***TOUKOkuisten elokuu***

Kukas se kyseli siitä sammaksesta. Meillä Relatippoja syötiin aluksi mahavaivoihin mutta sitten jätettiin pois. Nyt huomasin sammaksen tapaista kielessä ja neuvolasta pyysivät meitäkin jatkamaan reloilla. Olen antanut lusikalla tipat ennen tissittelyä. Sen verran vähän aikaa ollaan vasta syöty tähän vaivaan jotten voi sanoa auttoiko.



Jotain muutakin piti kommentoida, en vain muista mitä.



Vaatteiden pukeminen ja riisuminen meillä aiheuttaa hirmuiset huudot. Bodyn hihojen kanssa pistää kovasti vastaan joten olen siirtynyt puseroihin kun ovat vähän löysempiä. Kaikista helpoimpia puettavia ovat nämä kokohaalarit joita käytän yöpukuina.

Myös miehisyytensä Kale on löytänyt. Kädet menevät heti puristelemaan kikkeliä kun vaippa otetaan pois:) Näin siis kakkavaipan vaihto on jo taitolaji kun käsien lisäksi jalat menevät kippuraan:)



t. Nasu ja Kalle 2.5kk

Pitkästä aikaa. Ja kiitos viimeisestä pirkanmaalaisille! Mukavaa oli, vaikka sade vähän keskeyttikin pirskeet. Toivottavasti saadaan järjestettyä lisää tapaamisia, ja lisää porukkaa mukaan!



Meillä menee jo päivät aika rutiinilla, kuten varmaan monilla muillakin. Nyt tosin mies on ollut vielä viimeisellä isyyslomaviikolla, joten arkeenpaluu voi ottaa taas keskiviikkona koville... Äidille nimittäin. Eemeli nukkui jo muutaman ihan kunnon yönkin tossa jossain vaiheessa, mutta nyt on taas ollut hieman rikkonaista. Täytyy varmaan pikkuhiljaa alkaa kokeilla vellejä iltaan...



Kuinkas kauan muut toukoäidit on ajatelleet olla kotosalla lapsen/lasten kanssa? Tästä oli muistaakseni joskus ennenkin puhetta, mutta mä olen edelleen ihan yhtä pihalla oman tilanteeni kanssa kuin viimeksikin... (siis mulle tarjottiin töitä n. vuoden päähän, mutta vielä yksi vauva olis haaveissa lähivuosina, mutta työkokemustakin ois hyvä saada ja... blääh)

Toisaalta haluaisin nauttia näistä niin lyhyistä vuosista kun lapset on pieniä ja valtio edes jollain eurolla sitä kotonaoloa tukee... Mitkäs muiden fiilikset?



Nyt on aika saatella lapsosia pehkuihin...



PJS



P.s. Emelia! Jos haluaisit laittaa vaikka sähköpostia, niin mun osote on paikky8@hotmail.com Harmi, kun jäi silloin tapaamisessa tutustuminen niin pikaiselle... :)

tervehdys myös tältäsuunnalta pitkästä aikaa. Ensiksi ilouutisia, meidän pikkuisen Laurin vatsavaivat ovat hiukan helpottaneet. Edelleen kipristelee vatsaa ja välillä se itkettääkin, mutta yöt ovat nyt taivaallisia! Pikkuinen nukahtaa tuossa 23-24 välillä ja nukkuukin sitten tuonne 06-07 asti ilman yhtään syöttöä välissä. Sitten hän tankkaa maitoa ja saattaa vielä nukkua pari tuntia. Rytmi on jotenkin selvästi kääntynyt, sillä nyt päiväunet ovat lyhyitä pätkiä, ennen saattoi nukkua neljä tutnia päivällä. Parempi näin, ehdottomasti, saadaan mekin nukuttua kunnolla.





Minä itse nukuinkin muutaman viikon vain unilääkkeen voimalla, sairastuin nimittäin synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Ilmeisesti se johtui osittain juuri noista vauvan vatsavaivoista, joille en voinut mitään, osittain unettomuudestani ja osittain vain yleisestä herkkyydestäni masentumiseen. Käyn juttleemassa psykologin kanssa joka viikko ja syön myös masennuslääkkeitä. Pahimmillaan joka ainoa hetki oli synkkää pimeyttä, itkin enkä pystynyt nauttimaan vauvasta lainkaan. Nyt ollaan askel kerrallaan ja välillä takapakkiakin ottaen matkalla parempaan suuntaan, hetkittäin olen ihan iloisella mielellä. Oli muuten äärimmäisen vaikea hyväksyä oma " heikkoutensa" , kun vaadin itseltäni todella paljon, ja lääkityksen aloittamisessakin oli korkea kynnys, mutta onneksi päädyinoikeaan ratkaisuun. Nyt opettlen rentoutumista CD-levyjen avulla ja kirjoittelen ajatuksiani päiväkirjaan. Tästä asiasta ei paljon puhuta, mutta minä nyt ajattelin kertoa omasta tilanteestani ihan suoraan. Onko kellään muulla vastaavaa?



Mies oli kesälomalla ihanat kolme viikkoa, kävimme ihan kahdestaan risteilyllä ja vuorokauden Vaasan reissulla (mm. Tropiclandiassa, kaupungilla, syömässä, meressä uimassa jne.) Tuo kahdestaan vietetty aika on muuten oikeasti todella tärkeää parisuhteen kannalta ja virkistää kummasti, kun on välillä vaimo, ei vain äiti... Laurin kanssa mökkeilimme ja kävimme moikkaamassa kummipoikaa, joka on jo vuoden vanha vauhdikas vesseli.





Lauri katselee ympärilleen kiinnostuneena, lelujakin katselee ja huitoo, ei yritä vielä tarttua. Selältä kyljelle hänosaa jo kääntyä, mutta ei vielä kokonaan ympäri. No, 3 kk onkin täynnä vasta viikon päästä. Kovasti hän " juttelee" ja hymyilee, varsinkin laulaminen (äiti) ja hassut äänet (isä) saavat hänet hyvälle tuulelle.





Minttuli79 ja Lauri

Kiva kuulla sustakin Minttuli pitkästä aikaa!



Upeata että " uskalsit" ottaa synnytyksenjälkeisen masennuksen puheeksi! Nyt kun tämäkin kissa on nostettu pöydälle, voinen myöntää, että olen menossa huomenna lääkäriin sillä luulen että minä kärsin myös jonkinasteisesta masennuksesta. Mulla olo lähes jatkuvasti ahdistunut ja tuntuu etten osaa nauttia meidän ihanasta tytöstä ollenkaan. Tästä aiheutuu tietysti valtavat syyllisyyden tunteet ja negatiivinen kierre on valmis! Vatsassa ihan puristaa kun on niin ahdistunut olo. Mikään ei oikein kiinnosta eikä aiheuta iloa. Mä menen yksityiselle ihan psykiatrin vastaanotolle, joten saas nähdä mitä hän sitten sanoo. Neuvolassa en ole asiasta halunnut puhua, koska meillä ihan uusi neuvola enkä siis tunne hoitajia raskausajalta ollenkaan. Me kun muutimme niin että lähdin synnyttämään vanhasta kodista ja palasimme laitokselle uuteen kotiin. Aikamoisia muutoksia siis kertaheitolla! En suosittele muille! Onneksi mulla on sairaskuluvakuutus, joten saan kustannutkset takaisin vakuutusyhtiöltä.

Pääasia kuitenkin että saisi itsensä kuntoon.



Mietin että mikä tämän on minulla laukaissut ja luulen, että Alinan koliikki, se että neiti on hyvin vaativa vauva eikä aina hirvittävän tyytyväinen, ovat aiheuttaneet minulle suurimpia vaikeuksia. Tunnen itseni usein huonoksi ja riittämättömäksi äidiksi. Lisäksi en ehkä raskausaikana osannut valmistautua siihen että olisin näin sidottu kotiin kuten nyt olen. Ennen Alinan syntymää en edes osannut ajatella, ettei kaikki vauvat suostu tuttipullosta syömän tai viihdy vaunuissa. :) Välillä tuntuu että olen eristetty koko yhteiskunnasta ja katselen maailman menoa jostain sivusta pystymättä kuitenkaan osallistumaan mihinkään.



Lääkityksestä en tiedä, kun pelkään että se vaikuttaa jotenkin Alinaan. Mitä sulle Minttuli sanottiin lääkkeistä? Onko Laurille tullut mitään oireita?



No niin, nyt sitten minäkin paljastin tämän " mörön" omasta kaapistani. Älkää siis pelästykö. :)



Muihin aiheisiin: Mä jo toivon että nämä kuumat ilmat vähän helpottaisi. En oikein enää jaksaisi helteitä. Alina on kiinnostunut leluista ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt heiluttelee niitä käsissään ja tunkee tietysti suuhun. Lattialla kääntyillään kovasti ja hirvittävä halu olisi jo eteenpäin päästä mutta ei taida taidot vielä ihan siihen riittää.



Nyt taidan lähteä Alinan kanssa suihkuun (ts. minä suihkutan ja Alina katselee sitterissä) ja sitten lähdemme pienelle kävelylle.



Emmi ja Alina

Oli pakko heti vastata Minttulille ja Emmille. Hyvä kun tästä masennus aiheesta alettiin keskustelemaan. Jaksamista teille molemmille.

Itsekin olen taipuvainen masentuneisuuteen, ja muistaakseni siitä odotusaikana jotain tänne kirjoittelinkin. Se on hyvin ahdistava tunne, ja yhdistettynä äidiksi tuloon hyvinkin vakava asia. Vaikka Siiri on helppo vauva, huomaan silti välillä masentuvani. Välillä ihan turhista asioistakin, mutta sille tunteelle ei vaan voi mitään. Itsellä tuo masentuneisuus tulee hyvinkin kaukaa, olen kasvanut alkoholistiperheessä, kokenut hyväksikäytön murrosiässä sekä koulukiusauksen. Kaikki nuo jättivät hyvin syvät haavat, ja tuntuu etten ikinä ole kaikkea saanut kunnolla käsitellyksi. Pari vuotta sitten psykologi suositteli lähtemistä psykoterapiaan, mutta koska olisin joutunut menemään yksityiselle, ei minulla ollut siihen rahaa. Monesti mietin että olisi pitänyt jostain yrittää tuo raha säästää, sillä kärsin noista asioista edelleen, ja näen viikottain painajaisia. Ei kiva.

Mutta elämässä on onneksi paljon ihania asioita joiden avulla on selvinnyt tähän asti, ja tästä eteenkin päin. Vaikka monesti olen läheisille ystäville sanonut että on ihme että olen vielä hengissä, koska ajatus lähtemisestä kaiken ikävien asioiden keskeltä kävi aikoinaan monta kertaa mielessä ja aika lähelläkin.



Hienoa Minttuli että uskalsit kertoa asiasta noin avoimesti. Itsellä kesti vuosia ennenkuin sain suuni auki, ja uskalsin edes ystävilleni puhua, saati sitten lääkäreille.



Siiri tuossa hieman huomiota vaatii, joten lähdenpä hänen kanssaan touhuamaan. Mukavaa päivää kaikille!



Red_Cat & Siiri (noin 2 ½ kk)

musta on hienoa että kerrotte negatiivisistakin ajatuksista ihan suoraan. tää onkin varmaan helpoin foorumi niiden ilmaisemiselle ja on varmasti helpottavaa myös ku tietää ettei ole ainut joka niin tuntee. omille tutuille (ja jopa omalle äidille) olen huomannut että tollasten tunteiden purkaminen tuntuu tosi vaikeelta, ainakin itselläni, kun tuntuu ettei sillon ole MUKAMAS riittävän kärsivällinen tai hyvä äiti. joka ei varmasti pidä paikkaansa! mutta mulla ainakin on myös tollasia ajatuksia, jos nyt ei ihan masennukseen asti, mutta kuitenkin.



tekis mieli välillä purskahtaa ikuun kun kaveritkin toteaa, että sulla on onneks niin hyvät hermot ettet ota tosta itkusta stressiä. joooo-oo... no enhän tietenkään vauvalle käy karjumaan tai muuta, eihän se vauva sille mitään voi jos sitä sattuu ja on huono olla, mutta kyllä ne stressit pakkaantuu sinne oman pään sisään ihan meheväks paketiks jos ei niitä mihinkään pääse purkamaan. ja se on tosi pahaks itelle ja seinät alkaa katuu päälle. näin ainakin mulla ajoittain. tosin vihdoin on meillä alkanut näkyä valoa tunnelin päässä.



meillä siis myös koliikki-tapaus ja muutenkin " hankala" vauva. nyt on kuitenkin pikkuhiljaa myös meillä alkanut muuttumaan parempaan päin ja on jopa päiviä jolloin ei itketä! kysynkin usein, että kuka on meidän vauvan vieny ja tuonut tilalle tälläisen helpomman?! luonnetta kyllä löytyy yhä ja kun huudetaan niin sitten kans huudetaan isolla HOOLLA. mutta on tosiaan hyvin aurinkoisiakin päiviä ja välillä voidaan lähteä nyt jo vaunuillakin ulos (tosin reppu tai liina aina varuilta matkassa, sillä kotiapäin yleensä saa jo kantaa) ja lattiallakin välillä viihdytään!



ja eilen suureksi ihmeeksemme saatiin poika juomaan tuttipullostakin ensimmäistä kertaa( paitsi ihan pariviikkoisena joi kerran)! voin sanoa että oon kyllä onneni kukkuroilla kun edes tiedän että nyt on mahdollisuus livetä joksikin illaksi esim. ystävien luo aivoja tuulettamaan! tuntuu kuin kivi ois vierähtäny sydämeltä. en tiedä edes raaskinko oikeasti paria tuntia pitemmäks aikaa lähteä, mutta jo se että siihen on nyt mahdollisuus tuntuu ihanalta.



en tiedä onko teillä emmi979 kokeiltu jo kaikki keinot pulloruokinnassa, mutta meillä lopulta tepsi se, että pumppasin maidot samana päivänä ja juotettiin ne siis illalla pullosta. pakastettu maito (vaikka sama oma tissimaito) ei kelpaa. hoksasin tämän kun maistoin itse sitä pakastettua maitoa ja se maistu tosi pahalle raudalle ja sit maistoin juuri pumpattua maitoa kielenpäällä ja se oli paljon " paremman" makuista. joten kai voi noin pienikin hienosäätö auttaa. kannattaa kokeilla jos et vielä ole kokeillut!



ihania on ilmat ollu mutta oon samaa mieltä että sais jo pian hellittää. meillä on kotona koko ajan hiki pinnassa kun aurinko paistaa koko päivän asuntoomme.





meidän poika harjoittelee myös kovasti kääntymistä ja kiepsahtaa kun hieman avittaa. hermostuu jos ei auteta ympäri;) leuihin tarttuu jos ne lähelle annetaan ja jokeltelua tulee aina päivästä riippuen enemmän tai vähemmän. ihana nähdä kuinka avuton pikkuvauva muuttuu pikkuhiljaa uteliaaksi pikkupojaksi.

Kukaan ei taida pahaa tykätä asioiden kertomisesta, päinvastoin! Hienoa että uskallatte asian tuoda esiin, kirjoittaminenkin jo auttaa!



Hyvä ystäväni sai lapsen puolitoista vuotta sitten. Hän sairastui kanssa synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Asuin jo tuolloin toisella paikkakunnalla, mutta olin hänen tuki ja turva yleensä puhelimen välityksellä. Lääkkeet sai hänkin ja koville otti, mutta helpotti kuitenkin lopun viimein. " Kauheaa" sitä taistelua oli seurata, mutta lopputulos oli niin ihanaa aikaa!



Itse olen kanssa taipuvainen masennukseen ja kovasti asiaa mietin ja jännitin etukäteen. Toistaiseksi kaikki on sillä saralla mennyt hyvin, vaikka neitikin on ollut kova rätyämään ja vaativa vauva. Minulle tekee valoisa aika aina masennuksen. Viime kesänä jaksoin töissä käydä, mutta kaiken muun unohdin. Ystäville valehtelin olevani aina jossain muualla. Viimein paras ystäväni tuli ja pakotti ylös suosta. Koskaan en ole osannut puhua, en tutuille enkä tuntemattomille, mikä on vain pahentanut asiaa.



Kotona oleminen " vankina" on ollut myös minulle kaikista pahinta opettelua. Liikumme ehkä senkin takia paljon. Olen tullut siihen tulokseen että ääntä saa tulla jos on tullakseen ja jos joku muu siitä näkee vaivaa niin voi voi. Meillä tuo rintareppu toi yht`äkkisen pelastuksen kaikkeen olemiseen.



Muistakaa kuitenkin välillä hymyillä! Se on yksi maailmankaikkeuden tärkeimmistä taidoista. Ja ottakaa hymy vastaan myös muilta! Voimia taisteluun!



Dolosa

Heippahei,piiitkästä aikaa.

Olen kyllä kuulumisianne käynyt lueskelemassa ajoittain,en vain kirjottamaan ole joutanut.

Täällä myöskin kärsitty synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.Lääkäriin piti hakeutua ja lääkitys päällä vieläkin.

Yritin jo lääkkeitä pikkuhiljaa jättää pois,vaan eipä uskalla kun sitä takapakkia tulee niin äkkiä.



Päivä kerrallaan täällä mennään.Aluksi kyllä tuntui että siihen ahdistukseen,unettomuuteen,ruokahaluttomuuteen ja paniikkikohtauksiin,oikeesti kuolee,vaan niimpä tässä on sinnitelty.

Minulle paras,ja ensisijainen apu oli ja on edelleen oma mies.

Jaksoi kuunnella ne itkut ja ahdistavat ajatukset,hoiti vauvaa kun en olisi jaksanut,oli tukena ja turvana,ja ennenkaikkea hoiti minut lääkäriin,kun voimat alkoivat loppua,enkä yksin olisi uskaltanut sinne raahautua.



Puhuminen,puhuminen ja puhuminen,sekä juuri se oman heikkouden myöntäminen ovat todella tärkeitä.Ainakin minulle.En selviäisi tai jaksaisi muuten.

Myös se että antaa itselleen anteeksi,on tärkeää.

Että myöntää olevansa heikkona,pyytää siihen rohkeasti apua,ja kun elämä alkaa valostumaan taas,antaa itselleen anteeksi " heikkouttaan" ,eikä jää siihen tunteeseen,syyttelemään itseään.

Se itsensä syyttely kun tuntuu olevan niin helppoa,ja jotenkin niin luontaisesti sisältä kumpuavaa...



Täytyy sanoa,että hyvä kun puhutte täällä vaikeasta aiheesta.Itse en osaa tätä hävetä,tai peitellä,vaan olen avoimesti ystäville ja lähisukulaisille puhunut,pääpiirteittäin siis.Sekin on yhdenlaista toipumista ja terapiaa.



Täällä vaativa vauva myöskin,juuri vaatii palvelua..



Voimia meille kaikille toivoen;

VilleOrvokki

Täällä taas pitkästä aikaa... Ei hirveästi ole jaksanut nyt kirjoitella... Kun tuo meidän Henna on alkanut nyt urakalla valvottamaan öisin. Ennen nukkui yhdellä syötöllä, nyt syö 5-6 kertaa yössä! On tainnut neitiin iskeä oikein kunnon nälkä.. Päivisin syö myös n 2 tunnin välein... Eilen kokeiltiin velli, ei onnistu. Neiti ei ole koskaan hyväksynyt pulloa... Kauhea huuto ja pullon ulos sylkeminen... Vain äiti kelpaa. ;o) Ihan hyvä sinänsä, mutta jos sillä vellillä olisi saanut vähän noita öitä helpotettua... Kait se on sitten aloitettava maistelee soseita, niinkuin neuvolan täti eilen sanoi... Ei vaan vielä raaskisi...



Saatiin eilen neuvolasta lähete fysioterapeutille. Kun kerta neidin asento kaartuu vasemmalle... Onko muilla ilmennyt tuollaista? Että mistäköhän mahtaa johtua, onko se vaan sitä että toinen puoli aktiivisempi tai jotain?



Kovasti Henna tunkee nyrkkiä, tai molmepia samaan aikaan suuhun. Ja sitä kuolan määrää!!! Nyt on alkanut myöskin niitä nyrkkejänsä kovasti katselemaan. Leluihin koittaa tarttua ja kun saa kiinni niin heti suuhun! =) Ja jos ei onnistu niin voi sitä pettymyksen ja kiukun määrää... Selällään vielä loikoilee, joskus koittaa kääntyä.



Jaahas.. " Pomo" kutsuu, pitää mennä!



-tintti ja Henna kohta 3.5kk-

Täältäkin suunnalta kuuluu taas, kirjoittelin raskausaikana, mutta nyt on kiirettä pitänyt niin tämä kirjoittelu on jäänyt. Pika kelauksena meidän tarina Fanny syntyi 7.5 (rv 40+1), synnytys sujui hyvin ja muutenkin on mennyt hyvin. Fanny kasvaa kohisten. Vähän on ollut vatsa vaivaa ja iho on atooppinen. Meidän esikoinen Onni täyttää lokakuun lopussa 3v. Vastikkeella ja imetyksellä olemme tähän asti selvinneet.



huomenna meillä on 4 kk neuvola, jossa on myös lääkärintarkastus. Toivottavasti saamme jotain helpotusta ummetuseen ja erittäin kuivaan ihoon. Välillä mietityttää että onko allergiaa, kun Fanny pulauttelee paljon ja kakka on vihertävää, muiden oireiden lisäksi. Mutta voihan se olla ihan vain jotain muuta. koska Fanny on todella hyvän tuulinen.



Joku taisi kysellä kuinka kauan aikoo olla kotona jne. Mä tahtoisin olla kotona mahdollisimman pitkään. Olen ammatiltani lähihoitaja ja haluaisin ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Mutta eipä sitä tulevaisuutta voi suunnitella kauheen pitkälle.



Tintti74(muistinko nimimerkkisi oikein??) Meidän esikoisella oli kanssa 3kk eteenpäin asennon poikkeavuutta. Aloimme käydä fysioterapiassa siitä eteenpäin. Onnin yläruumis kallistui vasemmalle, asento oli vähän niinkuin C-kirjain, mutta peilikuvana. Saimme erilaisia jumppaohjeita ja kantoasentoihin vinkkejä. Onnilla oli lihasjännitystä, joten rentouttaminen ja esim. vauvahieronta auttoivat. Kävimme fysioterapiassa noin vuoden ikäiseksi kerran kuussa. Tämä Onnin vaiva oli myös yhteydessä rafluksiin joka todettiin 1v 9kk iässä ja muutenkin on ollut kaikennäköstä vaivaa ja käymme edellenkin fysioterapiassa motorisenkehityksen takia. Mutta teillähän voi olla jostain aivan muusta kyse. Tsemppiä!! sori kun avauduin, vähän liikaakin, innostuin !! :)



No niin mammat... tulipas turistua!! Täytyy jättää teillekin tilaa! Voimia kaikille ja nautitaan vauvoista, ne on niin suloisia!



Onnin_äiti, Onni ja Fanny

unohdin kokonaan. Meillä auttoi daktarin-oraaligeeli. Neuvolasta saa reseptin, parin käyttökerran jälkeen hävis kokonaan. ja oli miellyttävämpää kuin sitruuna tai puolukka, myös omiin rintoihin.



Mutta on eriasia haluuko antaa lääkettä vauvalle!!



Onnin_äiti, Onni ja Fanny

Meillä kasvateaan kans pituutta on jo kotimittauksella 62-63cm, neuvolassa 2kk 60cm ja 5680g, eli pitkä ja hoikka poika. Ihan eri maata veljensä kanssa, velipoika oli lyhyt ja pullukka =)



Neuvola (3kk) ens viikolla, mutta huomenna mennään uudelleen neuvolalääkärille. Oletettavasti maitoallergiaa, myöskään kala, muna, sitrukset, paprika, tomaatti, mansikka siis yleisesti allergisoivat eivät käy. Eli kulkeutuu maitoon ja naama on pojalla ihan ihottumassa. Atopiaan kun muutenkin on taipumusta. Täysimetyksellä mennään, välillä mies antanut tuttelia, johon ei kuitenkaan heti reagoi jos siihen sitten reagoikaan. No pian selviää.



Muuten on tyytyväinen pieni mies. Juttelee ja seuraa isoveljeä tarkasti. Yäunet maistuu parhaiten isin ja äitin sängyssä =)



Ensimmäiset juhlat ois lauantaina tiedossa, kaverin vauvan ristiäiset.

Niin se on arki lakanut meidän perheessä. Mies meni maanantaina töihin pitkän loman (7 viikkoa) jälkeen. Taas totutellaan Alinan kanssa olemaan kaksin päivisin. Välillä tämä kotona olo ottaa kyllä pannuun ja oikein urakalla. Ei voi mitään. Miten teillä muilla? Pelkkää iloa ja aurinkoa? Koen hirveää syylisyyttä kun en nauti tästä kotielämästä. Meillä kun ei neiti juuri päivisin nuku ja tuttipulloa ei suostu ottamaan, joten olen kyllä aika sidottu sekä Alinaan että kotiimme. Kampaajallekin pitäisi päästä mutta en oikein tiedä miten sen järjestäisin kun neiti syö tätä nykyä 1½ tunnin välein. Huoh!



Neiti kääntyilee nyt koko ajan ja jopa hoitopöydällä yritetään muksahtaa vatsalleen. Vatsallaan ei kuitenkaan viihdytä ja huuto tulee aika nopeasti. :)



Ootteko muuten ajatelleen imettää ihan sinne 6kk asti vai alatteko tarjoamaan kiinteitä aiemmin? Itse olen ajatellut aloittaa kiinteät hiljalleen siinä 4kk tietämillä, varsinkin jos tämä syömistiheysjatkuu samana tai tihenee entisestään.



Eip tässä muuta. Taidan olla nyt vähän huonolla tuulella, joten anteeksi vaan tämä negatiivinen vuodatus!



Emmi ja Alina

Eli sunnuntaina Mikael täyttää 3kk! WAU!

Nopeasti on kesä mennyt!!!



Neuvolaan mennään vasta ensi viikon perjantaina, eli mittoja ei juuri ole tiedossa, mutta pitkältä ja hoikalta poika tuntuu! Meillä on pääosin käytössä jo 68senttiset vaatteet..

Ette usko, mutta pikkuveikka on nyt samankokoinen kuin isosiskonsa vasta PUOLIVUOTIAANA! ;) hih..





Olen täysimettänyt ja maito maistuu mukavasti, tuttia poika ei ole koskaan kelpuuttanut, niin en usko että kelpuuttaisi pulloakaan, joten mitään muuta kuin " ämmää" ei ole annettu.

Mitenhän se noiden kiinteiden kanssa sitten on, toivoisin että täysimettäisin sen 6kk, mutta riippuu kasvusta.

Minjan kanssa aloitettiin kiinteät jo 3kk.n iässä, mutta tyttö olikin tosi pienikokoinen ja tarvisi lisäruokaa.. (syntymäpaino 2900g, pojalla 3110)



Kääntymistä poika jo pikkasen harjoittelee, mutta päällimmäisenä tuntuu olevan mielessä tavaroiden käteen saaminen, joka onnistuukin jo hienosti.. leluankat saa hyvää kyytiä!



Mutta nyt viemään isosisko iltapesulle!!

Kirjoittelemisiin!

pid ja " Miettu" kohta 3kk



=)

Tuli mieleen, että voisitkohan ottaa Alinan kampaajalle mukaan..

Meilläpäin on ainakin sellainen kampaaja, jolle tuo sopii ja itse sitä ehdottikin..

Jos tyttö olis vaikka kopassa sen aikaa kun sinua hemmotellaan ja seurustelis sieltä käsin, tarvittaessa voisit välillä imettääkin..



Oisko ihan hullu idea?

=) pid

Hurjaa vauhtia menee aika eteenpäin, tuntuu ettei kerkeä nauttimaan pojasta niin paljon kuin toivoisi. Kotona ollaan ja esikoinen kyseessä, ei siis ole muita lapsia viemässä huomiota, mutta silti tuntuu että aika valuu sormien välistä. Kovaa vauhtia kasvetaan täälläkin, pikkumies syntyessään (3105g, 49cm), nyt jo liki (jos ei jo ole) 7kg. Paino on noussut tasasesti 400g / vk, ja 2kk neuvolassa paino oli 6270g,pituus 61cm. Viikon päästä meidänkin mies on jo 3kk!!!



Teillä vauvat jo kääntyy ja tarttuu leluihin, meidän silmäterä ei tee kyllä vielä elettäkään. Saa käännettyä itsensä kyljelleen ja huiskii leluja, mutta ei yritäkään tarttua niihin. Kyllä se siitä, vastaavasti poika on tosi sosiaalinen ja juttelee paljon. Ja nauraa ääneen.



Emmin kanssa ollaan samassa veneessä, kotona miehen pitkän loman jälkeen yksin. Valtteri ei onneks roiku kiinni tississä koko aikaa (enää), 3h välein riittää. Illasta sitten enemmän. Itse ajotin kampaajani miehen loman loppuun, että oli hoitaja helposti paikalla juuri tuon saman " ongelman" vuoksi. Kyllä se siitä, joka päivä vauva on vanhempi ja varmasti näitä päiviä tulee joskus kaipaamaan. Ei nää päivät aina oo niin aurinkoisia täälläkään, itse ajattelen vaikeina hetkinä ettei vauva tahallaan oo hankala. Ajattelin ite ruveta käymään syksyllä jossain äiti-lapsi piirissä, kerran viikossa. Näkee sit säännöllisesti muita äitejä ja vauva muita lapsia. Me muutettiin vieraalle paikkakunnallekin heti Valtterin synnyttyä, uudet kuviot on tänne rakennettava. Onneks Helsinki on lähellä, siellä suurin osa tutuista asuukin. Nyt aletaan vierailemaan itsenäisesti tuttujen luona, saapa nähdä miten välimatka taittuu naperon kanssa.



Itse imetän täysin, korviketta ei ole annettu kuin kerran. Olin itse silloin pääsykokeissa. Oon ajatellu imettää ihan sinne 6kk saakka ja maitoateriat tissistä senkin jälkeen. Imetys kun syö noita kiloja samalla...lisäks imettäminen on minusta niin helppoa ja vauva saa läheisyyttä. Toki sitovaa fyysisesti, mut tääkin 3kk on menny niiiiiiin vauhdilla et miksi ei loppuaikakin.



Peikillä onkin valtavasti lapsia, jos nyt menee yks naimisiinkin. Tunnen muutamia henkilöitä, joilla mukuloita on kymmenen ja enemmän; yhdellä jopa 17!? Itse ajattelin,jos 2 tai 3 saisi.



Pikkumiina ja pikkumies

Heippa vaan täältäkin!



Me aloitettiin elokuu talovahtihommassa. Ollaan kymmenen päivää mun vanhemmilla talovahteina. Ihana asustaa omakotitaloa vähän aikaa. Nytkin kävin keräämässä marjoja iltapalaksi kun sain Akselin nukkumaan.



Ei meilläkään vielä käännytä eikä tartuta leluihin. Kyljelleen Aksu kääntyy ja siinä ähisee ja kovasti huiskii leluja kohti.



Mulla oli kovasti haaveena täysimettää se 6kk, mutta toisin kävi. Imetys loppui meillä nimittäin kokonaan. Viimeiset pari viikkoa Akseli ei suostunut ollenkaan päivällä tissille ja lypsin sitten päivät ja osaksi annoin korviketta. Nyt sitten viikonloppuna yhden yön sai pullosta ruokansa ja nukkui niin paljon paremmin (eli ei herännyt enää loppuyöstä puolentoista tunnin välein) niin siirryttiin sitten kokonaan pulloon. Varsinkin nyt kun Aksu ei enää aamullakaan tissiä huolinut. Maidon tulo onkin sitten vähentynyt huimasti. Ei ole tarvinnut tissejä edes tyhjennellä. Nyt siis korvikkeilla mennään.



Perjantaina Aksun kanssa saadaankin yhdelle toukomammalle ja vauvalle kasvot kun treffataan P.J.S. =)



pikku-milli & Akseli 3kk

Kolme kuukautta on meilläkin just täynnä. Neuvola on kuitenkin vasta loppukuukta, kun tyttö saa silloin toisen annoksen rotarokotetta. 62-kokoisia vaatteita siis käytetään pääsääntöisesti. Neiti vaikuttaa aika lailla keskikokoiselta. Ei pieni -kuten isosiskonsa- muttei isokaan. keskikäyrällä on painossa ainakin tähän asti menty ja pituudessa jotain +1.



Meitin prinsessa ei vielä käänny mahalleen tai tartu leluihin, kyljelleen kyllä pöyrähtää. Tyttö on kova seurustelemaan ja nauramaan. Oikein iloinen tapaus.



Meillä mennään vielä täysimetyksellä. Pulloa yritettiin kerran, kun olin kampaajalla. Olin 2 h poissa, eikä neiti ollut suostunut pullosta syömään. No, syötin sitten tullessani. En näköjään voi olla poissa. Tosin lähes kaikkialle roudaankin vauvan mukana muutenkin. Kerran aikaisemminkin koetin syöttää pullosta pumpattua maitoa, mutta ei onnistunut.



Rintaraivareita tulee meilläkin satunnaisesti. Nyt ovat vähän helpottaneet. *koputtaa puuta* Itse en halua suunnitella sen kummemmin imetyksen kestoa. Yritän imettää mahdollisimman pitkään vauvaa, mutta jos ei onnistu, niin sitten ei. Esikoisella imetys sujui mallikkaasti ja ajattelin, että puolivuotiaaksi vähintään, mutta sitten se vajaassa kuukaudessa lopahtikin. Vauva tykästyi pulloon. Taaperoimettäjäksi minusta ei kuitenkaan ole.



Hyviä vointeja kaikille!



Ps. Emmi: Kyllä mullakin esikoisen aikana oli noita tunteita, että seinät kaatuu päälle. Nyt toisen kanssa lapsiperhearkeen on jo jotenkin tottunut. Nyt nautin tästä kotielämästä, vaikka kyllä munkin täytyy päästä tuulettumaan. Tuuletun sitten kaupungilla vauvan kanssa. Meillä tosin nukutaa rattaissa. jaksamista sulle, kyllä se siitä.

Meilläkin alkoi arki kun mies lähti kuukauden kesäloman jälkeen töihin. Onneksi vielä 2 viikkoa isyyslomaa jäljellä jotka aikoi pitää lokakuun tienoilla.

Meillä lienee kohtuu helppo vauva kun nukkuu vaunuissa, autossa ja melkeen missä vaan. Vaunuissa saattaa muuten vaankin makoilla jos käydään kävelylenkillä eikä häntä satu silloin nukuttamaan. Kaupoissa pääsen käymään Siirin kanssa, yleensä hän nukkuu tai katselee kaukalostaan.

Emmille hurjasti tsemppiä! Aikansa kutakin, niinhän sitä sanotaan, vaikka ei varmasti mukavalta nyt tunnu.



Siiri ei vielä käänny mahalleen, mutta kyljelleen kyllä. Ja käsillä heiluttelee leluja, mutta ei yritä tarttua niihin.

Kova on seurustelemaan, jokeltelee ja nauraa.



Täysimetyksellä mennään, vaikka on Siiri muutamia kertoja korvikettakin saanut, jos olen ollut yksin kaupassa tms. niin mies on antanut korviketta. Tottuupahan sitten niihinkin, koska jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin alkaa käyttämään.

Meilläkin Siiri on alkanut syömään tosi tiheästi. Päivällä saattaa ihan tunnin tai jopa puolentunnin välein syödä. Yöt sitten nukkuukin sikeästi, jopa 6-8 tuntia ennenkuin syö ensimmäisen kerran.



Mahavaivat lienee helpottaneet, enkä ole enää cuplatoniakaan antanut. Ei ainakaan sellaista kiukkuamista ja huutoa enää illat ole.



Sain tuossa päiväunien (1h tällä kertaa) aikaan loputkin mustat viinimarjat poimittua. Meillä on vielä sen verran pienet pensaat että noin 3-4 litraa noista tuli. Sitten on vielä 2 valkoherukka puskaa ja 2 punaherukka puskaa. Ne kun vielä tyhjennän niin on viinimarjat tältä vuodelta poimittu.



Oletteko te muut vielä miettineet tulevaisuutta niin pitkälle että jatkatteko hoitovapaalla tms.? Itse olen miettinyt että jos olisin muutaman kuukauden hoitovapaalla ja menisin töihin vasta elokuun alusta ensi vuonna. Sitten Siirikin olisi vähän isompi kun hoitoon menee. Tämä vapaa loppuu minulla maaliskuun alkuun, jonka jälkeen täytyy pitää tämän kesän kesäloma, eli käytännössä menisin töihin huhtikuun alusta. Mutta jos pitäisin 3 kuukautta hoitovapaata, pitäisin kesälomat kesä ja heinäkuussa, niin työt alkaisi sitten vuoden päästä elokuussa. Kaikki tämä nyt riippuu siitä onko varaa jäädä tuoksi 3 kuukaudeksi hoitovapaalle. Pitänee syksyn aikana selvittää paljonko rahaa saa, ja yrittää säästää, jotta voisi olla kotona. :)



Red_Cat & Siiri 2 ½ kk

Pitkästä aikaa minäkin taas löysin tien tänne. Kesän ja lomien aikana oli niin plajon tekemistä ja matkustelua, että ei koneella aikaa kerennyt ollenkaan viettää.



Meidän neitokainen on kasvanut oikein kivasti. 2 kk ja 1 viikon iässä painoi 5100 g ja pituutta oli 57,5 cm. Pelkällä rintamaidolla mennään ja kiinteät aloitetaan luultavasti joskus 4 kk:n iässä varovaisesti. Vatsakivut ovat kovat meidän pienokaisella, mutta onneksi Cuplaton auttaa vähän. Neiti on myös ihan mahdoton pulauttelemaan. Nytkin on molemmilla taas paidat menossa vaihtoon...



Emmi, mun kampaaja itse ehdotti, että otan vauvan aina mukaan ja imettelen siinä välillä. Ja hän ei ole todellakaan mikään lapsirakas... Joten eiköhän sinne sinunkin kampaajalle voi ottaa vauvan mukaan, vaikka varmasti se itsestä ensin tuntuu oudolta.



Jokohan vihdoin jonkinlaista tapaamista järkättäis? Olisi kiva saada kasvoja näille nimimerkeille. Onko ketään innokasta...?