Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Peruskoulun sukupuolisensitiivinen kasvatus
12.01.2021 |
Taas puhuttiin TV:ssä peruskoulun "sukupuolinormeista". Itse yläkoulun opena en näe kovin voimakkaita "normeja" yläkoulussa, ainakaan opettajien ylläpitämiä. Nuoret itse haluaa pitää yllä joitakin asioita, joita voi kai joku pitää "normeina" kuten vaikkapa sitä, että mopopojat tykkäävät tuunata ja laittaa mopojaan, tytöt ei niinkään. Tytöt tykkää meikata, pojat ei. Jne. Myös poika- ja tyttöporukoitten huumori näyttäisi hieman erilaiselta.
Myöskään koulun "rakenteissa" ei ole minusta "sukupuolittuneisuutta", kun vaatekässää ja teknistä on nyt uudistuksen jälkeen molemmilla sukupuolilla saman verran. (Se tosin sai aikaan se, että kässää alettiin valita valinnaisaineena paljon vähemmän kuin ennen, koska tytöt olisivat mieluummin tehneet vaatteita ja pojat teknistä. Mutta nykykoulu ajattelee, että ole tasa-arvoinen tai itke ja ole tasa-arvoinen.)
Mutta jos tyttöjä ei saa sanoa enää tytöiksi eikä poikia pojiksi, miten tuemme heidän kasvuaan naisiksi ja miehiksi? Suurin osahan ei ole trans- tai intersukupuolisia. Vai ajatellaanko, että naiseksi ja mieheksi kasvaminen tapahtuu jotenkin itsestään, ilman malleja ja esimerkkejä? Minusta tuntuu absurdilta, että nämä sanat pitäisi poistaa kielenkäytöstä, koska kaikki eivät mielestään mahdu niiden alle.
Itse olisin huolestunut nuorten äitien hoivataitojen heikkenemisestä, mikä näkyy ongelmina imetyksessä ja vauvan hoivaamisessa. Ennen näitä taitoja harjoiteltiin nukeilla ja seuraamalla aikuisten naisten lastenhoitoa pienenä, mutta nykyään leikitään barbeilla ja lastenhoitoa pikkutytöt pääsee harvemmin seuraamaan, kun perheet on aika pieniä ja vanhemmat lapset viedään usein tarhaan ja äiti jää hoitamaan vauvaa kotiin.
Minusta on hassua, että binääristä sukupuolijakoa pidetään jotenkin aikansa eläneenä, kun tämä binäärisyys pitää ihmiskuntaa yllä.
Kommentit (244)
Minä ainakin inhosin koulussa 70-luvulla opettajaksi valmistuneiden opettajien sukupuolinormittamista. Opettajasta se lähti, että oli tyttöjen jutut ja poikien jutut. Itse tyttönä, nykyään naisena, olin kiinnostunut ihan kaikista perinteisesti poikien jutuiksi leimatuista jutuista ja ärsytti kun joku yritti pistää minua johonkin muottiin. Kotona ei onneksi näin tehty vaan sain olla juuri sellainen kuin halusin ja ilmentää itseäni miten halusin. Kotona homoseksuaalisuus tai transseksuaalisuus ei ikinä ollut mikään tabu. Minusta kasvoi tasapainoinen heteronainen, jos seksuaalisella suuntautumisellani nyt on jotain väliä. Olen alakoulun opettaja ja annan oppilaideni olla mitä he ovat enkä tuputa heille perinteisiä sukupuolinormeja tai heteronormatiivista käsitystä maailmasta sillä ihmisten kirjo on paljon laajempi. En koe, että on minun tehtäväni kasvattaa heitä heteronormatiivisesti vaan tehtäväni on kertoa heille maailman moninaisuudesta ja ihmeellisyydestä. En oikeastaan tuputa heille mitään käsityksiä vaan kerron, että erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja elää on olla olemassa ja jokainen saa itse päättää omasta elämästään ja maailmankatsomuksestaan. Mielestäni koulun tehtävä ei ole mennä minkään ideologian mukaan vaan sen tehtävä on yleissivistävä ja antaa valmiuksia toimia tässä maailmassa. Tähän maailmaan nyt kuuluu kaikenlaiset ihmiset, eri seksuaalisuudet ja sukupuolet ja sukupuolen ilmentämiset. Mielestäni olisi valehtelua antaa lapsille kuva maailmasta jossa on tiukasti vain miehiä ja vain naisia tai vain heteroita, koska asia ei ole näin. Elämme heteronormatiivisessa maailmassa jota pidämme kaiken mittarina. Omia käsityksiään voi tarkastella kriittisesti. Se mitä pidetään normina tai maailmanjärjestyksenä ei takaa sitä, että se on objektiivinen totuus tästä maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin inhosin koulussa 70-luvulla opettajaksi valmistuneiden opettajien sukupuolinormittamista. Opettajasta se lähti, että oli tyttöjen jutut ja poikien jutut. Itse tyttönä, nykyään naisena, olin kiinnostunut ihan kaikista perinteisesti poikien jutuiksi leimatuista jutuista ja ärsytti kun joku yritti pistää minua johonkin muottiin. Kotona ei onneksi näin tehty vaan sain olla juuri sellainen kuin halusin ja ilmentää itseäni miten halusin. Kotona homoseksuaalisuus tai transseksuaalisuus ei ikinä ollut mikään tabu. Minusta kasvoi tasapainoinen heteronainen, jos seksuaalisella suuntautumisellani nyt on jotain väliä. Olen alakoulun opettaja ja annan oppilaideni olla mitä he ovat enkä tuputa heille perinteisiä sukupuolinormeja tai heteronormatiivista käsitystä maailmasta sillä ihmisten kirjo on paljon laajempi. En koe, että on minun tehtäväni kasvattaa heitä heteronormatiivisesti vaan tehtäväni on kertoa heille maailman moninaisuudesta ja ihmeellisyydestä. En oikeastaan tuputa heille mitään käsityksiä vaan kerron, että erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja elää on olla olemassa ja jokainen saa itse päättää omasta elämästään ja maailmankatsomuksestaan. Mielestäni koulun tehtävä ei ole mennä minkään ideologian mukaan vaan sen tehtävä on yleissivistävä ja antaa valmiuksia toimia tässä maailmassa. Tähän maailmaan nyt kuuluu kaikenlaiset ihmiset, eri seksuaalisuudet ja sukupuolet ja sukupuolen ilmentämiset. Mielestäni olisi valehtelua antaa lapsille kuva maailmasta jossa on tiukasti vain miehiä ja vain naisia tai vain heteroita, koska asia ei ole näin. Elämme heteronormatiivisessa maailmassa jota pidämme kaiken mittarina. Omia käsityksiään voi tarkastella kriittisesti. Se mitä pidetään normina tai maailmanjärjestyksenä ei takaa sitä, että se on objektiivinen totuus tästä maailmasta.
Tietysti koulussa voidaan opettaa sukupuolidysforiasta, mutta kahden biologisen sukupuolen olemassaoloa ei pidä lähteä kieltämään tai edes hämärtämään.
Voi apua, mikä aloitus :D Yllättäen se eskaloituikin sukupuolineutraaliudesta nuorten äitien pommittamiseksi.
Ap, en ihan usko, että teinityttöjen ongelmaksi koituu äitiensä rintamaidottomuus. Aloittaja ei tosin ole opettajaa nähnytkään.
Alue: Aihe vapaa
Sori, siis ”womxn”.