Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Peruskoulun sukupuolisensitiivinen kasvatus
12.01.2021 |
Taas puhuttiin TV:ssä peruskoulun "sukupuolinormeista". Itse yläkoulun opena en näe kovin voimakkaita "normeja" yläkoulussa, ainakaan opettajien ylläpitämiä. Nuoret itse haluaa pitää yllä joitakin asioita, joita voi kai joku pitää "normeina" kuten vaikkapa sitä, että mopopojat tykkäävät tuunata ja laittaa mopojaan, tytöt ei niinkään. Tytöt tykkää meikata, pojat ei. Jne. Myös poika- ja tyttöporukoitten huumori näyttäisi hieman erilaiselta.
Myöskään koulun "rakenteissa" ei ole minusta "sukupuolittuneisuutta", kun vaatekässää ja teknistä on nyt uudistuksen jälkeen molemmilla sukupuolilla saman verran. (Se tosin sai aikaan se, että kässää alettiin valita valinnaisaineena paljon vähemmän kuin ennen, koska tytöt olisivat mieluummin tehneet vaatteita ja pojat teknistä. Mutta nykykoulu ajattelee, että ole tasa-arvoinen tai itke ja ole tasa-arvoinen.)
Mutta jos tyttöjä ei saa sanoa enää tytöiksi eikä poikia pojiksi, miten tuemme heidän kasvuaan naisiksi ja miehiksi? Suurin osahan ei ole trans- tai intersukupuolisia. Vai ajatellaanko, että naiseksi ja mieheksi kasvaminen tapahtuu jotenkin itsestään, ilman malleja ja esimerkkejä? Minusta tuntuu absurdilta, että nämä sanat pitäisi poistaa kielenkäytöstä, koska kaikki eivät mielestään mahdu niiden alle.
Itse olisin huolestunut nuorten äitien hoivataitojen heikkenemisestä, mikä näkyy ongelmina imetyksessä ja vauvan hoivaamisessa. Ennen näitä taitoja harjoiteltiin nukeilla ja seuraamalla aikuisten naisten lastenhoitoa pienenä, mutta nykyään leikitään barbeilla ja lastenhoitoa pikkutytöt pääsee harvemmin seuraamaan, kun perheet on aika pieniä ja vanhemmat lapset viedään usein tarhaan ja äiti jää hoitamaan vauvaa kotiin.
Minusta on hassua, että binääristä sukupuolijakoa pidetään jotenkin aikansa eläneenä, kun tämä binäärisyys pitää ihmiskuntaa yllä.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Minun nähdäkseni koulun pitäisi pystyä hienotunteisuuteen nuoria kohtaan.
Keitä nuoria kohtaan? Konservatiivinuoria vaiko intersektionaalinuoria?
Uskoisin, että on hienotunteista kutsua kaikkia nuoria sillä etunimellä, millä he itse esittäytyvät, ja välttää kommentoimasta tarpeettomasti heidän sukupuoltaan tai ulkonäköään.
Ei se konservatiivinuorikaan muuta halua kuin rauhaa olla oma itsensä.
Harva konservatiivinuori haluaa tulla kohdelluksi minään neutraalina henkilöoletettuna tai että käsitteet tyttö ja poika kielletään.
Konservatiivinuori saa tietenkin itse puhua itsestään tyttönä tai poikana. Ja toki kavereistaankin.
Ihan sama keskustelu käytiin samaa sukupuolta olevien parien suhteen. Jotkut ajattelivat, että nyt viedään avioliitto heteroilta pois. Mutta niin se vain näyttää avioliitto olevan useimmilla heteroilla edelleen ihan ennallaan, jos eivät ole eronneet.
Konservatiivinuori voi pöyristyä siitä jos opettaja sanoo häntä henkilöoletetuksi ihan siinä missä intersektionaalinuori voi pöyristyä siitä, jos opettaja sanoo häntä tytöksi tai pojaksi.
Järkyttäisikö konservatiivinuorta, jos häntä kutsuttaisiin etunimellä, kuten koulussa usein tapana on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kyllä se minun nähdäkseni on paljon parempi kutsua sinitakkista vahingossa vihreätakkiseksi kuin kutsua vahingossa poikaa tytöksi.
Vieläkään ei ole tullut sitä syytä, miksi on pakko saada viitata tuntemattoman ihmisen sukupuoleen, sillä riskillä että pieleen menee.
Puukotuksen silminnäkijä/todistaja ei saa sanoa sukupuolta vaikka selvästi näki, että kyseessä oli mies?
"Henkilö vihreä takki päällä. Mustat housut"
Kyllä todistaja voi oikein hyvin sanoa, että puukottaja näytti mieheltä. Ja että tämä oli ylipainoinen ja kasvoiltaan epäsymmetrinen.
.
Ei voi, sillä voit loukata kyseisen henkilön henkilökohtaista sukupuolikokemusta. Myöskään hänen ulkomuopdollisiin ominaisuuksiin viittaaminen voi loukata henkilöä suuresti.
Hän ei varmaankaan ole paikalla, jos tuntomerkkejä kysellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope voisi ihan aluksi miettiä, että millainen on open ammattilaisuuden aste, jos open mielestä on olemassa ”vain” tyttöjä ja poikia, ja osa oppilaista itse kokee olevansa jotain muuta.
Hän on oikeassa. Seonneet luulevat olevansa jotain muuta.
20 vuotta sitten kasvissyöjänuoret olivat seonneita. Nykyään kasvissyönti on valtavirtaa, ja hyvä niin.
Nuorilla on omat ylilyöntinsä, mutta nuorista näemme yhteiskunnan suunnan, kun osaamme katsoa.
Muutama hassu prosentti on kasvissyöjiä, mutta kai se on nykyään valtavirran merkki, kun on huomattavassa vähemmistössä.
Tuskin niitä muunsukupuolisiakaan tulee olemaan muutamaa prosenttia enempää, mutta maailma on taas pikkuisen tasavertaisempi, kun heidän olemassaolonsa ei saa aikaan itkupotkuraivareita toisissa.
Ei ole olemassa mitään ”muunsukupuolisia”.
Harhaisia on kylläkin olemassa
Miksei voi vaan lähteä siitä, että Suomi on vapaa maa ja täällä on sananvapaus? Miksi pitää ylläpitää tällaista järjetöntä termisäätämistä ja "vääristä" termeistä pöyristymistä?
Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kyllä se minun nähdäkseni on paljon parempi kutsua sinitakkista vahingossa vihreätakkiseksi kuin kutsua vahingossa poikaa tytöksi.
Vieläkään ei ole tullut sitä syytä, miksi on pakko saada viitata tuntemattoman ihmisen sukupuoleen, sillä riskillä että pieleen menee.
Puukotuksen silminnäkijä/todistaja ei saa sanoa sukupuolta vaikka selvästi näki, että kyseessä oli mies?
"Henkilö vihreä takki päällä. Mustat housut"
Kyllä todistaja voi oikein hyvin sanoa, että puukottaja näytti mieheltä. Ja että tämä oli ylipainoinen ja kasvoiltaan epäsymmetrinen.
.
Ei voi, sillä voit loukata kyseisen henkilön henkilökohtaista sukupuolikokemusta. Myöskään hänen ulkomuopdollisiin ominaisuuksiin viittaaminen voi loukata henkilöä suuresti.
Hän ei varmaankaan ole paikalla, jos tuntomerkkejä kysellään.
Ei sitä koskaan tiedä. Voihan asia tulla myöhemminkin asianomaisen tietoisuuteen.
Siis poliisille saa sanoa mies tai nainen, mutta lapselle ainoastaan hän tai henkilö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Minun nähdäkseni koulun pitäisi pystyä hienotunteisuuteen nuoria kohtaan.
Keitä nuoria kohtaan? Konservatiivinuoria vaiko intersektionaalinuoria?
Uskoisin, että on hienotunteista kutsua kaikkia nuoria sillä etunimellä, millä he itse esittäytyvät, ja välttää kommentoimasta tarpeettomasti heidän sukupuoltaan tai ulkonäköään.
Ei se konservatiivinuorikaan muuta halua kuin rauhaa olla oma itsensä.
Harva konservatiivinuori haluaa tulla kohdelluksi minään neutraalina henkilöoletettuna tai että käsitteet tyttö ja poika kielletään.
Konservatiivinuori saa tietenkin itse puhua itsestään tyttönä tai poikana. Ja toki kavereistaankin.
Ihan sama keskustelu käytiin samaa sukupuolta olevien parien suhteen. Jotkut ajattelivat, että nyt viedään avioliitto heteroilta pois. Mutta niin se vain näyttää avioliitto olevan useimmilla heteroilla edelleen ihan ennallaan, jos eivät ole eronneet.
Konservatiivinuori voi pöyristyä siitä jos opettaja sanoo häntä henkilöoletetuksi ihan siinä missä intersektionaalinuori voi pöyristyä siitä, jos opettaja sanoo häntä tytöksi tai pojaksi.
Järkyttäisikö konservatiivinuorta, jos häntä kutsuttaisiin etunimellä, kuten koulussa usein tapana on?
Etunimi ei välttämättä ole tiedossa tai sitten etunimien luetteleminen olisi epäkäytännöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ap opettajan kanssa. Muutenkin tämä sukupuolineutraalisuus on viety aivan liian pitkälle. Nykyään ilmeisesti on ok sekin jos tunnen olevani vaikka koira jee minut hyväksytään. Mutta jos olenkin vain ihan tavallinen vanhanaikainen nainen esimerkiksi niin se on nykyään ongelma. Hullu maailma ja maailman meno sanon minä. Ennen kaikki oikeasti oli paremmin.
Missä päin Suomea tai maailmaa asut? Ainakaan täällä Itä-Suomessa ei ole minkäänlainen ongelma olla tavallinen nainen.
Mikä on tavallinen nainen? Entä epätavallinen nainen. Olen itse Itä-Suomesta kotoisin ja kyllä oli ahdas naisen malli. Varmaan juuri se "tavallinen nainen".
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan lähteä siitä, että Suomi on vapaa maa ja täällä on sananvapaus? Miksi pitää ylläpitää tällaista järjetöntä termisäätämistä ja "vääristä" termeistä pöyristymistä?
Sananvapaus on erittäin vaarallinen ase.
"Keisarilla ei ole vaatteita!!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Harmillisesti kaikki ihmiset määrittelevät toisiaan jatkuvasti eri tavoin. Myös ns. muunsukupuoliset. Itsekin he jatkuvasti määrittelevät myös sukupuolen perusteella toisia.
Mutta harvoin noita lausutaan normaalissa kanssakäymisessä ääneen. Et sano klanipäälle kauppajonossa että ”anteeksi n*tsi”, et sano mummolle että ”voisiko yhdeksänkymppinen väistää”. Mutta sen sijaan pitkätukkainen koulupoika saa kuulla jokaiselta sijaiselta ”hei tyttö!”. Vähemmästäkin menee lopulta pää sekaisin.
Ai kuuleeko, vai? Mun teini-aikaan 80-90-lukujen vaihteessa oli myös luokalla pitkätukkaisia poikia. Ne oli vaan hevareita tai punkkareita, ei kukaan ope koskaan tyttöihin sekoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).
Millä ei ole mitään tekemistä tämän nykyisen sairaan meiningin kanssa. Minä soitin 30 vuotta sitten poikana pianoa (jas soitan vieläkin) ja kävin tekstiilitöissä. Nykyään kyllä olen huonekalualalla töissä. Onneksi ei ollut teitä hulluja lähettemässä hoitoihin ja viemään "kahdenkeskisiin keskusteluihin" niinkuin nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Harmillisesti kaikki ihmiset määrittelevät toisiaan jatkuvasti eri tavoin. Myös ns. muunsukupuoliset. Itsekin he jatkuvasti määrittelevät myös sukupuolen perusteella toisia.
Mutta harvoin noita lausutaan normaalissa kanssakäymisessä ääneen. Et sano klanipäälle kauppajonossa että ”anteeksi n*tsi”, et sano mummolle että ”voisiko yhdeksänkymppinen väistää”. Mutta sen sijaan pitkätukkainen koulupoika saa kuulla jokaiselta sijaiselta ”hei tyttö!”. Vähemmästäkin menee lopulta pää sekaisin.
Ai kuuleeko, vai? Mun teini-aikaan 80-90-lukujen vaihteessa oli myös luokalla pitkätukkaisia poikia. Ne oli vaan hevareita tai punkkareita, ei kukaan ope koskaan tyttöihin sekoittanut.
Mä olen viimeksi tänään luullut yhtä hevaripikkupoikaa tytöksi. Lapseni korjasi minua, että se on kyllä poikaoletettu. (Oikeasti käytti tuota sanaa, ei ole vitsi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tajua, mitä sukupyolisensitiivisyys on. Ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius. Siinä on ihan ok, että tyttö tuntee itsensä tytöksi ja poika pojaksi. Mutta jos joku ei tunnekaan, sille ei tarjota roolia, joka ei istu. Eli kunkin nuoren omaa kokemusta sukupuolestaan tuetaan.
Ketä se palvelee, jos poikatyttö manipuloidaan kokemaan itsensä "transiksi"?
Mikä ihmeen poikatyttö? Eikö sinuakin voisi pitää kieroutuneena, kun puhut poikatytöistä? Täällä on juuri kerrottu, että sukupuoli on biologinen yksiselitteinen fakta, jolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole olemassa poikatyttöjä.
Sukupuoli on biologinen fakta ja naisten ja miesten biologiset erot ovat yksiselitteiset.
Sukupuolta ei siis määritellä esimerkiksi käytöksen perusteella, niin kuin tunnut ajattelevan.
Poikatyttö on tyttö joka viihtyy hyvin poikien seurassa ja tekee paljon poikamaisia asioita. Mutta hän on silti tyttö, koska kyseinen käytös ei muuta ihmisen sukupuolta mihinkään.
Eli se on jees, niin kauan kuin sinä saat määritellä, että Tiina on poikatyttö. Mutta sitten kun Tiina itse saa sanoa mitä on, Tiina on manipuloitu ja maailma sekaisin.
Mitä sillä on väliä miksi Tiina itseään kutsuu, mutta sillä on väliä jos Tiina haluaa alaikäisenä hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkaukseen kun somesta löytyy samanlaisia tyttöjä, joiden esimerkin vuoksi aletaan haluta silpomista toisenlaiseksi.
Kehodysforia on se todellinen päänsisäinen ongelma, ei se keho.
Tästä nuorten ”silpomisesta” tuntuvat olevan eniten huolissaan ne aikuiset, joiden mielestä on olemassa tasan kaksi sukupuolta, jotka pystyy erottamaan jalkojen välistä.
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ihmiset pystyisivät vähän hellittämään binäärisen sukupuolen käsitteestään, voisi ”silpominenkin” olla vähemmän tarpeellista.
Eli aikuisten pitäisi lopettaa biologian tunnit, jotta nuoret ei silvo itseään? Käsittääkseni transhoitoja ei tehdä tässä maassa alaikäisille.
Aikuiset voisivat hetkeksi lopettaa tuon ”sukupuolia on vain kaksi” -mantransa. Joku herkkäuskoinen saattaa vaikka kuvitella, että jos mä en tunne olevani tämä, mun on pakko yrittää olla tuo toinen.
Jos tyttö kokee tytön roolinsa/stereotypiat mahdottomaksi, mikä estää häntä toimimasta toisin?
Mielestäni ei mikään.
Ei kukaan pakota tyttöjä pukeutumasta tavalla mikä tuntuu heistä oikealta, leikkaamsta hiuksiaan miltä tuntuu, käyttäytymästä miten haluaa.
Kun kaikilla, tytöillä ja pojilla on mahdollisuus toteuttaa itseään kuinka haluaa, en ymmärrä kuinka tilannetta parannetaan kirurgialla ja hormonihoidoilla.
Jos aikuiset ihan biologiaan perustuvine käsityksineen ajattelevat että sukupuolia on vain kaksi, kuinka voisimme muuttaa tieteelliset tosiasiat toisenlaiseiksi?
EIhän se ole mahdollista ilman todellisuuden vääristelyä.
Kukaan ei pakota tyttöä käyttämään tietynlaista kampausta. Mutta eikö se ole jo yhdenlaista pakottamista, että junassa konduktööri sanoo: ”Hei tyttö.” Minkä ihmeen takia sukupuoli on jotakin, mitä saa kommentoida jatkuvasti tuntemattomissa ihmisissä, joilla voi olla hyvinkin kuohuvia kehitysvaiheita meneillään.
Useimmat tuntemani muunsukupuoliset nuoret haluaisivat vain kehorauhaa, rauhaa olla tulematta jatkuvasti määritellyiksi.
Voi v*ttu..sekö on parempi jos kaikkia aletaan kutsumaan "hei ihminen" "hei sinä sinitakkinen ihminen siellä! Miksei samantien siirrytä hei "kansalaiseen"
Kyllä se minun nähdäkseni on paljon parempi kutsua sinitakkista vahingossa vihreätakkiseksi kuin kutsua vahingossa poikaa tytöksi.
Vieläkään ei ole tullut sitä syytä, miksi on pakko saada viitata tuntemattoman ihmisen sukupuoleen, sillä riskillä että pieleen menee.
Naaras ja uros ovat sekä ihmisten että eläinten perusjako. On aivan luonnollista, että se huomioidaan myös vieraiden ihmisten kohdalla.
Jos näkee vieraan ihmisen, niin aivan luonnostaan ensimmäisenä huomaa tämän sukupuolen, ja sen jälkeen esimerkiksi lihavuuden/laihuuden yms. muut perusominaisuudet.
Kai voi myös sanoa ”hei sinä lihava”, kun kumminkin kysymyksessä on perusominaisuus, jonka kaikki huomaavat.
Mutta entä jos lihava kokee itsenä hoikaksi? En mäkään usko, että oon lihonut, vaikka housut kiristää. Mä olen hoikka ihminen ylipainoisen vartalossa. Kustantaisiko yhteiskunta rasvaimun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.
Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Kuka suuttuu siitä, jos ope sanoo, että nyt tämä puoli luokasta kantamaan pöytiä. Tai ketkä haluaa koristella julisteita, tulkaa tänne? Tai että viestissä kerrotaan, että osa oppilaista heitteli lumipalloja.
Samoin minusta ei olisi mitään joukkoa loukkaavaa kertoa, että myyjäisiin tarvitaan mokkapaloja ja lintulautoja. Ei viestiin tarvitse laittaa, että nyt tarvitaan innokkaita isiä rakentamaan lintulautoja ja äitejä leipomaan mokkapaloja. Tai äitejä myymään kahvia ja isiä huoltamaan polkupyöriä, voi puhua vaikka aikuisista tai vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole työssäni havainnut ap:n kuvailemaa ilmiötä. Voi toki olla kyse ala- ja yläkoulujen eroista. Minä olen alakoulun opettaja, ja mielestäni alakoulu on uskovaisuuden, keskiluokkaisuuden ja vanhakantaisuuden pesäke.
Sama. Hieman huolestuttaa, kun ap ja moni muukin ope ei edes huomaa niitä sukupuolinormeja, joita joka päivä koulussa on. Itse olen töissä lukiossa ja väittäisin meidän koulun olevan varsin edistynyt sukupuolisensitiivisyys-asiassa. Silti kyselyissä (joita teemme usein) näkyy opiskelijoiden kokemia ongelmatilanteita.
Vaikka en omien lasteni kanssa ole koulussa, niin siltikin olen huomannut sukupuoleen liittyviä normeja ja ryhmiä joihin heidät on laitettu. Esim. poikamme opettajalla oli tapana lähettää kaikille vanhemmille Wilma-viestejä, joissa kerrottiin mitä pahaa "pojat" olivat milloinkin tehneet. Aina laitoin viestiä opelle, että mitä kun meidän Matti sanoo, että hän ei ole kiipeillyt katolla/heittänyt lumipalloja/ unohtanut jatkuvasti työvälineitään tms. Hänet siis niputettiin tuohon ryhmään vain sukupuolensa vuoksi. (Ei siis oikeasti openkaan mukaan noita ollut tehnyt.)
Opettaja on pyytänyt poikia kantamaan pöydät paikoilleen, tyttöjä koristelemaan julisteet. Liikuntatunnit ovat olleet lajivalikoimaltaan superperinteisesti jaettuja. Tytöt huolehtivat luokan avaimesta, jota ei saa antaa pojille. Ja ne rummut todellakin on varattu pojille musatunnilla. Jne.
Kenen pillin mukaan koulun tulisi tanssia? Intersektionaalisten feministien jotka haluavat, ettei sukupuolten välisiä eroja huomioita mitenkään ja että sukupuoli tunnustetaan kokemuskysymykseksi? Vai konservatiivien, joiden mukaan sukupuolia on kaksi ja niillä on eri roolit?
Jos koulu huomioi toisen näistä ryhmistä, niin se vastaavasti suututtaa verisesti toisen. Ja jos taas tekee kompromisseja, niin sitten molemman ryhmät suuttuvat.
Kuka suuttuu siitä, jos ope sanoo, että nyt tämä puoli luokasta kantamaan pöytiä. Tai ketkä haluaa koristella julisteita, tulkaa tänne? Tai että viestissä kerrotaan, että osa oppilaista heitteli lumipalloja.
Samoin minusta ei olisi mitään joukkoa loukkaavaa kertoa, että myyjäisiin tarvitaan mokkapaloja ja lintulautoja. Ei viestiin tarvitse laittaa, että nyt tarvitaan innokkaita isiä rakentamaan lintulautoja ja äitejä leipomaan mokkapaloja. Tai äitejä myymään kahvia ja isiä huoltamaan polkupyöriä, voi puhua vaikka aikuisista tai vanhemmista.
Miksi sinä koet oikeudeksesi määritellä sen, että mistä konservatiivi saa suuttua? Eikö konservatiiveilla ole vastaavaa oikeutta loukkaantua mistä haluavat ihan niin kuin vaikka näillä muunsukupuolisuuskokijoillakin on?
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että lapsi saa tehdä asioita, joista on kiinnostunut eikä asioita, joita tytön/pojan "kuuluu" tehdä. Poika saa leikkiä nukella. Eikä ole "poikatyttöjä" vaan tyttöjä, jotka tykkäävät kiivetä, pelata ja vaikka rassata mopoa. Se, onko ihmisen kokema sukupuoli sama vai eri kuin biologinen, ei liity tähän (lapsen ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä sukupuoli roolia, oli hänen sukupuolensa ihan mikä tahansa).
Kyse on silloin siitä, että ei pidä ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tähän ei kuitenkaan tarvita hormoneja tai sukupuolenkorjausleikkauksia vaan että kaikkien annetaan vaan olla sellaisia kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla niin, että tyyliin 99,5% nuorista on joko tyttöjä tai poikia. Sitten on nämä joilla syystä tai toisesta oma sukupuoli on epäselvä. Voi olla fyysisiä tai psyykkisiä syitä. Mutta mielestäni se on väärin, että tämän pienen pienen vähemmistön vuoksi tästä tehdään iso numero ja mahdollisesti aiheutetaan hämmennystä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle omaa sukupuoli-identiteettiä kohtaan.
Tuon jutun mukaan heitä on 3%. Ei ihan pieni vähemmistö. (vrt suomenruotsalaisia on 6% ja heille on omat koulut)
Keitä on 3 prosenttia? 99,98 prosentilla ihmisistä sukupuoli on selkeästi havaittavissa ilman lisäselvityksiä.
Tuossa jutussa mainittiin Santeri-satu, jonka opiskelijat olisivat halunneet luetuttaa kakkosluokkalaisille äikän tunnilla, mutta opettaja ja rehtori torppasi, jutun mukaan siksi koska siinä on poika mekossa.
Kyseessä on sukupuolten osaamiskeskuksen (entinen transtukipiste) ja Setan yhteinen kyhäelmä, joka ensinnäkin on paikoin huonoa suomea, mutta siinä on myös hiukan creepy vivahde. Kirja löytyy PDF-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/6doa55ced3jyz1i/tanssiaiset2021.pdf?dl=0
"Rehtori oli nimittäin nähnyt kaupunginjohtaja Paavo Kososen mekko päällä! Onneksi Santerin opettaja ei käyttäytynyt yhtä huonosti, vaan hän osasi jopa lausua
kohteliaisuuden: ”Onpa teillä tyylikäs asu!”. Itse asiassa rehtori eikä opettaja olleet
järkytykseltään edes huomanneet, että mekko oli ihan samanlainen kuin Santerilla. Santeri sen kyllä huomasi, kuten myös Paavo.
”Meillä taitaa olla jotain yhteistä”, kuiskutti Paavo Santerin korvaan."
"Santerin iloksi
seuraavan päivän paikallislehdessä oli juttu tanssiaisista, ja juttua komisti kuva
miehistä mekossa. Kuva on nyt Santerin huoneen seinällä, ja ihan varmasti – arvelee Santeri – myös Paavon huoneen seinällä. Onhan heissä niin paljon yhteistä!"
Santeri on siis 10v ja Paavo on kaupunginjohtaja, aikuinen mies. Olisin ehkä itsekin vähän ihmetellyt tällaista kirjaa...
Alue: Aihe vapaa
Ei voi, sillä voit loukata kyseisen henkilön henkilökohtaista sukupuolikokemusta. Myöskään hänen ulkomuopdollisiin ominaisuuksiin viittaaminen voi loukata henkilöä suuresti.