tahansa. Aloittajaa auttaa enempi tunnelukkojen käsittely ja niiden purkaminen. Kehottaisin menemään psykologille.
Eiköhän tuo nyt ole ihan kyökkipsykologiaa, eikö parisuhteessa kuulu olla 'riippuvainen' toisesta, uskoa rakkauteen kuolemaan asti ja muuta, kun se revitään rikki, sen kuuluu sattua, miksi muuten olisi liitossa jonkun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, kuka jaksaa märehtiä jonkun ukon perään 3 vuotta???? Miehiä on tämä maa täynnä. Olkoon vaikka kuinka sun lastesi isä, mutta jotain itsekunnioitusta naiset. Jos exäsi halusi erota, niin se paska joutikin mennä. Mitä sä sellasella miehellä teet joka ei sua halua? Klisee, mutta vielä löytyy joku ihana mies. Kevät on tulossa ja kaikkea. Jätä masennuslääkkeet pois, ne saattaa vaan pahentaa sun olon eivätkä sovi sulle! Laittaa pään pahempaan jamaan.
Tässä maassa ei sellasta miestä ookkaan jonka takia itse alkaisin noita nappeja syömään.
Ryhdistäytykää eronneet naiset, elämä on mahdollisuuksia täynnä eikä todellakaan kaadu yhteen joutavaan ukkoon!!!
Mä olen yksi eronnut ja surullinen, mutta tää on kyllä totta! Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa murehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
En tiedä onko kyse anteeksiannoista, mutta totta että toinen nainen ei ole syy eroon, vaan MIES päätyi ratkaisuihin. Mies on eron osapuoli. Olisi hyvä ettei tapaa enää miestä tai uutta naista eron jälkeen. Koska se ei auta hankalien tunteiden poistumista. Somessa uuden pariskunnan kuvien katsomisen voi jättää vähemmälle, jos vahingossa sinne ajautuisi.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän vuoden parisuhteen jälkeen mies löysi uuden työpaikaltaan. En ole päässyt ihan kokonaan vieläkään yli, 2,5 vuotta on kulunut aikaa. Joku fiksu sanoi, että puolet siitä mitä on oltu yhdessä menee siihen että pääsee yli. Katkeruudesta on vaikea päästä, Ex elää sitä elämää mitä luulin meillä olevan, lapsikin tehtiin uuden kanssa. Sulla on lapset, nauti niistä ja välillä tee asioita joista itse nautit. Jossain vaiheessa katselet ympärillesi ja liityt vaikka sinne tinderiin.
Tuota tunnen paljon. Se uusi nainen tavallaan tuntuu elävän ”minun elämää” enkä haluaisi nähdä häntä tai kuulla hänestä mitään. Nainen ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä ns suruaikaa. Ei edes ensimmäisenä vuotena pyhittänyt sitä aikaa, ei edes jouluaattona. Tuntuu pahalta ne kaksi, vaikka en edes arvosta sitä miestä enää yhtään minään muuna kuin lasteni isänä.
Ap
Älä koskaan oleta sen toisen naisen ymmärtävän sua. Hän on aivan eri tilanteessa. Muista pitää puolesi , hän ei myöskään ole lastesi äiti vaan vain isän puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa, kun koet olevasi valmis siihen, tutkaile, voisitko antaa anteeksi tuolle toiselle naiselle. Nyt kirjoitat, että hänen näkemisensä on tuskallista. Ihmiset usein demonisoivat kolmansia pyöriä ja laittavat kaiken heidän syykseen. Suurempi vastuu tilanteesta on exälläsi. Älä jää rypemään entiseen, vaan ajattele, että selviät tästäkin ja tulet entistä vahvemmaksi. Ole avoin myös uudelle hyvälle.
Antaa anteeksi toiselle naiselle? Nyt on kyllä menossa anteeksianto aivan väärään osoitteeseen, mitä ikinä "anteeksianto" tarkoittaakaan. Toinen nainen tai toinen mieshän ei ole koskaan se varsinainen kohde, johon tarvitsee välinsä päässään selvittää, vaan se ex, eli tässä tapauksessa mies. Viime kädessä ei edes hän, vaan sinä itse. Exän nyxä on tavallaan asiaan liittymätön lisähärpäke, häntä sinun ei tarvitse miettiä lainkaan. Aivan hakoteille menet, jos häneen keskityt. Mitään anteeksiannettavaa kellekään ei edes ole.
No, itse en haluaisi olla osallinen toisten perheiden hajoamiseen. En jaksaisi elää sen asian kanssa, että häpeäisin vain itseäni ja olisin anteeksipyynnön velkaa ikuisesti jätetylle ja lapsille, mutta moraalinsa kullakin.............. me ajatellaan erilailla. :)
Huomaa, että ap itse kirjoitti:
"Minulle oli erittäin tärkeää epämuodikkaasti yksi elämänkestoinen parisuhde ja lapsille ehjä perhe, sitä en ala koskaan häpeämään."
Hän itsekin korostaa ydinperhettä. Hän halusi kulissit. Miettii it se mu r haa, koska menetti sen, mitä ulospäin muille ihmisille näkyy. Kiinnostaako häntä oikeasti edes omat lapset, saati se mies, joka lähti? Tärkeintä tuntuu olevan menetetyn avioliiton raamit, ei sen sisus eli ihmiset.