Peruskoulun sukupuolisensitiivinen kasvatus
Taas puhuttiin TV:ssä peruskoulun "sukupuolinormeista". Itse yläkoulun opena en näe kovin voimakkaita "normeja" yläkoulussa, ainakaan opettajien ylläpitämiä. Nuoret itse haluaa pitää yllä joitakin asioita, joita voi kai joku pitää "normeina" kuten vaikkapa sitä, että mopopojat tykkäävät tuunata ja laittaa mopojaan, tytöt ei niinkään. Tytöt tykkää meikata, pojat ei. Jne. Myös poika- ja tyttöporukoitten huumori näyttäisi hieman erilaiselta.
Myöskään koulun "rakenteissa" ei ole minusta "sukupuolittuneisuutta", kun vaatekässää ja teknistä on nyt uudistuksen jälkeen molemmilla sukupuolilla saman verran. (Se tosin sai aikaan se, että kässää alettiin valita valinnaisaineena paljon vähemmän kuin ennen, koska tytöt olisivat mieluummin tehneet vaatteita ja pojat teknistä. Mutta nykykoulu ajattelee, että ole tasa-arvoinen tai itke ja ole tasa-arvoinen.)
Mutta jos tyttöjä ei saa sanoa enää tytöiksi eikä poikia pojiksi, miten tuemme heidän kasvuaan naisiksi ja miehiksi? Suurin osahan ei ole trans- tai intersukupuolisia. Vai ajatellaanko, että naiseksi ja mieheksi kasvaminen tapahtuu jotenkin itsestään, ilman malleja ja esimerkkejä? Minusta tuntuu absurdilta, että nämä sanat pitäisi poistaa kielenkäytöstä, koska kaikki eivät mielestään mahdu niiden alle.
Itse olisin huolestunut nuorten äitien hoivataitojen heikkenemisestä, mikä näkyy ongelmina imetyksessä ja vauvan hoivaamisessa. Ennen näitä taitoja harjoiteltiin nukeilla ja seuraamalla aikuisten naisten lastenhoitoa pienenä, mutta nykyään leikitään barbeilla ja lastenhoitoa pikkutytöt pääsee harvemmin seuraamaan, kun perheet on aika pieniä ja vanhemmat lapset viedään usein tarhaan ja äiti jää hoitamaan vauvaa kotiin.
Minusta on hassua, että binääristä sukupuolijakoa pidetään jotenkin aikansa eläneenä, kun tämä binäärisyys pitää ihmiskuntaa yllä.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Olisiko sitten parempi tervehtiä vaikkapa "hei linnunpönttö" tai "hei muurahaiskasa"?
Mutta mitä jos ko. olija tunteekin itsensä puunkannoksi, eikä linnunpöntöksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kansalainen ei huomioi esimerkiksi paperíttomia. Se on siis myös yksi sorron muoto.
No katos, niimpä onkin, ei siis voi olla "kansalainenkaan" kun ainakin vähintään loukkaa maahan loikanneita maamuja ja siellä saattaa olla sellainen ilmestys kuin maamu muusu :D
Onneksi itse on jo niin vanha ettei tarvitse välittää, kyllä hullut joskus lopettavat kun paukut loppuvat ja leikki kyllästyttää. Tai sitten meillä on valtava transujen armeija ja poliisivoimat valvomassa "oikeaa" lakia lol.
Ihan lol muuten ehkä hyvä viesti lol mutta se vähän lol vähentää uskottavuutta lol kun käytät tuota "lol" tuolla lauseiden lol perässä lol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kyllä se minun nähdäkseni on paljon parempi kutsua sinitakkista vahingossa vihreätakkiseksi kuin kutsua vahingossa poikaa tytöksi.
Vieläkään ei ole tullut sitä syytä, miksi on pakko saada viitata tuntemattoman ihmisen sukupuoleen, sillä riskillä että pieleen menee.
Puukotuksen silminnäkijä/todistaja ei saa sanoa sukupuolta vaikka selvästi näki, että kyseessä oli mies?
"Henkilö vihreä takki päällä. Mustat housut"
Minä ehdottomasti kieltäydyn tunnustamasta sanaa henkilö.
Joten kutsun näitä kaikkia vadelmapensaaksi. Myös silloin, jos kyse on vakavasta rikoksesta, kOsKA mInULLa oN OiKeUS.
Mikä sukupupuolisensitiivisyys? Nämä keksivät jo omia pseudosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Minun nähdäkseni koulun pitäisi pystyä hienotunteisuuteen nuoria kohtaan.
Keitä nuoria kohtaan? Konservatiivinuoria vaiko intersektionaalinuoria?
Uskoisin, että on hienotunteista kutsua kaikkia nuoria sillä etunimellä, millä he itse esittäytyvät, ja välttää kommentoimasta tarpeettomasti heidän sukupuoltaan tai ulkonäköään.
Ei se konservatiivinuorikaan muuta halua kuin rauhaa olla oma itsensä.
Harva konservatiivinuori haluaa tulla kohdelluksi minään neutraalina henkilöoletettuna tai että käsitteet tyttö ja poika kielletään.
Konservatiivinuori saa tietenkin itse puhua itsestään tyttönä tai poikana. Ja toki kavereistaankin.
Ihan sama keskustelu käytiin samaa sukupuolta olevien parien suhteen. Jotkut ajattelivat, että nyt viedään avioliitto heteroilta pois. Mutta niin se vain näyttää avioliitto olevan useimmilla heteroilla edelleen ihan ennallaan, jos eivät ole eronneet.
Konservatiivinuori voi pöyristyä siitä jos opettaja sanoo häntä henkilöoletetuksi ihan siinä missä intersektionaalinuori voi pöyristyä siitä, jos opettaja sanoo häntä tytöksi tai pojaksi.
Järkyttäisikö konservatiivinuorta, jos häntä kutsuttaisiin etunimellä, kuten koulussa usein tapana on?
Tottakai, jos hän juuri sillä hetkellä ei identifioidu omaan nimeensä vaan naapurin omenapuuhun.
Tällainenhan on siis nykymaailmassa täysin sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan lähteä siitä, että Suomi on vapaa maa ja täällä on sananvapaus? Miksi pitää ylläpitää tällaista järjetöntä termisäätämistä ja "vääristä" termeistä pöyristymistä?
Sananvapautta yritetään juurikin rajoittaa kieltämällä esim. sanat tyttö, poika, nainen ja mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kyllä se minun nähdäkseni on paljon parempi kutsua sinitakkista vahingossa vihreätakkiseksi kuin kutsua vahingossa poikaa tytöksi.
Vieläkään ei ole tullut sitä syytä, miksi on pakko saada viitata tuntemattoman ihmisen sukupuoleen, sillä riskillä että pieleen menee.
Naaras ja uros ovat sekä ihmisten että eläinten perusjako. On aivan luonnollista, että se huomioidaan myös vieraiden ihmisten kohdalla.
Jos näkee vieraan ihmisen, niin aivan luonnostaan ensimmäisenä huomaa tämän sukupuolen, ja sen jälkeen esimerkiksi lihavuuden/laihuuden yms. muut perusominaisuudet.
Kai voi myös sanoa ”hei sinä lihava”, kun kumminkin kysymyksessä on perusominaisuus, jonka kaikki huomaavat.
Mutta entä jos lihava kokee itsenä hoikaksi? En mäkään usko, että oon lihonut, vaikka housut kiristää. Mä olen hoikka ihminen ylipainoisen vartalossa. Kustantaisiko yhteiskunta rasvaimun?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa mainittiin Santeri-satu, jonka opiskelijat olisivat halunneet luetuttaa kakkosluokkalaisille äikän tunnilla, mutta opettaja ja rehtori torppasi, jutun mukaan siksi koska siinä on poika mekossa.
Kyseessä on sukupuolten osaamiskeskuksen (entinen transtukipiste) ja Setan yhteinen kyhäelmä, joka ensinnäkin on paikoin huonoa suomea, mutta siinä on myös hiukan creepy vivahde. Kirja löytyy PDF-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/6doa55ced3jyz1i/tanssiaiset2021.pdf?dl=0
"Rehtori oli nimittäin nähnyt kaupunginjohtaja Paavo Kososen mekko päällä! Onneksi Santerin opettaja ei käyttäytynyt yhtä huonosti, vaan hän osasi jopa lausua
kohteliaisuuden: ”Onpa teillä tyylikäs asu!”. Itse asiassa rehtori eikä opettaja olleet
järkytykseltään edes huomanneet, että mekko oli ihan samanlainen kuin Santerilla. Santeri sen kyllä huomasi, kuten myös Paavo.
”Meillä taitaa olla jotain yhteistä”, kuiskutti Paavo Santerin korvaan."
"Santerin iloksi
seuraavan päivän paikallislehdessä oli juttu tanssiaisista, ja juttua komisti kuva
miehistä mekossa. Kuva on nyt Santerin huoneen seinällä, ja ihan varmasti – arvelee Santeri – myös Paavon huoneen seinällä. Onhan heissä niin paljon yhteistä!"Santeri on siis 10v ja Paavo on kaupunginjohtaja, aikuinen mies. Olisin ehkä itsekin vähän ihmetellyt tällaista kirjaa...
Jessus, mitä noilla Setan tyypeillä liikkuu päässä?
Tyttö ja poika ovat kamalia asioita, mutta Paavo saa kuiskutella Santerin korvaan.
Huh.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotias tyttöäiti kirjoitti:
Luulen, että sukupuolisensitiivyys on vastaus juuri pelkoon tulla lokeroiduksi tytöksi tai pojaksi, ja sen mukaisesti käyttäytyväksi.
Itse olin 2000-luvun alun peruskoulussa ’huono’ tyttö, tai ainakin niin sen omassa pienessä päässäni päättelin: en pitänyt vaaleanpunaisesta, olin äänekäs ja otin kontaktia, halusin olla paras matikassa ja liikunnassa. Kuulin opettajan sanovan äidilleni, että olen ”fyysinen” tytöksi, otin paljon tilaa tytöksi. Tosiasiassa olin inspiroitunut Viisikko-kirjojen Paulista, olin päättänyt olla poika, kun välitunneilla seisoskelu portailla ei huvittanut. Yläasteella en halunnut rintaliivejä enkä meikkiä, äiti antoi minun olla, vaikka se taisi olla hänelle aika vaikeaa. (Kiitos äiti!)
Nyt aikuisena osaan katsoa taaksepäin ja pohtia, miksi halusin tytön sijaan olla poika. Minä koin tyttö-sanan lokeroivan minut niin, että eloisa ja huomionhakuinen luonteeni muuttui negatiiviseksi, kadehdin luokkakaveripoikia, jotka saivat olla rauhassa, vaikka olivat villejä ja heittivät välillä luokassa läppää. Pojat on poikia. Olen pohtinut, olisinko rakastanut tyttöyttäni enemmän, jos se ei olisi leimannut tekemisiäni niin paljon, jos olisin saanut olla ensisijaisesti minä, ja tyttöys olisi ollut vain osa minua, ei rooli, joka minun olisi pitänyt täyttää. Toisaalta se on vain sana, ja toisaalta juuri sanoilla on valta.Nykyisin minulla on itsellä kaksi pientä tyttöä, ja olen alkanut rakastaa myös omaa tyttöyttäni aivan uudella lailla. Ehkä kyse on myös siitä, kuka ja kuinka sanaa käytetään. ”Tuota tyttöä” ja ”se tyttö” fraasit saavat kylmät väreet kulkemaan, niin minuun viitattiin välillä, kun astuin tyttöyteni rajojen yli.
Minua huvittaa yhteydenveto nukkeihin ja imetykseen. Ehdin johonkin väliin lapsena leikkiä nukeilla, mutta ei se minua toisen lapseni kohdalla imetysongelmilta pelastanut, ehkäpä kulutin leikeissä saamani hoivavietin ensimmäiseen lapseeni. Vitsi. Asiat taitavat olla huomattavasti monimutkaisempia, kuin
tyttö leikkii lapsena nukeilla=onnistunut imetys tulevaisuudessa.Hyvä esimerkki sanoista.
Vastaavasti tai päinvastoin meidän poikamme mietti, onko hän kunnollinen poika, kun ei oikein sopinut koulussa annettuun poikien rooliin. Hän oli liian hiljainen, rauhallinen, taiteellinen ja värikäs. Hän ei ollut mukana muiden poikien kolttosissa. Yleisenä vitsinä oli "Hei Matti ja muut tytöt...". Uusi maailma avautui taidelukiossa, jossa valtaosa pojista oli samantapaisia. Ne mölyävät jääkiekkoilijat olivat tuossa lukiossa niitä harvinaisempia tyyppejä.
Lapsemme on ihan tavispoika (hetero cis-poika), mutta silti ei siihen annettuun muottiin sopinut. Tämä asia siis todellakin koskee muitakin, kuin jotain 3 %.
107
Miksi koet oikeudeksesi väittää, että enemmistö pojista on "mölyäviä jääkiekkoilijoita"?
Oma poikani kyllä pelaa lätkää, mutta samaan aikaan menestyy koulussa hyvin, eikä todellakaan mölyä.
Sinulla taitaa olla kaikkein vahvimmat epäluulot ja vanhakantaiset ajatukset, vaikka pikku-Mattisi onkin ihana tyttömäinen, taiteellinen haaveileva poikuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope voisi ihan aluksi miettiä, että millainen on open ammattilaisuuden aste, jos open mielestä on olemassa ”vain” tyttöjä ja poikia, ja osa oppilaista itse kokee olevansa jotain muuta.
Hän on oikeassa. Seonneet luulevat olevansa jotain muuta.
20 vuotta sitten kasvissyöjänuoret olivat seonneita. Nykyään kasvissyönti on valtavirtaa, ja hyvä niin.
Nuorilla on omat ylilyöntinsä, mutta nuorista näemme yhteiskunnan suunnan, kun osaamme katsoa.
Vai muutama prosentti ihmisistä on kasvissyöjiä vaikka vihervassarimedia yrittääkin tunkea sitä aatetta kaikkien kurkusta alas.
Mutta joka kaupasta ja ravintolasta saa kasvisruokaa, mikä on varsin hienoa toisenlaiset ajat muistaville.
Milloin muka on ollut aika jolloin kaupoista ei ole saanut kasvisruokaa?
Hirveän vähän oli 25 vuotta sitten kaupoissa tarjolla kasviproteiinia, joka olisi ollut valmista ilman hirmuista kokkaamista.
Siis kasvisruoka = jauhelihajäljitelmät tms?
25 vuotta sitten kaupoista ei löytynyt soija- tai kaurapohjaisia maitoja, kermoja tai jugurtteja (Yosa oli yksi ensimmäisistä), ei ollut vegaanisia juustoja, ei ollut vegaanisia eineksiä, ei kolmioleipiä ilman kinkkuja tai tonnikaloja, ei lounassalaatteja vegaanisella kastikkeella.
Vastaa sinä, mitä kasvisproteiinia 25 vuotta sitten kaupasta sai, jos ei ollut halua tai mahdollisuutta liottamiseen ja keittämiseen.
Miksi kasvissyöjillä on nykyisin niin kova tarve jäljitellä liharuokia? Ja mistä on tullut tämä, ettei tavallinen kasvissyönti edes riitä vaan pitää olla se radikaalein muoto eli veganismi?
Minulla on lähinnä tarve saada välillä suuhuni jotain pöperöä, jota ei tarvitse liottaa ja keittää ennen syömistä. Mutta jostakin syystä tuntuu sattuvan lihaanien sieluun, jos se edes etäisesti muistuttaa lihaa.
Kerrotko nyt, että mitä kasviproteiinia oli helposti tarjolla 25 vuotta sitten. Kysyn nyt kolmannen kerran, tämän jälkeen en enää kysy.
Aika monissa kasveissa on proteiinia, ja niitä sai kaupoista myös 25 vuotta sitten.
Kyllä, maailmassa on monia kasveja. Hienoa että olet huomannut. Kerro nyt, mistä kasvista sai 25 vuotta sitten proteiinipitoisen aterian ilman kokkaustoimenpiteitä.
No vaikka herneistä.
Syötkö sinä ateriaksi herneitä? Kuivattuina vai pakasteena?
Syötkö sinä ateriaksi kasvisjauhelihaa? Eikö yhtään tunnu pahalta, että kasvisjauheliha jäljittelee jotain niin järjettömän epäeettistä tuotetta kuin jauheliha?
Sinulla on aika paha tapa olla vastaamatta kysymyksiin. Mutta menköön nyt tämän kerran.
En syö ”kasvisjauhelihaa” paljaaltaan, enkä syö myöskään niitä suosittelemiasi kuivattuja herneitä (vai pakasteherneitä) paljaaltaan.
Mutta olen tosi iloinen siitä, että kaupoissa myydään nykyään myös kasvispohjaisia eineksiä, eikä minun tarvitse pureskella pelkkiä herneitä, jos en pysty sillä hetkellä kokkaamaan. Ja jos vaikka kasvispullat näyttävät lihapullilta, on se hyvin pieni ongelma sen rinnalla, että söisin niitä ehdottamiasi herneitä.
Miksi sinä haluat teollisesti valmistettuja eineksiä jos olet kasvissyöjä?
Eikö paljon parempi vaihtoehto olisi syödä ne kasvikset alkuperäisessä muodossa kasviksina?
Sain hyvät naurut teidän keskustelusta siksi että se jatkuu ja paisuu eikä vastaa yhtään otsikkoa. Keskustelu rönsyillyt kuin rikkaruohot kasvimaalla ja osapuolet vetäneey muutaman herneen nenään :D! Jatkakaa, on viihdyttävää. Itse en ole kasvissyöjä ja tämä asia on pihvi. :). Mutta syön myös mielellään kasvissosekeittoa, pinaattilettuja yms.
Mutta mitä jos joudut itse keittämään sen kasvissosekeiton? Sehän tässä oli niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haluaisin että kouluissa olisi erikseen tyttöjen ja poikien vessat ja sit voisi olla yksittäisiä sukupuolineutraaleja vessoja niin kaikille löytyisi itselle sopiva vessa.
Entä jos joku ei koe itseään sukupuolineutraaliksikaan? Mihin vessaan hän sitten menee?
Jos ei ole sukupuolineutraali, on oltava jompaakumpaa sukupuolta. Genitaalien mukaan siis.
Ei tietenkään tarvitse. Et sinä voi määritellä ketään olemaan yhtään mitään.
Näinhän tämän halutaan olevan.
Sonjass kirjoitti:
Onpas täällä taas melkoiset kekkerit. =p
Kommenttisi antoikin paljon lisäarvoa tälle keskustelulle.
Hienoa, että osallistuit!
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Kuitenkin Opetushallitus kehottaa karttamaan sanoja tyttö ja poika. Minusta se ei ole sensitiivistä, se on normatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Minun nähdäkseni koulun pitäisi pystyä hienotunteisuuteen nuoria kohtaan.
Keitä nuoria kohtaan? Konservatiivinuoria vaiko intersektionaalinuoria?
Uskoisin, että on hienotunteista kutsua kaikkia nuoria sillä etunimellä, millä he itse esittäytyvät, ja välttää kommentoimasta tarpeettomasti heidän sukupuoltaan tai ulkonäköään.
Ei se konservatiivinuorikaan muuta halua kuin rauhaa olla oma itsensä.
Harva konservatiivinuori haluaa tulla kohdelluksi minään neutraalina henkilöoletettuna tai että käsitteet tyttö ja poika kielletään.
Opettaja ei voi 500 oppilaan koulussa tuntea kaikkia oppilaita nimeltä. Käytävävalvonnassa saattaa joutua tilanteeseen, että joutuu puhuttelemaan tuntemattomia oppilaita. Siis: sinä punapuseroinen yksilö siellä, ulos päin!
Bideniläisen nyky-USA:n ääriradikaalien woke-typeryydet ovat leviämässä meillekin, vaikka niin USA:ssa kuin täälläkin niitä kannattaa oikeasti vain häviävän pieni sekopäiden joukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta nykynuorilla on vaikeuksia mennä yksilövessaankin, jos käytävällä lähellä sitä on ihmisiä, muita oppilaita. Sitten pyydetään tunnilta lupa mennä vessaan. En käsitä tällaista kainoutta, ja unisex-vessat tytöille ja pojille tuntuu aika utopistiselta ja mahdottomilta toteuttaa.
Ja miten liikkatunnit vähissä vaatteissa onnistuisi kaikilta sekaryhmissä, kun esim. uimahallissa käynti on monelle kauhistus. Nykynuorten ulkonäköpaineet on ihan toisella tasolla kuin heidän vanhempiensa nuoruudessa oli asian laita. Vähänkään pulleampi nuori tuntee helposti kiusaantumista vähissä vaatteissa, ja kaikkia mittaillaan katseilla. Kauhea maailma tuo nuorten maailma nykyään, vapaudesta ei ole tietoakaan. T. yläkoulun ope
Unisex-vessa: rivi pieniä yhden pöntön vessoja käytävällä. Juuri päivä-pari sitten oli juttua jostain upouudesta puukoulusta, jossa vessat olivat tällaisia ja juuri oppilaiden toiveesta. En ymmärrä miten tämä olisi utopistista ja mahdotonta toteuttaa laajemminkin, ehkä jossain jättikouluissa voi tilanpuutteen takia olla mielekästä olla myös toisenlaisia vessoja, mutta tuokin koulu oli muistaakseni koko perusaste + ammattikoulu ja lukio ja silti saatiin toimimaan. Ei tarvitse tehdä ongelmia asioista jotka eivät oikeasti ole ongelmia. Ymmärrän, että unisex-vessa, jossa useita vessoja samassa tilassa voi olla ongelmallinen ja olisin saattanut itsekin yläasteella kainostella sellaisen käyttämistä, mutta vaihtoehtoja selvästi on.
Juuri tehtiin koulussamme tutkimus turvallisista alueista, oppilaat saivat värittää koulun karttaan mielestään turvattomat alueet. Eniten mainintoja sai ulko-oven vieressä oleva rivi erillisiä unisex-vessoja. Niihin meneminen koettiin nolona ja turvattomana. Ehkä sijainti ulko-oven vieressä on stressaava, koska onhan tosi noloa tulla nähdyksi kun poistuu vessasta! Jokuhan voi nähdä ja päätellä, että sitä on oltu pissalla tai kakalla! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).
Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat.
Sukupuoliroolit ovat pitkälti biologisia ja ne toistuvat saman tyyppisinä kautta maailman. Yhteiskunta kieroutuu pahasti jos pitää teeskennellä, että sukupuoliroolit ovat vain sosiaalinen konstruktio ja että ne ovat vahingollisia.
Sukupuoliroolit perustuvat pitkälti hormoneihin ja tehtäviin suvunjatkamisessa. Hoivahormonit vs. testosteronin antama hyökkäyskyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Harmillisesti kaikki ihmiset määrittelevät toisiaan jatkuvasti eri tavoin. Myös ns. muunsukupuoliset. Itsekin he jatkuvasti määrittelevät myös sukupuolen perusteella toisia.
Mutta harvoin noita lausutaan normaalissa kanssakäymisessä ääneen. Et sano klanipäälle kauppajonossa että ”anteeksi n*tsi”, et sano mummolle että ”voisiko yhdeksänkymppinen väistää”. Mutta sen sijaan pitkätukkainen koulupoika saa kuulla jokaiselta sijaiselta ”hei tyttö!”. Vähemmästäkin menee lopulta pää sekaisin.
Ai kuuleeko, vai? Mun teini-aikaan 80-90-lukujen vaihteessa oli myös luokalla pitkätukkaisia poikia. Ne oli vaan hevareita tai punkkareita, ei kukaan ope koskaan tyttöihin sekoittanut.
Todellakin! 70-luvulla tuota vielä tapasi mutta eipä juuri sen jälkeen. Kasarihevimiehet teki ukoille selväksi että maskuliinisellakin miehellä voi olla pitkä tukka.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sukupupuolisensitiivisyys? Nämä keksivät jo omia pseudosanoja.
Uusin hitti tämän typeryyden synnyinsijoilla eli jenkeissä on koko naissukupuolen hävittämiseen pyrkivä uudissana ”womaxn”.
Jos et pidä lihasta, niin miksi haluat kuitenkin syödä jotain, joka muistuttaa lihaa mahdollisimman paljon?