Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka outoa on saada iloa siitä, että köyhäilee?
Olen aina ollut säästäväinen, mutta viimeiset 7 vuotta entistä enemmän.
Käytän rahaa 95% vain niihin ehdottoman pakollisiin (ja nekin yritän saada mahdollisimman edullisesti, käytettynä, ilmaiseksi tms) 5 % ostoksistani on sitten ylimääräistä, esim. käyn kerran kuussa kaverin kanssa kahvilassa ja ostan sieltä kahvin ja pullan. Tai ostan kirppurorikäynnillä jotain mitä en ihan välttämättä tarvitse, esim ennen joulua ostin sieltä sähkökynttelikön kotiin. Yleensä käyn kirpputorillakin vain ostoslistan kanssa, viimeksi metsästin (ja löysin) lapselle toppahousut, kun vanhat oli pienet.
Itselleni ostin uutena(hyvin harvinaista!!) rintaliivit halpakaupan alennuksesta ennen joulua, kun bongasin sopivaa kokoa olevat nätit perusliivit 3 eurolla, ja kaikki vanhat alkoivat jo olla venähtäneitä ja rikki. Sopivuudesta ja halvasta hinnasta huolimatta olisin nekin jättänyt ostamatta, jos oikeasti ei olisi ollut _tarve_ uusille.
Tänään korjasin neulesormikkaani, olen korjannut niistä reikääntyneitä sormenpäitä jo kolmasti aiemmin. Tiedän että uudet saisi alle kympillä, mutta myhäilen tyytyväisenä, kun korjaamalla vältyin taas uuden ostamiselta.
En ole tässä kuussa käyttänyt rahaa (vuokranmaksun lisäksi) kuin 2,60 € kun olen käynyt viikon sisällä kerran ruokakaupassa ostamassa maitolitran ja klementiinejä. Kaapeissa ollut paljon mistä kokkailla sapuskaa; riisipuuroa, pakastimen marjoista kiisseliä, kananmunakastiketta perunoiden kanssa, jne. Leipää leivoin itse satsin alkuviikosta ja marjapiirakkaa herkutteluun.
Mä todella nautin tästä vähällä pärjäämisestä, kekseliäisistä säästötavoista jne.
Kommentit (295)
Silloin kun normaalituloinen ihminen ei pysty ostamaan yhtään mitään ilman, että aina valitsee sen halvimman tai käytännöllisemman, vaokka mieli tek7si muuta. Tai käyttää aina vanhoja tai kuluneita vaatteita tai tavaroita niin köyhäily ei tuota iloa.
Se on pakkomielle ja rasite.
Silllon kun ihminen ei milloinkaan voi olla spontaani tai ei pysty olemaan laskematta senttejä tai euroja niin ei ole ilo.
Köyhäilyä voi harrastaa joskus ilokseen, mutta se ei saisi kääntyä päähänpinttymäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelee kutomaan sukat, tumput, hatut, kaulahuivit ja villatakit itse. Suunnitelen kutovani villaisen pitkän maxi hameen. Se olisi helppo, suoraa kaitaletta vain ja sitten neuloo ne kaitaleet yhteen. Kuminauha vyötäröön. Pitkän villa takin olen joskus kutonut. Sukkia kudon koko ajan aikani kuluksi erilaisia. Kudon koti tohvelitkin paksusta villalangasta. Niihin voi ostaa kumipohjiakin.
Lanka on ihan hirveän kallista. Nykyään ei oikein säästä itse tekemällä. Oikaiskaa, jos olen väärässä.
Niin onkin kallista. Mutta lisäarvoa siihen tuo käsityön leima. Suomessahan ei käsityötä arvosteta, tai ainakaan siitä ei haluta maksaa, jos sitä käytetään arvostuksen mittarina.
Minä olen alkanut nuukailemaan vaatehankinnoissa. Tuunaan vanhaa pienemmäksi sitä mukaa kun paino putoaa. Ja olen säilyttänyt vanhat pieneksi jääneet vaatteet.
Säälitti työkaveri joka haaskasi rahansa ripsihuoltoihin ja kynsiin. Minulla on virolainen naapuri joka myös tykkää laittautua ja näyttää hyvältä. Mutta hän osaa tehdä sen itse. Laittaa irtoripset, leikata hiukset ja tyyli todellakin on muuta kuin räikeänvärinen kananpersetukka. Tyyli ei todellakaan vaadi rahaa.
Me ei aina edes tajuta, kuinka arvostettuja suomalaiset käsityöt ovat maailmalla.
Olen tehnyt neulekoneella tonttuja airbnb asuntoihin, asiakaslahjaksi ja sitä kautta sain tilauksen. Niitä haettiin jo 1 erä ja toinen haetaan viimeistään syksyllä. Nyt, kun kukaan ei matkusta, mm kerätään varastoja.
Ostaja sanoi mun tekemät tontut on niin made in Finland -näköisiä ja Japanissa on paljon ihmisiä, jotka ovat Scandinavia-faneja.
Itse teen näitä ihan siksi, kun saan vaihdoissa lankaa ja tämä on kierrätystä plus Suomi-imagon nostamista.
Siitä, köyhäilystä tulee tapa, joka jää päälle. Meille on käynyt niin. Nuorena olimme tosi tiukoilla ja piti tinkiä ihan kaikesta. Ruokana oli sieniä(tietty itse kerättyjä), silakoita ja perunoita. Silloin, -60 luvulla silakoita sain muovikassillesen 5:llä markalla, siitä riitti paistaa ja valmistaa herkkuja pitkäksi aikaa, siihen vain kyllästyi ja teki mieli vaikka mitä muuta, mettei raskittu ostaa edes halvinta läskiä soosiin.
Nyt, kun siitä on vuosia kulunut, on kyllä rahaa ostaa vaikka mitä, ei vain tee mieli ostaa mitää, mitä ei välttämättä tarvitse. Ruokia kyllä, herkkuja jatkuvasti, sekin näkyy peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät huuhtelukirkastetta?
Lasit näyttävät paljon kirkkaammilta, kun käytän huuhtelukirkastetta. Meillä on laadukkaita Riedelin viinilaseja, ja haluan, että ne näyttävät hyviltä. Tavallisissa Iittalan arkilaseissa on aika paljon naarmuja, mutta ne eivät näy, kun käyttää kirkastetta.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät huuhtelukirkastetta?
Lasit näyttävät paljon kirkkaammilta, kun käytän huuhtelukirkastetta. Meillä on laadukkaita Riedelin viinilaseja, ja haluan, että ne näyttävät hyviltä. Tavallisissa Iittalan arkilaseissa on aika paljon naarmuja, mutta ne eivät näy, kun käyttää kirkastetta.
Tiesitkö, että huuhtelukirkasteen voi tehdä myös itse? 1 osa etikkaa ja 2 osaa vettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelee kutomaan sukat, tumput, hatut, kaulahuivit ja villatakit itse. Suunnitelen kutovani villaisen pitkän maxi hameen. Se olisi helppo, suoraa kaitaletta vain ja sitten neuloo ne kaitaleet yhteen. Kuminauha vyötäröön. Pitkän villa takin olen joskus kutonut. Sukkia kudon koko ajan aikani kuluksi erilaisia. Kudon koti tohvelitkin paksusta villalangasta. Niihin voi ostaa kumipohjiakin.
Lanka on ihan hirveän kallista. Nykyään ei oikein säästä itse tekemällä. Oikaiskaa, jos olen väärässä.
Niin onkin kallista. Mutta lisäarvoa siihen tuo käsityön leima. Suomessahan ei käsityötä arvosteta, tai ainakaan siitä ei haluta maksaa, jos sitä käytetään arvostuksen mittarina.
Minä olen alkanut nuukailemaan vaatehankinnoissa. Tuunaan vanhaa pienemmäksi sitä mukaa kun paino putoaa. Ja olen säilyttänyt vanhat pieneksi jääneet vaatteet.
Säälitti työkaveri joka haaskasi rahansa ripsihuoltoihin ja kynsiin. Minulla on virolainen naapuri joka myös tykkää laittautua ja näyttää hyvältä. Mutta hän osaa tehdä sen itse. Laittaa irtoripset, leikata hiukset ja tyyli todellakin on muuta kuin räikeänvärinen kananpersetukka. Tyyli ei todellakaan vaadi rahaa.
Me ei aina edes tajuta, kuinka arvostettuja suomalaiset käsityöt ovat maailmalla.
Olen tehnyt neulekoneella tonttuja airbnb asuntoihin, asiakaslahjaksi ja sitä kautta sain tilauksen. Niitä haettiin jo 1 erä ja toinen haetaan viimeistään syksyllä. Nyt, kun kukaan ei matkusta, mm kerätään varastoja.
Ostaja sanoi mun tekemät tontut on niin made in Finland -näköisiä ja Japanissa on paljon ihmisiä, jotka ovat Scandinavia-faneja.
Itse teen näitä ihan siksi, kun saan vaihdoissa lankaa ja tämä on kierrätystä plus Suomi-imagon nostamista.
Mäkin olen huomannut että suomalaista käsityötä arvostetaan ulkomailla. Myyn omia tuotteitani netissä. Eniten menee USAhan ja Japaniin.
Itse koitan olla säästäväinen, ja ostaa tarjouksesta aina kun mahdollista. En pääsääntöisesti tee turhia hankintoja ja inhoan tavaroiden hamstraamista. Jos kuitenkin tarvitsen jotain oikeasti, niin en jätä asiaa ostamatta vain sen takia, että jostain saattaisi joskus saada halvemmalla. En myöskään säästele ruuassa, vaan ostan terveellistä vaikka olisi kalliimpaa. Kyllä siitä ihan kiva tunne tulee, jos joskus löytää jotain todella isossa alessa, mutta liika nuukailu olisi itselle lähinnä ärsyttävää ja turhan tuntuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tartteeko siellä somessa kertoa köyhäilyistään, jos syntyy epäilys, että nyt joidenkin mielestä mun täytyy ruveta häpeämään köyhäilyitäni.
Mitä jos välillä pitäisi asiansa omana tietona eikä aina kailota koko maailmalle kaikkia omia yksityisasioitaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Olen viime aikoina huomannut, miten hirveästi siivousaineet maksavat. Esim. meidän lähialepassa tiskikoneen huuhtelukirkaste maksaa yli 4€. Rainbow’n vastaaava tuote on 1,95€ ja Lidlin vastaava varmaan vielä halvempi.
Tokmannin oma Perfekt-siivousainesarja on loistava. Esim. eilen ostin uuninpuhdistusainetta ja tänään kokeilin. On paras aine, mitä olen uunin puhdistukseen käyttänyt! Ja hintaa pari euroa. Yleensä vastaavat tuotteet maksavat 4-6 euroa, jopa enemmän.
Tokmannin Pisara-sarjasta löytyy myös tosi edullisia hygieniatuotteita. Nyt lähti kokeiluun hajusteettomat shampoo ja hoitoaine.
Ainoa, mille en ole löytänyt halpaa korvaajaa, on Johnson & Johnson Plegde-huonekalujen puhdistusaine. Se on vaan niin loistavaa pölyjen pyyhkimiseen, en ole parempaa löytänyt mistään.
Säästät paljon enemmän kun ymmärrät, että paras puhdistustapa on nihkeä mikrokuituliina. Melkein kaikki pesuaineet jättävät pinnalle kalvon, joka taas kerää lisää pölyä, bakteereja ja viruksia. Mikrokuituliina poistaa yli 90% kaikesta liasta, jos uskaltaisin, sanoisin 99%.
Huuhteluainetta ei tarvita, turhaa kemikaalikuormaa, eikä myöskään hoitoainetta. Kannattaa myös ostaa uuni, jossa pyrolyysi, jolloin pesuaineita ei tarvita ollenkaan, uuni polttaa itse kaiken lian pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempaa iloa kuin rahansäästö saa siitä, että pystyy ja saa tehtyä jonkun asian itse. Esim. auton renkaanvaihto.
No sekin on totta, lisäbonuksena säästää.
Ap
Säästääkö todella? Renkaanvaihto ei montaa euroa maksa liikkeessä teetätettynä. Itse räpeltäen siihen menee enemmän aikaa, eikä lopputulos sittenkään ole edes yhtä hyvä. Järkevämpää on teettää työ toisilla ja käyttää aikansa tuottavampaa tekemiseen. Samalla välttyy myös selkä- ym. kivuilta, joita amatööreille aina tahtoo tulla.
Tämä. Itse keskiyön ennemmin aikani tulojen lisäämiseen kuin kulujen vähentämiseen. Enkä tarkoita, että ostelen turhaa uutta tai tuhlaile, mutta ostan tasan ne lenkkarit, rintsikat tai kengät jotka haluan. En niitä jotka halvimmalla saisin.
Muutama vuosikymmen sitten köyhäily tarkoitti sitä, että varakkaat ihmiset pukeutuivat vaatimattomasti ja yrittivät näyttää köyhiltä. Koska siihen aikaan ei ollut muotia näyttää varallisuuttaan.
Se, että ihmisellä on pakonomainen tarve saada kaikki mahdollisimman halvalla tai jopa ilmaiseksi, ei ole köyhäilyä vaan lähinnä pakkoneuroosi.
Jos on köyhä ilman omaa tahtoaan, niin se ei ole mitään muodikasta pikku puuhastelua eli köyhäilyä vaan se on ihan oikeaa köyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä nostan hattua ekologiselle elämäntyylillesi, siitä luonto ja planeetta sinua kiittäisivät jos osaisivat. Mutta mitä köyhäilyä se on, että kaapeista vaan "löytyy" ruokaa ilman että sitä käy ostamassa? Vai omasta puutarhastako hankit riisit puuroon, marjat pakastimeen, kananmunat kastikkeeseen, hiivat leipään, sokerit piirakkaan jne..?
itseasiassa monella ei ole kaapissa jauhoja tai hiivaa leipomiseen. ja sen takia kun yllättäen tuleekin koronakaranteeni niin ollaan pulassa kun mitään kotivaraa ei ole. moni elää niin että ostaa kaupasta vain parin päivän ruuat, eikä kyse ole rahasta ettei olisi varaa ostaa kuin se yksi eineskääretorttu ja jauhelihapaketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä nostan hattua ekologiselle elämäntyylillesi, siitä luonto ja planeetta sinua kiittäisivät jos osaisivat. Mutta mitä köyhäilyä se on, että kaapeista vaan "löytyy" ruokaa ilman että sitä käy ostamassa? Vai omasta puutarhastako hankit riisit puuroon, marjat pakastimeen, kananmunat kastikkeeseen, hiivat leipään, sokerit piirakkaan jne..?
itseasiassa monella ei ole kaapissa jauhoja tai hiivaa leipomiseen. ja sen takia kun yllättäen tuleekin koronakaranteeni niin ollaan pulassa kun mitään kotivaraa ei ole. moni elää niin että ostaa kaupasta vain parin päivän ruuat, eikä kyse ole rahasta ettei olisi varaa ostaa kuin se yksi eineskääretorttu ja jauhelihapaketti.
Hassuko ostaisi viime rahoilla kääretorttua. Ennemmin kananmunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin en ole ollut tarkan markan tyttö, mutta yksi periaate minulla on ollut: matkustan vain, jos ssiitä maksetaan. Niinpä olenkin sitten ollut mukana mieheni ulkomaankomennuksilla, ja sieltä kertyneillä tuloilla on tilava perheasuntomme maksettu nyt kokonaan omaksi. Kun jäin kokonaan eläkkeelle, aloin säästää. Mies saa maksaa kaiken jokapäiväisen ja minä säästän, koska sen minä osaan. Keittiöremontti tehtäneen vuoden parin sisällä. Säästäminen on ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vihree pissis piipertäjä tämänkin aloitti.
Tämmönen 40 v. pissis. 😎
Luonto ja ekologisuus tärkeää, mutta en äänestä vihreitä, jos sitä meinasit.
Hyvin tullut keskustelua, erityiskiitos muutamista lämpimistä kommenteista, hyvä mieli tuli (eikä maksanut mitään 😁😄).
Ap
Kyllä osaan säästää luontoa ja rahaa.Mihin sitten käytän säästetyt rahat?Lähen Timpuktuun kasvattamaan pippureita.Ompahan nekin rahat tuhlattu.Säästän monessakin asiassa.Käytämme rahat järkevästi ruokaan ja en viskaa mitään roskiin.Kaikki roskat kierrätetään.Joskus tulee ostettua aleruokia.Sekin on säästöä
Kyse on siitä että EI HALUA MENNÄ HANTTIHOMMIIN töihin.
Minäkin olen 40+ ikäinen it-trademi, korkea ÄO ja erittäin matemaattinen. Kaikki laskut budjetoitu Exceliin 10 vuotta eteenpäin. Hyvin tulen pärjäämään ilman ansiotyötä.
Hanttihommia olen joutunut tekemään vaikka on tutkinnot, taustat kunnossa ja korkea älykkyys. Enää en tee kuin pakon edessä.
Olen hakenut hyviin virkoihin töihin 3000-4000€ palkoilla, kiinostun etätyöpainotteisista toimistotöistä. En vaan saa niitä, joten en jae mihkään muualle. Mun tutkinnolla ei kiinnosta.
Ystäviä on maistereita,DI, tradenomeja jotka on töissä yli 5000€/kk peruspalkoilla. Jos mä en saa vastaavaa ni en kyllä haekaan hanttihommiin enää.
Hanttihommia tehneenä ja pitkään itseäni elättäneenä ymmärtäärahan arvon. Ei enää tuhlaa.
Nuukana ja kurinalaisena ihmisenä voi elää hyvää ja sousuhtaista elämää ilman töitä.
Mua huvittaa nuo oravanpyörässä juoksevat ihmiset jotka tuhlaavat palkkansa turhuuten. Ja minkä takia ? Jotta voisivat juosta lujempaa oravanpyörässä ja kerätä lisää stressiä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elää kannattaa nyt eikä "sittenkun". Pieni vararahasto kannattaa kerätä ja sitten elää tulojen mukaan.
Kysyn tarkentavan kysymyksen: tarkoitatko tulojen mukaan elämisellä sitä, että tarkoituksella
törsätään vararahaston ulkopuolinen raha kaikki johonkin, vai ihan vain sitä,
että eletään vain normaalia elämää, ja jos jotain jää yli, niin sitten jää?
Kysyin siksi, kun muistin erään kirjoittaneen,
että "jos sitä rahaa vain jää yli, niin väkisinkö se pitää johonkin käyttää?". (ei sanatarkka lainaus)
Tuo oli tuolta kirjoittajalta hyvä kysymys, joka tuo näihin raha-asioihin hyvän näkökulman.
T: M
Minulla se tarkoittaa just tuota että eletään ihan normaalia elämää ja ylijääneet laitetaan säästöön myös, mikäli jotain jää. Yleensä jääkin. Yllättävän vähällä sitä pärjää kun suunnittelee eikä tee heräteostoja. Itse aion jättää kaikki heräteostot pois eli ei kaupoissa kiertelyä ajankuluksi. Vanhemmiten sitä huomaa että kaikkea on eikä lisää tarvitse eikä haluakaan. Säästöt karttuu vaikka elää ihan normaalisti. Kun jokin käyttötavara loppuu, uuden ostaa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi ystäväperhe, joka nuukailee kaikessa, ja hyväksikäyttää kaikkia ihmisiä ympärillään. No joo, en heitä kyllä enää ystäviksi voi kutsua.
He vaativat kaikkea ilmaiseksi, ja sanoivat että tuokaa heille kaikki mitä emme tarvitse, he jakavat köyhille läheisilleen. Ja olemme vieneetkin, kun olemme luulleet, että menevät todella apua tarvitseville, kaikki tavara- ja ruoka-apu. No sitten kävi ilmi, että he syövätkin kaiken itse. Yksi kerta paljastui, kun nainen sanoi "mies tuossa jo kieli pitkällä odottaakin, mitä herkkuja meille tuotte". Ja sanoi että kaupassakaan ei tarvitse käydä kun harvoin, kun tuomme heille ruokaa. Siihen mun silmät avautuivat.Ja jos minulla on myynnissä jotakin tuotteita, vaikkapa joku matto tai polkupyörä nettikirppiksellä, niin tämä ihminen ilmoittaa, että jos et saa kaupaksi, niin hän ottaa sen ilmaiseksi vastaan. Ja mä hölmö olen antanut. En anna enää.
Minullakin on yksi tuttu jolla olis varaa ostaakin kirppishinnoin tavaroita mutta esittää köyhää että saa kaikenlaista ilmaiseksi. Ihmiset lahjoittaa ihan autokuormallisia tavaraa. Osan myy kirppiksillä ja osan ilmeisesti ihan lahjoittaakin (vähän kyllä epäilen). Minun kirppisilmoituksiani selailee joskus ja laittaa viestiä "saanko ton?". Heti kun ilmoitan hinnan posteineen, ei kuulu enää mitään :) Kuvittelee oikeesti että lahjoittaisin. Itsellä hurjan paljon pienemmät tulot kuin hänellä ja myyn saadakseni rahaa ihan arkisisiin asioihin. Toiset vaan osaa esittää ja heittäytyä rahattomiksi, on oppineet siihen että pienellä rooliesityksellä joku toinen maksaa eikä omatunto koskaan kolkuttele.
Alue: Aihe vapaa
Niin onkin kallista. Mutta lisäarvoa siihen tuo käsityön leima. Suomessahan ei käsityötä arvosteta, tai ainakaan siitä ei haluta maksaa, jos sitä käytetään arvostuksen mittarina.
Minä olen alkanut nuukailemaan vaatehankinnoissa. Tuunaan vanhaa pienemmäksi sitä mukaa kun paino putoaa. Ja olen säilyttänyt vanhat pieneksi jääneet vaatteet.
Säälitti työkaveri joka haaskasi rahansa ripsihuoltoihin ja kynsiin. Minulla on virolainen naapuri joka myös tykkää laittautua ja näyttää hyvältä. Mutta hän osaa tehdä sen itse. Laittaa irtoripset, leikata hiukset ja tyyli todellakin on muuta kuin räikeänvärinen kananpersetukka. Tyyli ei todellakaan vaadi rahaa.