Peruskoulun sukupuolisensitiivinen kasvatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.

Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?

Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.

Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.

Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.

Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.

Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.

Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.

Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.

Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.

Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.

Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.

Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.

Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?

Mielestäni ei mikään.

Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.

Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.

Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?

EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.

Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.

Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.

Harmillisesti kaikki ihmiset määrittelevät toisiaan jatkuvasti eri tavoin. Myös ns. muunsukupuoliset. Itsekin he jatkuvasti määrittelevät myös sukupuolen perusteella toisia.

Mutta harvoin noita lausutaan normaalissa kanssakäymisessä ääneen. Et sano klanipäälle kauppajonossa että ”anteeksi n*tsi”, et sano mummolle että ”voisiko yhdeksänkymppinen väistää”. Mutta sen sijaan pitkätukkainen koulupoika saa kuulla jokaiselta sijaiselta ”hei tyttö!”. Vähemmästäkin menee lopulta pää sekaisin.

Ai kuuleeko, vai? Mun teini-aikaan 80-90-lukujen vaihteessa oli myös luokalla pitkätukkaisia poikia. Ne oli vaan hevareita tai punkkareita, ei kukaan ope koskaan tyttöihin sekoittanut.

Mä olen viimeksi tänään luullut yhtä hevaripikkupoikaa tytöksi. Lapseni korjasi minua, että se on kyllä poikaoletettu. (Oikeasti käytti tuota sanaa, ei ole vitsi.)

Miten lapsesi kehtaa olettaa tuollaista toisesta henkilöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).

Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat. 

Sukupuoliroolit ovat pitkälti biologisia ja ne toistuvat saman tyyppisinä kautta maailman. Yhteiskunta kieroutuu pahasti jos pitää teeskennellä, että sukupuoliroolit ovat vain sosiaalinen konstruktio ja että ne ovat vahingollisia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)

Mikähän virallinen tutkimus tuokin on. Onko tuohon 3% laskettu mukaan ne teinit, jotka ovat kehittyvän kehonsa kanssa täysin hukassa. Tällaisissa asioissa ei kannattaisi sisällyttää alle 25-vuotiaita, kun aivot ja arvot ovat vasta kehittymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.

Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?

Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.

Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.

Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.

Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.

Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.

Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.

Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.

Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.

Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.

Biologinen sukupuoli on muutakin kuin jalkojen väli. Ja kyllä, on olemassa kaksi sukupuolta. Mikä siinä on niin kummallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).

Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat. 

Sukupuoliroolit ovat pitkälti biologisia ja ne toistuvat saman tyyppisinä kautta maailman. Yhteiskunta kieroutuu pahasti jos pitää teeskennellä, että sukupuoliroolit ovat vain sosiaalinen konstruktio ja että ne ovat vahingollisia.

Onko ihmisen biologia muuttunut 100 vuodessa niin paljon?

Tässä näkökulma, josta linkin takana podcast:

Todennäköisesti vaikuttaa negatiivisesti "cis"lapsiin eli esim. luokan tyttöihin, jos yksi poika luokalta vaihdetaankin yhtäkkiä sosiaalisesti tytöksi. Tähän astihan asia on ollut selvä, tytöillä on tällainen keho ja pojilla tuollainen, mutta parhaimmassa tapauksessa aikuiset ovat tuoneet ilmi, että kehot eivät rajoita sitä, millainen tyttö tai poika voit olla.

Nyt yhden pojan transtyttöys kuitenkin selitetään luokan oikeille tytöille niin, että "hänellä on ehkä pojan keho/hän on vain erilainen tyttö, mutta koska hän identifioituu/hänestä tuntuu siltä että hän on tyttö/hän tykkää tyttöjen leikeistä/nukeista/mekoista ym., niin hän onkin oikeasti tyttö". Eli tiivistettynä: tässä pojassa on jokin tyttöyden maaginen essenssi. Asiantuntija on podcastissa sitä mieltä että tämä riittää jo järkyttämään muiden lasten käsitystä todellisuudesta: jos tuo poika onkin oikeasti tyttö, olenko minä sitten tyttö, jos en tykkääkään samoista asioista? Mitä jos minusta ei tunnu erityisen tyttömäiseltä? Mitä jos tykkäänkin vaikka kiipeillä puissa? Samalla logiikallahan tämä tyttölapsi olisi sitten poika, tai vähintäänkin "huono" tyttö. Etenkin, kun sukupuoli-identiteetti ei ole todennettavissa oleva asia vaan se nojaa aina sukupuolistereotypioihin, eli ollakseen transtyttö pojan täytyy olla hyvin tyttömäinen. Tykätä pinkistä ja sitä rataa.

Jokainen nainen täällä tietää että naiseus ja tyttöys on jo valmiiksi vaikeaa: täytyisi olla kaunis ja tietynlainen, ja mikään ei ikinä kelpaa, moni "cis"nainenkin kokee olevansa naisena "epäonnistunut" syystä tai toisesta. Voin vain kuvitella mitä tämä tekee oikeille tytöille, kun tyttöyden määritelmä ei olekaan enää neutraali fakta kehosta, vaan sen uudeksi standardiksi nostetaan poika, joka toteuttaa niitä kaikista stereotyyppisimpiä käsityksiä tyttöydestä. Yhtäkkiä kukaan ei voi keskittyä asioiden tekemiseen, vaan kaikkia kehotetaan oman navan neuroottiseen kaiveluun ja sukupuolen loputtomaan "tutkiskeluun". Jokainen vaatekappale, asuste, hiukset, tapa puhua, liikkua, mielenkiinnon kohteet ym. nähdään yhtäkkiä merkkeinä henkilön "todellisesta sukupuolesta", siinä missä ne ennen ovat olleet vain osa luonnetta.

En myöskään ihmettele miksi trans- ja muunsukupuolisuudeksi identifioituminen leviää kaveripiireittäin myös aikuisilla. Joku alkaa ihmetellä ääneen että hänestä ei ole koskaan tuntunut erityisen naiselta tai mieheltä, ja tämähän riittää trans-ideologiassa jo luokittelemaan ihmisen vähintäänkin muusuksi. Muut nyökyttelevät että no ei kyllä minustakaan, minäkin taidan olla sitten ei-cis. Ja sitä rataa. Kukaan ei ota huomioon, että ei kukaan muukaan tunne itseään ensisijaisesti naiseuden tai mieheyden stereotyypiksi vaan ihan tavalliseksi ihmiseksi, jolle sukupuoli on usein vain yksi osa omaa persoonaa.

https://savageminds.substack.com/p/stephanie-davies-arai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).

Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat. 

Sukupuoliroolit ovat pitkälti biologisia ja ne toistuvat saman tyyppisinä kautta maailman. Yhteiskunta kieroutuu pahasti jos pitää teeskennellä, että sukupuoliroolit ovat vain sosiaalinen konstruktio ja että ne ovat vahingollisia.

Onko ihmisen biologia muuttunut 100 vuodessa niin paljon?

Ei ole sellaista maata, missä esimerkiksi miehillä olisi pääasiallinen hoivaajan ja kodin hoitajan rooli ja naiset taas olisivat kodin ulkopuolisia riskinottajia.

Lastenhoitajat ovat kaikkialla lähes 100% naisia ja rakennusmiehet taas lähes 100% miehiä ja näin poispäin.

surullista, miten Suomikin on menossa mukaan tohon Amerikan lgbt sekoiluun

Luulen, että sukupuolisensitiivyys on vastaus juuri pelkoon tulla lokeroiduksi tytöksi tai pojaksi, ja sen mukaisesti käyttäytyväksi.

Itse olin 2000-luvun alun peruskoulussa ’huono’ tyttö, tai ainakin niin sen omassa pienessä päässäni päättelin: en pitänyt vaaleanpunaisesta, olin äänekäs ja otin kontaktia, halusin olla paras matikassa ja liikunnassa. Kuulin opettajan sanovan äidilleni, että olen ”fyysinen” tytöksi, otin paljon tilaa tytöksi. Tosiasiassa olin inspiroitunut Viisikko-kirjojen Paulista, olin päättänyt olla poika, kun välitunneilla seisoskelu portailla ei huvittanut. Yläasteella en halunnut rintaliivejä enkä meikkiä, äiti antoi minun olla, vaikka se taisi olla hänelle aika vaikeaa. (Kiitos äiti!)

Nyt aikuisena osaan katsoa taaksepäin ja pohtia, miksi halusin tytön sijaan olla poika. Minä koin tyttö-sanan lokeroivan minut niin, että eloisa ja huomionhakuinen luonteeni muuttui negatiiviseksi, kadehdin luokkakaveripoikia, jotka saivat olla rauhassa, vaikka olivat villejä ja heittivät välillä luokassa läppää. Pojat on poikia. Olen pohtinut, olisinko rakastanut tyttöyttäni enemmän, jos se ei olisi leimannut tekemisiäni niin paljon, jos olisin saanut olla ensisijaisesti minä, ja tyttöys olisi ollut vain osa minua, ei rooli, joka minun olisi pitänyt täyttää. Toisaalta se on vain sana, ja toisaalta juuri sanoilla on valta.

Nykyisin minulla on itsellä kaksi pientä tyttöä, ja olen alkanut rakastaa myös omaa tyttöyttäni aivan uudella lailla. Ehkä kyse on myös siitä, kuka ja kuinka sanaa käytetään. ”Tuota tyttöä” ja ”se tyttö” fraasit saavat kylmät väreet kulkemaan, niin minuun viitattiin välillä, kun astuin tyttöyteni rajojen yli.

Minua huvittaa yhteydenveto nukkeihin ja imetykseen. Ehdin johonkin väliin lapsena leikkiä nukeilla, mutta ei se minua toisen lapseni kohdalla imetysongelmilta pelastanut, ehkäpä kulutin leikeissä saamani hoivavietin ensimmäiseen lapseeni. Vitsi. Asiat taitavat olla huomattavasti monimutkaisempia, kuin

tyttö leikkii lapsena nukeilla=onnistunut imetys tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.

Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?

Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.

Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.

Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.

Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.

Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.

Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.

Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.

Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.

Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.

Todellakaan kaikki nuorempi väki ei ole mitään punavihreitä tai intersektionaalisia feministejä vaikka niin yritätkin vihjata.

Ja en todellakaan halua nähdä sitä maailmaa, missä sukupuolen voi "vaihtaa" vaikka nettipalvelussa ja sitten kävellä vastakkaisen sukupuolen pukuhuoneeseen.

Halpamaista alkaa sönköttää puoluekannoista. Nuoret eivät ajattele tätä asiaa puoluepolitiikkaa kautta, heille on ihan arkea, että kaverit voivat olla muutakin kuin tyttöjä tai poikia. Jos haluat puhua politiikkaa, avaa uusi ketju.

Mitä ne muut sitten ovat? Määritteleekö jokainen itsensä siten kuin haluaa? Kuinka pitkälle muiden täytyy hyväksyä määrittelysi? Onko määritelmillä mitään rajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).

Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat. 

Sukupuoliroolit ovat pitkälti biologisia ja ne toistuvat saman tyyppisinä kautta maailman. Yhteiskunta kieroutuu pahasti jos pitää teeskennellä, että sukupuoliroolit ovat vain sosiaalinen konstruktio ja että ne ovat vahingollisia.

Onko ihmisen biologia muuttunut 100 vuodessa niin paljon?

Ei ole sellaista maata, missä esimerkiksi miehillä olisi pääasiallinen hoivaajan ja kodin hoitajan rooli ja naiset taas olisivat kodin ulkopuolisia riskinottajia.

Lastenhoitajat ovat kaikkialla lähes 100% naisia ja rakennusmiehet taas lähes 100% miehiä ja näin poispäin.

Käsittääkseni työllisyysaste on monissa maissa käytännössä tasan. Suomessakin. Usein miehiä on enemmän työvoiman ulkopuolella erinäisistä syistä.

Esim. rakennusmaalareista suuri osa on nykyään naisia.

Suomeen ajetaan itseidentifikaatiolakia. Kannattaa tästä lukea, tyttöjen äidit, millaisia asioita tapahtuu sen jälkeen. Esimerkkinä on kodittomien naisten asuntola, mutta paikka voi yhtä hyvin olla vaikka uimahallin suihku. 

Kodittomien naisten asuntola pakotti naiset yhteissuihkuun heitä ahdistelleen transleidin kanssa:

Shelter forced women to shower with person who identified as a transgender woman and sexually harassed them, lawsuit says

"...the shelter requires them to shower in groups, and it opened its doors to a person who identified themself as a transgender woman who made lewd and sexually inappropriate comments, and leered at them while they were naked.

"This is the biggest fear they bring up, that you're going to have people who may not even be transgender in bathrooms and settings where people are naked and their privacy rights are being violated," said Peter Kapetan, who filed the lawsuit on behalf of the women.

Poverello House administrators tell Action News federal law says they have to treat a person identifying as a woman as a woman -- and there's no way to test whether it's true."

https://abc30.com/homeless-women-harassed-in-shower-lawsuit-says/351454…

Tervetuloa itsemäärittely! Jos jenkeissä ei ole mitään vaatimuksia transitiosta tai muutakaan portinvartijuutta, niin miten Suomessakaan olisi. Palstan itseidentifikaatioaktivisti ei ole vieläkään kertonut, kuinka yllämainitun kaltaiset tapaukset estetään Suomessa? Taitaa käydä niin, että tulee syrjintäsyyte, jos avaat suusi ejakulaattoreista naiserityisissä tiloissa, kuten Norjassa kävi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)

Mikä juttu? Ei Ap linkittänyt mitään tilastoa. Mutta oletetaan, että heitä on 3%. Tuntuu kyllä omaan korvaan aika isolta luvulta sillä koko elämäni aikana olen itse tuntenut neljä henkilöä, joilla on ollut epäselvyyksiä oman sukupuolensa suhteen. Ehkä tässä tärkeintä olisi klaaripäinen suhtautuminen kautta linjan. Nuorille ei missään nimessä saa tuputtaa tätä sukupuolineutraaliutta niin paljon, että ns. normaalin sukupuoli-identiteetin omaavat alkavat kyseenalaistaan omaa identiteettiään. Mutta samalla pitäisi säilyttää vapaus olla juuri sellainen kuin on. Sellaista järkevää tasapainoa kai tässä yritän peräänkuuluttaa. 

Tämän jutun tarkoitus on saada koululaisten vanhemmat ihmettelemään, että mitä ihmettä kouluissa oikein tapahtuu vuonna 2021, kun tytöt eivät muka saa soittaa rumpuja musiikin tunnilla ja poika ei muka saisi käyttää mekkoa, äkkiä lisäkoulutusta opettajille. Höpö höpö! Setan koulutuksessa ei todellakaan keskustella siitä, että poikakin voi olla Lucia. Sen sijaan siellä opetetaan, että kuka tahansa voi olla mitä sukupuolta tahansa, jos hän vaan sisimmässään tuntee niin. Ja että Bruce, anteeksi Caitlyn Jenner on itseasiassa ollut aina nainen ja hänen peniksensä on naisen penis. Jos hullu sarjamurhaaja seksuaalirikollinen sanoo olevansa nainen, hänet pitää siirtää naisten vankilaan. Ja että jos lapsi leikki väärän sukupuolen leluilla, hän on varmaan trans, hänelle pitää antaa täysin tuntemattomalla tavalla vaikuttavia hormoniblokkereita, jotka tekee peruuttamattomasti steriiliksi. Ja jos vanhemmat eivät tähän suostu heti kun nuori niin keksii vaatia, lapsi pitää ottaa huostaan. Setan puheenjohtaja on ihan itse sanonut niin MOT-ohjelmassa vuonna 2019! Katso Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-4530606

https://mustaorkidea.blogspot.com/2020/11/setan-tyopaikkojen-pride-koul…

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)

Mikä juttu? Ei Ap linkittänyt mitään tilastoa. Mutta oletetaan, että heitä on 3%. Tuntuu kyllä omaan korvaan aika isolta luvulta sillä koko elämäni aikana olen itse tuntenut neljä henkilöä, joilla on ollut epäselvyyksiä oman sukupuolensa suhteen. Ehkä tässä tärkeintä olisi klaaripäinen suhtautuminen kautta linjan. Nuorille ei missään nimessä saa tuputtaa tätä sukupuolineutraaliutta niin paljon, että ns. normaalin sukupuoli-identiteetin omaavat alkavat kyseenalaistaan omaa identiteettiään. Mutta samalla pitäisi säilyttää vapaus olla juuri sellainen kuin on. Sellaista järkevää tasapainoa kai tässä yritän peräänkuuluttaa. 

Tässä artikkelissa: https://yle.fi/uutiset/3-11706262

"Asia kuitenkin koskee omakohtaisesti monia nuoria. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista noin 3 prosenttia kertoi kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

Lisäksi noin 10 prosenttia kuului seksuaalivähemmistöihin eli oli muita kuin heteroja."

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa mainittiin Santeri-satu, jonka opiskelijat olisivat halunneet luetuttaa kakkosluokkalaisille äikän tunnilla, mutta opettaja ja rehtori torppasi, jutun mukaan siksi koska siinä on poika mekossa.

Kyseessä on sukupuolten osaamiskeskuksen (entinen transtukipiste) ja Setan yhteinen kyhäelmä, joka ensinnäkin on paikoin huonoa suomea, mutta siinä on myös hiukan creepy vivahde. Kirja löytyy PDF-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/6doa55ced3jyz1i/tanssiaiset2021.pdf?dl=0

"Rehtori oli nimittäin nähnyt kaupunginjohtaja Paavo Kososen mekko päällä! Onneksi Santerin opettaja ei käyttäytynyt yhtä huonosti, vaan hän osasi jopa lausua

kohteliaisuuden: ”Onpa teillä tyylikäs asu!”. Itse asiassa rehtori eikä opettaja olleet

järkytykseltään edes huomanneet, että mekko oli ihan samanlainen kuin Santerilla. Santeri sen kyllä huomasi, kuten myös Paavo.

”Meillä taitaa olla jotain yhteistä”, kuiskutti Paavo Santerin korvaan."

"Santerin iloksi

seuraavan päivän paikallislehdessä oli juttu tanssiaisista, ja juttua komisti kuva

miehistä mekossa. Kuva on nyt Santerin huoneen seinällä, ja ihan varmasti – arvelee Santeri – myös Paavon huoneen seinällä. Onhan heissä niin paljon yhteistä!"

Santeri on siis 10v ja Paavo on kaupunginjohtaja, aikuinen mies. Olisin ehkä itsekin vähän ihmetellyt tällaista kirjaa...

Setämies mekossa kuiskimassa korvaan on ihan kiva juttu lapset! Ei mitään nähtävää täällä!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)

Mikä juttu? Ei Ap linkittänyt mitään tilastoa. Mutta oletetaan, että heitä on 3%. Tuntuu kyllä omaan korvaan aika isolta luvulta sillä koko elämäni aikana olen itse tuntenut neljä henkilöä, joilla on ollut epäselvyyksiä oman sukupuolensa suhteen. Ehkä tässä tärkeintä olisi klaaripäinen suhtautuminen kautta linjan. Nuorille ei missään nimessä saa tuputtaa tätä sukupuolineutraaliutta niin paljon, että ns. normaalin sukupuoli-identiteetin omaavat alkavat kyseenalaistaan omaa identiteettiään. Mutta samalla pitäisi säilyttää vapaus olla juuri sellainen kuin on. Sellaista järkevää tasapainoa kai tässä yritän peräänkuuluttaa. 

Tässä artikkelissa: https://yle.fi/uutiset/3-11706262

"Asia kuitenkin koskee omakohtaisesti monia nuoria. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista noin 3 prosenttia kertoi kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

Lisäksi noin 10 prosenttia kuului seksuaalivähemmistöihin eli oli muita kuin heteroja."

Miksi alle 18-vuotiaat eivät saa polttaa tupakkaa, ostaa viinaa, ajaa autolla (poikkeuksin), äänestää???

Koska he eivät ole vielä kypsiä hallitsemaan ko. asioita ja tekemään järkeviä päätöksiä!

Miten luotettavina voidaan pitää heidän näkemyksiään omasta seksuaalisuudestaan?

Niin luotettavina, että epäluotettavat tahot voivat käyttää heidän mielipiteitään ajaakseen omia agendojaan.

25-vuotias tyttöäiti kirjoitti:

Luulen, että sukupuolisensitiivyys on vastaus juuri pelkoon tulla lokeroiduksi tytöksi tai pojaksi, ja sen mukaisesti käyttäytyväksi.

Itse olin 2000-luvun alun peruskoulussa ’huono’ tyttö, tai ainakin niin sen omassa pienessä päässäni päättelin: en pitänyt vaaleanpunaisesta, olin äänekäs ja otin kontaktia, halusin olla paras matikassa ja liikunnassa. Kuulin opettajan sanovan äidilleni, että olen ”fyysinen” tytöksi, otin paljon tilaa tytöksi. Tosiasiassa olin inspiroitunut Viisikko-kirjojen Paulista, olin päättänyt olla poika, kun välitunneilla seisoskelu portailla ei huvittanut. Yläasteella en halunnut rintaliivejä enkä meikkiä, äiti antoi minun olla, vaikka se taisi olla hänelle aika vaikeaa. (Kiitos äiti!)

Nyt aikuisena osaan katsoa taaksepäin ja pohtia, miksi halusin tytön sijaan olla poika. Minä koin tyttö-sanan lokeroivan minut niin, että eloisa ja huomionhakuinen luonteeni muuttui negatiiviseksi, kadehdin luokkakaveripoikia, jotka saivat olla rauhassa, vaikka olivat villejä ja heittivät välillä luokassa läppää. Pojat on poikia. Olen pohtinut, olisinko rakastanut tyttöyttäni enemmän, jos se ei olisi leimannut tekemisiäni niin paljon, jos olisin saanut olla ensisijaisesti minä, ja tyttöys olisi ollut vain osa minua, ei rooli, joka minun olisi pitänyt täyttää. Toisaalta se on vain sana, ja toisaalta juuri sanoilla on valta.

Nykyisin minulla on itsellä kaksi pientä tyttöä, ja olen alkanut rakastaa myös omaa tyttöyttäni aivan uudella lailla. Ehkä kyse on myös siitä, kuka ja kuinka sanaa käytetään. ”Tuota tyttöä” ja ”se tyttö” fraasit saavat kylmät väreet kulkemaan, niin minuun viitattiin välillä, kun astuin tyttöyteni rajojen yli.

Minua huvittaa yhteydenveto nukkeihin ja imetykseen. Ehdin johonkin väliin lapsena leikkiä nukeilla, mutta ei se minua toisen lapseni kohdalla imetysongelmilta pelastanut, ehkäpä kulutin leikeissä saamani hoivavietin ensimmäiseen lapseeni. Vitsi. Asiat taitavat olla huomattavasti monimutkaisempia, kuin

tyttö leikkii lapsena nukeilla=onnistunut imetys tulevaisuudessa.

Hyvä esimerkki sanoista.

Vastaavasti tai päinvastoin meidän poikamme mietti, onko hän kunnollinen poika, kun ei oikein sopinut koulussa annettuun poikien rooliin. Hän oli liian hiljainen, rauhallinen, taiteellinen ja värikäs. Hän ei ollut mukana muiden poikien kolttosissa. Yleisenä vitsinä oli "Hei Matti ja muut tytöt...". Uusi maailma avautui taidelukiossa, jossa valtaosa pojista oli samantapaisia. Ne mölyävät jääkiekkoilijat olivat tuossa lukiossa niitä harvinaisempia tyyppejä.

Lapsemme on ihan tavispoika (hetero cis-poika), mutta silti ei siihen annettuun muottiin sopinut. Tämä asia siis todellakin koskee muitakin, kuin jotain 3 %.

107

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope voisi ihan aluksi miettiä, että millainen on open ammattilaisuuden aste, jos open mielestä on olemassa ”vain” tyttöjä ja poikia, ja osa oppilaista itse kokee olevansa jotain muuta.

Hän on oikeassa. Seonneet luulevat olevansa jotain muuta.

20 vuotta sitten kasvissyöjänuoret olivat seonneita. Nykyään kasvissyönti on valtavirtaa, ja hyvä niin.

Nuorilla on omat ylilyöntinsä, mutta nuorista näemme yhteiskunnan suunnan, kun osaamme katsoa.

Vai muutama prosentti ihmisistä on kasvissyöjiä vaikka vihervassarimedia yrittääkin tunkea sitä aatetta kaikkien kurkusta alas.

Mutta joka kaupasta ja ravintolasta saa kasvisruokaa, mikä on varsin hienoa toisenlaiset ajat muistaville.

Milloin muka on ollut aika jolloin kaupoista ei ole saanut kasvisruokaa?

No katsos kun nämä nykykasvissyöjät eivät osaa syödä kasviksia, tai valmistaa ruokaa niistä. He haluavat ostaa kasviseineksiä. T. vanhan liiton vegaani

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)

Mikä juttu? Ei Ap linkittänyt mitään tilastoa. Mutta oletetaan, että heitä on 3%. Tuntuu kyllä omaan korvaan aika isolta luvulta sillä koko elämäni aikana olen itse tuntenut neljä henkilöä, joilla on ollut epäselvyyksiä oman sukupuolensa suhteen. Ehkä tässä tärkeintä olisi klaaripäinen suhtautuminen kautta linjan. Nuorille ei missään nimessä saa tuputtaa tätä sukupuolineutraaliutta niin paljon, että ns. normaalin sukupuoli-identiteetin omaavat alkavat kyseenalaistaan omaa identiteettiään. Mutta samalla pitäisi säilyttää vapaus olla juuri sellainen kuin on. Sellaista järkevää tasapainoa kai tässä yritän peräänkuuluttaa. 

Tässä artikkelissa: https://yle.fi/uutiset/3-11706262

"Asia kuitenkin koskee omakohtaisesti monia nuoria. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista noin 3 prosenttia kertoi kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

Lisäksi noin 10 prosenttia kuului seksuaalivähemmistöihin eli oli muita kuin heteroja."

Kouluterveyskysely ei  ole yhtä kuin esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Biseksuaaleja oli omana aikanani kovasti, kun se oli muodissa. Yllättäen tämä piirre karsiutui suurimmalta osalta pois. 

Transsukupuolisuus on myös kasvava trendi, koska se on in. On tylsää olla tavis, ainakin pitää olla non-binary, mihin riittää se että ei ole äärimmäisen stereotyyppinen sukupuolensa edustaja. 

Lapsilla ja nuorilla ei riitä vielä hoksottimia huomaamaan, että suurin osa ihmisistä ei ole stereotyyppisiä kummankaan sukupuolen edustajia.