***TOUKOkuisten elokuu***

" Emmi979:

Miten teillä muilla? Pelkkää iloa ja aurinkoa?"

Ei tosiaankaan :-)) Kiitos kun kirjoitit noin aidon viestin! Voin valtavan hyvin ymmärtää miltä susta tuntuu. Meillä mies meni myös maanantaina pitkän loman jälkeen töihin - on vaihtamassa työpaikkaa, joten joutui pitämään kaikki lomat nyt eli on ollut koko kesän kotona. Lisäksi hän lähtee nyt lauantaina puolentoistaviikon työmatkalle, joten joudun sen ajan jotenkin sinnitellen selviytymään täällä kotona järjissäni. Hyviä vinkkejä selviytymiseen otetaan ilolla vastaan...

Vaikeinta ehkä on ollut se ettei saa tarpeeksi unta. Omat tunteet on usein pinnassa ja pahimpina hetkinä en ole saanut unta vaan käyn jatkuvasti ylikierroksilla. Meillä poika ei ole nukkunut juuri muuten kuin öisin. Päivällä ottaa muutamia 10-15 minuutin torkkuja. Syöminen, suihkussa käynti, pyykin pesu tai ruuan laitto on aikamoista sirkusta. Vessassakin käydään niin että ovi on auki ja poika istuu sitterissä ja samalla laulan lastenlauluja :-) Huomiota siis kaipaa kovasti koko aika ja viihtyy parhaiten sylissä. Nyt on tosin nukkunut muutaman päivänä jopa tunnin päiväunia - Ihanaa! Vatsavaivat ovat edelleen kovat ja herää helposti kipuihin. Sekä relatipat että cuplatonit on olleet käytössä. D-vitamiinia ei olla voitu antaa, koska ne selvästi pahentavat vatsakouristuksia. Jekovitit on pahimpia, Deetippoja on taas silloin tällöin uskaltanut muutaman tipan antaa. Itku on niin kovaa ja raastavaa että ollaan otettu kuulosuojaimet käyttöön vauvaa hyssytellessä.

Aikamoinen isäntä meillä onkin, nyt reilu 2 kk ja painaa päälle 6 kg ja oli viime neuvolassa puolitoistaviikkoa sitten 63 cm pitkä. Vaatteissa on tällä hetkellä käytössä 68 ja nopeasta ollaan siirrytty koosta toiseen. Hyvinä hetkinä nautitaan aurinkoisista hymyistä ja jokeltelusta ja tavoittelee jo käsillään värikkäitä leluja ja tönii niitä.

Eli ei mitään " onnesta ymmyrkäistä" vauva elämää meillä, mutta arkea, itkua ja iloisia hetkiä kaikkea sekaisin.

Kiva kuulla taas teistä, kun aikast hiljaista on palstalla ollut. Kovasti siellä pikkuiset kasvaa ja jo hamuilevat lelujaan ja pyörähtelevät ympäri=)

Meillä Aaron se makaa tyytyväisenä leikkimatolla ja hymyilee, kun sisko heiluttelee leluja. Eli ei siis elettäkään jotta viittis ottaa ite niihin kiinni=) Kerran yrittänyt vähän kääntyä kyljelleen, mutta jäi siihen. Katselee vain silmät suurina kun sisko touhuaa ympärillä ja aloittaa narinan kun äiti saapuu lähimaastoon maitovankkureilla=) Joten meillä ollaan edelleen rintamaidolla, vaikka välillä meinaa palaa hihat kun tuntuu ettei muuta jouda kuin vain imettämään. Vaan muistan sen niin eleävästi vielä esikoisesta (aloitti kiinteät alle 3kk) että se on todellakin pieni hetki tämä imeväis ikä ja pian se on ohi. Joten eiköhän tämä kestetä vielä n. kk verran ja sitten potut kehiin. Aaron kun kasvoi ensimmäisin 8 viikon aikana 10cm ja painoa tuli 2kg ja kun lähtö oli jo 4290/54 tarvii iso poika isot annokset myös maitoa=)



Jossain vaiheessa joku pirkanmaanlainen heitti ilmoille, että jos nähtäis, niin löytyykö halukkaita?? Olis todellakin kivaa saada kasvot nimimerkeille ja nähdä näitä pieniä aikaan saannoksia=)



Helteisen kesän jatkoja kaikille ja voimia arkeen!!



H-R sekä Aaron 2kk9pv

Huomenna tosiaan tavataan pikku-milli ja Akseli... Jännittää.. :)



Meidän Eemelille on alkanut jo vihdoin jonkunnäköstä rytminpoikasta muodostua. Ihanaa, kun vähän voi jo aavistella millon on seuraavat unet ja millon syödään. Helpottaa kummasti. Yöt on alkanu mennä aika kivasti, välillä on nukuttu jo jopa 7 h " pätkiä" . Toisinaan sitten heräillään parin tunnin välein. Mä vielä täysimetän, mutta varmaan kiinteitä aletaan maistella siinä 4 kk:n iässä, niinku isosiskon kanssakin aikoinaan. Pikkuhiljaa toki, aloitellaan kokeilut varmaan vellillä.



Eemeli on aikas jäntevä kaveri, kuten siskonsakin; kääntyi jo eka kerran selältä vatsalleen 2,5 kk:n ikäsenä. Hirveä kiire tuntuu olevan johonkin. Kauheen nopeesti on mennyt ohi se ihan " pikkuvauva" -aika, nyt kun jo käännytään ja yritetään tarttua ja jutella ja nauraa. Haikeeta toisaalta...



Joku kyseli kuinka pitkään hoitovapaata tms. Mulla on ihan hirveä dilemma, että mitä tekisin... Oikein mun tuuria, että vuorokausi sen jälkeen kun Eemeli oli syntynyt ja oltiin vielä sairaalassa, mulle soitettiin ja tarjottiin töitä! Tosin vasta vuoden päähän, mutta kuitenkin. Nyt oon sitten yrittäny sulatella asiaa ja miettiä mitä tehdä. Vuosi menee kuitenkin tosi pian ja Eemeli on silloin vielä niin pieni... Ja kolmas lapsikin olisi vielä haaveissa ihan lähivuosina. Toisaalta, kuinka monta kertaa elämässä mulle soitetaan ja PYYDETÄÄN töihin.. Ja entäs jos nyt oon pitkään kotona, huoliiko mua enää kukaan töihin (valmistuin siis jouluna, enkä oo sen jälkeen töissä ollut..) Hirveen hankalaa. Oon yrittäny vähän niinku olla ajattelematta koko asiaa, mutta kyllä se tuolla takaraivossa koko ajan kolkuttaa... Neuvoja?



Elämää suurempia kysymyksiä... ;) Nyt on kuitenkin mentävä. Huomista tapaamista odotellessa.. :)



P.J.S. + Elmo



Ainiin, mä oon ainakin ihan mukana pirkanmaalaisten tapaamisessa!

Ja kiitos kaikille tsempityksistä ja myötäelämisestä!



Emminnen: Taitaa teilläkin olla melkoisen vaativa tapaus. ;) Mä käyn nykyään suihkussa niin että Alina on sitterissä mukana kylppärissä. Kuulosuojaimia ei olla otettu käyttöön mutta olis niille meilläkin välillä käyttöä. Jaksamista sinulle miehesi työmatkan ajaksi! Voisitko pyytää jonkun teille jakamaan hoitovastuuta miehesi matkan ajaksi?



Odotan kuin kuuta nousevaa elokuun lopulla alkavaa muskaria! Siellä ainakin tapaa samassa elämäntilanteessa olevia ja tulee muutenkin vähän virikkeitä viikkoon. Itse koen pahimmaksi tämän yksinäisyyden ja siitä aiheutuvan tylsyyden. Parin kuukauden päästä Alina jo varmasti syö kiinteitä sen verran että voin joskus olla pitempään poissa, mutta se että kaikki päivät ovat kutakuinkin samanlaisia, on aika turhauttavaa.



Ihanaa kuitenkin että tänään on perjantai ja mies on seuraavat kaksi päivää kotona! Viikonloppuna kokeilemme Ergoa että jokohan se sopisi Alinalle. Rintarepussa mun selkä ei kestä, joten sitä en voi oikein käyttää. Toivotaan että Allukin hyväksyisi Ergon!



Mukavat viikonloput kaikille!



Emmi ja Alina

Näin vaihtui taas kuukausi¿Mihin aika oikein hurahtaa?? No pian Siiri täyttää kolme kuukautta ja se on paljon se! Selällään ollessaan kyljelle käännytään helposti, mutta ympäri asti ei vielä mennä. Juttuja on paljon sydämellä ja hymyjä satelee. Leluja huitoo, ei tartu vielä kiinni. Mutta suloinen hän on ennen kaikkea!!!



Emmille ja emminnelle paljon jaksamista arkeen. Itse olen tosiaan yksin tytön kanssa, mutta yllättävän hyvin olen jaksanut. Hyviä päiviä on onneksi paljon, mutta kyllä meillä noita ikävämpiäkin on. Tänään ollaan oltu sylissä koko päivä; ei hyvä vaunuissa, sitterissä, sängyssä¿Ainoastaan sylissä. Tällaisina päivinä ei tosiaan vessaankaan mennä yksin! D-tipat meilläkin jäi pois noiden mahavaivojen takia. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa, mutta vieläkään en ole uskaltanut aloittaa uudelleen.



Yksi mikä on auttanut minun jaksamistani on hyvät yöt. Viime yön Siiri nukkui oikeastaan kokonaan. Laitoin omaan sänkyynsä 21.30 ja heräsi ensi kerran varttia vaille 8 aamulla! Muutenkin ollaan syöty vasta 5-6 ensikerran ja nukuttu vielä 2-3 tuntia lisää. Ainut aika mitä saan itselleni on Siirin yöunet ( ei siis ole nukkunut tänään päivällä yhtään hetkeä, normaalisti max puolituntia pari kertaa ). Menen nukkumaan 12-1 aikaan yöllä ja saan kuitenkin nukkua ruhtinaallisesti. Ja saan touhuttua vähän aikaa omiani ennen unia. Siiri on nukkunut (kaikista kielloista huolimatta) alle kuukaudenikäisestä mahallaan. Ainoa asento missä nukkuu kunnolla. Ilmeisesti mahavaivaiselle oikeasti hyvä. Päänsä on osannut kääntää aina ja muutenkin möyrii unissaan paljon, en ole osannut tuota asentoa pelätä.



Siiri syö kanssa tissiä jatkuvasti, parhaillaan puolen tunnin välein, ja ajattelinkin josko aloittaisi tuolla vellillä nelikuisena. Nytkin on rinnat uskomattoman kipeät kun on illan vaan syönyt. No ompahan nyt taas muutama tunti aikaa rintojenkin palautua.



Red_cat: Samaa asiaa pähkäilen minäkin. Kaksi kesälomaa on tosiaan jemmassa, mutta se että kuinka pärjäisimme hoitovapaalla ne pari kuukautta kun kukaan muu ei rahaa taloon tuo. Mutta onneksi se ei ihan vielä ole ajankohtaista!



P.J.S taas miettii töiden vastaanottamisen kanssa. Itse luulen tosissani kaipaavan jo tuolloin aikuistaseuraa, joten palailen mielelläni takaisin. Lisäksi olen ollut jo vuosia aika ¿antautuvainen¿ työlle, ehkä sekin ajaa jo liikkeelle. Ja minulla tilanne on rahallisestikin jo sellainen että paluu on edessä.



No mutta annanpa tilaa muillekin¿Viikonloppuja kaikille perheille!



Dolosa ja Siiri 2 ja ½ kk

Ajattelinpa sen verran keskusteluun osallistua, että ilmoittelen olevani mukana pirkamaalaisten tapaamisessa, jos sellainen joskus järjestetään :o)

Muuten meillä ei olekaan mitään ihmeellistä tapahtunut sitten edellisen kirjoitukseni: kyljelleen käännytään, juttua riittää kauheasti (vastavuoroistakin jutustelua on) ja hymyillään. Ääneen ei vielä naureta, mutta eiköhän sekin aika pian koita; nyt jo on sellaista kujerrusta kuuluu, kun on oikein hauskaa. Leluihin ei IHAN vielä tartuta, mutta yritys on kova! Tällä hetkellä istumaan ja seisomaan nouseminen on ihan POP!!! :o)



Mukavia päiviä - toivottavasti jo kohta viilenee.... :o)



- Emelia ja neiti 11vko -

Ihanan aurinkoista päivää!



Mikael on tänään 3kk ja kääntyi aamupäivällä hienosti vatsalleen..

Eilen illalla treenasi sitä sängyssä ja kääntyi kahdesti, mutta tänään ekan kerran lattialla.. =)

IHANAA!



Oli pakko tulla jakamaan tämä teidän kanssa! =)

pid